Talo Ahonlaidalla: lokakuuta 2015

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Jälleen yksi patakaappi

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Laatat on nyt tilattu, mutta pidän teidät jännityksessä niiden värien ja mallien suhteen! ;) Täällä on kärsitty kellojen siirtämisestä oikein urakalla. Lapset ovat nukahtaneet illalla jo ennen seitsemää ja vastaavasti heränneet jo kuuden maissa. Aikaisen heräämisen takia varsinkin tyttö on ollut jo aamupäivällä ihan väsy, ja aamut ovatkin menneet itkien ja kiukuten. Onneksi päiväunet on keksitty!

Viikonloppuna veimme isommat lapset mummulaan ja olimme miehen ja pikkuveljen kanssa päivän Tampereella. Olimme sunnuntaina Ikeassa ovien aukaisusta niiden kiinni menemiseen saakka. Enpä olisi uskonut, että siellä ihan noin monta tuntia saa kulumaan, mutta eihän se ollut homma eikä mikään! Oli kiva, kun sai kerrankin kierrellä ja katsella aivan rauhassa. Mukaan lähti kaikenmoisen tarpeellisen tilpehöörin lisäksi muun muassa integroitava jääkaappi ja pakastin sekä kärryittäin muita keittiöjuttuja. Meidän keittiön kaappien kohtalokin on varmistunut ja voin kertoa, että ne eivät tule Ikeasta (ainakaan kokonaan), mutta eivät myöskään puusepältä tai valmiina mistään keittiöfirmasta. Kerron sitten jossakin vaiheessa, millaiseen ratkaisuun olemme päätyneet. Keittiöviikot tuli nyt kuitenkin hyödynnettyä ja ensi kerralla saamme kipaista Ikeaan lahjakortin kera. Ikean lihapullat ja juustokakku antoivat voimaa  yli kuuden tunnin urakkaan, ja ennen kotimatkaa pääsimme vielä ystäväperheen herkulliseen kahvipöytään. :)


Joku ehkä muistaa tämän vanhan patakaapin, jonka hankimme alakerran vessaan. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka kaappiin tekisi uuden, pienemmän, kannen, on se silti liian suuri pienehköön vessaamme. Löysimme sitten pienemmän ja sievemmän kaapin, johon lavuaari tullaan asentamaan. Aiemmin ostamamme kaappi saa sitten olla muissa tehtävissä.

  
Vessaan tulee aiempien suunnitelmien mukaan vaalea puolipaneli ja yläosaan Isoäidin aikaan -tapetti. Ajattelin pitkään, että patakaappi maalataan ilman muuta valkoiseksi, mutta mietimme juuri miehen kanssa, että se voisi olla myös jokin muu tapetissa esiintyvä väri. Katsotaan, mihin päädymme!


Syksyistä lokakuun loppua!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Laattasuunnitelmia

Eilen olimme miehen ja vauvan kanssa katsastamassa laattavalikoimaa. Myös märkätiloihin haluamme muun talon tavoin vanhan ajan tunnelmaa. Se ei kuitenkaan ole aivan helppoa, koska ennen vanhaan ei talon sisällä ole ollut pesutiloja. Siksi näitä laatta-asioita on saatu miehen kanssa pähkäillä jo pitkä tovi, ja nyt saatte tekin ottaa kantaa meidän laatta-asioihin. Kommentoikaa siis rohkeasti, ovatko suunnitelmamme yhtään varteenotettavia ja tyyliltään sopivia taloomme. :)

Pesuhuone meillä on lähes neliön mallinen ja melko pieni. Sinne ei tule mitään muuta "kalustusta" kuin suihku, pyyhenaulakko ja kaksi ovea. Mies tekee saunaan ja kylpyhuoneeseen puiset tummahkon ruskeat pienaovet. Vessanpöntölle on pakollinen varaus, mutta pönttöä sinne ei laiteta. Lattialla on nyt sitten ruma putken pää, joka pitäisi saada jotenkin piiloon. Kylpyhuoneen kuvan (ja putken pään) näet edellisestä postauksesta. Putken päälle voisi rakentaa esimerkiksi jonkun penkin/hyllyn, ja sen päälle laittaa vaikkapa vanhan emalivadin shampoo- ja saippuapulloille. Mutta millaisen penkin/hyllyn ja mistä materiaalista? Heittäkäähän ideoita kehiin!


