Talo Ahonlaidalla: 2018

perjantai 28. joulukuuta 2018

Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.




  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.


 
Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  



Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!



OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Jouluseimi

Joulukuu on jo ehtinyt pitkälle ja viimeisetkin joulukortisteet kuusta lukuunottamatta ovat löytäneet oman paikkansa. Meillä ei ole mitenkään hirveän paljon joulukoristeita ja jo viime vuonna mietimme, että jotakin tärkeää puuttuu joulukodistamme. Se jokin oli jouluseimi. Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa enää siksi jouluksi ja tämän vuoden marraskuussa muistin asian uudestaan. Kovin helppo ei ollut mieleistä jouluseimeä tai jouluseimihahmoja löytää. Nämä jouluseimethän ovat Keski-Euroopassa hyvin yleisiä joulukoristeita, mutta meillä ei nyt jostakin syystä ollut mahdollisuutta lähteä ulkomaanmatkalle seimeä ostamaan. Niinpä etsin seimeä tai pelkkiä seimihahmoja netistä jos jonkinlaisista nettikaupoista ja lopulta löysin täydellisen hahmolajitelman Tonttumuseon verkkokaupasta.



Setissä oli yhteensä 11 kauniisti hahmoa: Maria, Joosef, Jeesus-vauva seimessä, enkeli, kolme viisasta miestä, paimen, lammas, härkä (piilossa itämään tietäjien takana) ja aasi. Hahmot on maalattu todella kauniisti, ja pidän kovasti niiden piirteistä. Pisimmät hahmot ovat korkeudeltaan noin 15cm. Mies lupautui tekemään hahmoille taustaksi tallin, jonka yhdessä suunnittelimme. Vähän kiire sen tekemisessä tuli, mutta lopputulos on kyllä upea! Onnea on rakennustaitoinen mies!

Museo Tonttukylä on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka syntyi vuonna 1997 taiteilija Pirjo Nygårdin ja hänen miehensä muuttaessa Pensalan kylään. Pirjo Nygård valmistaa nukkeja ja nukenosia sekä korjaa nukkeja ja muita leluja. Vuosien mittaan kerätyt nuket, tontut, nallet ja joulukoristeet kaipasivat tilaa ja siihen tarpeeseen syntyi tonttukylä.





1700-luvulta peräisin oleva alue koostuu kolmesta omistajiensa huolella korjaamasta rakennuksesta sekä pihapiiristä ja puutarhasta. Päärakennuksessa, vanhassa pohjalaistalossa, on nukkemuseo, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu nukeilla, nuken vaatteilla ja kengillä. Yläkerrassa pääsee tutustumaan 300 vuoden takaiseen nuken ja nallen valmistukseen.  Seitsemän huonetta kattavasta vanhasta makasiinista löytyy talli ja tonttuverstas. Vanhaan kiilakivinavettaan on rakennettu tonttumuseo, josta löytyy veikeitä tonttuja. Osa tontuista on mekaanistettu ja ne nytkähtävät illan tullen jatkamaan hommiaan, kuka maalisudin, kuka mittanauhan kanssa. Navetassa on myös Suomen suurin joulukoristemuseo, jonka vanhimmat koristeet ovat 1800-luvun alusta. Tonttukylässä on esillä yhteensä 8500 vanhaa esinettä, joten katseltavaa ja ihmeteltävää riittää.

Tonttukylän nettisivuille pääset tästä. Kannattaa käydä tutustumassa! Verkkokaupasta löydät muun muassa vanhoja joulukoristeita, astioita ja sisustustavaraa. Alue on auki kesäisin yksityisille vierailijoille ja muuna aikana ryhmille. Mekään emme ole vielä päässeet käymään tonttumuseossa, mutta voin vain kuvitella, miten hieno paikka se olisi vierailla koko perheen voimin. Kohde on ehdottomasti nyt vierailulistalla.


