Talo Ahonlaidalla: kesäkuuta 2015

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Wanha Markki

Olemme tämän parin vuoden rakennusajan pyrkineet aina sunnuntaisin tekemään koko perhe jotakin mukavaa yhdessä. Se kun on ainut päivä, jolloin mieskin pitää vapaata raksalta. Kesällä on paljon kivoja tapahtumia ja retkikohteita tässä lähistöllä ja ne onkin merkattu tarkasti kalenteriin. Tänään vietimme monta tuntia Wanhassa Markissa Ylistarossa. Siellä on kauniissa pohjalaistalon pihapiirissä Eläinten vanhainkoti sekä myymälä.






 Lapset saivat silitellä ja syöttää joitakin vanhainkodin eläimiä. Monia eläimiä, kuten kanoja ja lampaita, kulkee vapaana pihassa, mikä on hieno elämys niin lapsille kuin aikuisillekin. Pihapiirin lukuisissa vanhoissa rakennuksissa riittää ihasteltavaa. Sääkin oli mitä kaunein!





Päärakennuksen alakerrassa toimivasta myymälästä löytyy muun muassa Wanhan Markin omia tuotteita, kuten huumaavan tuoksuisia saippuoita. Lisäksi sieltä voi ostaa kauniita naisten vaatteita, jotka on jaoteltu väreittäin eri huoneisiin esille.






Kahvio on upeasti sisustetussa pohjalaistuvassa.





Tämä ei ole maksettu mainos, vaan pelkkä vinkki kivasta vierailukohteesta. :)

torstai 25. kesäkuuta 2015

Päivä talolla

Hei taas pitkästä aikaa! Kesäkuu on kohta ohi, ja se onkin mennyt lämpöisiä säitä odotellessa. Nyt on onneksi ollut edes vähän kesäisempiä päiviä ja toivoittavasti saamme nauttia lämmöstä jatkossakin. Miehellä on ensimmäinen lomaviikko meneillään, ja olimme tänään lasten kanssa raksalla miehen seurana. Vauva nukkui ulkona vaunuissa ja tyttö ja poika keksivät kivoja leikkejä niin ulkona kuin sisälläkin.

Talo on ulkoa saman näköinen, kuin viime kesänä. Ovi tosin on vaihdettu lukolliseen, mutta niin kuin kuvasta näkyy, ei kyseessä ole vieläkään lopullinen ovi. Kuistin ikkunoista puuttuvat edelleen vuorilaudat. Talon ympärille olemme saaneet kauniin "nurmikon". Kyseessä on siis aivan itsestään kasvanut apila- ja heinäpelto. Kunnon viidakko! :)

 


Tupa on tällä hetkellä täynnä kattolautoja. Lapset oivalsivat heti lautakasojen tuomat piilo- ja juoksuleikkimahdollisuudet.
 

Pihalla lapsia viihdytti papan traktori.


Pikkuveli nukkui vaunuissa ruhtinaalliset neljä tuntia. Maitotankkauksen jälkeen hän jaksoi olla vielä pari tuntia hereillä talon sisällä poran ja muiden työkoneiden ääniä ihmetellen, kunnes kotimatkalla taas nukahti autoon.


Tontillemme on ilmestynyt myös uusi hirsikasa. Mies purki keskustasta kerrostalon tieltä vanhan aitan meille ulkorakennukseksi. Aitta onkin aika mielenkiintoinen ja näyttävä tapaus vellikelloineen ja rautaviireineen. Tässä teille muutama kuvamaistiainen.





Aurinkoista loppuviikkoa!
 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Virkattu jumpsuit ja kuulumisia

Blogi on taas pitänyt hiljaiseloa jonkin aikaa. Olisihan noita aiheita, mistä postata, kun vain olisi aikaa ja viitsisi niitä tänne päivitellä. On käyty Power Parkissa, mies on purkanut vanhan aitan meidän tontille siirrettäväksi ja on kai sitä taas yksi vanha patakaappikin ostettu. Pikkuveli kasvaa aivan silmissä ja pienimmät vaatteet on saatu laittaa jo aikapäivää sitten kiertoon. 
 
  Mies on palannut isyyslomalta töihin, vaikka suuri osa siitä meni kyllä yhteisestä sopimuksesta tuolla aitan purussa ja talolla. Minä olen yrittänyt selviytyä kotona kolmen lapsosen kanssa ja aikamoista selviytymistä se on välillä ollutkin. Vauva on kaikeksi onneksi edelleen hyvin rauhallinen ja tyytyväinen tapaus, mutta tyttö ja poika eivät sitten päästäkään äitiä aina niin helpolla. Varsinkin nukkumaanmenot ovat olleet illalla välillä varsin mielenkiintoisia tilanteita, kun niistä on pitänyt yksin suoriutua. Nyt nekin ovat kuitenkin alkaneet sujua paremmin ja lasten ja äidin ei enää tarvitse vuodattaa joka ilta kyyneliä.


  
En ole ehtinyt tarttua käsitöihin viime aikoina, ja aitan purun takia talollakaan ei ole mitään ihmeitä tapahtunut viime viikkoina. Siispä tätä postausta varten minun ei ole juuri tarvinnut laittaa tikkua - vai pitäisikö sanoa virkkuukoukkua - ristiin. Pari kuvaa räpsäisin ja siinäpä se. Tätini on virkannut minulle aikoinaan ruskea-valkoraitaisen jumpsuitin. Puku on aikojen saatossa hävinnyt johonkin, vaikka muuten kaikki virkatut ihanuudet on onneksi säästetty minulle. Tätini oli sitten virkannut meidän tytölle samanlaisen suloisen haalaripuvun. Kiitos siitä! :)


Yllä tyttö ja alla minä noin 30 vuotta sitten. :)


Ja loppukevennykseksi vielä heilahtanut hyppykuva!





 Lämpöisiä kesäpäiviä tänne (ja sinne), kiitos!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...