Talo Ahonlaidalla: 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Jouluinen koti ja piparisuklaa

Laittelenpa tänne vielä viimeiset joulukuvat meidän kodista. Paljon joulunpunaista ja lisukkeena valkoista ja vihreää. Ensi jouluna saan toivon mukaan koristella joulua uudessa tuvassa. Näin taisin kirjoitella jo viime joulun alla, mutta nyt tuon toiveen pitäisi olla aika realistinen. :)



Kuusi haettiin jo viime viikolla kaupan hyllyltä. Ihan oikea kuusi se on, eikä muovikuusi, mutta mieluusti ottaisin sellaisen perinteisemmän näköisen ja (vähän harvemman) suomalaisen metsäkuusen. Ensi vuonna täytyy kyllä saada sellainen. 



 Olen tehnyt viime aikoina vähän turhan usein herkullista piparisuklaata. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta itse teen joka kerta vähän mututuntumalla ja hyvää tulee aina! Käytännössä siis tarvitsee vain sulattaa suklaata mikrossa ja sekoittaa piparinmurua sekaan ja laittaa seos joko jääpalamuotteihin tai pieniin karkkivuokiin. Suklaa jähmettyy aika nopeasti jääkaapissa tai vaikka pakastimessa, jos oikein kiire on. Itse käytin Fazerin sinistä ja kaupan pipareita. Välillä olen tehnyt tätä myös Digestive-kekseistä. Täytyisi kokeilla myös esim. minttusuklaata, joka on herkkuani. Voisin kuvitella, että Digestiven kanssa siitä tulisi aika maukas yhdistelmä. Nämä suklaat ovat helppo pieni vieminen joulun aikaan kyläillessä! :)



  Minä olen niin vanhanaikainen, että minusta on ihana antaa ja saada joulukortteja. Niitä onkin tullut roppakaupalla. Keksimme lasten kanssa laittaa vanhan kaapin oviin juuttinarut ja niihin puisilla pyykkipojilla kortit esille. Siitä kortteja on mukava ihastella. 

 




Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille! <3

 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Roosaa kennolaattaa ja muita raksakuulumisia

Kyllä siellä talollakin koko ajan jotakin tapahtuu, vaikka täällä blogissa ei ole taas vähään aikaan raksajuttuja ollutkaan. Ajattelin ensin, että näytän kylpyhuoneesta kuvia vasta, kun seinätkin on laatoitettu, mutta miksipä en laittaisi jo muutamaa kuvaa valmiista lattiasta. Saumaukset tosin vielä puuttuvat.

Pari kuukautta sitten kyselin postauksessa vinkkejä kylpyhuoneen laattoihin. Kovin moni kommentoija ei liputtanut roosan laatan puolesta. Moni olisi laittanut valkoista ja harmaata laattaa. Me halusimme kuitenkin jotakin väriä huoneeseen. Alunperinhän ajattelimme, että laitamme lattiaan sekä valkoista että roosaa kennolaattaa. Yleisön mielipidettä uhmaten päädyimme laatoittamaan koko lattian roosalla. :D Keskellä on nyt siis Pukkilan roosaa kennolaattaa ja reunoja kiertää yksi kierros saman väristä 15x15 laattaa.


 Mies vähän tuskaili noiden kuusikulmaisten laattojen laatoittamisen kanssa, mutta hyvinhän ne näyttävät istuvan. Olen kyllä iloinen, että emme lähteneet sekoittamaan valkoista laattaa roosan kanssa. Seinille tulee kuin listaksi yksi kerros tuota samaa 15x15 roosaa laattaa ja sen jälkeen tiililadonnalla 15x15 valkoista laattaa ylös saakka. 



Ennen kylpyhuoneen laattojen saapumista mies ehti laitella muutamaan väliseinään helmipaneelia. Kuvassa WC:n ovi ja eteisen paneeliseinää.


Joskus harvoin käy niin hyvin, että vanhoja rakennustarvikkeita ja huonekaluja ei tarvitse edes etsiä, vaan ne löytävät meidät! Mies sai puhelinsoiton mieheltä, jolta olimme ostaneet aiemmin kuistin sisäpariovet (niitä en ole tainnut tänne vielä kuvatakaan). Hänellä oli myynnissä nelipeilinen kapea komeron ovi ja hän kysyi, olisiko meillä sellaiselle tarvetta. Tokihan meillä on! Ovi on juuri sopiva keittiöön skafferin oveksi ja sopii todella hyvin muihin vanhoihin sisäoviimme. :)


Pian raksahommat jäävätkin pienelle joululomalle, mutta heti pyhien jälkeen hommat jatkuvat!