 Olen tosi onnellinen upeasta seimikokonaisuudestamme! Siitä tuli melko massiivinen, ja se pääsi paraatipaikalle tuvan patakaapin päälle. Wendelinin opetustaulukin sai häädön puusohvan päälle, sillä se ei oikein olisi sopinut seimen taustalle. Nyt täytyy vain toivoa, että lapset malttavat noudattaa ohjettamme: katsoa saa, mutta ei koskea! Aika houkuttelevaa noilla hahmoilla olisi ruveta leikkimään, mutta jospa ne pysyisivät paikoillaan ja ehjinä. Ihanahan seimiasetelman kauniita yksityiskohtia on myös tuijotella yhdessä ja muistella ensimmäisen joulun tapahtumia.


*Yhteistyöpostaus, seimihahmoista saatu alennusta*

www.tonttumuseo.fi



TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA!




maanantai 3. joulukuuta 2018

Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.



Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 





 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!


torstai 29. marraskuuta 2018

Marraskuun juttuja

Meillä marraskuu on mennyt pitkälti kivojen jouluisten touhujen parissa. On leivottu pipareita, askarreltu talveen ja jouluun liittyviä juttuja ja tietenkin kuunneltu joululauluja. Muutama viestikin on jo tullut lähistöllä asuvalta tontulta ja olipa tonttu jättänyt uusia piparimuottejakin lapsille ulko-ovelle. 


 Uusilla eläinaiheisilla muoteilla leivottiin pipareita oikein urakalla. Otin samalla leipureista kuvia tämän vuoden joulukortteja varten. Piparit koristeltiin ja jokainen lapsi sai tehdä niistä omat suloiset asetelmansa. Minä tein toki myös omani. Jospa uskaltaisin jonakin vuonna tehdä sen piparkakkutalonkin alusta asti itse. Tänä jouluna taitavat riittää nämä asetelmat.


Meillä on jokaisella lapsella yksi Schleich-eläin ja teimme niille pienet satumetsät lasitölkkeihin. Metsästä haimme sammalta, havuja, käpyjä ja varpuja. Sitten vain sokeria ja suolaa lumeksi ja pupu ja karhu sinne ihmettelemään omaa pientä metsäänsä. Pikkuveli laittoi omaan tölkkiinsä pelkkää pumpulia ja jääkarhunpentunsa sinne sekaan. Sehän sopi jääkarhun kodiksi paremmin kuin hyvin.




Kuvia olisi kamerassa ja kännykässä enemmänkin, mutta säästetäänpä jotakin seuraavallekin kerralle. Jospa ehtisin laitella uuden postauksen jo pian.



MUKAVIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ SINULLE!



keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Aitan kuulumisia

Olen lupaillut laitella tänne meidän aitan kuulumisia jo pidemmän aikaa, ja muutama viikko sitten sain otettua siitä päivitettyjä kuvia. Tämän Joupin vanhan aitanhan oli tarkoitus valmistua viime kesän aikana, mutta yllätyshelteet hieman haittasivat miehen rakennusinnostusta. Toivotaan, että  ensi kesänä saataisiin aittaan katto päälle.



Mies on joutunut paikkailemaan aitan hirsiä aika kiitettävästi. Joidenkin hirsien kohdalla on ollut helpompaa vaihtaa koko hirsi uuteen, kun yli puolet hirrestä on ollut ihan lahoa. Ylempänä on onneksi parempikuntoisia hirsiä, joten siellä pääsee ehkä vähän helpommalla.



Sisällä aitassa on komeat alkupeäiset lattianlankut, joista jykevimmät ovat 60cm leveitä.



Lopuksi vielä Googlen kuvahaulla löytämäni kuva aitasta ennen purkua. Vellikello ja viiritanko tosin puuttuvat tästä kuvasta. Komiahan siitä tulee, mutta kyllä siinä on kovasti työtä. Itse mietin lähinnä sitä, miten paljon täällä talon sisällä olisi tapahtunut, jos tätä aittatyömaata ei olisi. Hetkeen kun ei ole sisällä tapahtunut mitään edistystä ja meinaa tämä kaikki keskeneräisyys ja varsinkin tuon yläkerran puuttuminen vähän ahdistaa. Mutta eiköhän se tästä, pikku hiljaa!


