Talo Ahonlaidalla

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kuistin uusi naulakkohylly

Olin lasten kanssa koko viikonlopun mummulassa, ja mies sai sillä välin rakennella rauhassa täällä kotona. Sisähommia on helpompi tehdä, kun lapset eivät ole paikalla. Työ etenee huomattavasti nopeammin, kun työkalut saavat olla useamman päivän levällään ja sahanpurujakaan ei tarvitse siivota joka välissä lattialta. Mies sai ikkunoiden alle tulevat ikkunalaudat paikoilleen keittiön ja tuvan ikkunoihin. Tarkoitus olisi vielä maalata olemassaolevat ikkunalistat syksyn aikana.

Olen tuskaillut jo pitkään kuistin lattialla lojuvia lasten ulkovaatteita. Jos vaatteet eivät aina ole lattialla, niin sitten takit, pipot ja ulkohousut heitetään kuistin laatikkopenkin päälle, jolloin sinne ei saa laitettua kenkiä ja ne jäävät lattialle lojumaan. Ulkovaatteille on väliaikainen rekki kodinhoitohuoneessa, mutta eiväthän lapset niitä sinne ylety laittamaan. Ratkaisuna tähän ongelmaan mies teki muutama viikko sitten sateisena viikonloppuna kuistiin vanhantyylisen naulakkohyllyn, johon saa lasten useimmin käytettävät ulkoiluvaatteet sievästi talteen. Kuvia varten otin kuitenkin ne rapaiset ulkovaatteet pois ja korvasin vähän nätimmillä ja puhtaammilla takeilla. :)




Hattuhyllyllä on pärekori, jossa on hyvä säilyttää pipoja ja hanskoja. Isommat lapset ylettyvät hyllyn alla olevalla penkillä seistessään itse naulakoihin, mutta pienimmän täytyy vähän vielä kasvaa. Eivät ne vaatteet edelleenkään ihan automaattisesti ilman muistutusta naulakkoon mene, mutta nyt niille on ainakin olemassa selkeä oma paikka, joka on käytännöllisyyden lisäksi myös hyvin kaunis!




Mies aikoo vielä tehdä hattuhyllyn sivulle jonkinmoiset listat, jotta hattuhylly ja seinää vasten oleva lauta eivät olisi niin tasapaksun näköisiä. Naulakon väriksi tulee ehkä sama vihreä, kuin kuistin paneeliseinissä. Naulakon maalaus on kuitenkin meidän tehtävälistan loppupäässä, joten saa nähdä, milloin se on ajankohtainen. Naulakkokoukut ostimme kesällä Lundagårdista.


SYKSYISEN RAIKASTA UUTTA VIIKKOA!


torstai 14. syyskuuta 2017

Torstaikaaos

Torstaiterveiset täältä Ahonlaidalta! Postausaiheet ovat taas olleet vähän kadoksissa. Rakennusrintamalla ei oikein tapahdu mitään, tai toki tapahtuu, mutta niin hitaasti, ettei postauksia voi jättää niiden varaan. Jatkuvat sateet häiritsee kovasti miehen piharakennushommia, eikä alkuviikon moottorisahan hajoaminenkaan kauheasti hommia nopeuttanut. Olisihan se helppoa ja mukavaa vain kuvailla joka viikko hyvin edistyneitä rakennusprojekteja ja postailla niitä tänne teidänkin nähtäväksenne, mutta ei se ihan niin taida nyt mennä.

Täällä vallitsee otsikon mukaisesti aikamoinen torstaikaaos. Kaksi nuorinta pitää huolen siitä, että lelut eivät pysy kuin pienen hetken kaapeissa omilla paikoillaan. Välillä tuntuu, että mitä enemmän leluja on pitkin lattioita ja mitä enemmän sohvatyynyjä, tuoleja ja peittoja on muualla kuin siellä, minne ne oikeasti kuuluvat, niin sitä paremmat leikit lapsilla on. Kaikenlaiset majat ja pesät ovat nyt lasten mieleen ja peitot sun muut rekvisiitat eivät kovin usein ajaudu leikin jälkeen takaisin omille paikoilleen – ainakaan heidän toimestaan. 