Rauhallista neljättä adventtia!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lahjat peittyi kääröihin...

Pojan kerho jäi joululomalle, ja veimme kerhotädeillä pienet paketit kiitokseksi kuluneesta syksystä. Tänä vuonna pakettien sisältö oli erityisen helppo päättää, sillä virkkasin viime joulun alla ontelokuteesta niin paljon pannunalusia, että niitä on vielä iso kasa jäljellä. Poika vaihtoi syksyllä uuteen kerhoon ja täditkin ovat uudet, joten lahjat voivat olla samat, kuin viime vuonna. Poika taiteili tädeille kauniit kortit joulusabluunalla. Aiemmin virkkaamiani pannunalusia ja linkin ohjeeseen löydät täältä.



Pari muutakin lahjaa olemme lasten kanssa paketoineet. Serkkutytön ja -pojan lahjat käärittiin Ikean nättiin kaksipuoliseen paperiin. Tytölle punainen puoli ja pojalle ruskea. Laitoin pakettien koristeeksi vielä virkkaamani piparkakkukoristeen. Näissä piparkakuissa on yksi pylväskerros vähemmän kuin virkkaamissani leikkiherkkupipareissa. Lankana on Novitan Miami, joka on aikalailla saman paksuista kuin Seitsemän veljestä -lanka.



Minulta pyydettiin ohjetta noihin pipareihin, mutta en valitettavasti millään ehdi ja jaksa sellaista ruveta väsäämään. Se ei kävisi ihan käden käänteessä, sillä näissä tekemissäni pipareissa silmukat eivät mene aina tasan, varsinkaan noissa kaarissa. Pelkissä pylväskerroksissakin pylväitä on välillä eri määrä, joten minulta menisi ainakin pari iltaa, jotta saisin virkattua "tasasilmukkaisen" yksilön, jonka mukaan ohjeen voisin tehdä. Muuten ohjeesta voisi tulla melko veikeä, kun käskisin lisäilemään silmukan sinne ja toisen tänne aina toistojen välissä. :D Mutta jos on yhtään virkannut, niin näistä ja linkittämäni aiemman postauksen kuvista mallia katsomalla saa varmasti virkattua aika hyvät piparit. :)



Enää viikko jouluun! :)


maanantai 14. joulukuuta 2015

Juhlia ja jouluista panna cottaa

Meidän viikonloppu piti sisällään monenmoista mukavaa. Perjantai-iltana mies jätti raksahommat väliin ja menimme koko perhe seurakuntamme järjestemään lapsiperheiden joulujuhlaan. Siellä oli joululaulujen ja muutaman esityksen lisäksi ohjelmassa ongintaa, askartelua, kasvomaalausta sekä pipareiden koristelua ja tietenkin syömistä. Mukaviahan tuollaiset juhlat ovat, mutta kun meidän lasten nukkumaanmenoaika on jo heti seitsemän jälkeen, niin eipä noista iltamenoista yleensä ilman jonkin sortin itkua ja kiukkua selvitä.

Perjantaina oli myös minun syntymäpäiväni. Enpä viitsi enää tässä vaiheessa oikein pitää laskua noista kertyneistä vuosista. Ihan sopivasti niitä on, eikä vielä pahemmin aharista! ;) Synttäreitä pääsimme viettämään lauantaina oikein miehen kanssa kahdestaan, kun äitini tuli lapsia hoitamaan. Kävimme kahvilla (kumpikaan emme juo kahvia, joten se leivonnainen on meidän tapauksessa pääosassa "kahvilla" käydessä) ja katsomassa uusimman Bondin. Jotenkin muistelisin, että viimeksi olemme käyneet yhdessä elokuvissa reilu pari vuotta sitten katsomassa silloisen uusimman Bondin. :D Elokuvissa sattui olemaan myös ystäväpariskunta, joka oli myös saanut lapsosensa isovanhempien hoiviin, ja heidän kanssaan jutustelimme vielä teatterin pihassa siihen saakka, kun varpaat alkoivat jäätyä.



