Uusi vuosi

Niin vaihtui taas vuosi! Vietimme vuodenvaihteen kotona pitsalla herkutellen ja muutaman raketin paukutellen. Eilen kävimme koko perhe katsomassa uuden Onneli ja Anneli -elokuvan. 

Viimeöisestä myrskystä on jotenkin selvitty. Myräkkä tuiskutti kaikki lumet tuohon meidän pikkutielle ja siinä oli yhdellä jos toisellakin vaikeuksia päästä töihin. Postiautokin vedettiin traktorilla kinoksesta pois. Onneksi meillä ei ollut mitään pakollisia menoja ja mieskin pystyi tekemään aamupäivän kotona etänä. Nyt on tiet aurattu ja pääsee taas liikenteeseen, jos on tarvis. Myrsky-yön jälkeisestä päivästä tulikin ihanan aurinkoinen ja pääsimme lasten kanssa pulkkamäkeen.

Viime vuoden alussa olin uuden edessä, kun aloitin seitsemän vuoden kotonaolon jälkeen työt yksityisenä perhepäivähoitajana. Vuosi oli ihana ja tykkäsin kovasti työstäni sekä siitä, että saimme olla vielä lasten kanssa kotona. Tänä vuonna työkuvioni muuttuvat jälleen, enkä itsekään vielä tiedä tarkasti, mitä vuosi tuo tullessaan. Odotan uusia tuulia positiivisen innokkaasti!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2019 SINULLE!
OLKOON SE HYVÄ JA LEMPEÄ!

Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.

  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.

 

Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  

Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!

OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Jouluseimi

Joulukuu on jo ehtinyt pitkälle ja viimeisetkin joulukortisteet kuusta lukuunottamatta ovat löytäneet oman paikkansa. Meillä ei ole mitenkään hirveän paljon joulukoristeita ja jo viime vuonna mietimme, että jotakin tärkeää puuttuu joulukodistamme. Se jokin oli jouluseimi. Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa enää siksi jouluksi ja tämän vuoden marraskuussa muistin asian uudestaan. Kovin helppo ei ollut mieleistä jouluseimeä tai jouluseimihahmoja löytää. Nämä jouluseimethän ovat Keski-Euroopassa hyvin yleisiä joulukoristeita, mutta meillä ei nyt jostakin syystä ollut mahdollisuutta lähteä ulkomaanmatkalle seimeä ostamaan. Niinpä etsin seimeä tai pelkkiä seimihahmoja netistä jos jonkinlaisista nettikaupoista ja lopulta löysin täydellisen hahmolajitelman Tonttumuseon verkkokaupasta.

Setissä oli yhteensä 11 kauniisti hahmoa: Maria, Joosef, Jeesus-vauva seimessä, enkeli, kolme viisasta miestä, paimen, lammas, härkä (piilossa itämään tietäjien takana) ja aasi. Hahmot on maalattu todella kauniisti, ja pidän kovasti niiden piirteistä. Pisimmät hahmot ovat korkeudeltaan noin 15cm. Mies lupautui tekemään hahmoille taustaksi tallin, jonka yhdessä suunnittelimme. Vähän kiire sen tekemisessä tuli, mutta lopputulos on kyllä upea! Onnea on rakennustaitoinen mies!

Museo Tonttukylä on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka syntyi vuonna 1997 taiteilija Pirjo Nygårdin ja hänen miehensä muuttaessa Pensalan kylään. Pirjo Nygård valmistaa nukkeja ja nukenosia sekä korjaa nukkeja ja muita leluja. Vuosien mittaan kerätyt nuket, tontut, nallet ja joulukoristeet kaipasivat tilaa ja siihen tarpeeseen syntyi tonttukylä.

1700-luvulta peräisin oleva alue koostuu kolmesta omistajiensa huolella korjaamasta rakennuksesta sekä pihapiiristä ja puutarhasta. Päärakennuksessa, vanhassa pohjalaistalossa, on nukkemuseo, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu nukeilla, nuken vaatteilla ja kengillä. Yläkerrassa pääsee tutustumaan 300 vuoden takaiseen nuken ja nallen valmistukseen.  Seitsemän huonetta kattavasta vanhasta makasiinista löytyy talli ja tonttuverstas. Vanhaan kiilakivinavettaan on rakennettu tonttumuseo, josta löytyy veikeitä tonttuja. Osa tontuista on mekaanistettu ja ne nytkähtävät illan tullen jatkamaan hommiaan, kuka maalisudin, kuka mittanauhan kanssa. Navetassa on myös Suomen suurin joulukoristemuseo, jonka vanhimmat koristeet ovat 1800-luvun alusta. Tonttukylässä on esillä yhteensä 8500 vanhaa esinettä, joten katseltavaa ja ihmeteltävää riittää.

Tonttukylän nettisivuille pääset tästä. Kannattaa käydä tutustumassa! Verkkokaupasta löydät muun muassa vanhoja joulukoristeita, astioita ja sisustustavaraa. Alue on auki kesäisin yksityisille vierailijoille ja muuna aikana ryhmille. Mekään emme ole vielä päässeet käymään tonttumuseossa, mutta voin vain kuvitella, miten hieno paikka se olisi vierailla koko perheen voimin. Kohde on ehdottomasti nyt vierailulistalla.