 


Itse olen aika rento kodin järjestyksen suhteen silloin, kun ei ole vieraita tulossa, joten lapset saavat aika vapaasti leikkiä ja rakennella majojaan. Minua ei yleensä kauheasti haittaa, vaikka majat olisivat useamman päivän paikoillaan, eikä minulla ole ongelmia mennä illalla nukkumaan, vaikkei koti olisi tip top siistinä seuraavaa aamua varten. Jos lapsilla on kivat maja- tai legoleikit kesken, niin ne saavat olla rauhassa paikoillaan seuraavan päivän leikkejä varten. Välillä kyllä iskee kaaosahdistus, ja silloin häärään ympäri huushollia ja laitan pikavauhtia tavarat ja lelut paikoilleen. Aika usein myös haaveilen siististä ja leluvapaasta olohuoneesta ja keittiöstä, mutta kun muuta leikkipaikkaa ei lapsilla vielä ole ennen yläkerran valmistumista, niin minusta olisi aika kamalaa kieltää lapsia toteuttamasta mielikuvitustaan ja leikkimästä alhaalla vapaasti. 

On kyllä ihanaa, miten hyvin tyttö ja pikkuveli ovat saaneet leikit sujumaan nyt, kun esikoinen on aamupäivät eskarissa. Aiemmin kaksi vanhinta leikki aina yhdessä ja pikkuveli yritti pysyä mukana leikissä tai monesti leikki suosista omiaan.




Tänään tein lounaaksi kaikkien herkkuruokaa, pinaattilättyjä. Tyttö ja pikkuveli seisoivat omilla tuoleillaan molemmin puolin minua ja söivät lättyjä sitä mukaa, kun ehdin niitä paistaa. Lapset tykkäävät, kun välillä poiketaan tavallisesta ja syödäänkin ruoka seisten saarekkeen ympärillä. Nämä ovat niitä arjen ihania hetkiä, jotka muistaa pitkään. Pinaattilätyt ovat kyllä itse tehtyinä todella hyviä. Yleensä teen lätyt tällä ohjeella, mutta kaksinkertaisena. Nytkin käytin tuota ohjetta ja kaskinkertaistin muut aineet, paitsi pinaatin, kun sitä ei löytynyt pakkasesta kuin yksi pussi (150g). Poikakin herkutteli jo lätyillä välipalalla eskarista tultuaan ja miehellekin niitä riittää vielä.



OIKEIN IHANAA LOPPUVIIKKOA!


perjantai 8. syyskuuta 2017

Pikkuinen ballerina

Meidän 4- ja 6-vuotiaat aloittivat tänä syksynä ensimmäiset omat harrastuksensa. Aiemmin he ovat käyneet vain kerhossa parina päivänä viikossa sekä minun kanssani perhekerhossa, eivätkä ole sen kummempia harrastuksia kaivanneet. Nyt pojalla alkoi eskari ja ajattelin ensin, että siinä on varmasti kotihoitoon tottuneelle ja kotona hyvin viihtyvälle 6-vuotiaalle tarpeeksi toimintaa. Kyselin kuitenkin häneltä ajoissa ennen harrastuksiin hakuja, josko hän haluaisi mennä vaikka meidän oman kylän liikuntakerhoon. Vastaus oli tiukka ei. Päättelin, että eskarin aloitus jännitti häntä sen verran, ettei hän halunnut muita uusia juttuja samalle syksylle. Kun eskaria oli kulunut pari viikkoa ja se alkoi tuntua tutulta, muuttui pojan mielipide täysin. Hän halusi ehdottomasti päästä akrobatia-kerhoon ja mielellään vielä heti samana päivänä! Tietenkin kaikki akrobatiaryhmät olivat jo täynnä, mutta tuohon oman kylän liikuntaryhmään hän pääsi, ja siellä onkin myös monta tuttua eskarikaveria. Ensi vuonna taidan ilmoittaa pojan akrobatiaan sillä sekunnilla, kuin ilmoittautuminen alkaa, sillä niin kovasti hän tykkää tehdä kaikenlaisia temppuja!


