Talo Ahonlaidalla: kesäkuuta 2012

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Juhannustunnelmia

Juhannusaika vierähti tosi nopeasti. Olimme keskiviikosta sunnuntaihin asti Keuruulla Juhannuskonferenssissa. Säät suosivat kerrankin; aurinko paistoi ja vasta sunnuntaina rupesi satamaan. Etukäteen minua vähän jännitti, miten kaikki sujuu taaperon kanssa. Vuosi sitten, vajaan neljän kuukauden ikäisenä,  poika tyytyi makoilemaan vaunuissa, joten kaikki sujui mukavasti. Turhaanpa jännitin tälläkään kertaa. Poika seurasi rattaista ihmisvilinää, touhusi puuhateltassa, söi isoja ruoka-annoksia ja nukkui päiväunet hyvin ja yöt sitten vähän huonommin, aivan niin kuin kotonakin. Kokouksissakin poika jaksoi olla yllättävän hyvin. Hän tepsutteli penkkien välissä, leikki autollaan, luki kirjoja, nyökytteli päätään menevän musiikin tahdissa ja ihastutti lähellä istuvia touhuillaan. Välillä kaivattiin toki rusinoita ja maissinaksuja. Melkein voisin väittää, että kolmesta viimeisestä konferenssista haastavin oli kaksi vuotta sitten, jolloin odotin poikaa ja kärsin kamalasta pahoinvoinnista. Nämä kaksi juhannusta pojan kanssa ovat olleet siihen verrattuna kuin lasten leikkiä. :)

Kokoustunnelmia...


Miehen kanssa kävimme Oslo Gospel Choirin konsertissa.


 Puuhateltoissa oli mukava leikkiä.



"Huomaakohan äiti, jos nappaan tuon korvapuustin..."


Aurinko paistoi ja väkeä riitti.



Vuoden päästä taas uudestaan! :)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vihdoin ja viimein...

...mekin saimme haettua kukkia ulos. Kauan siitä on puhuttu, mutta nyt vasta pääsimme sanoista tekoihin. Itseasiassa nyt minulla on ensimmäistä kertaa kotoa muuton jälkeen etu- ja takapiha pelkän kerrostaloparvekkeen sijaan, joten on paremmat mahdollisuudet kartuttaa puutarhurintaitoja. En siis ole vielä mikään viherpeukalo, mutta olisi mukava olla. 

Valkoinen ja vaaleanpunaisen eri sävyt ovat lempivärejäni sekä vaatteissa että sisustuksessa, joten arvata saattaa, että samat värit toistuvat myös meidän kukissa. Etupihalle ulko-oven viereen laitoin ihanaa vaaleanpunaista verbenaa koriamppeliin. Tykkään tosi paljon tuosta valkoisesta koukeroisesta seinäkoukusta. Talvella siinä roikkuu lyhty.



Ostimme keväällä suuren vanhan padan huutokaupasta. Pata päätyi nyt takapihalle ja istutin siihen kukkia. Keskellä on pinkkejä pelargonioita ja reunoilla intiaaniminttua ja valkoista riippapetuniaa.






Nyt täytyy kiirehtiä jatkamaan pakkaamista, sillä lähdemme jo tänään juhannuksen viettoon. Voi sitä vaate- ja tavaramäärä, mikä meillä on aina mukana, kun lähdemme reissuun. Puolet vaatteista jää aina käyttämättä, mutta en kestä sitä tilannetta, että jotakin tarpeellista ei olekaan mukana, joten pakkaan aina varmuuden vuoksi ylimääräistä. Tässä olisi oppimisen paikka!

Tervetuloa uudet lukijat!