Täältä pääset aiempaan aitta-postaukseeni, jossa kerron enemmän aitan alkuperästä ja siitä, miten se päätyi meille. Sieltä näet myös upean vellikellon, viirin ja muita kuvia aitasta.


MUKAVAA MARRASKUUTA HARMAUDESTA HUOLIMATTA!


perjantai 12. lokakuuta 2018

Vauvan myssy ja pitsisukat

Syksyisin tulee aina kova neulomisvimma. Tänä syksynäkin on tullut kudottua jo useammat sukat ja suloinen vauvan myssy. Täytyy kuitenkin heti sanoa, että vaikka olen kutonut pieniä vauvansukkia ja myssyn, niin meille ei ole tulossa vauvaa! :D 


Ostin viime keväänä suositun Klompelompen Neuleita koko perheelle -kirjan. Siitä kudoin sievän vauvan Kuopus-hilkan. Myönnettäköön, että tein sen lähes valmiiksi jo keväällä ja kesätauon jälkeen sain sen nyt viimeisteltyä. Myssystä tuli ihana, vaikka tuota kuviota ei ollut ehkä maailman kivoin kutoa. Kudoin myssyn koossa 3-6kk. Lankana käytin ohjeesta poiketen Novitan Babywoolia, joten en oikein tiedä, minkä ikäiselle vauvalle tämä on sopiva. Meidän kolmevuotiaalle se ei ainakaan mahtunut. Pakko oli kokeilla. :D


 
Näitä samasta langasta kudottuja pitsisukkia olen tehnyt monen värisinä aiemminkin. Sukkien ohjeen löydät aiemmasta postauksestani täältä. Tällaisia pieniä neuleita on niin mukava kutoa, kun valmista tulee nopeasti. Tällä hetkellä minulla on puikoilla sukat pikkuveljelle sekä neulepanta siskolleni.


IHANAA VIIKONLOPPUA JA SYYSLOMAA!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Syksyinen kranssi

Sain viimein vaihdettua ulkoportaille kuihtuneiden pelargonioiden tilalle kauniin callunan. Kulunut lyhtykin löytyi varastosta taas ovensuuhun. Sisäänkäynti kaipasi kuitenkin vielä jotakin viimeistä silausta ja niinpä päätin tehdä jonkinlaisen kranssin oveen. Ensin pyörittelin mielessäni mustikanvarvuista tai vaahteranlehdistä tehtyä kranssia, mutta nämä ideat eivät oikein saaneet tuulta alleen. Lopulta löysin kaupasta kolme kellokanervaa viidellä eurolla ja tiesin, että näistä se kranssi syntyy.



Olen tehnyt tasan yhden kranssin ennen tätä. Se oli kuusenhavukranssi viime talvena. Samalla tekniikalla toteutui tämäkin kranssi ohutta rautalankaa kanervien ympärille pyörittäen.




On ihanaa, kun joskus joku askartelu tai käsityö toteutuu juuri niin, kuin oli suunnitellut. Krassista tuli tosi kaunis! Toivotaan, että se pysyy kauniina pitkään.


MUKAVAA SUNNUNTAITA JA TULEVAA VIIKKOA!


tiistai 2. lokakuuta 2018

Tapettivalintoja

Tuonne Instagramin puolelle olenkin laitellut viime viikkoina kuvia ihanista tapeteista. Edellisen kerran postailin tänne blogiin tapeteista kaksi ja puoli vuotta sitten, ja edelleenkään ei ole yhtään tapettia seinässä. :D Alakerran vessan tapetti on sentään jo ostettu, sillä huomasimme, että Isoäidin aikaan -tapetin valmistus lopetetaan. Tuli vähän kiire hankkia tapetti, ja rullia oli vielä jäljellä juuri tarvitsemamme määrä.