Sunnuntaiksi tein jälkiruuaksi jouluista panna cottaa, johon laitoin piparkakun makuista rahkaa. Ohjeen olen ottanut kinuskipäärynä-rahkan kyljestä. Nyt vaihdoin vain rahkan makua. Tämä on tosi hyvä ja helppo panna cotan ohje, josta voi tehdä vaikka minkälaisia variaatioita vaihtamalla rahkan makua. Eikä tämä ole niin mahdottoman rasvainenkaan, kun ei ole aivan kokonaan kermasta tehty. Piparkakkujen lisäksi koristeeksi olisin kaivannut jäisiä karpaloita, mutta niitä ei sattunut pakkasessa olemaan. Tässäpä ohje teillekin. :)

Piparkakku -panna cotta

2 liivatelehteä
2dl vispikermaa
2dl kevytmaitoa 
1/2dl fariinisokeria
1/2tl vaniljasokeria
1prk (200g) Valio maistettua rahkaa Piparkakku

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Yhdistä kerma, maito ja fariinisokeri kattilassa. Kiehauta. Valuta liivatteista vesi. Lisää liivatteet kattilaan. Sekoita, kunnes ne sulavat. Anna jäähtyä hetkisen. Lisää vaniljasokeri ja rahka. Sekoita tasaiseksi. Jaa seos pieniin juomalaseihin. Peitä. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Koristele. Tarjoa jälkiruuaksi.  
 

 
 

Sunnuntaina olimme myös pojan päiväkerhon kanssa laulamassa lasten kauneimpia joululauluja. Kyllä ei ole helppoa meidän lapsille istua kauniisti kirkonpenkissä, vaikka sitä on yritetty opetella. Ehkä se vielä joskus luonnistuu. Joululaulujen jälkeen nappasin lapsista muutaman kuvan kotona. Minua niin huvittaa, kun ostin tuon tytön 86 senttisen Pompin neulemekon hänen ollessaan reilu puoli vuotta vanha. Silloin olin ensimmäisiä kertoja Pomp de Lux -kutsuilla ja pitihän sieltä tytöllekin jotakin ostaa, vaikka vaatteet olivatkin hänelle vielä aivan liian isoja. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin mekko on hänelle sopiva. :D




Pikkuveli on oppinut viimeisen kuukauden aikana konttaamaan, istumaan ilman tukea ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa. Palapelin tekeminen ei sentään vielä luonnistu, vaikka kuvasta voisi niin päätelläkin. :D


Ihanaa joulun odotusta!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulutunnelmaa

Kun ulkona on lämpöasteita ja sataa vettä, voi olla hieman vaikea virittäytyä joulun odotukseen. Meitä ei vesisade ole juuri häirinnyt ja lapset ainakin ovat täällä jo hyvin jouluisissa tunnelmissa. Taisi olla vielä marraskuun puolta, kun poika siirsi lasten pulpetin ja pikkupöydän tuoleineen syrjään joulukuusta varten. Joululauluja on kuunneltu ja laulettu ahkerasti, on poltetty kynttilöitä ja koti on tuoksunut pipareilta jo pariin otteeseen. Kyllä se joulu sieltä tulee, vaikka ulkona näyttäisi miltä!

Poika sai jouluisella sabluunalla niin kaunista aikaan, että vaihdoin kesäisen kukkakuvan tilalle kehyksiin oitis hänen työnsä. Niin upea! <3

 

Itse vierastan hieman sitä ajatusta, että lapset saisivat joulukuun jokaisena päivänä jonkun uuden tavaran joulukalenterista jouluaaton lahjojen lisäksi. Niin mukava, kun lapsia onkin ilahduttaa kaikilla yllätyksillä, niin en halua opettaa heille, että koko ajan täytyy saada kaikkea uutta ja hienoa. Meidän lasten joulukalenterissa ei läheskään aina ole mitään hienoa tavaraa. Joskus siellä on muutama askartelutarvike ja lappunen, jossa kerrotaan, että tänään on askartelupäivä. Vaihtoehtoisesti lapussa voi lukea, että tänään menemme kirjastoon tai  vaikkapa metsäretkelle. Kalenterista löytyy myös joitakin käytännöllisiä tarvikkeita, kuten uudet shampoo-pullot ja hammasharjat, kun sellaisille on juuri tarvetta. Eikä niiden  kalenterin yllätysten tarvitse muutenkaan olla mitään kalliita. Itse olen ostanut pari dvd:tä kirpparilta ja Libero-kerhosta sai vaippakoodeja keräämällä ilmaiseksi sekä pojalle että tytölle omat pienet pikkulegopaketit. Onhan tämä joulunalusaika sellaista kutkuttavan jännittävää ja ihanaa aikaa, että ehkäpä silloin lapset ovat ansainneet lahjoja vähän useampana päivänä.  :)

