Uusi vuosi

Niin vaihtui taas vuosi! Vietimme vuodenvaihteen kotona pitsalla herkutellen ja muutaman raketin paukutellen. Eilen kävimme koko perhe katsomassa uuden Onneli ja Anneli -elokuvan. 

Viimeöisestä myrskystä on jotenkin selvitty. Myräkkä tuiskutti kaikki lumet tuohon meidän pikkutielle ja siinä oli yhdellä jos toisellakin vaikeuksia päästä töihin. Postiautokin vedettiin traktorilla kinoksesta pois. Onneksi meillä ei ollut mitään pakollisia menoja ja mieskin pystyi tekemään aamupäivän kotona etänä. Nyt on tiet aurattu ja pääsee taas liikenteeseen, jos on tarvis. Myrsky-yön jälkeisestä päivästä tulikin ihanan aurinkoinen ja pääsimme lasten kanssa pulkkamäkeen.

Viime vuoden alussa olin uuden edessä, kun aloitin seitsemän vuoden kotonaolon jälkeen työt yksityisenä perhepäivähoitajana. Vuosi oli ihana ja tykkäsin kovasti työstäni sekä siitä, että saimme olla vielä lasten kanssa kotona. Tänä vuonna työkuvioni muuttuvat jälleen, enkä itsekään vielä tiedä tarkasti, mitä vuosi tuo tullessaan. Odotan uusia tuulia positiivisen innokkaasti!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2019 SINULLE!
OLKOON SE HYVÄ JA LEMPEÄ!

Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 

 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Keskikesän kukkijat

Eilen satoi viimein oikein kunnolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon sade sitten huhtikuun ja  tuli kyllä tarpeeseen! Juhannusruusu ja suviruusu ovat kukkineet jo kaksi viikkoa. Viimeiset nuput aukesivat juuri. Maltoin napata pari kukkaa maljakkoonkin, vaikka ne lakastuivat siinä yhdessä yössä.

 Pihalla ruusuja ja muita kukkia on ollut haastava kuvata, kun lähes joka päivä on tuullut niin kovasti. Välillä olenkin rientänyt kuvaamaan niitä iltaisin, kun tuuli on tyyntynyt.

Näiden juhannus- ja suviruusukuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille

OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA! <3

Kuulumisia

Niin on taas aika rientänyt, ettei ole muka tänne blogiinkaan ehtinyt mitään päIvitellä. Päivät menevät työntouhussa ruokaa laittaen ja lapsia paimentaen ja illalla olisi vaikka mitä tehtävää. Pitkään haaveissa olleen aktiivisuusrannekkeen saatuani olen innostunut kovasti youtuben jumppavideoista ja niiden mukana tekisi mieli treenailla harva se päivä, kunhan vain ehtisi. Minä en ikinä jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin yleiselle kuntosalille tai jumppaan, sillä automatkojen kanssa koko hommaan menisi niin kauan aikaa. Kotona on kuitenkin hauska ja nopea treenata ja voi kokeilla vähän haastavampiakin tanssikuvioita, kun ei ole yleisöä. Oma perhe tosin välillä naureskelee äidin hassuille liikkeeille, mutta se ilo heille suotakoon. :D 

Paljon muutakin kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä olisi iltaisin, kuten läjä hyviä kirjoja odottamassa lukijaansa. Kotia olisi myös puunattava yhtenään, jos haluaisi sen näyttävän kodikkaalta ja siistiltä. No, voi kai sekin olla omalla tavallaan kodikasta, kun lelut ja tavarat ovat hujan hajan ja vähän siellä sun täällä. Ja sitten on vielä ne rikkaruohot puutarhassa ja kasvimaalla! Työ ei tosiaan tekevältä lopu! Jospa viikonlopun aikana saisin edes osan rikkaruohoista kuriin ja luettua jo hyvässä vauhdissa olevan kirjan loppuun.

Ebba Masalinin Potaatti-opetustaulu pääsi ensimmäistä kertaa seinälle. Tämä on hankittu oman ala-asteeni huutokaupasta.

Kävimme yhtenä sunnuntaina Maijan Wanhassa Navetassa Ylistarossa. Sieltä löytyy jos jonkinmoista pienempää ja isompaa aarretta. Tällä kertaa mukaan lähti pieniä suloisia Arabian kukkalautasia, nättejä aterimia, pieniä leivosvuokia sekä sievä maljakko.

Meidän kaikkien iloksi voin kertoa, että meidän raksa etenee taas hieman! Mies alkoi alkuviikosta maalata tuvan ikkunalistoja. Nyt maalataan toista kerrosta ja toivon, että kolme maalikerrosta riittää, jolloin homma olisi valmis maanantaina. Lopputuloksesta varmasti tulossa kuvia, kunhan saadaan homma valmiiksi! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Vanhoja opetustauluja ja ovia

Olin viime viikonloppuna lasten kanssa mummulassa ja kävin paikallisen kyläkoulun huutokaupassa. Siellä oli myynnissä lähinnä monenlaisia antiikinaikaisia koneita kuten sähkökäyttöinen perunankuorimiskone jne. Yleisöä kiinnosti eniten opetustaulut ja ne myytiin näppärästi viimeisenä. Vietin huutokaupassa yhteensä viisi tuntia, eikä kaikkia tauluja oltu lähtiessäni vielä edes myyty.

