Talo Ahonlaidalla

tiistai 12. joulukuuta 2017

Kuistin joulua ja vuosi lisää

Tänään kävimme kahden nuorimmaisen kanssa meidän seurakunnan perhekerhossa, jossa vietettiin pikkujoulua. Nyyttäriherkkuja tuli napsittua ihan riittävästi, ja sokeriähkyn varmisti vielä kotona jääkaappiin valmiiksi tehty kaksinkertainen piparitaikina, joka piti leipoa pipareiksi.
 
Meidän kuisti on edelleen listoja vailla, mutta sieltäkin otin pari kuvaa tänne blogin puolelle. Lasten askartelut ovat valloittaneet myös kuistin. Lapset ihastuivat askartelulehdessä olleisiin tonttuihin ja metsäneläimiin ja tekivät niitä innoissaan monena päivänä. Yksi kuistin nurkka on täynnä miehen raksavaatteita ja muuta epämääräistä, sillä niille ei ole tällä hetkellä oikein muuta järkevää paikkaa. Siispä jälleen tällaisia tiukasti rajattuja otoksia.





 Perheemme kaikki muut jäsenet ovat syntyneet kevättalvella ja keväällä, mutta minun synttäreitäni juhlitaan näin joulun alla. Eilen oli siis minun juhlapäiväni! Minä en vanhenemisesta juuri stressaa. Ikä on vain luku ja voin sanoa, että en tunne itseäni läheskään yhtä vanhaksi, kuin mitä ikäni antaisi olettaa. :D Siispä ihan tyytyväisenä otin jälleen vastaan yhden lisävuoden sekä lasten tekemät ihanat kortit ja miehen ostamat korvikset. Yleensä emme miehen kanssa juuri toisillemme lahjoja ostele. Nyt lahjavalinta oli kuitenkin helppo, sillä minulla on jo Kalevalan Vanamo-sarjan kaulakoru ja mies tiesi, että haluaisin vielä saman sarjan korvakorut sekä käsikorun. 



Eilen olimme tytön tanssikoulun joulunäytöksessä. Tyttö on käynyt koko syksyn tosi innokkaasti lastentanssissa ja oli hieno nähdä heidän esityksensä. Pojatkin jaksoivat seurata esityksiä reilun tunnin ajan, kun olimme varustautuneet karkkieväillä. Varmistin vielä illan sujuvuuden laittamalla sekä tytön että pikkuveljen päiväunille. Iltamenot ovat meille aina vähän hankalia, sillä lapset ovat tottuneet menemään nukkumaan jo pian seitsemän jälkeen. Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta meidän 6-vuotias täytyy herättää täydestä unesta lähes joka aamu, jotta hän ehtii eskariin.


Heijastin-arvontaan voi osallistua vielä keskiviikkoiltaan saakka! :)



sunnuntai 10. joulukuuta 2017

2. adventti

Täällä on touhuttu taas monenlaisia jouluisia puuhia. On leivottu pipareita, joulutorttuja ja taatelikakkuja, on askarreltu, kuunneltu joululauluja ja poltettu kynttilöitä. Tänään olimme laulamassa kauneimpia joululauluja oman kylän kirkossa. Olemme myös saaneet vieraita meille kylään ja päässeet itsekin kyläilemään.



Äitini toi meille ihanan amarylliksen ja se kukkii nyt upean punaisena. Toivottavasti siitä on iloa vielä joulunakin. 



 Olen löytänyt pitkin vuotta kirppareilta jouluaiheisia lastenkirjoja, joita sujauttelen välillä joulukalenteriin. Osa joulukirjoista on toki ostettu uutenakin tai saatu lahjaksi. Niitä on ihana lueskella lasten kanssa näin joulun alla. Kesällä löysin myös kirpparilta joulupalapelin, jossa on kaunis ja tunnelmallinen kuvitus.