 

 Meidän 4,5-vuotias tyttö tykkää kaikista perinteisistä tyttöjen jutuista. Prinsessat, ballerinat, mekot, vaaleanpunainen väri ja tanssi ovat ihan ykkösjuttuja. Niinpä ei ollut kovin vaikea arvata, mikä harrastus häntä kiehtoisi. Balettiin hän olisi varmaan kaikkein mieluiten mennyt, mutta ilmoitin hänet lastentanssiin, jossa kokeillaan baletin lisäksi muitakin tanssityylejä. Minusta on kiva, että hän saa kokemusta eri lajeista ja voi sitten myöhemmin päättää, haluaako keskittyä johonkin tiettyyn tanssityyliin (vai johonkin ihan muuhun harrastukseen). Hyvin innokas pieni tanssijan alku hän on ainakin kahdella ensimmäisellä tunnilla ollut.

Tytöllä ei ollut vielä yhtäkään balettipuvun tyylistä asua, joten sellainen käytiin hakemassa mistäpä muualtakaan kuin H&M:ltä. Sieltä löytyivät myös hopeiset tossut, jotka ovat vielä vähän isot, mutta pysyvät silti jalassa. Kyllä tuo tyttö on niin suloinen näky tylliunelmassaan ja tytöstä näkee, että hän nauttii tanssahtelusta kovasti. 





Siskoni on tanssinopettaja ja hän on pitänyt huolen siitä, että tytöllä on asianmukaista kirjallisuutta saatavilla. Ihanassa Pikku ballerina tanssii -kirjassa on eri baleteista yksinkertaisia tanssiohjeita ja kaunis kuvitus. Mukana on vielä cd-levy, josta voi kuunnella kyseisten balettien musiikkia harjoitellessaan. Nämä ovat kyllä pienen ballerinan unelmakirjoja.

On ihana huomata, että molemmille lapsille löytyi täksi syksyksi mieluisa, omantyylinen, harrastus. Toivottavasti harrastuksiin lähteminen on yhtä mieluisaa syksyn pimetessä ja vielä joulun jälkeenkin!



OLISI HAUSKA KUULLA, MILLAISIA HARRASTUKSIA TEIDÄN LUKIJOIDEN LAPSILLA ON! :)


tiistai 5. syyskuuta 2017

Vanhoja tiiliä kukkapenkin reunalle

Aurinkoiset syyspäivät ovat olleet omiaan pihahommiin. Mies sai pari viikkoa sitten pihasaunan kehikon pystyyn ja viikonloppuna hän pesi hirret sekä lattialankut puhtaaksi painepesurilla. Itse innostuin tekemään yhden puutarhahomman, joka on ollut jo pitkään mielessä. Meillä on iso kasa vanhan purkutalon tulisijoista peräisin olevia punaisia tiiliä, ja niitä olin suunnitellut laittavani meidän liljapenkin ympärille. Projektin toteutusta on pitkittänyt se, että pelkän tiilien latomisen lisäksi halusimme kohottaa liljapenkkiä hieman. Liljojen keskellä ja ympärillä kasvoi ruohoa ja sen nyhtäminen kovasta maasta oli aika kova homma. Kukkapenkistä tuli lopulta oikein hieno ja vanhat tiilet sopivat mielestäni hyvin perinnepuutarhan tyyliin ja tunnelmaan. Tiiliä on vielä aika paljon jäljellä ja niitä tulen käyttämään myöhemmin varmasti muihinkin projekteihin.

 



 
Keskellä olevat keltapäivänliljat kukkivat jo aiemmin kesällä, ja ympärillä olevista rusopäivänliljoista osa kukkii parhaillaan. Maa on tuossa kohtaa kuiva ja kova, mutta mukava, että liljat silti kukkivat. Kesällä tuohon penkin ympärille kylvämämme nurmikkokin on alkanut nyt vasta kasvaa vähän paremmin, kun kunnon sateita saatiin kylvön jälkeen odotella monta viikkoa.



