Talo Ahonlaidalla: Puuhella
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puuhella. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puuhella. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Virkattu mekko

Nyt on pari päivää ollut yhtä viileää kuin viime kesänä konsanaan! Tuulikin on niin kova, että en ole saanut otettua kunnollisia kuvia juuri kukintansa aloittavista juhannusruususta ja suviruususta. Toivotaan, että tuuli pian laantuu, jotta saan kuvata noita ihanuuksia!

Olen aiemminkin kuvannut tänne vanhoja mekkojani, joita tätini ovat minulle virkanneet ollessani pieni. Äitini on säilyttänyt mekot tallessa kaikki nämä vuodet, ja oma tyttöni on saanut käyttää niitä monena kesänä. Vielä olisi tämä yksi ihana mekko, joka on nyt tytölle juuri sopiva! 




Miehen tekemä naulakko on vielä maalaamatta ja tuskin sitä maalataankaan ennen kuin ikkunoihin ja oviin saadaan listat ja kuisti saadaan muuten maalattua. Instagramin puolella sainkin naulakolle hyviä väriehdotuksia. Vaaleanharmaata on kuistin lattiassa, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Yksi ehdotus oli tuo paneeliseinän vanha vihreä tai vaihtoehtoisesti sama maali astetta tummempana. Tätä jäädään miettimään.

Tytön kanssa kävimme poimimassa tämän kesän ensimmäisen kesäkukkakimpun hiekkatien varrelta. Niin ihana tämä aika, kun luonnon omasta kukkakaupasta voi hakea mielin määrin kauniita kimppuja maljakkoon.




Saa nähdä, saadaanko sitä sadetta tälläkään viikolla!


ILOA PÄIVIISI!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pääsiäistä

Viikonloppuna otimme kaiken ilon irti jäljellä olevasta lumesta ja talvesta; luistelimme, hiihdimme ja kävimme pulkkamäessä. Ehdimme myös käydä pitkästä aikaa ystäväperheen luona kylässä. Lapsilla riitti leikkiseuraa ja me aikuiset saimme päivittää kuulumisia. Liian harvoin ehtii käydä kylässä ja kutsua vieraita omaan kotiin.

Aloitimme viime viikolla lasten kanssa pääsiäisaskartelut ja laitoimme myös meidän vähäiset pääsiäiskoristeemme paikoilleen. Äitini oli lapsia hoitamassa, kun vietimme miehen kanssa yhdeksättä hääpäiväämme, ja toi ihanan tulppaanikimpun. Helmililjoja tai ruukkunarsisseja en ole vielä uskaltanut ostaa, kun saan ne aina niin nopeasti pilalle. Täytyy odottaa lähemmäs pääsiäistä, jotta ovat vielä hengissä pääsiäisen pyhinä.



 Monta vuotta sitten askarrellut Tilda-puput päätyivät tänäkin pääsiäisenä puuhellan päälle. Niiden pastelliset sävyt sopivat niin mainiosti tuohon niin ikään Tilda-kankaasta ommeltuun patalappuun sekä vihreisiin keittiökaappeihin. Olohuoneen puolellakin näkyy jo muutama pääsiäisjuttu, mutta säästetään niiden esittely toiseen kertaan.




Voitteko uskoa, että olen viime aikoina harkinnut vakavasti Instagramiin liittymistä! Minä, joka lämpenen aina kaikille uusille some-ilmiöille todella myöhään tai en ollenkaan. Facebookissa en ole vieläkään, enkä ole ajatellut koskaan liittyäkään, mutta Instagram houkuttelee nyt, kun olen löytänyt sieltä niin paljon kivoja vanhoja ja vanhan tyylisiä taloja, joita on ihana katsella. Katsotaan, josko saisin tilin pystyyn tässä lähiaikoina. Blogi jatkaa silti edelleen päivittelyä, sillä en osaisi tästä rakkaasta harrastuksesta noin vain luopua. Tänne on kiva kirjoitella meidän touhuista aina vähän pidemmän kaavan mukaan ja laitella useampia kuvia. 


