Talo Ahonlaidalla: helmikuuta 2018

maanantai 26. helmikuuta 2018

Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!



Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.


Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.



Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.






Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!




torstai 22. helmikuuta 2018

Keväisiä patalappuja

Viime viikolla sain pitkästä aikaa otettua ompelukoneen esiin ja ommeltua pari juttua, jotka ovat olleet listalla jo ainakin puoli vuotta. Olen kaipaillut virkattujen patalappujen rinnalle muutamia kankaisia versioita ja nyt sain viimein ommeltua ne Tilda-kankaiden tilkuista. Molempien patalappujen toinen puoli on kokonaan raitakangasta ja toisella puolella on lisäksi kukkakuviota.



Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lähempää tarkastelua nämäkään ompelukseni eivät kestä. Patalapuista tuli vähän eri kokoiset ja ripustuslenkitkin ovat aivan eri pituiset. Mutta enpä taas jaksa moisista piitata. Purkamaan kun en kovin helposti rupea, elleivät kankaat ole vahingossa aivan nurinpäin tai jotakin vastaavaa.

Aika yltiöromanttiset ja pastellisethan nämä patalaput ovat, mutta ainakin ne sopivat hyvin meidän keittiön väritykseen. Olipa taas antoisaa merkitä pitkään tehtävälistalla ollut tehtävä tehdyksi, ja jospa nämä uskaltaisi ihan käyttöönkin ottaa, vaikka käytössä vähän likaantuvatkin.




ILOISIA PAKKASPÄIVIÄ JA RIPAUS KEVÄTTÄ LOPPUVIIKKOOSI!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Eskarilaisen Ninjago-synttärit

Meillä on ollut mukavan vauhdikas viikonloppu! Tänään olimme koko perhe kylämme touhupäivässä, jossa oli monenmoista mukavaa puuhaa lapsille. Eilen vietimme vähän ennakkoon meidän eskarilaisen 7-vuotissynttäreitä ja juhlista olisi nyt luvassa rutkasti kuvia.

Aloimme suunnitella pojan kanssa synttäreitä hyvissä ajoin. Poika valitsi teemaksi Ninjagon, ja siihen liittyen olikin mukava miettiä juhlien koristeluita ja ohjelmaa. Eskarilainen on innokas askartelija, joten hän teki itse (pienellä avustuksellani) hienot Ninjago-kutsukortit sekä -viirit. Hän väritti myös juhlapukuisen Sensei Wun, jonka laitoimme seinälle valvomaan juhlien kulkua.







Tarjoilun kanssa päätin selvitä tällä kertaa todella helpolla, joten leivoin vain kermatäytteisen suklaakakun mokkapalojen ohjeella. Kakun päälle laitoimme pojan joululahjaksi saaman Ninjago-laivan mukana tulleet ninjat (ei tietenkään tyttöninjaa :D) sekä Sensei Wun. Kaupasta löytyi hieno suklainen seiskan mallinen kynttilä. Suolaiseksi tein miekan muotoisiin tikkuihin coctail-paloja. Poika sai valita kaupasta mieleisensä sipsit, keksit ja karkit pöytään. Ninjago-aiheiset kertakäyttöastiat ja servetit tilasin netistä.




 Herkuttelun jälkeen pojat saivat askarrella itselleen Ninja-naamiot. Olin leikannut ne valmiiksi ja lasten tehtäväksi jäi värittää naamarit mieleisikseen. Kun kaikilla oli naamarit päässä, niin päästiinkin juhlien odotetuimpaan ohjelmaan eli aarteen metsästykseen. Hyviä ideoita tähän nappasin Karkkipurkki-blogista.



Pojat saivat Sensei Wulta kirjeen, jossa hän kertoo, että ninjojen aarre on varastettu ja heidän on löydettävä se vihjeiden avulla. Vihjekääröjä löytyi pitkin taloa mitä eriskummallisemmista paikoista ja niissä oli monenlaisia haastavia tehtäviä, jotka ninjojen täytyi ratkaista löytääkseen aarteen. Punaisesta villalangasta viritetystä lasersokkelosta selviäminen oli jännittävä tehtävä. Hyvin onnistui eskari-ikäisiltä myös sanaristikon täyttäminen yhteisvoimin. Lopulta ninjat saivat tietoonsa, että Lordi Garmadon oli kätkenyt aarrepussukat ruokakomeroon, ja hurjimmat ninjaliikkeensä näyttämällä he onnistuivat pelottamaan roikaleen tiehensä ja saivat aarteensa takaisin. Pusseissa oli suklaakolikoita sekä muutamia muita herkkuja, jotka pojat saivat viedä kotiin. 




Juhlat kestivät kaksi tuntia ja synttärisankari mukaan lukien poikia oli kuusi. Tämä oli hyvä yhtälö! Niin synttärisankarilla kuin vieraillakin tuntui olevan hauskaa, joten juhlat onnistuivat tosi hyvin! Jossakin vaiheessa kevättä pidämme kaikille meidän kevään lapsille yhteiset sukulaissynttärit. Omia kaverisynttäreitä tyttö ja pikkuveli saavat odottaa varmaan vielä muutaman vuoden. Luulen, että jos osa synttäreistä olisi vaikka kesällä tai syksyllä, olisin asiasta eri mieltä, mutta kun kaikki kolme ovat syntyneet tässä keväällä kahden ja puolen kuukauden sisällä, niin juhlien määrää on pakko vähän rajoittaa. :D


MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!




keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Hyvää Ystävänpäivää!