Esikoiselle nousi kuume perjantai-iltana ja kaunis lauantai-päiväkin meni hänen osaltaan pitkälti sisällä lepäillessä. Jossain vaiheessa päivää hän oli vähän pirteämmällä päällä ja kaipasi jotakin kivaa tekemistä, kun kirjanluku- ja lastenohjelmakiintiö oli jo täynnä. Askartelukaapista ei löytyny valmiita ompelukuvia, joten päätin piirtää hänelle ja tytölle lasten itse valitsemat kuvat. Ompelukuvien parissa vierähtikin aika mukavasti ja lapset olivat niin tyytyväisiä upeisiin aikaansaannoksiinsa. Itsekin olen salaa hieman ylpeä siitä, että sain varsinkin tuon hankalan Ninjan muistuttamaan edes vähän alkuperäistä kuvaa. :D




PIRTEÄÄ SYYSKUUTA!

maanantai 28. elokuuta 2017

Syksyn merkkejä

Syksyn tulon huomaa koulujen ja kerhojen alkamisen lisäksi siitä, että tekee mieli ottaa sukkapuikot ja lankakerät pienen kesätauon jälkeen esiin. Villasukkien kutominen on asia, johon en varmaan koskaan tule kyllästymään. Olisi hauska tietää, montako paria sukkia olen elämäni aikana kutonut. Tekisi mieli aloittaa vaihteeksi joku vähän haastavampikin käsityö, mutta jotenkin sitä on viime vuodet pitäytynyt vain näissä yksinkertaisissa ja tutuissa vaihtoehdoissa. Käsitöiden tekeminen on näin pysynyt rentouttavana ja iloa tuovana harrastuksena, eikä ole tuottanut suurempaa päänvaivaa.


Tänä vuonna, ja etenkin nyt syksyn tullessa, olen antanut selvästi enemmän aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselleni, lukemiselle. Teini-iässä saatoin lukea koko päivän ja välillä yönkin, jos en malttanut jättää hyvää kirjaa kesken. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan tarkasti ylös paperille ja piirsin jonkinlaisen merkin parhaiden kirjojen kohdalle, jotta voisin palata niihin myöhemmin uudestaan. Kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja, mutta aika paljon niitä on kertynyt myös omaan kirjahyllyyn. Kolmen pienen lapsen äidin on hieman mahdotonta uppoutua koko päiväksi kirjojen maailmaan, mutta illtaisin lasten mentyä nukkumaan on ihana kaivautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja heittäytyä mukaan aivan toisenlaisen kulttuurin tai aikakauden ihmisten elämään. Se jos jokin vie ajatukset hetkeksi pois arkisista askareista ja auttaa rentoutumaan.



 Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen nyt innostunut hyödyntämään myös kirjaston äänikirjoja, joita kuuntelen kännykällä lenkillä käydessäni. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lenkillä useammin, kuin kuutena edellisenä vuotena yhteensä, mutta ei se lähteminen silti ihan helppoa ole ollut. Kesällä tajusin äänikirjojen mahdollisuuden ja sen myötä olen ollut välillä jopa hyvin innokas urheilija. Olisihan se hieno ajatus kuunnella metsätietä juostessaan vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, mutta kyllä tällaisen laiskemman liikkujan saa parhaiten liikkeelle sillä, että pääsee samalla kuuntelemaan jonkun hauskan, koskettavan tai kutkuttavan jännittävän kirjan kerrontaa.


Nyt onkin muutamana aamuna ollut jo kirpsakan syksyinen tunnelma, mutta päivällä on sentään ollut vielä lämpöistä. Meidän pihassa kukkii vielä osa tytön oman kukkapenkin kukista, ja keltainen Dorian villakko on nyt kauneimmillaan.




AURINKOISIA ELOKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!


 

perjantai 25. elokuuta 2017

Kasvimaan satoa

Meidän kasvimaa on ollut hieman huonolla hoidolla näin ensimmäisenä kesänä. Ei vain ole ollut aikaa ja voimia kitkeä sieltä rikkaruohoja enää kukkapenkkien kitkemisen ja kaiken muun homman jälkeen. Porkkanarivit sentään harvensin ja kitkin jossakin vaiheessa, mutta perunat, herneet, salaatti ja kesäkurpitsa ovat olleet ihan oman onnensa nojassa pelto-ohdakkeiden ja heinien ympäröimänä. Täällä meillä päin on myös satanut kesällä aika vähän ja tuo meidän maa on melko savista ja kovaa, joten ei kai kasvimaan sato ole ihan pelkästään minun kitkemisistäni kiinni.