Koska pesuhuoneeseen ei tule juuri mitään muuta sisustusta, haluamme saada sinne laatoilla sopivaa ilmettä. Kylpyhuoneen seiniin olemme päättäneet laittaa 15x15 valkoista kiiltävää laattaa tiililadonnalla. Toinen vaihtoehto oli valkoinen fasettilaatta tiililadonnalla, mutta päädyimme lopulta neliön muotoiseen laattaan. Lattianrajaan seinälle kesksimme aika poikkeavan ratkaisun. Etsimme ensin jonkinlaista jalkalistan tyylistä laattaa, mutta sellaista ei tuntunut mistään löytyvän. Eräässä liikkeessä myyjä ehdotti, että voisimme käyttää jalkalistana kovamuovista maalattavaa listaa. Ihastuimme kollaasikuvassa olevaan melko perinteisen näköiseen 12cm korkeaan listaan. Suihkuksi meille tulee luultavasti kuvassa näkyvä vanhan tyylinen Mora Classic Family.
 
Kylpyhuoneen lattioiden väritystä ja laattamalleja emme ole vielä lyöneet lukkoon. Valkoinen olisi varma vaihtoehto, mutta toisaalta haluaisimme ehkä vähän väriä lattioihin, ettei koko huone olisi aivan valkoinen. Kylpyhuoneeseen on kaatojen takia valittava pientä laattaa, joten vaihtoehdot ovat aika vähissä. Mitää mosaiikkilaattaa tai muuta modernia emme halua, joten vaihtoehtoina on lähinnä 10x10 laatta vinoladonnalla tai kuusikulmainen kennolaatta. Pukkilalta löytyy Natura-sarjasta näitä molempia laattamalleja kauniissa väreissä. Valkoista haluamme joka tapauksessa lattiaan ja sen pariksi mietimme roosan värisiä laattoja. Mies hahmotteli tuollaiset hienot kuvat, joissa siis sekä valkoisia että roosan värisiä kennolaattoja keskellä ja reunassa kiertäisi 15x15 roosa laatta. Toisessa on roosaa laattaa harvemmassa ja toisessa tiheämmässä. Harvempi on minusta parempi, mutta siltikin mietityttää, onko tuota roosaa liikaa. Kokeilimme myös vaihtaa tuon reunuksen valkoiseksi, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Reunuksen voisi toki jättää kokonaan poiskin, mutta toisaalta olen nähnyt paljon kuvia, joissa on jonkinlainen laattareunus ja ne ovat näyttäneet tosi hienoilta. Jos vaaleanpunainen ei miellytä, niin kuvitelkaa tilalle jokin toinen väri. ;)
 


Tässä vielä vaihtoehto, jossa roosa laatta kiertäisi huonetta ja keskellä olisi vain valkoista kennolaattaa. Lattian saumaukset haluaisin myös valkoisiksi, mutta se ei ehkä ole paras vaihtoehto puhtaanapidon kannalta. Varmaankin täytyy valita sitten joku harmaa väri, mutta tekeekö se lattiasta jo liian monivärisen? Tuo pukkilan valkoinen laatta ei ole aivan valkoista, joten se ei ole aivan samanvärinen seinälaattojen kanssa. Tuleekohan kokonaisilmeestä aivan liian sekava vai pitäisikö vain tyytyä kokonaan valkoiseen lattiaan?


Kuvitelkaa keskelle valkoiset kuusikulmaiset laatat.

Tuolla vaaleanpunaisella laatalla on aika pitkä toimitusaika, joten tilaus olisi tehtävä melko pian, jos sitä haluaa. Itse olisin ehkä sen varman valkoisen kannalla, mutta mies haluaisi huoneeseen väriä. Tai niin haluaisin minäkin, mutta en halua, että huoneessa on kuitenkaan liikaa värejä. Seinillä olisi valkoiset laatat ja saumaus, kromin värinen suihku sekä tumman ruskeat ovet ja mahdollinen puinen pyyhenaulakko. Lattialla olisi lisäksi Pukkilan eri väristä valkoista laattaa, roosaa laattaa ja luultavasti harmaa saumaus. Tähän kun lisää vielä mahdollisen penkin ja mielellään nätin värisen kuviollisen emalivadin, niin onhan siinä värejä kerrakseen. Katsotaan, minkälainen sillisalaatti tästä syntyy. Laattoja kun ei noin vain vaihdeta uusiin, jos ei vuoden päästä enää miellytäkään, niin olis paree olla kerralla hyvä! :)

