Talo Ahonlaidalla: 2017

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vanha höyläpenkki

Mies on etsinyt vanhaa höyläpenkkiä, ja nyt sellainen löytyi netistä sopivaan hintaan. Nätti ja kauniin värinenhän tuo on ja varmasti käytössäkin aivan kelpo! Melkein jo kannoimme sen kuistiin vähäksi aikaa koristeeksi, mutta kun siellä on nyt myös ylimääräinen maalausta vailla oleva vanha kaappi säilössä, niin ei viitsitty ahtaa kuistia ihan täyteen.




 Kävimme viikonloppuna Maijan Wanhassa Navetassa ihastelemassa vanhoja tavaroita. Löysin sieltä muutaman vanhan leivosvuoan. Vuoat sopivat sievästi yhteen vanhan taikinapyörän sekä kynttilänjalan kanssa. Vuokiin saa myös kivasti tuikkuja palamaan syksyn pimetessä.



Meidän eskarilaisella alkaa jo huomisen jälkeen syysloma, sillä perjantaina on tätien koulutuspäivä, eikä eskaria järjestetä. Suuntaan katraani kanssa mummulaan lomaa viettämään. Mies saa taas rakennella sillä välin rauhassa.


OIKEIN HYVÄÄ TULEVAA SYYSLOMAA KAIKILLE TEILLE, JOILLA SELLAINEN ON!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Maukas kaalilaatikko ja vanha keittokirja

Tein viikolla herkullista kaalilaatikkoa, josta miehen kanssa tykkäämme kovasti. Sitä tulee kuitenkin tehtyä hyvin harvoin, sillä se ei ole mitään lasten herkkuruokaa. Pienempänä kaikki ovat kyllä syöneet kaalilaatikkoa, ja pikkuveljelle se vielä maistuikin ihan hyvin. En muista, mistä olen tämän reseptin löytänyt, mutta se on kyllä tosi helppo ja hyvä. Siirappia joudun tosin lisäämään aina maistelemalla aika paljon lisää, koska tykkään, että kaalilaatikossa saa olla kunnolla makeutta.




KAALILAATIKKO

1kg valkokaalia
 1tl suolaa
4rkl tai maun mukaan siirappia
0,5tl valkopippuria
400g jauhelihaa
1 sipuli
1l vettä
1,5dl puuroriisiä

2dl ruokakermaa

Pilko kaali suikaleiksi ja sipuli pieneksi. Laita riisi kiehumaan veteen suureen kattilaan. 

Lisää kaali ja sipuli. Hauduta hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää vettä tarvittaessa. 
Paista jauheliha kypsäksi ja mausta oman maun mukaan. 
Lisää jauheliha kattilaan ja hauduta vielä hetki. Lisää suola, siirappi ja valkopippuri. 
Kaada seos uunivuokaan. Lisää 2dl ruokakermaa ja sirota päälle vähän korppujauhoja. 
Paista 175 asteessa reilu tunti.


Keittiöstä tuli napattua muutama kuva, kun se oli kerrankin siistissä kunnossa. Ystäväni virkkaama ihana keittiöpyyhe pääsi saarekkeen naulakkoon roikkumaan.




Arabian vanha voipytty seisoi pitkään tyhjänä keittiön tasolla, mutta nyt keksin laittaa sinne kananmunat kaupan kennoista talteen. Vanhan Kansan keittokirja nojailee seinää vasten ja on lähinnä koritekäytössä. Klimppisoppaa, kääresylttyä, vasikka-hyytelöä ja vesivelliä tekisi toki mieli valmistaa harva se päivä perheen ateriaksi, mutta tähän mennessä olen lähinnä hauskuuttanut itseäni kirjan alkutekstejä ja reseptejä lukien. Vuoden 1893 sanamuodot ja ilmaisut ovat todella hupaisaa luettavaa. Reseptit on mitoitettu sopivasti kymmenelle hengelle. Kansan keittokirjan on kirjoittanut Helsingin koulukyökin johtaja Anna Friberg ja kirjan hinta on ollut 75 penniä. :)