Salaatista ja kesäkurpitsasta ei satoa saatu oikeastaan ollenkaan, mutta herneitä on käyty silloin tällöin syömässä. Miehen kanssa olemme vain niin allergisia raaoille herneille, että yksi palko riittää saamaan kurkun kutisemaan. Ne olivat kuitenkin niin hyviä, että kerran söin varmaan kymmenen palkoa ja ymmärsin lopettaa vasta, kun kurkkua alkoi kunnolla ahdistaa. Kai se on vain uskottava, että täytyy edelleen pidättäytyä näistäkin terveellisistä herkuista monen muun raa'an kasviksen ja hedelmän tavoin. 



Tänään uskalsin tarkistaa ensimmäistä kertaa, millä mallilla perunat siellä mullan alla ovat. Kannatti myllätä multaa, sillä sieltähän löytyi viimein ihan syötävän kokoisia pottuja.  Porkkanat ovat melko kitukasvuisia, mutta lapset niitä narskuttelevat mielellään raakana ja me allergiset aikuisetkin keitettynä. Makoisia kyllä ovat! Meillä noita perunarivejä tuli aika monta ja porkkanoitakin piisaa, joten hetkeen ei tarvitse raahata kaupasta peruna- ja porkkanasäkkejä. On kyllä palkitsevaa syödä oman kasvimaan antimia vaikkakin näin jälkijunassa vasta elokuun lopussa.

Vaikka olin jo vakaasti päättänyt, etten enää lähde vadelmia poimimaan, niin kummasti löysin itseni tänä aamuna työntämässä kahta nuorimmaista tuplarattaissa kohti vadelma-apajia. Mukana oli monta Lidlin jogurttiämpäriä ja melkein kaikki saatiin täyteen. Lapset tyytyivät vadelmien poimimisen sijaan niiden syömiseen, mutta antoivatpahan minun poimia aika pitkään rauhassa. Hapankorput ja vesipullot pelastivat siinä vaiheessa, kun nuorimmainen alkoi kitistä kotiin, ja eväiden syönnin jälkeen leikit jatkuivat niin, että sain vadelmakiintiöni täyteen. Ihan kyllä hirvitti jättää niin paljon notkuvia vadelmaoksia metsään, mutta ei kai sitä yksi ihminen voi kaikkia puskia tyhjentää, vaikka kuinka haluaisi.



 Ja kuinka ollakaan, taas on pellillinen edellisen postauksen marjapiirakkaa paistettu viikonloppuherkuksi. Päällä jälleen vadelmia ja mustikoita. Puolustuksekseni kerrottakoon, että karkkia ja suklaata emme syö kovin usein, ehkä pari kertaa kuussa ostetaan lakupussi tai suklaalevy ja jaetaan koko perheen kesken tai sitten syödään miehen kanssa lapsilta salassa. Lapset kun eivät vielä tiedä, että on olemassa sellainen asia kuin karkkipäivä, jolloin voisi saada itselleen vaikka kokonaisen karkkipussin. Taitavat tosin tällä meidän leivontatahdilla saada enemmän sokeria (ja rasvaa)  kuin monet lapset, joilla karkkipäivä on kerran viikossa. Jäätelöä tulee myös syötyä aika usein niin kesällä kuin talvellakin, joten ihan hyvä, että eivät osaa karkkia vaatia vielä lisäksi.

Minua odottaa järkyttävä tiskivuori näin perjantai-illan ratoksi ja imuriakaan en ole vielä sadonkorjuultani ja marjanpoiminnaltani ehtinyt ottaa esiin. Minulla on pari hyvää kirjaa luvun alla ja niihin ajattelin tarttua vielä illalla, kunhan saan tiskit koneeseen ja lapset nukkumaan. Villakoirat ja leivänmuruset eivät luultavasti katoa yön aikana mihinkään, joten niiden kimppuun ehtii käydä huomennakin.