Kodinhoitohuoneessa meillä on myös kaksi lattiakaivoa, joten sinnekin on valittava pienehköt laatat. 15x15 laattakin saattaa olla liian suurta, joten suunnitelmissamme on pelata varman päälle ja laittaa kodinhoitohuoneeseen 10x10 valkoista laattaa ladottuna 45:n asteen kulmaan. Toivon, että tämä ladontatyyli saa lattian näyttämään edes vähän vanhan tyyliseltä. Mustavalkoista salmiakkikuviota emme halua laittaa, koska se olisi noin pienillä laatoilla varmaan vähän hassun näköinen. Isommilla laatoilla se olisi varmasti toimiva ratkaisu. Vaikka muutenkin vähän vierastamme tuota mustaa sisustuksessa. Sitä ei ole tulossa oikeastaan minnekään. Kodinhoitohuoneen seinille tulee valkoiseksi maalattua helmipanelia ja muutama hirsiseinä käsitellään ruskeaksi. Myös kodinhoitohuoneen kaapit mies tekee luultavasti helmipaneelista. Lattialle voi laittaa vaikka pitkän räsymaton, jos siltä tuntuu.

Nyt rohkeasti kommentoimaan! :)
 

lauantai 17. lokakuuta 2015

Vesieristystä

Tässäpä pitkästä aikaa lupaamani rakennuspostaus. Pitkä väli on johtunut ärsyttävistä ilmastointiputkitöistä, joita mies on tehnyt useamman viikon. Ilmastointiputkia on pitänyt eristää ja vetää välipohjaan ja siinä on ollut kova homma. Kuviakaan en ole tästä työvaiheesta viitsinyt ottaa. Nyt saunan ja kylpyhuoneen seinät on levytetty, ja tuleva naapurimme on aloittanut vesieristyksen teon.

Alla sauna ja kylpyhuone levytettynä.

Sauna

Kylpyhuone

Saunan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen vesieristystä.





Seuraavaksi sitten laattapohdintoja! :)
 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Pikkuveljen juhlat

Eilen pidimme viimein pikkuveljen juhlat. Hänen nimensä on ollut käytössä ja kaikkien tiedossa melkeinpä jo ennen syntymää. Raksakiireiden ja kaiken häslingin takia emme ole pitäneet kiirettä juhlien järjestämisessä, mutta nyt halusimme ne viimein alta pois. Onhan pojan syntymästä sentään jo viisi kuukautta. Ihan yhtä myöhään taisivat olla tytön juhlat aikoinaan ja ihan samasta syystä. Pikkuveli siunattiin seurakuntamme jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen jatkoimme juhlia kotona läheistemme kanssa. 




 Juhlia suunnitellessa se hauskin homma on tietenkin tarjoilupuolen suunnittelu. Näin ainakin minulla. Tällä kertaa tarjoilu oli melko perinteistä. Suolaisena tarjottiin coctailpiirakoita ja munavoita, tonnikalatuorejuustoleipiä sekä uutena tuttavuutena kinkkurullia, jotka olivatkin tosi hyviä ja helppo tehdä. Ohjeen löysin täältä. Ihana saada suolaiselle puolellekin uusia vaihtoehtoja. Näitä tulee varmasti tehtyä uudelleen. Leivoin myös pitkästä aikaa vaniljapullia. Täytekakkuna oli takuuvarma mansikkakermakakku, jonka päälle tein kiilteen hyytelösokerilla. Juustokakun kanssa halusin vähän kikkailla ja tein sen tällä kertaa pilttupurkkeihin. Söpöjähän niistä tuli koristeluineen kaikkineen, mutta ensi kerralla taitaa juustokakku päätyä taas tavalliseen irtopohjavuokaan. :)