 


IHANAA TOISTA ADVENTTIA!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Heijastinlangasta virkatut heijastimet + arvonta

Minusta on kiva kiittää lasten kerho- ja eskaritätejä jollakin pienellä muistolla aina jouluisin ja keväisin. Tänä syksynä aloin hyvissä ajoin miettiä, mikä olisi tämän joulun muistaminen. Törmäsin Ripaus tunnelmaa -blogissa ihaniin haijastimiin ja päätös oli sillä selvä. Olen huomannut nämä heijastimet jo lähes vuosi sitten, sillä olen niitä kommentoinutkin Heidille tuolloin, mutta ne olivat aivan unohtuneet minulta. Heijastimen virkkausohje löytyy Lankavan sivuilta. Asiaa auttoi myös kovasit se, että minulla on lojunut jo lähes kymmenen vuotta käyttämättömänä kymmenen pyöreää ohutta rannerengasta. Aiempien vuosien joulumuistamisia löydät täältä ja täältä


 Ostin muistaakseni seitsemän rullaa ohutta Prym -heijastinlankaa ja virkkasin heijastimet kaksinkertaisella langalla. Minua jännitti hirveästi, miten lanka riittää. Vajaita rullia on kuitenkin vielä kolme jäljellä, joten ihan turhaan jännitin. Virkkuukoukun koko oli 1,5. Jouduin hieman muokkaamaan ohjetta muuttamalla pitkiä ja tavallisia pylväitä puolipylväiksi, jotta sain virkatun osion tarpeeksi kireälle rannerenkaan sisään.



Nyt on kymmenen kappaletta heijastimia odottamassa joulupakettiin käärimistä. Laskujeni mukaan minullekin riittää yksi heijastin ja päätinpä juuri, että arvon yhden myös teidän lukijoiden kesken! :)

Arvonta-aika on ensi viikon keskiviikko-iltaan 13.12. saakka
Jospa heijastin ehtisi vielä jouluksi voittajan luo perille.

Arvontaan voivat osallistua kaikki yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen. :)


ONNEA ARVONTAAN 

JA

IHANAA VIIKONLOPPUA!



keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivänä

Tänään saamme juhlia 100-vuotiasta rakasta Suomeamme! Juhlan kunniaksi halusin kattaa pöydän tavallista juhlavammin. Pöytään laitoin valkoisen pellavaliinan ja sen päälle mummuni kutoman vaalean pellavakaitaliinan. Vaaleilla liinoilla saa helposti aikaan juhlavan tunnelman ja ne ovat tervetullut vaihtelu arkiselle vahakankaalle.




Vieläkään en ole saanut aikaiseksi raaskinut ostaa kankaisia lautasliinoja, mutta löysin kaupasta kauniita Aarikan havuaiheisia lautasliinoja, joista sainkin kattaukseen jonkinlaisen punaisen langan. Suomen metsät pääsevät esiin kuusen muotoon taitelluissa lautasliinoissa sekä kuusipipareissa ja koristehavuissa.

 

 
Pentikin ja Iittalan astiat edustavat niin ikään hyvin Suomi-teemaa. Mukaan mahtuivat myös kaikki harvalukuiset sinisävyiset astiamme: Arabian vanha maitokannu ja pieni voipytty, johon laitoin hyasintin. Mies osti satavuotiaan Suomen kunniaksi ja ihanaksi muistoaarteeksi kaksi Arabian Suomen kukka -mukia. Mukeissa on todella kaunis väritys ja kuvitus. Niissä tarjoilimme Fazerin Suomi-suklaata. 



Jälkiruuaksi tein suussasulavaa pannacottaa, joka ei ehkä ole mikään Suomen kansallisruoka, mutta päällä olevat Suomen metsien mustikat muuttivat sen hetkessä sinivalkoiseksi herkuksi. 





HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 

JA

ONNEA SUOMI 100!


