Keijukainen kesäiltana

Kamerasta löytyy aina vain kivoja kuvia meidän mummulalomilta. Rakastan ottaa meidän tytöstä kuvia kauniissa miljöössä ja kauniissa vaatteissa. En vain mahda itselleni mitään. Onneksi tyttökin on yleensä suostuvainen näihin kuvauksiin, vaikkei usein otakaan juuri neuvoja vastaan, vaan haluaa päättää ihan itse ilmeensä ja asentonsa ja nappailee ties mitä rekvisiittaa mukaan kuvaan.

 Pari viikkoa sitten mummulassa ollessamme otin tytöstä kuvia jälleen yksi perintömekko päällä. Tämä on nuoremman siskoni vanha mekko tai pikemminkin alushame. Mekko sopii kauniiksi yöpaidaksi. Ilta-auringonpaisteessa sain tytöstä rannassa suloisia, keijukaismaisia, kuvia.

 

Miehellä alkaa huomenna työt, mutta me muut jatkamme lomailua vielä hetken aikaa.



MUKAVIA HEINÄKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Rantaelämää

Lapset olivat kolme yötä mummulassa ja olimme miehen kanssa kaksin kotona. Ehdimme käydä aika monilla treffeillä, joiden ohjelmaan kuului muun muassa hyviä bändejä ja artisteja, hyvää ruokaa ja yksi vähemmän hyvä leffa. Sain myös siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja tehtyä muitakin rästihommia.

Sunnuntaina menimme hakemaan lapsia kotiin ja jäimme vielä itsekin yöksi,jotta saimme uida ja nauttia rantaelämästä. Näillä hellesäillä tekisi mieli oleskella järvessä koko ajan. Meidän kodin lähellä ei valitettavasti ole järveä, joten rannalle on lähdettävä autolla. Reilun kymmenen kilometrin päässä on lähin uimamonttu ja siellä olemme käyneet aina illalla uimassa. Parasta on kuitenkin päästä mummulan omaan rantaan uimaan, ja siellä olemmekin saaneet tänä kesänä nauttia yllin kyllin vesileikeistä.

 

Viime kesänä oli niin kylmää, että vedetkään eivät lämmenneet kunnolla, mutta tänä kesänä ei sitä ongelmaa ole ollut.  Vesi lämpenee mummulan pienessä järvessä helteillä nopeasti ja olemme saaneet uida 28 asteisessa vedessä. Isommista lapsista onkin kuoriutunut oikeita vesipetoja. Poika oppi myös juuri hienosti uimaan ja sukeltamaan. Meidän kolmevuotias on välillä vähän arka veden kanssa, mutta kyllä hänkin intoutuu polskimaan, kun vain sille päälle sattuu.

Eilen kotimatkalla vietimme vielä päivän Keskisellä ja Miljoona Tivolissa. Nyt onkin aikalailla kaikki tämän kesän "pakolliset" kohteet käytynä!

Sää ei näytä tästä kauheasti muuttuvan, joten toivotan teille jälleen
 
HELTEISTÄ VIIKKOA!

 

Neiti kesäheinä

Heinäkuu saapui ja sen myötä meillä alkoi kesäloma! Heti loman aluksi vietimme vauhdikkaan päivän PowerParkissa. Monia muitakin kivoja kesäkohteita on tarkoitus loman aikana nähdä.

Torstaina sain tehtyä jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta viikkoa; otin tytöstä kuvia suloisessa mekossa, jonka tätini on aikanaan virkannut minulle. Omasta pihasta löytyi sopiva villiintynyt kukkaniitty kuvauspaikaksi.

Minua on pienenä kuvattu tässä ja monissa muissa tätini virkkaamissa mekoissa kukkaseppele päässä, joten olipa ihana saada myös omasta tytöstä samantyylisiä kuvia.

Kuvista saa illuusion tuoksuvalla kukkakedolla paljain varpain liihottelevasta keijukaismaisesta tytöstä. Tytöllä on kuitenkin osassa kuvista jalassa yksisarviscrocsit ja osassa hän seisoo vihreän käsipyyhkeen päällä (tämän keksin puolessa välissä kuvauksia :D), koska  tyttö ei voinut millään seistä paljain varpain kutittavien heinien seassa. Ja nuo päivänkakkaran näköiset peltosauniot muuten haisevat tosi pahalle, joten se siitä tuoksuvasta kukkakedosta. Oikean käden kirkkaanpunaista PowerPark-ranneketta tyttö ei myöskään suostunut leikkaamaan pois, joten sitäkin piti piilotella selän takana. :D Mutta saatiinpahan ihania kuvia muistoksi, ja uskon, että tuota kuvauhetkeä ja sen kommelluksiakin vielä muistellaan monta kertaa jälkeenpäin hymyssä suin.