Minun on pakko laitaa tähän loppuun muutama suora lainaus kirjasta, jotta ymmärrätte, miksi luen sitä välillä kuin parastakin vitsikirjaa. Kyllä ajat ovat muuttuneet reilussa sadassa vuodessa, vai mitäpä sanovat tämän päivän feministit ja tasa-arvon puolesta puhujat näistä kirjan alkusanoista. ;)

"Ruuanvalmistaminen ja muut kotoiset talousaskareet ovat kieltämättä naisen tehtäviä. Kuta paremmin perheen emäntä näitä toimia ymmärtää ja niitä kykenee täyttämään, sitä varmempi on perheen toimeentulo ja vaurastuminen."

Kirja antaa myös oivia neuvoja arjen toimivuuteen ja ikäviltä riidoilta välttymiseen.

"Myöskin ajan suhteen on noudatettava tarkkaa, perheolojen vaatimuksien mukaista järjestystä. Aamusilla on ajoissa noustava, jotta kaikki päivän toimet tulisivat kukin aikanaan tehdyiksi. Herättyä tulee heti nousta, pukeutua, peseytyä ja kampata päänsä, tuuleuttaa huoneet, peittää vuoteet, lakaista lattiat ja pyyhkiä tomut. Kukin ateria on valmistettava määrätyllä ajalla nautittavaksi. Kerrassaan moitittavaa on, jos perheenjäsenten töistään tultua täytyy nälkäisinä odottaa hyvin ansaittua ateriaansa. Huolimattomuus tässä suhteessa on useinkin syynä ikäviin perhekiistoihin ja tyytymättömyyteen."

Ruuan pohjaanpalamista on tietenkin vältettävä mitä suuremmalla huolella.

"Ruokien pohjaanpalamista on suurimmalla huolella vältettävä. Jos tämmöinen vahinko kuitenkin on tapahtunut, on ruoka kuta pikemmin sitä parempi  muutettava toiseen astiaan kiehumaan. Ellei toista sopivata keittoastiaa löydy, niin on ruoka nostettava vatiin ja kaittoastia kiireimmiten puhdistettava uudestaan käytettäväksi. Ainoastaan täten voipi estää ruuan kokonaan tärviölle joutumasta."



ILOISTA LAUANTAI-ILTAA!


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pihasaunan väliaikaiskatto

Mies laittoi pihasaunarakennukseen väliaikaisesti peltikaton, jotta saamme sen varastokäyttöön talveksi. Päätykolmiot täytyy vielä peittää, ettei vesi pääse sisään. Ensi kesänä vaihdamme pellit sitten kunnon huopakattoon. Tavoitteenamme oli, että joko aittaan tai tähän pihasaunaan saadaan katto päälle talveksi ja tavallaan tämä tavoite on nyt saavutettu, vaikka katto onkin hieman erilainen, kuin olimme ajatelleet. Eiköhän tuota hökötystä nyt hetken aikaa katsele. :)

Vanhasta viljalaarista rakennetun kaksiosaisen rakennuksen oviaukkoja ei pystytty vilja-aukkojen takia tekemään keskelle. Ihan hyviltä nuo oviaukot näinkin näyttävät. Ovi-aukoista mies teki vain noin 160cm korkeita, jotta ovet eivät näytä liian korkeilta ja moderneilta.



 
Eilen mies sai jo toiselle puolelle vanhat lattialankut paikoilleen ja keräsimme sinne lasten kanssa tyytyväisinä ulkoleluja, kukkaruukkuja, haravoita ja paljon muuta tavaraa, jota on lojunut pitkin pihoja viimeisen vuoden. Tämän toisen puolen onkin tarkoitus toimia nyt aluksi ulkovarastona. Saunan puolelle tulee myöhemmin vähän parempikuntoiset lattialankut, mutta tämän talven lattian virkaa saavat toimittaa vanhat lavat. Sinne varastoidaan nyt aluksi puutavaraa.