Viikonloppuna leikkelimme lasten kanssa paperista lumihiutaleita vanhasta muistista. Olen tehnyt näitä viimeksi joskus lapsena. Googlea tajusin käyttää vasta, kun lapset olivat jo väsyneitä hommaan. Ihan hienojahan näistä meidänkin hiutaleista tuli, mutta aikamoisia luomuksia olisi syntynyt myös valmiilla leikkausohjeilla. Jospa niitä lumihiutaleita sataisi vielä sinne lasin toisellekin puolelle!

 

Yhtenä päivänä lasten joulukalenterista paljastui pienet somat puukaulimet, jotka mummu oli ostanut. Olin tehnyt edellisenä iltana ison satsin piparitaikinaa valmiiksi, joten pääsimme leipomaan heti aamusella. Lapset jaksoivat leipoa pari pellillistä ja keskittyivät sen jälkeen valmiiden pipareiden syömiseen. Minä sain sitten leipoa aika monta pellillistä aivan yksin. 


 Piparkakkujen koristelusta lapset pitivät todella paljon. Sepä onkin sopivaa sorminäppäryysharjoittelua yhdistettynä luovaan sommitteluun. Vaan eipä ole pipareita enää yhtään jäljellä, vaikka tein kaksinkertaisen annoksen taikinaa. Voi meitä herkkusuita! Uusi takina täytynee tehdä, mutta vasta useamman päivän tauon jälkeen.
 



 Jouluista tunnelmaa myös sinulle!
 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Virkattuja pipareita

 Tänään koitti lapsilla ilon päivä, kun he saivat avata ensimmäinen luukun joulukalenterista. Sieltä paljastui virkkaamiani piparkakkuja. En käsitä, miten en ole aiemmin tajunnut virkata pipareita muiden virkattujen herkkujen joukkoon. Niitä on nopea tehdä ja ovat aika kivan näköisiä. Malli on omasta päästä. Osassa on kuusi ja osassa kahdeksan "sakaraa".



Kysyin pojalta, että ovatkohan tontut itse virkanneet piparit ja tuoneet sitten kalenteriin. Poika totesi minulle, että "ei tontut osaa vilkata. Ehkä sää oot vilkannut ne, kun sää oot niin hyvä vilkkaamaan." :D Hauska saada lapsilta positiivista palautetta. Pojalla on muutenkin aika hyvin hallussa tuo käsityösananasto. Erottaa aika usein, että onko jokin asia ommeltu, kudottu vai virkattu. :)


 Kolme vuotta sitten tekemäni joulukalenteri on ollut meillä omalla paikallaan klafikaapin edessä jo monta viikkoa. Kalenterin taskuihin mahtuu kivasti pientä tavaraa. Välillä tontut tuovat vähän isompia yllätyksiä ja silloin he laittavat taskuun paperille vihjeen, jossa kerrotaan, mihin yllätys on piilotettu. 

Meidän lapset tuppaavat heräämään normaalistikin aamuisin aivan liian aikaisin, kun on niin kiire leikkimään. Joulukalenteri tuskin tuo asiaan minkäänlaista parannusta. :D
 




Ihanaa joulukuun alkua!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vanhoja väliovia

Viikkoon on taas mahtunut monenmoista. Tyttö sai alkuviikosta korviinsa putket ja kitarisatkin vielä leikattiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että toimenpiteet paransivat tytön (ja samalla meidän muidenkin) öitä huomattavasti. Pikkuvelikin on saanut ensimmäisen pienen flunssansa, mutta eipä se näytä kovasti pienen miehen menoa haittaavaan. Pipareita on leivottu, joulukoristeet ovat paikoillaan ja lumesta on saatu nauttia viime päivinä. Mikä ihmeellisintä, tänään saimme otettua ennätyspienellä, alle neljänkymmenen kuvan, otannalla onnistuneen joulukorttikuvan meidän tonttukolmikosta. :)

Pientä päivitystä taloltakin taas vaihteeksi. Kylpyhuoneen lattialaattoja odotellessa mies on aloittanut väliseinien paneloinnin ja laittanut sukulaismiehen kanssa vanhoja väliovia paikoilleen. 