Nyt kun näitä kattauskuvia katselee, niin huomaan, että pöytä näyttää melko värittömältä. Jos ei suunniteltaessa ole huomannut miettiä, että suurimmassa osassa tarjottavista ei ole niin minkäänlaista väriä, niin olisi sitä ehkä voinut edes pöytää kattaessa laittaa ne esille vähän eri järjestykseen. Kaikki värittömät lajit ovat nyt vierekkäin ja täytekakku ja juustokakkupurkit, joissa olisi edes vähän väriä, ovat taas pöydän toisessa päässä. Mutta tämä on jälleen näitä juttuja, joilla ei ole oikeasti mitään väliä. Pistipähän vain silmään. :D



Pikkuveli oli koko juhlien ajan oma suloinen itsensä. Meidän ihana hymypoika! <3 Pikkuveli ei ole enää ihan mikään pikkuinen; taitaa olla pian saman pituinen ja painoinen, kuin tyttö oli vuoden iässä. :D Tänään poju nosteli jo mahaa ja pyllyäkin irti lattiasta mahallaan ollessaan, joten se on menoa kohta! Ihan meinaa itku tulla, kun ajattelee, että kohta tämäkään vauveli ei ole enää mikään vauva.
 
Pikkuveli sai lahjaksi ihanan Soivan tuutulaulukirjan, ja isosisko siitä jo lauleskelikin pikkuveljelle juhlien aikana. Tuo kirja on oiva apukeino vauvan päiväunille nukahtamisessa, kun laittaa vain napista kaikki laulut soimaan peräkkäin. Aiemmin meillä oli tässä käytössä se "normaali" Soiva laulukirja, mutta onhan näiden rauhallisten tuutulaulujen soidessa paljon mukavampi pikkuisen nukahtaa.



 
Sanoin miehelle, että nämä saivat sitten olla viimeiset juhlat tässä kodissa! Kaikkien kolmen lapsen synttärit ovat kevätpuolella ja vaikka muutto venyisi kuinka paljon tahansa, niin seuraavat juhlat tullaan järjestämään uudessa kodissa. :)


Seuraavaksi luvassa taas raksapostaus! Viime kerrasta onkin aivan liian pitkä aika!

 

torstai 8. lokakuuta 2015

Pupuliini ja kommelluksia kerrakseen

Perhekerhossa oli tällä viikolla naamiaiset ja nyyttärit. Tytöllä on Libero-koodeilla saatu norsupuku, joka mahtuu vielä hyvin päälle, mutta halusin hänelle jotakin edes vähän tyttömäisempää päällepantavaa naamiaisiin. Tytölle norsupuku olisi kyllä kelvannut vallan mainiosti. Turhamaisuuteni kostautuikin monella tapaa, niin kuin tulet pian kuulemaan. :D

 Halusin tehdä jonkin melko simppelin asun, johon löytyisi kaikki tarvikkeet valmiiksi kotoa. Päätin tehdä tytölle virkkaamalla pupun korvat, jotka kiinnittäisin vanhaan pantaani. Aloin virkata pupunkorvia hyvissä ajoin, reilu viikko ennen naamiaisia. Työ ei kuitenkaan oikein edistynyt ja kerhoa edeltävänä iltana totesin, että toinen kaksipuoleinen korva on valmis, mutta vielä pitäisi virkata toinen korva ja päällystää panta virkaten.


Kaikki kolme lasta onneksi nukahtivat aikaisin, joten aloin iltakahdeksan jälkeen virkata työtä valmiiksi olettaen, että muutamassa tunnissa hieno luomus olisi valmis. Mutta kappas vain, kaikki ei sujunutkaan ihan suunnitelmieni mukaan. Virkkuukoukku painoi kovasti sormea, lanka oli ohutta, vaikeasti virkattavaa ja kovaa ja korvien sisälle pujottelemani ohuet rautalangat eivät meinanneet asettua toivomallani tavalla paikoilleen. Korvien ompeleminen pantaan se vasta ärsyttävää hommaa olikin, kun tajusin, etteivät korvat meinaa hienoista rautalankavirityksistäni huolimatta pysyä pystyssä. 