ILOISIA KEVÄTTALVEN PÄIVIÄ!

torstai 22. helmikuuta 2018

Keväisiä patalappuja

Viime viikolla sain pitkästä aikaa otettua ompelukoneen esiin ja ommeltua pari juttua, jotka ovat olleet listalla jo ainakin puoli vuotta. Olen kaipaillut virkattujen patalappujen rinnalle muutamia kankaisia versioita ja nyt sain viimein ommeltua ne Tilda-kankaiden tilkuista. Molempien patalappujen toinen puoli on kokonaan raitakangasta ja toisella puolella on lisäksi kukkakuviota.



Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lähempää tarkastelua nämäkään ompelukseni eivät kestä. Patalapuista tuli vähän eri kokoiset ja ripustuslenkitkin ovat aivan eri pituiset. Mutta enpä taas jaksa moisista piitata. Purkamaan kun en kovin helposti rupea, elleivät kankaat ole vahingossa aivan nurinpäin tai jotakin vastaavaa.

Aika yltiöromanttiset ja pastellisethan nämä patalaput ovat, mutta ainakin ne sopivat hyvin meidän keittiön väritykseen. Olipa taas antoisaa merkitä pitkään tehtävälistalla ollut tehtävä tehdyksi, ja jospa nämä uskaltaisi ihan käyttöönkin ottaa, vaikka käytössä vähän likaantuvatkin.




ILOISIA PAKKASPÄIVIÄ JA RIPAUS KEVÄTTÄ LOPPUVIIKKOOSI!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Keskiviikon kuvia

Nyt onkin ollut mukavia pakkaspäiviä ja lapsilla on riittänyt ulkona monenlaista kivaa tekemistä. Pojalla on ollut eskarissa luistelua parina päivänä, ja me tytön kanssa haaveilemme myös luistelemaan  menosta. Täytyisi vain käydä katsomassa, onko kylän kaukalossa jo jää.

Tänä aamuna, kun poika ja mies lähtivät töihin ja eskariin, oli taivas täynnä tähtiä ja kuu loisti kirkkaana. Kymmenen maissa, kun ehdimme nuorimmaisten kanssa ulos, oli kirkas taivas tipotiessään ja tunnelma oli hyvin sumuinen. Samoissa hämyisissä tunnelmissa on menty koko päivä. Muutaman kännykkäräpsyn otin meidän pieneltä kävelylenkiltä.




 Saimme eilen vieraita kylään ja heillä oli mitä ihanimmat tuomiset mukanaan. Kaunis kukkakimppu oli niin sopivan värinen. Saimme myös upean Kastehelmi-tuikkulyhdyn. Kiitos vielä käynnistänne! Oli mukava ilta! :)






IHANAA KESKIVIIKKOA SINULLE!


lauantai 23. joulukuuta 2017

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.




 
Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.






Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.


"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on."
 
-Immi Hellen-



 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Pikkuinen ballerina

Meidän 4- ja 6-vuotiaat aloittivat tänä syksynä ensimmäiset omat harrastuksensa. Aiemmin he ovat käyneet vain kerhossa parina päivänä viikossa sekä minun kanssani perhekerhossa, eivätkä ole sen kummempia harrastuksia kaivanneet. Nyt pojalla alkoi eskari ja ajattelin ensin, että siinä on varmasti kotihoitoon tottuneelle ja kotona hyvin viihtyvälle 6-vuotiaalle tarpeeksi toimintaa. Kyselin kuitenkin häneltä ajoissa ennen harrastuksiin hakuja, josko hän haluaisi mennä vaikka meidän oman kylän liikuntakerhoon. Vastaus oli tiukka ei. Päättelin, että eskarin aloitus jännitti häntä sen verran, ettei hän halunnut muita uusia juttuja samalle syksylle. Kun eskaria oli kulunut pari viikkoa ja se alkoi tuntua tutulta, muuttui pojan mielipide täysin. Hän halusi ehdottomasti päästä akrobatia-kerhoon ja mielellään vielä heti samana päivänä! Tietenkin kaikki akrobatiaryhmät olivat jo täynnä, mutta tuohon oman kylän liikuntaryhmään hän pääsi, ja siellä onkin myös monta tuttua eskarikaveria. Ensi vuonna taidan ilmoittaa pojan akrobatiaan sillä sekunnilla, kuin ilmoittautuminen alkaa, sillä niin kovasti hän tykkää tehdä kaikenlaisia temppuja!