Kunnon kynnykset ne talossa olla pitää

 Vanhoja, lähes samalaisia, nelipeilisiä ovia ostimme kolmesta eri paikasta. Ovia on sen verran paljon, että ne riittävät hyvin sekä ala- että yläkertaan. Tätini on rapsutellut ovista vanhat maalit pois ja ne maalataan paikallaan pellavaöljymaalilla. Väriksi tulee luultavasti hieman harmaaseen taittava valkoinen.




Mies on laatoittanut saunan, kodinhoitohuoneen ja vessan lattiat. Laatoiksi valikoitui mattapintainen valkoinen Pukkilan Arkitekt Color 10x10. Saumaukset vielä puuttuvat, samoin yksi seinälle tuleva laattakerros. Kylpyhuoneen laattojen pitäisi saapua pian ja sitten laatoitushommat jatkuvat taas.

Onpa kyllä hienoa, kun nämä sisätyöt edistyvät näin kivasti! Tulee jo pikku hiljaa sellainen olo, että ehkäpä me tosiaan lähikuukausina pääsemme muuttamaan. :)



Iloa alkavaan viikkoon!

 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Puolivuotias ja amerikkalainen juustokakku

Voitteko uskoa, että meidän pikkuinen vauveli on jo puoli vuotta vanha?! Minä en meinaa uskoa sitä, en sitten millään. Aika kuluu aivan liian nopeasti ja lapset kasvavat silmissä. Mutta minkäs teet! Eipä sille oikein mitään mahda. Onneksi voi aina ottaa lapsista kuvia ja videoita, joita sitten myöhemmin katsella.

Kiinteitä ruokia on nyt maisteltu muutamana päivänä. Keitin perunaa ja porkkanaa, kun niitä sattui kaapissa olemaan. Hauskoja ilmeitä ja irvistyksiä saatiin videolle ensimmäisellä maistelukerralla, mutta eiköhän nuo kunnon pöperöt rupea tässä pikku hiljaa maistumaan. Kiinteän ruuan ohella haluan jatkaa imetystä vielä pitkään, jos poika vain on samaa mieltä asiasta. Jos hän on yhtään isoveljeensä ja -siskoonsa tullut, niin eipä ole pelkoa kovin pikaisesta imetyksen lopetuksesta.



 Pikkuveli on juuri oppinut ryömimään ja nyt mikään ei enää estä häntä sotkeutumasta isompien lasten leikkeihin. Hän ryömii salamana kiinnostavien tavaroiden luo niin, että matot menevät kurttuun siinä tohinassa. Pari viikkoa sitten hän myös nousi konttausasentoon ja siinä hytkytään päivittäin pitkiä aikoja. Välillä poika nostaa vielä polvetkin ylös ja on niin kuin lentoon lähdössä. Kaikista uusin temppu on lähes istumaan peruuttaminen konttausasennosta. Siinä ei kyllä kovin hyvin aina käy, kun istuminen ilman tukea ei vielä suju yhtään. 

Äidin mielestä ei olisi mitään kiirettä oppia kaikkea uutta niin kovin nopeasti. Tämä suloinen hymypoika saisi pysyä pienenä sylivauvana vielä pitkän tovin, mutta kun on niin kova kiire päästä isompien leikkeihin mukaan.
 