Miehen tultua kotiin taisin tirauttaa pari kyyneltäkin, kun kello oli jo niin paljon ja väsytti kovasti, eikä työ ollut vielä lähimainkaan valmis. Vielä puoli kolmelta yöllä virkkasin pannan päällystä keittiössä, kun poika käveli leluautonsa kanssa olohuoneeseen ja meinasi ruveta leikkimään. Voitte uskoa, että oli hankala saada hänet uskomaan, että on yö, kun kerran äitikin oli jalkeilla ja virkkailutouhuissa. Jotakin järkeä minullakin taisi kuitenkin vielä olla päässä, kun tajusin itsekin mennä tuossa vaiheessa sänkyyn. Aamulla heräsin sen verran aikaisin, että sain pupun korvat valmiiksi. Tunti taisi siinäkin vielä mennä. Muutaman tunnin nukkuneena ymmärsin kuitenkin jättää häntätupsun kokonaan tekemättä, vaikka sellainen oli toki tarkoitus tehdä.


Naamisiaista myöhästyimme "vain" puoli tuntia, kun pitihän minun ottaa vielä muutama kuva tytöstä ennen lähtöä. Tyttö olikin otettu pannastaan, mutta keskittyi kuvia otettaessa piilottelemaan lelupupujaan hameenhelmojensa alle. :)


Perhekerhossa pääsimme heti herkkupöytään, sillä naamiaisten lisäksi oli myös nyyttärit. Herkuttelun jälkeen puputyttö ja palomiespukuun sonnustautunut poika menivät leikkimään ja minä ja vauva jäimme rupattelemaan muiden äitien kanssa. Hetken päästä menin katsomaan, mitä lapsille kuuluu ja en tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Tyttö piteli korvapantaa kädessään ja tilannetta tutkittuani huomasin muovipannan olevan neljästä kohdasta poikki! Ja naamiaisissa olimme olleet siihen mennessä noin 15 minuuttia. Tuossa vaiheessa oli vertaistuki tarpeen ja sainkin sitä muutamalta ihanalta äidiltä. Löysimme tästä traagisesta tapahtumasta huumorilla jopa muutaman hyvän puolen. Onneksi ehdin sentään ottaa tytöstä pupunkorvineen kuvia ennen kerhoa (meinasin ensin ottaa kuvat vasta kerhon jälkeen, kun olimme muutenkin jo myöhässä) ja onneksi panta katkesi "vasta" 15 minuuttia kerhossa olon jälkeen eikä jo kotona tai automatkalla. :D Mietin tilannetta, että virkkasin pantaa yötä myöten itku kurkussa ja panta olisi hajonnut jo kotona. Siinä vaiheessa minulta olisi varmasti loppunut huumorintaju, olisin antanut lapsille (ja varsinkin itselleni) lohdukkeeksi jäätelöä ja olisimme jääneet kotiin. 


Korvapanta on kaikesta huolimatta hyvin sievä, joten täytyyhän siitä saada vielä käyttökelpoinen. Kehittelimmekin äitiystävien kanssa useamman vaihtoehdon, miten panta saadaan vielä käyttökuntoon. Rikkinäisen muovipannan saa helposti pois purkamalla muutaman käsin ommellun piston pannan toisesta päästä. Yksi vaihtoehto on tietenkin ostaa kymmenen vastaavaa muovipantaa ja laittaa aina uusi tilalle, kun panta taas katkeaa. :D Ehkä valitsen kuitenkin jonkun kestävämmän ratkaisun ja yhdistän esimerkiksi virkatun osuuden päät sopivan pituisella valkoisella kuminauhalla, jolloin panta pysyy varmasti hyvin päässä eikä ole vaaraa katkeamisesta. 