 

 Meidän 4,5-vuotias tyttö tykkää kaikista perinteisistä tyttöjen jutuista. Prinsessat, ballerinat, mekot, vaaleanpunainen väri ja tanssi ovat ihan ykkösjuttuja. Niinpä ei ollut kovin vaikea arvata, mikä harrastus häntä kiehtoisi. Balettiin hän olisi varmaan kaikkein mieluiten mennyt, mutta ilmoitin hänet lastentanssiin, jossa kokeillaan baletin lisäksi muitakin tanssityylejä. Minusta on kiva, että hän saa kokemusta eri lajeista ja voi sitten myöhemmin päättää, haluaako keskittyä johonkin tiettyyn tanssityyliin (vai johonkin ihan muuhun harrastukseen). Hyvin innokas pieni tanssijan alku hän on ainakin kahdella ensimmäisellä tunnilla ollut.

Tytöllä ei ollut vielä yhtäkään balettipuvun tyylistä asua, joten sellainen käytiin hakemassa mistäpä muualtakaan kuin H&M:ltä. Sieltä löytyivät myös hopeiset tossut, jotka ovat vielä vähän isot, mutta pysyvät silti jalassa. Kyllä tuo tyttö on niin suloinen näky tylliunelmassaan ja tytöstä näkee, että hän nauttii tanssahtelusta kovasti. 





Siskoni on tanssinopettaja ja hän on pitänyt huolen siitä, että tytöllä on asianmukaista kirjallisuutta saatavilla. Ihanassa Pikku ballerina tanssii -kirjassa on eri baleteista yksinkertaisia tanssiohjeita ja kaunis kuvitus. Mukana on vielä cd-levy, josta voi kuunnella kyseisten balettien musiikkia harjoitellessaan. Nämä ovat kyllä pienen ballerinan unelmakirjoja.

On ihana huomata, että molemmille lapsille löytyi täksi syksyksi mieluisa, omantyylinen, harrastus. Toivottavasti harrastuksiin lähteminen on yhtä mieluisaa syksyn pimetessä ja vielä joulun jälkeenkin!



OLISI HAUSKA KUULLA, MILLAISIA HARRASTUKSIA TEIDÄN LUKIJOIDEN LAPSILLA ON! :)


torstai 13. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen pastelliset sävyt

Meidän kotiin on viikon mittaan ilmestynyt pieniä pastellisia ja pääsiäisen keltaisia väripiristyksiä. Viime vuonna lasten kanssa askartelemamme pastellipuput pääsivät puuhellan huuvan reunalle nököttämään.



 Greengaten kauniin keittiöpyyhkeen ja kynttilämunan sain ystävältä lahjaksi. Pyyhkeen sävyt sopivat paremmin kuin hyvin sekä pääsiäiseen että keittiömme väreihin muutenkin. Vanhan kirpparilta löydetyn posliinipäisen taikinapyörän olen saanut toiselta ystävältä. <3



 Pari ruukkunarsissia olen jo saanut tapettua, kun olen pitänyt niitä sisätiloissa lämpimässä. Jospa miehen tuomat leikkonarsissit ja yksi uusi ruukkunarsissi pysyisivät hengissä pääsiäisen yli. Vaihdoin tupaan pääsiäisen väreihin sopivan Niittyleinikki-opetustaulun. Tämän taulun tuleva paikka on yläkerran aulassa sitten joskus.