Meillä oli miehen parin lomapäivän ansiosta mukava pidennetty viikonloppu, jonka vietimme mummuloissa. Ehdimme laskea mäkeä, hiihtää ja käydä uimassa sekä tavata lasten serkkuja ja muita sukulaisia. Pikkuveli ja tyttö askartelivat jo viime viikolla ystävänpäiväkortteja annettavaksi viikonlopun aikana sukulaisille. Ehdin ottaa kuvat pikkuveljen suloisista sydämenmuotoisista rusettikorteista, joita hän askarteli niin tosissaan.





Eilen veimme perhekerhoon porkkanakakun, jota tulee leivottua aika usein. Kakun reseptin löydät aiemmasta postauksestani. Aloitan ensi viikolla työt, joten jätimme samalla hyvästit ihanalle perhekerholle, jossa aloimme käydä esikoisen kanssa säännöllisesti tyttöä odottaessani. Kerho on ollut sekä minulle että lapsille monesti viikon kohokohta; upea mahdollisuus tavata toisia äitejä ja lapsia ja saada uusia ystäviä. <3





Postikin on tuonut näin ystävänpäivän alla kivoja yllätyspaketteja. Korttien lisäksi paketeista on paljastunut muun muassa Kismet-patukat koko perheelle ja lapsille suloiset panda-pipot sekä tarroja.



HALUAN TOIVOTTAA OIKEIN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE! <3

 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Kohti laskiaisviikonloppua

 Tänään on herkuteltu laskiaispullilla ja kuumalla kaakaolla. Hernekeittoakin oli tarkoitus valmistaa ensimmäistä kertaa ihan itse, mutta se jäi nyt tuonnemmaksi. Joskus se on kuitenkin toteutettava, sillä meillä jäi joulukinkkua vielä jonkinmoinen köntti ja se odottelee pakkasessa pääsyä keittoon.

Viikonloppuna olisi tarkoitus vierailla molemmissa mummuloissa. Tuleviin päiviin kuuluu siis sukulaisten näkemistä, leikkiä serkkujen kanssa, mäenlaskua sun muuta mukavaa.





Viime päivinä olen siivoillut kotia ja etenkin kodinhoitohuonetta, joka ei kauaa tahdo kaapittomana pysyä järjestyksessä. Kannellisia muovilaatikoita on rivissä ja pinossa täynnä lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita odottamassa, että varsinaiset kaapit joskus valmistuisivat. Useampi kirpparikassi sisältöineen odottaa jälleen uusia käyttäjiä. Keväämmällä täytyy taas varata kirpparipaikka, sillä iso osa vaatteista on lasten viime kesänä pieneksi jääneitä shortseja ja t-paitoja.

Eskarilaiselle pidetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaverisynttärit, joihin kaverit tulevat ilman vanhempiaan. Synttäreiden koristelua, tarjottavaa ja ohjelmaa on suunniteltu yhdessä pojan kanssa, ja se on ollut mukavaa puuhaa. Synttäreistä kerron varmasti täällä lisää sitten, kun ne on pidetty.





REIPASTA VIIKONLOPPUA JA LASKIAISTA!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Runebergin päivänä

Oi, miten ihana aurinkoinen pakkaspäivä nyt onkaan! Nämä ne ovat talvisäitä parhaimmillaan! Ihastuimme niin kovasti viime viikonloppuna kaakeliuunissa hauduttamaamme ruokaan, että jatkoimme samalla linjalla. Tällä kertaa kaakeliuuniin pääsi possun paisti, josta hautui yli viidessätoista tunnissa mitä mehevin pulled pork. Perunamuusin ja ranskankerman kanssa syötynä liha oli niin hyvää, että olisi melkein voinut luulla olevansa hienossa ravintolassa. On tosi ihanaa, että ruoan haudutus onnistuu näin hyvin, vaikkei kotiimme saatukaan mahtumaan oikeaa leivinuunia.


Vaikka tavalliset Runebergin tortut ovatkin yksi lempiherkuistani, niin päädyin leipomaan viime vuoden tavoin Runebergin kääretortun. Olen nyt parin viikon ajan opetellut kohtuutta makean syömisessä ja muutenkin ruoka-annosten koossa ja määrässä, joten en halunnut pilata hyvää alkua leipomalla Runebergin torttuja, joita usein tulee leivottua ja syötyä vähän överimäärä. Kevyemmän kääretortun kun jakaa viidelle hengelle, niin annosmäärä on juuri sopiva. Tämä on todella herkullinen resepti ja se löytyy täältä.


Onko sinulla tapana leipoa Runebergin torttuja ja oletko jo kokeilut Runebergin kääretorttua? :)


ILOA PAKKASPÄIVIISI!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...