Talo Ahonlaidalla: 2017

torstai 17. elokuuta 2017

Arki

Täällä on arki lähtenyt rullaamaan mukavasti. Mies palasi viime viikolla kesälomalta töihin, ja meidän esikoinen aloitti viikko sitten koulutiensä esikoulussa. Pojalle muutos on suuri, kun hän on ollut muutaman tunnin kerhoja lukuunottamatta koko ikänsä kotona äidin helmoissa. Nyt täytyykin nousta viitenä päivänä viikossa aikaisin ja olla useampi tunti touhukkaassa päiväkotiympäristössä. Kovasti hän on tykännyt esikoulusta ja kulkeekin sinne reippaasti koulukyydityksellä kylän muiden lasten tavoin.

Onhan tämä äidillle ja pikkusisaruksillekin uusi tilanne, kun yksi puuttuu aamupäivisin joukosta. Tyttö laskee joka aamu, että nyt meitä on vain kolme kotona, ja pikkuveli ihmettelee ääneen, mihin isoveli hävisi. On haikeaa ajatella, että niin ne lapset kasvavat ja lähtevät vuorotellen koulutielle parin vuoden välein. On ollut niin helppo pitää heitä vain ihan lähellä, oman kodin ja pihan sisäpuolella. Pikku hiljaa täytyy opetella antamaan enemmän vapautta ja luotettava, että lapsi pärjää, vaikkei olekaan koko ajan näkösällä. Tytöllä on oma tuttu kerhonsa pari kertaa viikossa, mutta pikkuveli sentään pysyy vielä visusti siellä, missä äitikin. Seurakuntamme perhekerhossa käymme tuttuun tapaan kerran viikossa. Se on minun välttämätön henkireikäni, jossa saan jutella rauhassa ystävien kanssa lasten leikkiessä.



Pienempien kanssa olemme lähteneet monena aamuna lähimetsään mustikoita poimimaan. Pikkuveli keskittyy lähinnä popsimaan mustikoita suuhunsa, mutta tyttö poimii vähintään joka toisen mustikan pieneen muovisankoon. Kauhean pitkiä meidän marjareissut eivät ole olleet, sillä tuo nuorimmainen huutelee "apua, äiti" aina, kun menen kymmentä metriä kauemmaksi hänestä tai kun hän kompuroi kumppareineen vaikeakulkuisessa metsässä, eikä muka pääse itse ylös. Välillä otan lapsille evästä mukaan ja heidän syödessään saan sopivasti lisäaikaa mustikoiden poimimiseen. Mustikoita on nyt saatu vähän pakkaseen ja piirakoitakin on muutama leivottu sekä laitettu niitä jogurtin ja pirtelön sekaan.

Vadelmia löysin myös yhtenä päivänä lenkillä ollessani ja niitä pitikin lähteä poimimaan heti seuraavana päivänä miehen tullessa töistä. Olen keksinyt lainata kirjastosta äänikirjoja ja kuuntelen niitä kännykällä silloin, kun ole yksin lenkillä tai marjassa. Lenkille lähtö on astetta helpompaa, kun on hyvää kuunneltavaa mukana.


Tytön oma kukkapenkki, josta kerroin omassa postauksessa kesän alussa, on viimein ruvennut kukkimaan. Kauniit kesämalvikit ovat täydessä loistossaan ja yksi punakosmoskukkakin on jo auennut. Kiitokset kukkanpenkin ahkerasta kastelusta kuuluvat tytölle itselleen. Minä olen puolestani auttanut rikkaruohojen kitkemisessä.

Tuoksuherneen taimet jäivät meillä ruukkuihin, kun emme keksineet, mihin ne istuttaisimme. Yksi punainen ja pari violettia kukkaa on nyt näkyvissä.




Mitenkäs siellä on alkusyksy lähtenyt käyntiin? 
Tuoko syksy tullessaan uusia tuulia, vai jatkuuko arki vanhaan tuttuun tapaan? :)


maanantai 14. elokuuta 2017

Aitan perustukset

Täällä Ahonlaidalla on saatu piharakennusten perustuksia tehtyä, ja voisin laittaa muutaman kuvan tänne blogiinkin nähtäväksi. Vanhan aitan perustukset on kaivettu, alle on laitettu murskeet ja finfoamit sekä valettu betoniantura. Lauantaina saatiin myös vanhat porakivet paikoilleen. Kivien alle ja väliin täytyisi vielä valaa betoni.