Sain kyllä tästä koko episodista aikamoisen opetuksen! Enää en ainakaan jätä asioita ihan noin viime tippaan (sen kun näkisi! :D), jos on kerran mahdollisuus tehdä jokin asia valmiiksi jo aiemmin. Ja ehkäpä mietin vähän tarkemmin, mitä kaikkea pienen lapsen käsiin voi antaa. Nyt kun asiaa ajattelee, niin todennäköisyys rikkoutuneelle muovipannalle 2,5-vuotiaan käsissä oli aikalailla 100%. :D Järki ei vain aina äidin päätä pakota, kun saa jonkun hienon käsityöidean. Ja eihän tuossa ideassa sinäänsä mitään vikaa ollutkaan, ainoastaan se muovipanta oli ajatuksena tuhoon tuomittu. Nyt kun asiaa ajattelee, niin olisihan se norsupukukin asiansa ajanut. Mutta äidin hupsussa päässä on ajatus, että kun muut tytöt kulkevat naamiaisissa prinsessapuvuissaan, niin kyllä meidänkin tytön täytyy vähintään sievä pupu olla, eikä mikään norsu. :D Mutta olenpa iloinen, kun sain jakaa tämänkin kommelluksen kanssanne. Jälleen huomaan, miten vapauttavaa on osata nauraa omille kömmähdyksille ja vielä uskaltaa jakaa ne muille ilman häpeää!


Kiitos vielä R, R ja A vertaistuesta hädän hetkellä! <3


torstai 1. lokakuuta 2015

Välikausivermeet

Havahduin juuri siihen, että on lokakuu ja syksy jo tosi pitkällä! Vastahan oli elokuu ja kesän ensimmäiset kunnon helteet! Aika menee niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Jouluunkin on enää alle kolme kuukautta!

Olin alkusyksystä Pomp de Lux -kutsuilla ja ostin ensimmäistä kertaa lapsille softshell-asut välikaudeksi. Aina ennen olen päätynyt ns. kuorihaalareihin tai kuoritakkiin ja -housuihin. Paljon muuta en tämän syksyn Pomp-mallistosta löytänytkään, mutta nämä softshell-kuosit olivat kyllä tosi kauniita ja juuri välikausivaatteille oli nyt tarvetta. 

 

 Tytölle valitsin vaaleanpunaisen kuviollisen softshell-haalarin ja pojalle sinisen meleeratun softshell-takin. Pojan takin kaverina on Kappahlin Proxtec-kuorihousut. 
Uudet välikausivaatteet ovat tosi kauniit ja varmasti mukavatkin. Aina ulos lähtiessä poika kysyy, että "äiti, laitanko sen pehmoisen takin?" ja on iloinen antaessani myöntävän vastauksen.

Hurjan nättejähän nämä Pomp de Luxin välikausivaatteet ovat, siitä ei pääse mihinkään! Ja hintakin on edullinen verrattuna vaikka moniin kuorivaatteisiin. Jos jotakin miinusta pitäisi mainita, niin tytön haalarin hihat ovat todella kapeat! Vaikka haalarissa on pehmeä fleecevuori sisällä, niin kylmemmillä säillä sinne täytyy toki laittaa jotakin normaalien sisävaatteiden päälle. Ohuehkon villatakin hihat sain haalarin alle jotenkuten mahtumaan, mutta esim. fleecetakki ei hihoista mahtunut ollenkaan. Pojan takin hihat ovat vähän väljemmät, eikä samaa ongelmaa ole ilmennyt. 

 

Mukava oli vaihtelun vuoksi kokeilla softshell-pukuja ja näillä pärjäämme ainakin tämän syksyn ja ensi kevään. Tyttö on nyt reilu 86cm pitkä ja koon 92 haalari mahtuu varmasti vielä ensi keväänä, mutta ei ehkä enää sen jälkeen. 110cm pitkälle pojalle otin takin koossa 116 ja hihoja joutuu vähän käärimään. Pitkäselkäisen pojan kanssa käykin usein niin, että on otetettava reilu koko, jotta paitojen ja takkien pituus riittää ja hihat ovat sitten aluksi tosi pitkät. Mutta helpompihan niitä hihoja on kääriä kuin paidan ja takin helmaa saada pidemmäksi.



Tytölle tein taas pari uutta ruusukepipoa ja niistä toinen sopii aika kivasti uuden haalarin kanssa. Haalarit ovat jo noista yksivärisistä kohdista, pyllystä ja polvista, aika likaiset. Vähän jännittää, lähteekö pesussa puhtaaksi. Mutta minua eivät onneksi likatahrat haittaa lasten ulkoiluvaatteissa. Enkä jaksa kurahousujakaan aina vetää lapsille päälle, jos ei varsinainen sadekeli ole. Käyttöönhän nuo ovat tarkoitettu, joten rapa saa vähän roiskua! :)

Syksynraikasta lokakuuta!
 
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...