Oikein aurinkoista ja viihtyisää juhannusta sinulle!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Sukua tapaamassa

Olimme lauantaina sukutapaamisessa isäni serkun luona. Paikalla oli isäni serkkuja puolisoineen ja minun pikkuserkkujani. Oli mukava tavata sukua pitkästä aikaa ja nauttia lämpimästä kesäillasta kauniissa maisemissa ulkosalla. Poika oli nukkunut vain puolen tunnin päiväunet normaalin kolmen tunnin sijaan, mutta eipä näyttänyt väsymys vaivaavan. Hän leikki ja temmelsi koko illan minun siskojeni kanssa. 

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän..."


Golf-palloja oli kiva heitellä. Montakohan meni hukkaan? :D 
Aikalailla saman ikäinen kaverikin löytyi.


 Tätien kanssa trampoliinia ja mölkkyä.


Hui, älä tule hauva liian lähelle!


Mukavaa alkanutta viikkoa!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kesäkukkia

Poikaparka on ollut jo yli kolme viikkoa kipeänä. Kuumetta oli vain parina päivänä, mutta nenä vuotaa ja yskittää aina vaan. Kävimme lääkärissä ja poika sai elämänsä ensimmäisen antibiootti-kuurin hengitystietulehdukseen. Toivottavasti pian paranee, vaikka eipä tuo tauti näytä pojan menoa haittaavan. Mihinkään ihmisten ilmoille ei vain olla kehdattu mennä tuon vuotavan nenän ja yskän takia, joten äitiä ainakin alkaa tämä sosiaalisten kontaktien puute kyllästyttää. Toki on pihalla ja kaupassa käyty, ettei ihan neljän seinän sisällä olla koko aikaa oltu.

Olen jo parin viikon ajan pojan kanssa ulkona ollessani tiiraillut ojanpenkkoja ja etsinyt luonnon kukkia maljakkoon. Tähän saakka olen löytänyt vain voikukkia, minne tahansa olen pääni kääntänyt. Muutama lemmikki on myös näkynyt, mutta haussa oli nimen omaan valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkasia. Tänään viimein minua onnisti ja sain haluamani värisen kimpun. Pinkkejä kukkia löysin kokonaista kolme kappaletta, mutta mukavasti ne pilkottavat tuolta valkoisen seasta. On se jännää, miten näin pienet asiat, kuten kaunis, itse poimittu kukkakimppu, tuovat niin iloisen mielen.
 



Poika nukkuu päiväuniaan ja olisi ihana mennä aurinkoon lukemaan tai virkkailemaan, mutta keittiö kutsuu. Keittiön suunnittelu siis. Mies on hoitanut niin paljon paperihommia taloamme varten ja ahkeroinut purkutyömaalla, että pitää minunkin yrittää tehdä oma osuuteni. Menen ulos sitten pojan kanssa iltapäivällä. Poika onneksi tykkää kovasti leikkiä tuossa takapihalla, kun annan hänelle ison vadin vettä ja pienen kastelukannun ja ämpäreitä. Tuloksena on yksi hyvin onnellinen ja hyvin märkä pikkupoika. :D

  Nautitaan kesästä ja lämmöstä!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kun osaisi olla vaan

Pojan nukkuessa päiväuniaan minulla on päivittäin muutama tunti omaa aikaa. Usein nuo tunnit vierähtävät kuin huomaamatta blogeja selaillen, ruokaa laittaen ja muita kotihommia tehden. Eilen kuitenkin päätin, että varaan tuon ajan ihan vain olemiseen ja olostani nauttimiseen. Teen jotakin, mistä tykkään - jotakin rentouttavaa. Jollekin toiselle tällainen rentoutuminen käy varmasti ihan itsestään. Mutta minun on monesti oikein päätettävä, että nyt en suorita mitään kotitöitä, en yritä saada jotakin aikaiseksi, vaan olen ja nautin hiljaisuudesta. 