OIKEIN MUKAVAA VIIKONLOPPUA!
 
 

tiistai 22. elokuuta 2017

Herkullinen marjapiirakka ja vanhat arkut

Toimme hetki sitten vanhepieni luota meille pappani aikoinaan tekemän arkun. Papallani ja mummullani oli huonekaluja tehdessä aina hyvä työnjako; pappa rakensi ja mummu maalasi. Tähän arkkuun taulujakin harrastuksekseen maalannut mummuni on taiteillut kauniita kukkakuvioita. Sisältä arkku on hempeän vaaleanpunainen. Lasten roolivaatteet pääsivät nyt arkkuun talteen. Myöhemmin arkku tulee luultavasti esikoisen huoneeseen lelulaatikoksi, jos hän yläkerran valmistuttua vielä huolii sen kukkakuvioineen. Jos ei huoli, niin sille löytyy varmasti muu paikka.




Sievän, pienen, arkun/korurasian olen saanut täyttäessäni viisi vuotta. Se on niin ikään pappani tekemä ja mummuni maalaama. Arkun kannessa on nimeni ja pohjasta löytyy teksti "Maria 5v Tv. Pappa". Tässä olen pienenä tyttönä säilyttänyt korujani, ja nyt se on meidän tytöllä vastaavassa käytössä. Molemmat arkut ovat ihania vanhoja aarteita ja niillä on rutkasti tunnearvoa!



Viikonloppuna saimme kerralla tämän vuoden mustikkasaldon täyteen, kun kävimme miehen kanssa poimimassa kaksi isoa ämpärillistä mustikoita. Vadelmiakin kävin poimimassa vielä toisen kerran ja tekisi mieli hakea vielä kolmas satsi, vaikka pakkanen on jo aika täynnä. Olen leiponut tuoreista vadelmista ja mustikoista jo useamman mehevän kuningatarpiirakan. Mustikan ja vadelman yhdistelmä on kyllä lyömätön! 

Jaan reseptin teille, koska teen sillä nykyään lähes kaikki piirakat. Alunperin löysin sen nimellä Rahkapersikkapiirakka, mutta täytteeksi voi laittaa melkein mitä vain marjaa tai hedelmää. Itse olen testannut tähän mennessä persikkaa, raparperia, mustikkaa ja vadelmaa. Syksymmällä teen varmasti tällä ohjeella myös omenapiirakkaa. Tykkään kovasti näistä piimää, rahkaa jne. sisältävistä resepteistä, koska ei ole oikeastaan väliä, käyttääkö piimää, rahkaa, kermaviiliä vai maustamatonta jogurttia. Vähintään yhtä tai kahta noista noista löytyy aina jääkaapista, ja piirakka on onnistunut joka kerta!



MEHEVÄ PIIRAKKA (pellillinen)

Sekoita yhteen:
4 lasia jauhoja
2 lasia sokeria
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria

Lisää:
250g rasvaa sulatettuna

Ota noin 2/3 taikinasta erilliseen kulhoon ja lisää siihen 1 lasi piimää/maustamatonta jogurttia tms. ja 2 munaa.

Rahkasose:
2 purkkia rahkaa/kermaviiliä tms.
1 lasi sokeria
2tl vaniljasokeria 

Laita ensin pellille/piirakkavuokaan taikina, johon lisäsit munat ja piimän. Levitä päälle rahkasoset ja marjat/hedelmät sekä päällimmäiseksi taikinasta erilleen otettu muruseos. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tällä reseptillä saat pellillisen piirakkaa ja puolittamalla ainemäärät saat pyöreän piirakan. Parasta piirakka on vaniljakastikkeen, -vaahdon tai -jäätelön kanssa, mutta hyvin herkullista myös sellaisenaan.




Nyt saakin hetken aikaa odotella puolukoiden kypsymistä ennen kuin metsä taas kutsuu! :)


MUKAVIA LOPPUKESÄN PÄIVIÄ SINULLE!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...