Onpa hienoa saada edes jonkinmoinen ulkovarasto, kun sellaista on kaivattu niin pitkään. Nyt mies jatkaakin taas aitan hirsien parissa. Siitä kertoilen lisää myöhemmin.


MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA!

 

torstai 28. syyskuuta 2017

Puolukkapiirakka

Viikonlopun puolukkasadon innoittamana leivoin puolukoista makoisan Mamman marjapiirakan. Olen ihan hulluna kaikkiin piirakoihin ja niitä tulee leivottua hieman liian usein. Tämäkin piirakka hävisi vähän turhan nopeasti parempiin suihin, vaikka lapsista vain pikkuveli söi sitä ja hänkin vain yhden palan. Isommille puolukka ei maistu ja he olisivat syöneet piirakasta pelkät reunat. Mummu oli onneksi sentään auttamassa minua ja miestä syömisessä. Puolukka sopi kyllä tosi hyvin tähän piirakkaan ja oli herkullinen makunautinto!



Tytön kukkapenkin kauniit punakosmoskukat kukkivat parhaillaan, ja niitä hain tytön luvalla maljakkoon kahvipöytää kaunistamaan. Oli kiva saada taas kukkia sisälle, sillä moneen viikkoon ei ole omasta pihasta tai tienvarresta löytynyt enää kukkia kimppua varten. Sievän 12-osaisen kukka-astiaston olen löytänyt joskus kirpparilta, samoin nätit lusikat.

Mamman marjapiirakan ohjeita löytyy varmasti netistä joka lähtöön, mutta kirjaanpa omanikin tänne muistiin.

MAMMAN MARJAPIIRAKKA

Pohja:
100g voita
1dl sokeria
1 muna
1,5dl vehnäjauhoja
1dl graham-/ruisjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
marjoja
200g kermaviiliä
1 muna
1tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri.
Sekoita joukkoon muna ja jauho-leivinjauheseos.
Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle.
Levitä marjat pohjan päälle.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 minuuttia.




MUKAVAA TORSTAITA!


tiistai 26. syyskuuta 2017

Puolukkaretki


Nyt on saatu nauttia ihanista, lämpöisistä, syyspäivistä! Sunnuntaina teimme koko perhe retken metsään. Emme ole ehtineet käydä vielä ollenkaan poimimassa puolukoita tänä syksynä, joten nyt oli sopiva hetki saada taas täytettä pakastimeen.
  



Parikymmentä litraa puolukoita päätyi yhdessä hujauksessa talteen. Kaksi nuorimmaista keskittyi syömään vielä metsästä löytyneitä mustikoita ja esikoinen innostui etsimään meille poimijoille parhaat puolukkamättäät. Eväiden syöminen taisi olla kuitenkin lasten mielestä se kivoin hetki. Oli kyllä mieleenpainuva ja ihana syysretki, ja auringonpaisteessa oli upeaa ihastella luonnon kauneutta.




NÄHDÄÄN TAAS!

 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Trikoopantoja ja -pipoja

Olen kutonut viime aikoina paljon, mutta nyt kaivoin pitkästä aikaa myös ompelukoneen esiin. Tarvitsin itselleni uuden trikoopipon ja -pannan ja ompelin ne mustasta trikoosta. Pipoon ompelin koristeeksi rusetin ja panta on niin ikään rusetin mallinen. Nämä ovat käteviä sekä lasten kanssa ulkoillessa että lenkillä käydessä. Nappikuulokkeetkin pysyvät lenkillä paremmin korvissa, kun ilmojen viiletessä panta ja pipo pitävät ne paikoillaan. 


En pidä itseäni kovin sporttisena ihmisenä, vaikka toisinaan saatan näyttääkin sellaiselta, sillä kotona pukeudun hyvin rennosti. Kotiasuuni kuuluvat aina legginssit. Siihen en ota kantaa, ovatko ne minulle ikäni ja reisieni pituuden saati paksuuden puolesta se aivan sopivin vaate, mutta ne ovat niin mukavat päällä, että en jaksa välittää moisista seikoista. Nämä kuvan uusimmat legginssit ovat muuten Tokmannilta, niin kuin useimmat muutkin omistamani yksilöt. Kivoja, vaihtuvia kuoseja ja edulliset hinnat sekä se tärkein eli vyötärö on juuri sopivan napakka ja tulee tarpeeksi korkealle, jolloin vältytään aika mallikkaasti jenkkakahvoilta (voi, miten inhoankaan tuota sanaa!). Aivan kelpo vaatekauppa siis! 