Täytyy myöntää, että saatuani pojan nukkumaan, täytyi oikein pinnistellä, etten alkanut keräillä leluja ja järjestellä paikkoja. Minulle imuroiminen ja lattioiden pesu ovat vihoviimeisiä hommia; niihin ryhdyn vain pakon edestä. Meillä ei todellakaan tehdä joka viikko mitään oikeaoppista viikkosiivousta ja kuurausta. Ei täällä nyt kuitenkaan missään läävässäkään eletä. Tavaroiden järjestelystä olen sen sijaan aina tykännyt. Kun tavarat ovat omilla paikoillaan, niin koti on paljon viihtyisämpi.

Päädyin kuitenkin suunnitelmani mukaan loikoilemaan sohvalle uusimpien sisustuslehtien kanssa. Vielä 5 vuotta sitten luin innoissani Deko-lehteä ja tilasin sen jopa kotiinkin. En ole hetkeen tuota lehteä lukenut, mutta ainakin tuolloin siinä oli lähinnä modernia ja pelkistettyä sisustusta, mistä silloin tykkäsin. Sisustusmakuni on hieman muuttunut noista ajoista. Tällä hetkellä suosikkilehtiä ovat Koti ja keittiö, Maalaisunelma, Toivekoti ja puutarha ja Uusi koti. Mitään näistä en ole tilannut, mutta irtonumeroita tulee joskus ostettua. Nyt pitäisikin ruveta oikein kunnolla tutkimaan inspiroivia lehtiä ja blogeja, jotta saisin ideoita taloamme varten. Pohjapiirustusta kun pitäisi pian ruveta suunnittelemaan, ja etenkin keittiön ratkaisut tuottavat jo tässä vaiheessa päänvaivaa. 



Olin leiponut edellispäivänä tosi nopean ja helpon mustikka-vadelmapiirakan. Huomasin, että yksi vaniljavaahtopurkki on menossa vanhaksi, joten pitihän sen kaveriksi saada marjapiirakkaa. ;) Ohjeen olen saanut äidiltäni ja se on todella helppo, aineet vain sekoitetaan. Resepti on myös siitä hyvä, että kaapista löytyy aika varmasti tarvittavat ainekset, edes munia ei tarvita. Meillä ainakin on aina joko maustamatonta jogurttia, kermaviiliä tai viiliä kaapissa, piimää vähän harvemmin. Tämä on kätevä tehdä esimerkiksi yllätysvieraille. Luulen, että tällä ohjeella tulisi myös ihana raparperipiirakka. Täytyisi vain hakea raparpereja mummulasta.

Tosi helppo piirakka
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
125g voita
1,5-2dl maustamatonta jogurttia/
piimää/viiliä/kermaviiliä 
1tl ruokasoodaa

Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit ja vehnäjauhot. Sekoita ruokasooda maustamattoman jogurtin/piimän/viilin/kermaviilin joukkoon. Yhdistä seokset ja sekoita. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Laita päälle marjoja/raparperia ja paista 175-200 asteessa 25-30 minuuttia.

Jos ei tunne minua, niin voi ihmetellä tuota piirakan vieressä olevaa vesilasia. Tee tai kahvi varmaan sopisi hyvin makean kanssa, mutta minä olen sen verran outo, etten tykkää kummastakaan. En ole koskaan tykännyt. Juon lähes aina vain kylmää vettä. Se ei peitä maullaan tai pilaa makeudellaan ihanan ruuan ja herkkujen makua. Vadelmia laitoin tällä kertaa lasia koristamaan ja hyvältähän vesi maistuikin vadelma-aromin kera.

Ihanat sisustuslehdet ja piirakka tekivät tehtävänsä. Virkkasin myös jälleen uutta tyynynpäällistä. Siitä lisää myöhemmin. Enpä osaa keksiä paljon parempaa tapaa rentoutua. :)

Leppoisaa kesäviikonloppua sinulle!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Haastetta kerrakseen

Sain jokin aika sitten With arms wide open -blogin Elmalta haasteen. Kiitos siitä! Tarkoituksena on vastata hänen esittämiinsä kysymyksiin ja kysyä sitten uudet kysymykset seuraavilta bloggaajilta.