 Olen tosi onnellinen upeasta seimikokonaisuudestamme! Siitä tuli melko massiivinen, ja se pääsi paraatipaikalle tuvan patakaapin päälle. Wendelinin opetustaulukin sai häädön puusohvan päälle, sillä se ei oikein olisi sopinut seimen taustalle. Nyt täytyy vain toivoa, että lapset malttavat noudattaa ohjettamme: katsoa saa, mutta ei koskea! Aika houkuttelevaa noilla hahmoilla olisi ruveta leikkimään, mutta jospa ne pysyisivät paikoillaan ja ehjinä. Ihanahan seimiasetelman kauniita yksityiskohtia on myös tuijotella yhdessä ja muistella ensimmäisen joulun tapahtumia.

*Yhteistyöpostaus, seimihahmoista saatu alennusta*

www.tonttumuseo.fi

TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA!

Marraskuun juttuja

Meillä marraskuu on mennyt pitkälti kivojen jouluisten touhujen parissa. On leivottu pipareita, askarreltu talveen ja jouluun liittyviä juttuja ja tietenkin kuunneltu joululauluja. Muutama viestikin on jo tullut lähistöllä asuvalta tontulta ja olipa tonttu jättänyt uusia piparimuottejakin lapsille ulko-ovelle. 

 Uusilla eläinaiheisilla muoteilla leivottiin pipareita oikein urakalla. Otin samalla leipureista kuvia tämän vuoden joulukortteja varten. Piparit koristeltiin ja jokainen lapsi sai tehdä niistä omat suloiset asetelmansa. Minä tein toki myös omani. Jospa uskaltaisin jonakin vuonna tehdä sen piparkakkutalonkin alusta asti itse. Tänä jouluna taitavat riittää nämä asetelmat.

Meillä on jokaisella lapsella yksi Schleich-eläin ja teimme niille pienet satumetsät lasitölkkeihin. Metsästä haimme sammalta, havuja, käpyjä ja varpuja. Sitten vain sokeria ja suolaa lumeksi ja pupu ja karhu sinne ihmettelemään omaa pientä metsäänsä. Pikkuveli laittoi omaan tölkkiinsä pelkkää pumpulia ja jääkarhunpentunsa sinne sekaan. Sehän sopi jääkarhun kodiksi paremmin kuin hyvin.

Kuvia olisi kamerassa ja kännykässä enemmänkin, mutta säästetäänpä jotakin seuraavallekin kerralle. Jospa ehtisin laitella uuden postauksen jo pian.

MUKAVIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ SINULLE!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!
 

Kohti uutta vuotta

Täällä on vietetty välipäiviä rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Lapset ovat viihtyneet joululahjojensa parissa ja nauttineet pihalla lumileikeistä. Nyt alkaa olla viimeisetkin jouluruuat syöty. Tosin lapsille olen loihtinut jo monena päivänä muuta ruokaa, jotteivat aivan nälkään näänny. Jouluruuat eivät ole heille sitä suurinta herkkua. Ehtiihän sitä niihinkin tottua vielä.

Kodista on tullut otettua paljon kuvia, kun kerrankin paikat ovat pysyneet siistinä monta päivää. Kyllä jouluinen koti on vaan kaunis kuvattava.

Näillä jouluisilla kuvilla on hyvä päättää tämä vuosi. Kiitos kaikille blogini lukijoille ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaksatte vierailla täällä niin ahkerasti! Nähdään taas ensi vuonna!


UPEAA UUTTA VUOTTA 2018! 

 

Jouluaattona

Saimme viettää ihanan jouluaaton oman perheen kesken. Aattoomme kuului joulurauhan julistus, jouluevankeliumin lukeminen sekä riisipuuron ja sopan syöminen. Perinteisen jouluaterian jälkeen otimme muutamia perhekuvia, ja sitten olikin pukki jo tuonut lahjasäkin kuistin ovelle. Eskarilainen olisi kovasti toivonut, että joulupukki tulisi sisälle asti, mutta eipä hän kiireiltään ehtinyt. Pikkuveli sen sijaan meni pöydän alle piiloon kun vain kuuli puhuttavankin pukista ja oli helpottunut, kun välttyi kohtaamasta tuota pelottavaa hahmoa.

Aaton jälkeen olemme ehtineet vierailla ja yöpyä molemmissa mummuloissa ja viettää aikaa lähisuvun kanssa. Nyt on aika olla taas kotona. On ihana nauttia vielä rauhassa kodin joulutunnelmasta;  kuunnella joulumusiikkia, polttaa kynttilöitä ja olla oman rakkaan perheen kanssa. 

Täällä Ahonlaidalla taidetaan tunnelmoida joulua ainakin vuoden loppuun saakka. Joulukuustakaan ei ole mikään kiire viedä pois, niin ihana sitä on katsella ja ihastella yhdessä lasten kanssa.

ILOA LOPPUVUOTEESI!

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!