Ebba Masalinin kasvitauluja oli myynnissä paljon, mutta niitä meillä on jo niin hyvä määrä, että sivuutin ne täysin. Nyt lähti mukaan kovan kilpailun päätteeksi lammastaulu sekä pojille hauska eläintaulu. Olemme suunnitelleet, että joskus tulevaisuudessa voisimme ottaa meille joko kanoja tai lampaita ja siksi tuo lammastaulu oli niin sopiva. Kana-aiheinen taulukin oli myynnissä, mutta välillä hinnat kipusivat yli seitsemäänkymmeneen euroon saakka (noin suolaista hintaa en tosin omistani joutunut maksamaan), joten ihan kaikkia en voinut omakseni huutaa.

Lammastaulu ei vielä pääse pysyvästi seinälle, mutta kyllä sille jossakin vaiheessa paikka löydetään. Eläintaulu ripustettiin nyt isomman pojan sängyn päätyyn ja ehkä se jonakin kauniina päivänä pääsee jomman kumman pojan huoneeseen. Odotan yläkertaa ja lisätilaa niin kovasti, ja välillä iskee epäusko, että voiko meillä tosiaan olla joskus lähes kaksinkertainen määrä leikki-, oleskelu- ja tavaransäilytystilaa nykyiseen verrattuna. Sitä odotellessa!

Mies on tehnyt myös hyviä ja ehkä vielä vähän tarpeellisempia löytöjä kuin nuo minun opetustauluni. Hän osti Torista viisi vanhaa nelipeilistä ovea. Näistä saamme upeat ovet eteisen ja yläkerran vaatekomeroihin. Ovet eivät olleet hinnalla pilattuja, joten senkin puolesta ne olivat tosi hyvä löytö. Yhdessä hieman leveämmässä ovessa, joka ei nyt näy kuvissa kokonaisuudessaan, oli hieno kamarilukko.

Lapset ovat isin kanssa ulkona ja odottavat jätskiautoa saapuvaksi näillä  minuuteilla. Se pysähtyy aivan meidän talon vieressä. Isompi poika menee tänään eskarikaverinsa synttäreille. Minulla olisi niinkin rattoisa homma kuin vessan pesu edessä tänään, mutta muuta pakollista askaretta ei onneksi ole. Pihalla haluan ainakin päästä kuljeksimaan, sillä viime kesänä istutetut perennat kasvavat hurjaa vauhtia. Ruohokin on parin päivän aikana muuttunut jo kovin vihreäksi. Pihajutuista voisinkin laitella kuvia tänne blogiin pian!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Tupa pääsiäisasussa

Kotiin on ilmestynyt hieman lisää pääsiäiskoristeita, ja viime viikolla lasten kanssa kylvämämme ohransiemenet ovat kasvaneet jo hurjan pitkiksi. Olen viime vuosina oppinut pitämään keltaisesta, ja pääsiäisvärinä se onkin ihan ehdoton. Pienet keltaiset ja vihreät väripilkut piristävät kummasti kodin ilmettä ja sopivat kivasti tummiin hirsiseiniin.

Viimeksi eilen mies mietti ääneen, voisimmeko jo siirtää vanhan puusohvamme tupaan. Ektorpille ei vain oikein ole muuta paikkaa ennen yläkerran valmistumista. Olohuone on sen mallinen, että sinne ei oikein kahta sohvaa saa järkevästi mahtumaan. Vierekkäin ne kyllä mahtuisivat, jos arkun siirtäisi muualle, mutta se näyttäisi ehkä vähän hassulta. Puusohva muuttaisi kyllä tuvan ilmeen juuri sellaiseksi, kuin sen valmiiksi sisustettuna näen, mutta kai sitä vain täytyy malttaa odottaa.

 Tuleva pääsiäinen saa jo kovasti odottamaan kevättä ja lumen sulamista. Mies on tosin asiasta toista mieltä, sillä meneillään oleva aitan hirsien paikkaaminen ja seinien pystytys on huomattavasti mukavampaa ja siistimpää hommaa pikkupakkasella kuin lämpöisellä säällä kuralitkussa seisten. No, ehkä saan kuitenkin salaa haaveilla keväästä, kunhan en turhan usein puhu aiheesta miehen kuullen! Täytyisi varmaan tuosta aitastakin laitella tänne jossakin vaiheessa kuvia, kunhan seinät saavat vielä vähän korkeutta.

HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLENI OIKEIN RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!