 Vielä ennen lapsia käytin tosi paljon korkokenkiä ja edelleen pidän niistä kovasti. Olen aina tykännyt melko naisellisista vaatteista ja korkkarit nyt vain ovat hyvin naisellinen osa asua. Pituuteni vuoksi minun on helppo käyttää korkeitakin korkoja, koska se ei näy eikä tunnu missään. Edelleenkin käytän korkokenkiä, kun tilanne sen sallii, mutta lasten perässä pysymisen vuoksi on ollut pakko hankkia myös useampia matalia kenkiä vaihtoehdoksi. Urheillessa ja lasten kanssa ulkoillessa käytän tietenkin lenkkareita ja muita ulkoilukenkiä, mutta tavallisia tennareita tai converseja, joita nykyään paljon käytetään, en omistanut yksiäkään. Viime keväänä huomasin kuitenkin, että tarvitsisin jotkut käytännölliset kengät, joita voi tarvittaessa käyttää myös kaupungilla farkkujen kanssa ja silloin törmäsin kuvien nätteihin vaaleanpunaisiin pitsitennareihin. Siinä olivat nyt kauan etsimäni naiselliset tennarit, jotka ovat ihan minun tyyliseni!

Nytpäs tulikin taas vaihteeksi höpistyä vähän ehkä liikaakin kaikkea. Aika monta tämän tyyppistä höpinäpostausta olen kirjoitellut vuosien mittaan, mutta yleensä ne ovat päätyneet roskakoriin! :D Mutta saa kai sitä välillä vähän höpötellä omiaan. Itse ainakin tykkään aina, jos joku bloggari kertoilee itsestään jotakin hauskoja yksityiskohtia jonkun postauksen lomassa. :)


 

Tytöllekin ompelin pipon ja pannan vähän erilaisilla ruseteilla. Tyttö tykkäsi niistä kovasti. Samasta pinkistä kankaasta olen tehnyt tytölle pipon myös joskus pari vuotta sitten. Tytön rusettipipon kaltaisia pipoja tuli kaksin kappalein, kun ensimmäinen versio oli himpun verran pieni. Sovitin pienempää pipoa joko pinkistä väristä tai pipon rusetista kauhistuneelle ja tästä syystä täyttä kurkkua huutavalle pikkuveljelle. Salamannopeasta sovituksesta sain sen verran osviittaa, että uskoisin pipon sopivan noin 2-3 -vuotiaalle. Laitan sen varmaan myyntiin tänne blogiin, kunhan ehdin. :)


IHANAA JA AURINKOISTA SYYSVIIKONLOPPUA!


maanantai 18. syyskuuta 2017

Kuistin uusi naulakkohylly

Olin lasten kanssa koko viikonlopun mummulassa, ja mies sai sillä välin rakennella rauhassa täällä kotona. Sisähommia on helpompi tehdä, kun lapset eivät ole paikalla. Työ etenee huomattavasti nopeammin, kun työkalut saavat olla useamman päivän levällään ja sahanpurujakaan ei tarvitse siivota joka välissä lattialta. Mies sai ikkunoiden alle tulevat ikkunalaudat paikoilleen keittiön ja tuvan ikkunoihin. Tarkoitus olisi vielä maalata olemassaolevat ikkunalistat syksyn aikana.