Aitan sisällä ollut hirsinen viljalaari pääsee tontin perälle pihasaunaksi ja varastoksi. Pihasaunan alle nurkkiin laitettiin tontilta aiemmin kaivetut isot kivet. Nämä hirret ovat niin kevyitä, että mies on saanut yksin nostettua jo useamman kerroksen hirsiä paikoilleen.






Tästä on hyvä jatkaa piharakennusten kanssa pikku hiljaa eteenpäin. :)

 

perjantai 4. elokuuta 2017

Perinteiset hurvittelut

Viime viikolla kävimme Power Parkissa, jossa olemme käyneet myös useana aiempana vuotena. Sinne on meiltä vain noin tunnin matka, joten muissa huvipuistoissa emme ole oikeastaan lasten kanssa vielä käyneetkään Keskisen ilmaista tivolia lukuunottamatta. Power Parkista löytyy tosi hyvin laitteita perheen pienimmille. Laskeskelin, että meidän 2-vuotias kävi kahdessatoista laitteessa (ja monessa niistä useamman kerran), ja isommat vielä parissa, kolmessa muussa. Aika moneen pienten laitteeseen saavat vanhemmat mennä mukaan ilman ranneketta, mikä on tosi hyvä juttu. Muutamaan laitteeseen nuorimmainen tarvitsi äidin tai isin turvaa, mutta muuten lapsista oli toisilleen hyvin seuraa ja heidät uskalsi laittaa laitteisiin keskenään. 





  Esikoinen on vähän päälle 120cm pitkä ja kävi lasten laitteiden lisäksi kahdessa tosi hurjassa laitteessa, joista toiseen menin kertalipulla mukaan. Ensi vuonna minunkin täytyy varmaan hommata ranneke, että poika saa seuraa hurjempiin laitteisiin. Minä kun tykkään kaikista kieputuslaitteista, tai tykkäsin ainakin vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin olen viimeksi kunnon huvipuistolaitteissa käynyt.





Päivä oli tosi harmaa ja välillä sai lapsilla olla useampi pitkähihainen päällä, kun takkeja ei tullut mukaan, mutta vesisateilta onneksi säästyimme. Lapset jaksoivat juosta laitteesta toiseen aina sulkemisaikaan saakka. Väkeä oli tosi paljon, mutta lasten laitteisiin ei tarvinnut jonotella oikeastaan ollenkaan. Saa nähdä, suuntaammeko ensi vuonnakin Power Parkiin vai kokeilemmeko vaihteeksi jotakin toista huvipuistoa.



MUKAVAA VIIKONLOPPUA SINULLE! 


tiistai 1. elokuuta 2017

Vuoden päivät

Aika on rientänyt ja olemme asuneet jo vuoden täällä uudessa kodissamme. Tasan vuosi sitten olimme nukkuneet ensimmäisen yön oman kodin makuuhuoneessa ja totuttelimme elämään uudenlaisessa kodissa ja ympäristössä. Vuosi on ollut hyvä ja rentouttava kolmen raskaan rakennusvuoden jälkeen. Ei ole ollut enää kiire ja hoppu, vaan rakentamista on saanut jatkaa omaan tahtiin ja omien voimien mukaan. Pienen maalaiskylän rauhallinen ilmapiiri on ollut omiaan kiireettömän ja levollisen elämän opetteluun. Ikkunasta avautuvaa maisemaa katsellessa lepää niin sielu kuin mielikin.



Välillä sitä miettii, että onko talolla tapahtunut mitään edistystä muuton jälkeen. Kolmen vuoden rakennusaika vei voimia, joten paljon on vain lepäilty ja nautittu uudesta, vaikkakin keskeneräisestä, kodista. Kun oikein rupeaa listaamaan ja miettimään, niin monenlaista on kuitenkin saatu vuoden aikana tehtyä. Muutettaessa keittiö oli aivan kesken, ja sen valmiiksi saaminen olikin ensimmäinen urakka. Sen jälkeen laitettiin ikkunalistoja paikoilleen ja ompelin ikkunoihin verhot. Ennen joulua mies ehti vielä maalata piipun ja puuhellan huuvan valkoiseksi liitumaitomaalilla. Kevätpuolella kuistin paneeliseinät saivat maalia pintaansa ja mies rakensi sinne penkin kenkien säilytystä varten. Kevät ja kesä ovat menneet pitkälti kymmenien perinnepuiden, -pensaiden ja -kukkien istuttamisessa sekä aitan ja pihasaunan perustuksia tehdessä.