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

1. adventti

Olimme eilen miehen kanssa Juha Tapion konsertissa Ylistaron komiassa kirkossa. Saavuimme paikalle puolitoista tuntia ennen konsertin alkua ja saimme vielä ihan hyvät istumapaikat. Suomen kolmanneksi suurin kirkko oli tupaten täynnä väkeä, ja mattimyöhäiset joutuivat tyytymään seisomapaikkoihin. Mukava oli olla oman kullan kanssa treffeillä ja kuunnella hyvää musiikkia.

Lasten joulukalenterista paljastui eilen lumihiutaleen muotoinen uusi piparkakkumuotti ja lupaus pipareiden leivonnasta. Niinpä rupesimme heti aamutuimaan leipomispuuhiin. Lapset ovat aina innokkaita leipojia, mutta kyllä se taitaa olla tuo taikinan syöminen, joka heitä eniten houkuttaa.




Vastapaistetut piparit pääsivät kuvattavaksi punaisen kaapin päälle. Laitoin vanhaan lasitölkkiin kuusen havuja koristeeksi. Vihreän ja punaisen yhdistelmä tuo jouluisen tunnelman. Löysimme myös kaapin yläoven avaimen, kun siivoilimme kaappeja. Nyt on ovi helpompi avata. Avaimesta laitoin roikkumaan tätini virkkaaman kauniin lumihiutaleen. 




  Ensimmäisen adventtisunnuntain postaukseen kuuluisi luonnollisesti kaunis kuva adventtikyntteliköstä ja neljästä kynttilästä. Keksin vasta perjantaina, että haluaisin saada Melukylän Joulu -kirjassa näkemäni vanhan tyylisen, yksinkertaisen, adventtikynttelikön. Vaikka mies onkin näppärä toteuttamaan kaikenlaisia puukäsitöitä, niin nyt ei aikataulu ihan riittänyt kynttelikön toteutukseen. Niinpä annoin hänelle vuoden aikaa tehdä se ensi jouluksi. Kynttilöiden polttaminen ja adventin alkaminen ei onneksi ole yhdestä adventtikyntteliköstä kiinni.


OIKEIN TUNNELMALLISTA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Vanha kaappi omalla paikallaan

Niin kuin se olisi ollut siinä aina! Nämä olivat ensimmäiset sanani, kun saimme viimein kannettua miehen kunnostaman vanhan kaapin omalle paikalleen tupaan. Ostimme kaapin kolme tai neljä vuotta sitten netistä ja haimme sen Vaasasta. Kaappi on ollut säilössä miehen vanhempien varastossa, kunnes veimme sen tädilleni putsattavaksi. Kesälomansa aikana mies kunnosti kaapin. Kaapin pohjan mies uusi kokonaan ja paikkaili monia muitakin puuosia. Kaappi on odottanut koko syksyn kuistissa ja nyt se pääsi vastamaalattuna tupaan.

Kaappi sopii paikalleen täydellisesti ja olen kyllä siihen ihan rakastunut! Kaapin värisävyjä mietimme pitkään, ja päädyimme lopulta Ottossonin Englannin punaiseen pellavaöljymaaliin, jossa on 50 prosenttia valkoista titan zinkkiä. Jätimme ainakin vielä peilien reunukset ja yläosan koristelistan maalaamatta tummemmalla punaisella, niin kuin mies olisi toivonut. Ne ehtii maalata myöhemminkin, jos siltä edelleen tuntuu.




 Kaapin alaosa täyttyi pian lasten kotileikin leluilla, kirjoilla sekä pikkulegoilla. Yläosaankin on jo tiedossa paljon tavaraa. Alakaappeihin on tarkoitus laittaa jonkinlainen nuppi, vaikka helppo ovet on nytkin avata. Yläosan avaimen mies on kuulemma antanut joskus minulle talteen, ja hyvässä tallessa sitä olen pitänytkin. En vain yhtään tiedä, missä! Eiköhän se vielä jostakin putkahda esiin.