Tästä pääset aiempaan tapetti-postaukseeni. Aikalailla samana ovat tapettimieltymykset pysyneet. Tosin muutama värikäs tapetti on tullut lisää ja vastaavasti pari neutraalimman sävyistä tapettia on pudonnut joukosta pois. Kaikki ihailemani tapetit ovat Pihlgren&Ritolan malliston paperitapetteja. Muiltakin valmistajilta löytyy ihania vaihtoehtoja, mutta minusta nämä sopivat parhaiten meidän kodin tyyliin ja tunnelmaan. Vaikka yleensä teemme rakentamista ja kotia koskevat päätökset yhdessä miehen kanssa, niin näissä tapettiasioissa päätösvalta on aikalailla kokonaan minun. Joitakin valintojani mies on pitänyt ehkä vähän liian värikkäinä ja räikeinä, mutta eipä hän ole kuitenkaan mitään vastalauseita sanonut.



Kaunista Niittyleinikki-tapettia haluaisin yläkerran aulaan. Aulassa on monta hirsiseinää, mutta yhteen väliseinään tulee tapetti. Tykkään kovasti tuon tapetin ja tummien hirsiseinien yhdistelmästä. Ainakin aulan hirret käsitellään tummaksi, kuten alakerrassakin. Lastenhuoneiden hirret voisivat saada joko tumman tai aivan vaalean käsittelyn. Ehtiihän tässä vielä miettiä. 


 Lukko-tapetti on ollut alusta saakka yksi suosikeistani. Tuota  oikeanpuoleista sävyä olen ajatellut vanhemman pojan huoneeseen. Vasta hetki sitten ihastuin sini-vihreään Hyasinttiin ja sitä kaavailen pikkuveljen huoneeseen. Lastenhuoneissahan tapettia tulee vain yhdelle pystyrunkoiselle seinälle, sillä muut seinät ovat hirttä. Kauniita hirsiä emme ala pahvittamaan ja tapetoimaan. Ongelmana on, että lapset ovat jo aika isoja ja heillä on myös oma mielipide huoneidensa tapeteista. Pojat meinaavat kovasti nyrpistellä nenäänsä näille valitsemilleni tapeteille ihan vain siksi, että niissä on kukkia. Minusta kuitenkin kokonaisuus ratkaisee ja nämä tapetit ovat tosi näyttäviä seinässä, eivätkä mitenkään tyttömäisiä kukkineen kaikkineen. Meillä tapetit tulevat olemaan hyvin pitkäikäisiä, eikä niitä tulla vaihtelemaan ikävaiheiden ja mieltymysten mukaan. Varsinaisia lasten tapetteja en sen takia meille halua. Minusta nämä valitsemani tapetit ovat ajattomia ja sopivat niin pienemmän lapsen kuin teini-ikäisenkin huoneeseen. 



Tytön huoneen tapetin kanssa ei ole ollut huoneen tulevan omistajan kanssa mieltymyseroja. Vaaleanpunainen Juhannusruusu on meidän molempien suosikki. Yläkertaan tulee lastenhuoneiden lisäksi pienempi huone, jota kutsumme työhuoneeksi. Sinne olin ajatellut vaaleanpunaista Lummetta, mutta vaaleanpunainen Hyasintti on yhtä varteenotettava vaihtoehto. Jotenkin nämä kirkkaammat värit houkuttavat nyt kovasti, ja tuon Lumme-tapetin väritys näyttää omaan silmään liian pliisulta.


Miehen olisi tarkoitus päästä yläkerran kimppuun ensi talven aikana. Alakertakin on toki kesken, mutta esim. alakerran kodinhoitohuoneen kaappien teko jätetään suosista myöhemmälle, jotta saamme sieltä tavaraa säilöön yläkertaan kaappien rakentamisen ajaksi. Meidän rakennusprojektin aikataulut eivät ole hirveän hyvin pitäneet, mutta kunhan yläkerran rakentaminen pääsisi edes jonkinlaiseen alkuun talven aikana, niin olisin iloinen. On tässä jokunen vuosi sitä jo odotettukin. Vaikka yläkerran tapettien laittoa saadaan vähän aikaa vielä odottaa, niin luulen, etteivät nämä tapettivalinnat kovin paljon tästä enää muutu.

Löytyykö näiden tapettien joukosta sinun suosikkisi?


ILOISTA LOKAKUUTA! 


perjantai 28. syyskuuta 2018

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 



Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.




 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.





SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!


torstai 13. syyskuuta 2018

Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.



 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.




MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...