 Meidän tontilta löytyi yksi iso pajupuska, josta kävin hakemassa oksia lasten koristeltavaksi. Täällä päinhän virvotaan vasta pääsiäislauantaina. Meidän lapset eivät ole aiemmin käyneet virpomassa ja saa nähdä, käyvätkö nytkään. Ehkä mummuloissa korkeintaan, kun sinnepäin olemme joka tapauksessa menossa. Vitsoista tuli ainakin hyvin värikkäät ja runsashöyheniset, kun lapset saivat itse valita koristukset. :D





  Iloista pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

 

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulun tuoksuinen keittiö

Niinhän siinä kävi, että tämä flunssa käy näköjään läpi koko perheen. Täällä siis niiskutellaan ja koitetaan lepäillä. Tai äiti ei kyllä juuri ehdi lepäillä, kun on kolme lasta hoidettavana ja ruokittavana, mutta sairaana yritetään tehdä kaikki helpomman kautta. Pakasteesta löytyi aiemmin tehtyä jauhelihakastiketta, se mikroon ja makaronit kaveriksi. Toiseksi ruuaksi tein riisipuuroa. Se on helppotekoista, kunhan muistaa laittaa sen kiehumaan hyvissä ajoin ennen kuin lapsukaisilla nälkä yllättää. 
 


 Joulua olen myös laitellut keittiöön. Siinä nyt ei kova vaiva ole, kun asettaa vain koristuksia keittiön tasoille, jotka meillä yleensä ovatkin melko tyhjät. Joulukoristelu joulumusiikin soidessa piristää kummasti ja antaa iloisemman mielen näin sairaana ollessa. Mies löysi Biltemasta puolimetrisen olkipukin. Sellaista olemme etsineet ja kun hintaa oli alle neljä euroa, niin eipä tarvinnut ostopäätöstä kauaa miettiä. Vähän kynttilöitä, jouluinen piparipurkki ja joulutähti, siinähän sitä on joulua kerrakseen. Viime vuonna joulukuusessa olleet piparminttukepitkin pääsivät vanhaan lasipurkkiin esille.






Taatelikakku on miehen herkkua, enkä minäkään siitä kyllä usein kieltäydy. Niitä leivoin kerralla pari kappaletta. Toinen päätyi suosista kahdessa osassa pakkaseen ja toisesta ehdimme jo ottaa maistiaiset. Tämä on hyväksi havaittu ja todella mehevä kakku. Laitan reseptin tähän muistiin, jos joku haluaa kokeilla.


 Taatelikakku

250g taateleita
2dl vettä
1dl sokeria
200g voita
2 kananmunaa
1dl kermaviiliä/piimää/maustamatonta jogurttia
1tl vaniliinisokeria
1tl leivinjauhetta
2tl soodaa
4dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit hiljalleen vedessä pehmeiksi. Vatkaa voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi ja lisää vähän jäähtyneeseen taateliseokseen. Sekoita jauhot, vaniliinisokeri, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää jauhoseos sekä loput aineet taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 30-50 minuuttia.


Viikonloppuna kokosin lasten kanssa katsellessa Ikean piparkakkutalon. Koristeluhan onnistui melko kivuttomasti, mutta tämä pystytys olikin sitten asia erikseen. En kai vatkannut pikeeriä tarpeeksi kauaa ja se jäi vähän löysäksi. Niinpä seinät ja katto eivät meinanneet millään pysyä pystyssä. Pikeeri jähmettyi kyllä aikanaan, mutta kovin kauniiksi yksilöksi tätä ei voi ainakaan läheltä katsottuna sanoa. Annoin lapsille vakavan varoituksen, että piparkakkutaloon ei ole mitään asiaa koskea sormen päälläkään, koska en tiedä, miten vahvaa tekoa se on. Minä olen kyllä sellainen tohelo, että melkein jo itse hajotin koko talon. Taatelikakkua leipoessani nimittäin tönäisin lähes täysinäisen sokeripussin kumoon ja sokeria kaatui vieressä olevalle piparkakkutalon lautaselle. Laiskuuttani jätin sokerit niille sijoilleen talon viereen lumikinokseksi. :D 



Hyvää  huomista itsenäisyyspäivää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...