Olen tuskaillut jo pitkään kuistin lattialla lojuvia lasten ulkovaatteita. Jos vaatteet eivät aina ole lattialla, niin sitten takit, pipot ja ulkohousut heitetään kuistin laatikkopenkin päälle, jolloin sinne ei saa laitettua kenkiä ja ne jäävät lattialle lojumaan. Ulkovaatteille on väliaikainen rekki kodinhoitohuoneessa, mutta eiväthän lapset niitä sinne ylety laittamaan. Ratkaisuna tähän ongelmaan mies teki muutama viikko sitten sateisena viikonloppuna kuistiin vanhantyylisen naulakkohyllyn, johon saa lasten useimmin käytettävät ulkoiluvaatteet sievästi talteen. Kuvia varten otin kuitenkin ne rapaiset ulkovaatteet pois ja korvasin vähän nätimmillä ja puhtaammilla takeilla. :)




Hattuhyllyllä on pärekori, jossa on hyvä säilyttää pipoja ja hanskoja. Isommat lapset ylettyvät hyllyn alla olevalla penkillä seistessään itse naulakoihin, mutta pienimmän täytyy vähän vielä kasvaa. Eivät ne vaatteet edelleenkään ihan automaattisesti ilman muistutusta naulakkoon mene, mutta nyt niille on ainakin olemassa selkeä oma paikka, joka on käytännöllisyyden lisäksi myös hyvin kaunis!




Mies aikoo vielä tehdä hattuhyllyn sivulle jonkinmoiset listat, jotta hattuhylly ja seinää vasten oleva lauta eivät olisi niin tasapaksun näköisiä. Naulakon väriksi tulee ehkä sama vihreä, kuin kuistin paneeliseinissä. Naulakon maalaus on kuitenkin meidän tehtävälistan loppupäässä, joten saa nähdä, milloin se on ajankohtainen. Naulakkokoukut ostimme kesällä Lundagårdista.


SYKSYISEN RAIKASTA UUTTA VIIKKOA!


torstai 14. syyskuuta 2017

Torstaikaaos

Torstaiterveiset täältä Ahonlaidalta! Postausaiheet ovat taas olleet vähän kadoksissa. Rakennusrintamalla ei oikein tapahdu mitään, tai toki tapahtuu, mutta niin hitaasti, ettei postauksia voi jättää niiden varaan. Jatkuvat sateet häiritsee kovasti miehen piharakennushommia, eikä alkuviikon moottorisahan hajoaminenkaan kauheasti hommia nopeuttanut. Olisihan se helppoa ja mukavaa vain kuvailla joka viikko hyvin edistyneitä rakennusprojekteja ja postailla niitä tänne teidänkin nähtäväksenne, mutta ei se ihan niin taida nyt mennä.

Täällä vallitsee otsikon mukaisesti aikamoinen torstaikaaos. Kaksi nuorinta pitää huolen siitä, että lelut eivät pysy kuin pienen hetken kaapeissa omilla paikoillaan. Välillä tuntuu, että mitä enemmän leluja on pitkin lattioita ja mitä enemmän sohvatyynyjä, tuoleja ja peittoja on muualla kuin siellä, minne ne oikeasti kuuluvat, niin sitä paremmat leikit lapsilla on. Kaikenlaiset majat ja pesät ovat nyt lasten mieleen ja peitot sun muut rekvisiitat eivät kovin usein ajaudu leikin jälkeen takaisin omille paikoilleen – ainakaan heidän toimestaan. 


 


Itse olen aika rento kodin järjestyksen suhteen silloin, kun ei ole vieraita tulossa, joten lapset saavat aika vapaasti leikkiä ja rakennella majojaan. Minua ei yleensä kauheasti haittaa, vaikka majat olisivat useamman päivän paikoillaan, eikä minulla ole ongelmia mennä illalla nukkumaan, vaikkei koti olisi tip top siistinä seuraavaa aamua varten. Jos lapsilla on kivat maja- tai legoleikit kesken, niin ne saavat olla rauhassa paikoillaan seuraavan päivän leikkejä varten. Välillä kyllä iskee kaaosahdistus, ja silloin häärään ympäri huushollia ja laitan pikavauhtia tavarat ja lelut paikoilleen. Aika usein myös haaveilen siististä ja leluvapaasta olohuoneesta ja keittiöstä, mutta kun muuta leikkipaikkaa ei lapsilla vielä ole ennen yläkerran valmistumista, niin minusta olisi aika kamalaa kieltää lapsia toteuttamasta mielikuvitustaan ja leikkimästä alhaalla vapaasti. 