IHANAA HEINÄKUUTA!

Annie-pipo ja -kauluri

Sain viikonloppuna valmiiksi tytölle kutomani Annie-pipon ja -kaulurin. Neuleohje on kirjasta Klompelompe - Neuleita koko perheelle. Ohuesta langasta kudottu pipo ja kauluri näyttävät aika kivalta yhdessä tytön keväisen kauppatakin kanssa. Tyttö oli aluksi innokas tulemaan kuvattavaksi, mutta kameran haettuani rupesi kovasti ujostelemaan ja muutaman kuvan jälkeen jo kiemurteli ja valitti kuumuutta. :D Ulos en viitsinyt mennä kuvia ottamaan, sillä otin ne eilen ja silloin oli ikävä lumipyry. Nyt olisi ihana auringonpaiste, mutten millään viitsi vaivata tyttöä asialla uudestaan. No, muutama kuva saatiin otettua ja niillähän pärjää jo mukavasti.

 Seuraava neuleprojekti on jo mielessä. Tai oikeastaan useampikin. Täytyisi vain päättää, missä järjestyksessä (ja millä ajalla) ne toteuttaisin.

MUKAVAA ALKANUTTA PÄÄSIÄISVIIKKOA!

Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.

Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.

Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.

Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!
 

Jouluaattona

Saimme viettää ihanan jouluaaton oman perheen kesken. Aattoomme kuului joulurauhan julistus, jouluevankeliumin lukeminen sekä riisipuuron ja sopan syöminen. Perinteisen jouluaterian jälkeen otimme muutamia perhekuvia, ja sitten olikin pukki jo tuonut lahjasäkin kuistin ovelle. Eskarilainen olisi kovasti toivonut, että joulupukki tulisi sisälle asti, mutta eipä hän kiireiltään ehtinyt. Pikkuveli sen sijaan meni pöydän alle piiloon kun vain kuuli puhuttavankin pukista ja oli helpottunut, kun välttyi kohtaamasta tuota pelottavaa hahmoa.

Aaton jälkeen olemme ehtineet vierailla ja yöpyä molemmissa mummuloissa ja viettää aikaa lähisuvun kanssa. Nyt on aika olla taas kotona. On ihana nauttia vielä rauhassa kodin joulutunnelmasta;  kuunnella joulumusiikkia, polttaa kynttilöitä ja olla oman rakkaan perheen kanssa. 

Täällä Ahonlaidalla taidetaan tunnelmoida joulua ainakin vuoden loppuun saakka. Joulukuustakaan ei ole mikään kiire viedä pois, niin ihana sitä on katsella ja ihastella yhdessä lasten kanssa.

ILOA LOPPUVUOTEESI!

2. adventti

Täällä on touhuttu taas monenlaisia jouluisia puuhia. On leivottu pipareita, joulutorttuja ja taatelikakkuja, on askarreltu, kuunneltu joululauluja ja poltettu kynttilöitä. Tänään olimme laulamassa kauneimpia joululauluja oman kylän kirkossa. Olemme myös saaneet vieraita meille kylään ja päässeet itsekin kyläilemään.

Äitini toi meille ihanan amarylliksen ja se kukkii nyt upean punaisena. Toivottavasti siitä on iloa vielä joulunakin. 

 Olen löytänyt pitkin vuotta kirppareilta jouluaiheisia lastenkirjoja, joita sujauttelen välillä joulukalenteriin. Osa joulukirjoista on toki ostettu uutenakin tai saatu lahjaksi. Niitä on ihana lueskella lasten kanssa näin joulun alla. Kesällä löysin myös kirpparilta joulupalapelin, jossa on kaunis ja tunnelmallinen kuvitus.

 

IHANAA TOISTA ADVENTTIA!

Syyskuvia

Heippa! Täällä on palattu kotiin syysloman vietosta mummulasta. Mummulassa saimme ihailla syksyn ihania värejä. Eskarilainen innostui haravoimaan kauniita vaahteranlehtiä isoksi kasaksi ja hyppimään sitten lehtikasaan. Meidän omassa pihassa ei ole vielä puita, joista tippuisi lehtiä, joten kotona ei päästä vielä hetkeen haravoimispuuhiin.

Kävimme myös uimahallissa pulikoimassa ja minulla oli hyvin aikaa käsitöiden tekoon. Käsityöjutuista voisinkin postailla ensi kerralla.

Eilen kävin ystäväni kanssa katsomassa Eve Hietamiehen samannimiseen romaaniin perustuvan Yösyöttö-elokuvan. Oli kyllä hauskaa katsottavaa, ja innolla jo odotan kirjasarjan seuraavan osan filmatisointia.


MUKAVIA SYYSPÄIVIÄ!