Mitäpä olisi huonekalun kunnostuspostaus ilman "ennen"-kuvaa. Löysin kaapista kuvan sellaisena, kuin se oli ostohetkellä. Silloin kaapissa oli rusehtavan eri sävyjä ja vihreää. Kaapista puuttui jalat kokonaan ja pohja oli aivan lahonnut. Kaapista löytyi vuosiluku 1866.



Olen iloinen, että uskalsimme maalata kaapin noin rohkean punaiseksi. Avoimeen väliosaan saa kivasti pieniä asetelmia ja väri sopii hyvin myös jouluun.


IHANIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Joulu hiipii kotiin

Täällä on aloitettu viikonlopun vietto mukavasti joulupipareita paistellen. Kaksi nuorimmaista potee ikävää tautia, silmätulehdusta. Sitä meidän lapsilla ei ole tainnut aikaisemmin ollakaan. Luulen, että muistaisin, jos olisin joskus aiemmin yrittänyt laittaa silmätippoja kaikin voimin vastaan taistelevalle lapselle. Pahimmankin makuisen suun kautta otettavan lääkkeen anto on ollut silmätippoihin verrattuna lasten leikkiä. Edes tuota 4,5-vuotiasta ei saa millään järkipuheella eikä edes lahjonnalla ottamaan tippoja suosiolla.

Niin kuin jo aiemmin kerroin, olemme laittaneet jälleen hyvissä ajoin lähes kaikki joulukoristeet paikoilleen ja aloittaneet joulun odotuksen. Punaraitaiset tyynyt ompelin jo monta vuotta sitten vanhaan kotiin, mutta ne miellyttävät edelleen ja sopivat hyvin myös tänne uuteen kotiin. Tätä kotia ajatellen taisin ne silloin aikoinaan ommellakin. Minulla ei ole tarvetta vaihdella sisustusta joka välissä ja ostella uusia sisustustuotteita vain vaihtelun vuoksi. Sitten ostetaan jotakin uutta (yleensä vanhaa) tai ommellaan itse, jos entiset menevät rikki tai tulee muu pakottava tarve.



Wendelinin opetustaulun kaunis talvimaisema sopii hyvin jouluun ja talveen. Sitä on nyt lasten kanssa ihasteltu, kun se meidän varastona toimivasta sisäsaunasta haettiin eilen seinään. Tänäkään jouluna meillä ei siis vielä saunota. Lähes kaikki saunaan tarvittavat rakenustarvikkeet on jo hankittu kiuasta ja kiuaskiviä myöten,  mutta ongelma ydin on juuri tuo, että saunaan on tällä hetkellä niin kätevä varastoida tavaraa, joille ei alakerrassa ole muuta paikkaa. Tässä vuosien varrella on huomannut, että tärkeysjärjestys saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ja yllättävästi. On siis hyvin vaikea ennustaa ja arvoida, mikä rakennuskohde on seuraavana vuorossa ja mikä siirtyy yllättäen etujoukosta aivan tehtävälistan hännille.




Äitini ilahduttaa minua lähes joka kerta vanhempieni täällä vieraillessa tuomalla kotiimme jotakin uutta tai pikemminkin vanhaa tavaraa. Kummasti sieltä mummulan kellarin ja kaappien kätköistä löytyy meidän kotiimme sopivaa koristusta ja sisustusta. Pappojeni tekemiä pärekoreja, mummuni kirjailemia ja kutomia liinoja tai äitini tekemiä käsitöitä tuntuu riittävän aina vaan. Viime vierailulla hän toi kauniin vaalean liinan, jonka hän on tehnyt aikoinaan. Liinassa on sievät itse solmitut fransupitsit, ja laitoin sen nyt patakaapin päälle.


Pieni lintukoto -blogissa on meneillään ihana jouluinen kirja-arvonta! Käykäähän osallistumassa! Tästä linkki arvontapostaukseen!


IHANAA VIIKONLOPPUA!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...