On kyllä ihanaa, miten hyvin tyttö ja pikkuveli ovat saaneet leikit sujumaan nyt, kun esikoinen on aamupäivät eskarissa. Aiemmin kaksi vanhinta leikki aina yhdessä ja pikkuveli yritti pysyä mukana leikissä tai monesti leikki suosista omiaan.




Tänään tein lounaaksi kaikkien herkkuruokaa, pinaattilättyjä. Tyttö ja pikkuveli seisoivat omilla tuoleillaan molemmin puolin minua ja söivät lättyjä sitä mukaa, kun ehdin niitä paistaa. Lapset tykkäävät, kun välillä poiketaan tavallisesta ja syödäänkin ruoka seisten saarekkeen ympärillä. Nämä ovat niitä arjen ihania hetkiä, jotka muistaa pitkään. Pinaattilätyt ovat kyllä itse tehtyinä todella hyviä. Yleensä teen lätyt tällä ohjeella, mutta kaksinkertaisena. Nytkin käytin tuota ohjetta ja kaskinkertaistin muut aineet, paitsi pinaatin, kun sitä ei löytynyt pakkasesta kuin yksi pussi (150g). Poikakin herkutteli jo lätyillä välipalalla eskarista tultuaan ja miehellekin niitä riittää vielä.



OIKEIN IHANAA LOPPUVIIKKOA!


perjantai 8. syyskuuta 2017

Pikkuinen ballerina

Meidän 4- ja 6-vuotiaat aloittivat tänä syksynä ensimmäiset omat harrastuksensa. Aiemmin he ovat käyneet vain kerhossa parina päivänä viikossa sekä minun kanssani perhekerhossa, eivätkä ole sen kummempia harrastuksia kaivanneet. Nyt pojalla alkoi eskari ja ajattelin ensin, että siinä on varmasti kotihoitoon tottuneelle ja kotona hyvin viihtyvälle 6-vuotiaalle tarpeeksi toimintaa. Kyselin kuitenkin häneltä ajoissa ennen harrastuksiin hakuja, josko hän haluaisi mennä vaikka meidän oman kylän liikuntakerhoon. Vastaus oli tiukka ei. Päättelin, että eskarin aloitus jännitti häntä sen verran, ettei hän halunnut muita uusia juttuja samalle syksylle. Kun eskaria oli kulunut pari viikkoa ja se alkoi tuntua tutulta, muuttui pojan mielipide täysin. Hän halusi ehdottomasti päästä akrobatia-kerhoon ja mielellään vielä heti samana päivänä! Tietenkin kaikki akrobatiaryhmät olivat jo täynnä, mutta tuohon oman kylän liikuntaryhmään hän pääsi, ja siellä onkin myös monta tuttua eskarikaveria. Ensi vuonna taidan ilmoittaa pojan akrobatiaan sillä sekunnilla, kuin ilmoittautuminen alkaa, sillä niin kovasti hän tykkää tehdä kaikenlaisia temppuja!


 

 Meidän 4,5-vuotias tyttö tykkää kaikista perinteisistä tyttöjen jutuista. Prinsessat, ballerinat, mekot, vaaleanpunainen väri ja tanssi ovat ihan ykkösjuttuja. Niinpä ei ollut kovin vaikea arvata, mikä harrastus häntä kiehtoisi. Balettiin hän olisi varmaan kaikkein mieluiten mennyt, mutta ilmoitin hänet lastentanssiin, jossa kokeillaan baletin lisäksi muitakin tanssityylejä. Minusta on kiva, että hän saa kokemusta eri lajeista ja voi sitten myöhemmin päättää, haluaako keskittyä johonkin tiettyyn tanssityyliin (vai johonkin ihan muuhun harrastukseen). Hyvin innokas pieni tanssijan alku hän on ainakin kahdella ensimmäisellä tunnilla ollut.