1. Mikä on parasta blogissasi?
Ehkä sen monipuolisuus. Blogini ei keskity pelkästään lapsiperhearkeen tai sisustukseen, vaan mukana on myös leipomuksia, käsitöitä, talonrakennusta ja välillä muitakin aiheita. Toivottavasti siis jokaiselle jotakin. :)

2. Esikuvasi? 
Eipä tähän oikein muuta voi sanoa, kuin Jeesus. Hän on tie, totuus ja elämä. Minunkin henkilökohtainen turvani.

3. Millainen teini olit?
Aika kiltti. Jossain vaiheessa oli kova tarve olla cool ja yritin kiroilla ja juoda pullon siideriä, mutta eipä siinä paljon coolimmaksi muututtu. :D Sen jälkeen, kun täytin 17, en ole koskenut alkoholiin ollenkaan.


4. Jos voisit palata menneisyyteen ja muuttaa yhden asian, mikä se olisi?
Aika hankala kysymys. Varmasti on monia pieniä asioita, jotka olisi voinut jättää tekemättä tai jotka on jättänyt tekemättä, vaikkei olisi pitänyt. Yksi isompi asia, jonka muuttaisin on se, kun  yläasteella yhtä luokkakaveria kiusattiin ja hän selvästi kärsi siitä. Olisi pitänyt puolustaa häntä ja ottaa kaveriksi. 

5. Mitä aiheita mieluiten rajaat blogisi ulkopuolelle?
Ehkä yksi selkein rajaus on se, että blogissani ei näy meidän perheen jäsenistä suoria kasvokuvia. Tämä on etenkin miehen toivomus ja minustakin näin on parempi. Poikkeuksena oli muutama viikko sitten laittamani kasvokuvat pojasta vauvana, niistä tuskin kukaan enää poikaamme tunnistaa. Joistain melko henkilökohtaisistakin asioista saatan joskus kirjoittaa, mutta sitten taas päivän asu -tyyliset postaukset jätän väliin.


6. Mitä odotat eniten tulevalta kesältä?
Odotan, että kesään kuuluisi perheen kanssa useita ihania, nautinnollisia hetkiä, jotka saisi kokea täysillä ja joista jää ihania muistoja. Minun on monesti vaikea elää tässä hetkessä, varsinkin jos moni tekemätön asia odottaa tekemistä. Täällä kaupungissa minun on myös todella vaikea osata nauttia kesästä. En vain kykene nauttimaan olostani tuossa takapihan nurmella naapureitten pällisteltävänä. Siksi olemmekin useana kesänä olleet koko loman eli monesti neljäkin viikkoa minun ja miehen vanhempien luona pois kaupungin melusta.  Kunpa voisi tänä kesänä vain oppia nauttimaan siitä, mitä jo on, eikä haikailla tulevaa tai miettiä niitä keskeneräisiä asioita (kuten taloamme).

7. Missä toivoisit olevasi vuoden kuluttua?
Ainahan sitä voi toivoa, että olisin vuoden kuluttua uudessa valmiissa kodissamme, mutta se ei taida olla kovin realistinen toive. Ehkä edes hitusen realistisempaa olisi toivoa, että olisin edelleen täällä rivitalossa, mutta meitä olisi kolmen sijasta neljä. Toivossa on hyvä elää.


Laitan haasteen eteenpäin Mimmulle, Veeralle, Remonttihiirelle, Uskolliselle Lukijallesi ja Sandellalle. Tämä haaste on varmaan kiertänyt jo lähes kaikilla, joten ei vastauspakkoa. :) 

Kysymykseni:

1. Kerro itsestäsi joku asia, mitä lukijasi eivät ehkä vielä tiedä.
2. Leipominen vai ruuanlaitto?
3. Paras vuodenaika?
4. Paras kesäherkku?
5. Unelmiesi matkakohde?
6. Mikä unelmasi on jo toteutunut?
7. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...