Seuraavaksi on tarkoitus pystyttää vanha aitta ja pihasauna ja toivottavasti ainakin jompaankumpaan saadaan katto päälle ennen talvea. Sisällä vuoroaan odottaa alakerran saaminen valmiiksi eli kuistin viimeistely, loppujen ikkunalistojen asennus ja maalaus, sisäovien maalaus sekä kodinhoitohuoneen kaappien ja saunan teko. Työt eivät siis ihan heti lopu kesken.

Postauksen kuvat ovat tämän päivän eväsretkeltä, jonka teimme lasten kanssa läheiselle pienelle metsätielle. Näissä kauniissa maisemissa käyn myös välillä lenkillä. Löysimme metsästä muutaman mustikan mukin pohjalle. Piirakaksi asti niistä ei riittänyt, joten lapset söivät ne parempiin suihin.



ILOISTA ELOKUUTA!


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesävieraita ja mansikkainen Brita-torttu

Saimme viikonloppuna miehen äidin ja veljen lapsineen meille kylään. Retkeilimme läheisellä lintutornilla, joka on näyttävällä paikalla joen rannassa. Lapset säntäsivät heti autosta ulos päästyään kohti lintutornia, ja sen ylätasanteella söimme pienet eväät sekä ihastelimme maisemia.


 

 
 Takaisin maan kamaralle päästyämme heittelimme frisbeetä ja potkimme palloa. Lapset rakensivat myös rantalentopallokentän hiekasta linnoja. Aurinko paistoi lämpöisesti koko aamun, joten mukaan otetut hupparit saivat pysyä kassissa.




Kotiin palattuamme kaikille maistui uudet perunat ja grillilihat sekä -makkarat. Brita-torttu tuoreine mansikoineen kruunasi kivan päivän serkkujen kanssa.




Tänään mies ja poika nikkaroivat lasten puumajaan seinät ja katon. Maja on aikamoinen näky, mutta eiköhän sekin vielä tänne blogiin pääse kuvattavaksi, kunhan saamme sen valmiiksi. Illalla meidän tontilla mylläsi kaivuri kaivamassa aitan ja pihasaunan perustuksia. Laittelen taas aiheesta omaa postausta, kunhan hommat vähän edistyvät.

Kyselimme yhtenä päivänä lapsilta autolla ajaessamme, että mitä he vielä haluaisivat tehdä tänä kesänä. Tyttö vastasi vaatimattomasti, että poimia kukkia ja uida. Eiköhän se onnistu. :) Pojalla oli hitusen suureellisempi toive, mutta ihan toteuttamiskelpoinen silti eli päästä Power Parkiin. Sinne olisikin tarkoitus suunnata huomenna, jos sääennustukset eivät kovasti muutu. 


 Auringonpaistetta viikkoosi!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pihasaunan piirustukset

Niin kuin aiemmassa aitta-postauksessa mainitsin, purkamamme aitan sisällä oli hyvän kokoinen hirsinen viljalaari. Kaksiosaisen viljalaarin toisesta puolesta saamme näppärästi pihasaunan ja toisesta varaston/pukuhuoneen. Piirustusten perusteella voisin uskoa, että rakennuksesta tulee oikein sievä ja kaunis. Rakennus on kooltaan noin 3,5x5 metriä. Se on tasakertaan asti hirttä, siitä ylöspäin tulee pystyrimalaudoitus ja päälle kolmiorimahuopakatto. Sauna maalataan tietenkin punamultamaalilla, niin kuin talo ja aittakin.
 



Pihasauna pystytetään tontin perälle takavasemmalle vastapäätä taloa. Ainakin ensi talven rakennus saa toimia vain varastona (jos nyt edes saadaan katto päälle ennen kylmiä kelejä), joten saunomaan ei heti päästä. Joskus tulevaisuudessa voisin kuvitella saunan viereen myös paljun, jossa istuskella ilta-auringossa. Mutta askel kerrallaan.