Tytöllä ei ollut vielä yhtäkään balettipuvun tyylistä asua, joten sellainen käytiin hakemassa mistäpä muualtakaan kuin H&M:ltä. Sieltä löytyivät myös hopeiset tossut, jotka ovat vielä vähän isot, mutta pysyvät silti jalassa. Kyllä tuo tyttö on niin suloinen näky tylliunelmassaan ja tytöstä näkee, että hän nauttii tanssahtelusta kovasti. 





Siskoni on tanssinopettaja ja hän on pitänyt huolen siitä, että tytöllä on asianmukaista kirjallisuutta saatavilla. Ihanassa Pikku ballerina tanssii -kirjassa on eri baleteista yksinkertaisia tanssiohjeita ja kaunis kuvitus. Mukana on vielä cd-levy, josta voi kuunnella kyseisten balettien musiikkia harjoitellessaan. Nämä ovat kyllä pienen ballerinan unelmakirjoja.

On ihana huomata, että molemmille lapsille löytyi täksi syksyksi mieluisa, omantyylinen, harrastus. Toivottavasti harrastuksiin lähteminen on yhtä mieluisaa syksyn pimetessä ja vielä joulun jälkeenkin!



OLISI HAUSKA KUULLA, MILLAISIA HARRASTUKSIA TEIDÄN LUKIJOIDEN LAPSILLA ON! :)


tiistai 5. syyskuuta 2017

Vanhoja tiiliä kukkapenkin reunalle

Aurinkoiset syyspäivät ovat olleet omiaan pihahommiin. Mies sai pari viikkoa sitten pihasaunan kehikon pystyyn ja viikonloppuna hän pesi hirret sekä lattialankut puhtaaksi painepesurilla. Itse innostuin tekemään yhden puutarhahomman, joka on ollut jo pitkään mielessä. Meillä on iso kasa vanhan purkutalon tulisijoista peräisin olevia punaisia tiiliä, ja niitä olin suunnitellut laittavani meidän liljapenkin ympärille. Projektin toteutusta on pitkittänyt se, että pelkän tiilien latomisen lisäksi halusimme kohottaa liljapenkkiä hieman. Liljojen keskellä ja ympärillä kasvoi ruohoa ja sen nyhtäminen kovasta maasta oli aika kova homma. Kukkapenkistä tuli lopulta oikein hieno ja vanhat tiilet sopivat mielestäni hyvin perinnepuutarhan tyyliin ja tunnelmaan. Tiiliä on vielä aika paljon jäljellä ja niitä tulen käyttämään myöhemmin varmasti muihinkin projekteihin.

 



 
Keskellä olevat keltapäivänliljat kukkivat jo aiemmin kesällä, ja ympärillä olevista rusopäivänliljoista osa kukkii parhaillaan. Maa on tuossa kohtaa kuiva ja kova, mutta mukava, että liljat silti kukkivat. Kesällä tuohon penkin ympärille kylvämämme nurmikkokin on alkanut nyt vasta kasvaa vähän paremmin, kun kunnon sateita saatiin kylvön jälkeen odotella monta viikkoa.



Esikoiselle nousi kuume perjantai-iltana ja kaunis lauantai-päiväkin meni hänen osaltaan pitkälti sisällä lepäillessä. Jossain vaiheessa päivää hän oli vähän pirteämmällä päällä ja kaipasi jotakin kivaa tekemistä, kun kirjanluku- ja lastenohjelmakiintiö oli jo täynnä. Askartelukaapista ei löytyny valmiita ompelukuvia, joten päätin piirtää hänelle ja tytölle lasten itse valitsemat kuvat. Ompelukuvien parissa vierähtikin aika mukavasti ja lapset olivat niin tyytyväisiä upeisiin aikaansaannoksiinsa. Itsekin olen salaa hieman ylpeä siitä, että sain varsinkin tuon hankalan Ninjan muistuttamaan edes vähän alkuperäistä kuvaa. :D




PIRTEÄÄ SYYSKUUTA!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...