Ei postausta ilman kukkakuvia. Mummulani pihapiiristä siirretyt varjoliljat kukkivat nyt kauniisti. Tuosta kohtaa en ole ehtinyt jaksanut vielä rikkaruohoja kitkeä, joten varjoliljan seassa kasvaa jos jonkinlaista kukkaa ja heinää. 



Nyt näyttävät sääennusteetkin jo vähän kesäisemmiltä, joten toivottavasti saamme nauttia lämmöstä ja auringosta tulevina päivinä!


Ihanaa viikonloppua!



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäpäivänä

Sunnuntaina menimme miehen kanssa hakemaan lapsia mummulasta ja jäimme vielä itsekin sinne yöksi. Tänä kesänä on oppinut sen, että kun lämpötila kohoaa yli kahdenkymmenen asteen, on otettava kaikki ilo irti ja nautittava lämmöstä. Uitiin, saunottiin ja suppailtiin, grillattiin ja syötiin jäätelöä. Illalla kaksi nuorimmaista karkasi yökalsareissa (ja toinen tapansa mukaan ilman kenkiä) pihalle syömään ahomansikoita ja minä tietenkin kameran kanssa perässä.
 







 Tässäpä mukavan kesäpäivän kuvamuistoja ja tunnelmia, joita haluan tallentaa tänne blogiin. Näihin kuviin on kiva palata tällaisena sadeäpäivänä, kun ulkona on harmaata ja vähän päälle kymmenen astetta lämmintä.

Ensi kerralla voisinkin laitella tänne meidän tulevan pihasaunarakennuksen piirustuksia. :)

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Aina vain kukkia

Näitä kukkia tulee nyt kuvattua paljon, koska on niin ihanaa ja ihmeellistä, että omassa pihassa kasvaa oikeasti jotakin kaunista. Toivottavasti ette ihan kyllästy ainaisiin kukkakuviin! Lähes kaikki mahdolliset kukat ja pensaat ovatkin jo kukkineet, joten eipä näitä kuvia loputtomiin enää riitä. Syreenit, pihlajat ja tuomet eivät tänä vuonna  vielä kukkineet ja varjoliljat taitavat olla ainoita kukkia, joiden kukinta on vielä tulossa. Osa kuvista on vähän synkkiä, kun otin ne pilvisenä päivänä.
 

Haimme kuusi vuotta sitten huutokaupasta hankkimamme vanhan maitotonkan mummulasta, jossa se oli ollut säilössä. Mies haki siihen ison kimpun eri värisiä lupiineja koristeeksi. Pihatien toisella puolella ruoho alkaa jo monin paikoin vihertää. Eiköhän sielläkin kohta ole kunnon nurmikko.




 Kitkin ruusu- ja syreenipenkeistä rikkaruohot ja levitin mullan päälle sanomalehtikerrokset. Mies on säilönyt rakentamisen aikaisia höylän lastuja jätesäkkeihin, ja niitä levittelin sanomalehtien päälle. Katsotaan, pysyvätkö rikkaruohot tällä konstilla edes vähän paremmin poissa.




 Valamonruusu aloitti myös kukintansa kuistin nurkassa.



Lapset ovat nyt mummulassa yökylässä. Mies on mittaillut aitan paikkaa ja suunnitellut perustusten tekoa. Minä kitkin vähän porkkanamaata ja parsin ison pyykkikopallisen rikkinäisiä vaatteita. Viimeksi mainittu homma on ollut jo pitkään tehtävälistallani ja nyt, kun lapsetkaan eivät ole kotona, niin en enää keksinyt yhtäkään tekosyytä olla tarttumatta neulaan ja lankaan. Valmista tulikin lopulta yllättävän nopeasti.

Illalla menemme miehen kanssa seurakuntamme kesätapahtumaan. Onpa mukava mennä välillä tilaisuuteen, kun tietää, ettei tarvitse kaivella joka välissä käsilaukun pohjalta rusina-askeja, eikä tarvitse miettiä, että juoksenteleeko ja kiljahteleeko oma jälkikasvu nyt vähän liian kovaa jne. Meillä on vähän niin kuin vuosipäiväkin nyt, tai tarkemmin sanottuna eilen tuli yhdeksän vuotta siitä, kun mies kosi minua ja menimme kihloihin. On se kyllä tärkeä saada viettää välillä aikaa ihan kahdestaan, vaikka lapsia meinaakin olla ikävä. :)


Aurinkoista viikonloppua!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...