 

Lupailin isänäpäivänä tekemäni juustokakun reseptiä, joten tässäpä tulee. Paistettu juustokakku tuo ihanaa vaihtelua liivatejuustokakuille, joita tulee useammin tehtyä. Olen leiponut tätä Amerikkalaista juustokakkua kerran aikaisemminkin ja muistin kyllä aivan oikein, että tämä on todella herkkua! Itse syön oikeastaan kaikki makeat leivonnaiset mieluiten jääkaappikylmänä. Jäiset mustikat ja varsinkin vadelmat sopivat tämän kakun makuun aivan täydellisesti! Reseptin olen napannut täältä


Amerikkalainen juustokakku

Pohja:
200g Digestive-keksejä
100g sulatettua voita

Täyte:
400g Philadelphia-tuorejuustoa
150g crème frâichea
1 1/3dl sokeria
4 kananmunaa
2tl vaniljasokeria
2tl sitruunamehua

1. Murenna keksit. Sekoita sulatetun voin kanssa. Painele keksimuruseos voidellun irtopohjavuoan (halkaisija 24 senttiä) pohjalle. Nosta vuoka kylmään odottamaan.

2. Sekoita tuorejuusto, crème frâiche, sokeri, vanilja-aromi ja sitruunamehu kulhossa. Riko munat yksitellen täytteeseen. Sekoita vatkaimella tasaiseksi.

3. Levitä täyte keksipohjan päälle. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

4. Jätä kakku huoneenlämpöön jäähtymään. Nosta jäähtynyt kakku kylmään, ja anna sen jähmettyä 4–6 tuntia, mielellään seuraavaan päivään.
 

Kriittiset vaiheet:
 
– Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Leikkaa ylimääräinen paperi pois.

– Painele keksimuruseos tiiviisti vuoan pohjalle, jotta kypsä kakku pysyy leikatessa kasassa.

– Nosta täytteen raaka-aineet ajoissa huoneenlämpöön. Niiden tulee olla samanlämpöisiä, jotta täyte ei juoksetu.

– Jos leivot kakun ohjeessa mainittua pienempään vuokaan, se tarvitsee pidemmän paistoajan. Jos teet kakun suurempaan vuokaan, paistoaika lyhenee. Kakku on kypsä, kun se hytisee kevyesti vuokaa heiluttaessa, mutta ei aaltoile.

– Jos kakun pinta tummuu uunissa liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla. Ruskistunut juustotäyte maistuu karvaalta.

– Kakun pinta laskee uunista ottamisen jälkeen reilusti, mutta se on silti kypsä. Anna kakun hyytyä rauhassa viileässä useita tunteja.



Tätä kakkua suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Mukavaa viikonloppua!



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Lahjoista suurin

Mukava isänpäivä on kohta takana. Mies on nukuttamassa lapsia, kun yleensä se käy häneltä nopeammin. Aamulla mies sai pari pientä pakettia ja useampia lasten askartelemia kortteja. Syömässä kävimme Daddy's Dinerissä ja jälkiruuaksi herkuttelimme tekemälläni amerikkalaisella juustokakulla. Voisinkin laitella siitä ohjetta myöhemmin.

Sain syksyllä yhteystyötarjouksen, johon oli helppo sanoa kyllä! Sain luettavakseni Uuden Tien kustantaman uutuusteoksen Lahjoista suurin. Kirjan on kirjoittanut kanadalainen Ann Voskamp ja suomentanut Susanna Hirvikorpi. 


"Tähdet syttyvät yötaivaalle, tuikkivat pimeydessä. Adventti saapuu, rakkaustarina, joka ei koskaan lakkaa saapumasta. Tällainen rakkaus mykistää."

 Lahjoista suurin on kirjamuotoinen adventtikalenteri, joka kuljettaa lukijaa Raamatun alkulehdiltä aina Jeesuksen syntymään saakka. Voskamp on ottanut kirjaansa mielenkiintoisen lähestymistavan;  25 puhuttelevaa lukua johdattavat lukijan Joulun sanoman äärelle Jeesuksen sukupuun kautta. Jokaisen luvun lopussa lukija pääsee pohdintatehtäviin tekstiin liittyvien kysymysten avulla. Taitavasti asetellut, suorat, kysymykset pistivät ainakin minut miettimään omaa elämääni näin joulun alla. 

  
"Joulu voidaan vain löytää. Joulua ei voi ostaa. Joulua ei voi luoda. Joulua ei voi valmistaa, järjestää, unelmoida, joulun valoa ei voi itse sytyttää. Joulun voi vain löytää. Seimestä. Kehdoksi muutetusta kaukalosta." 

Armo on yksi Ann Voskampin kirjan kantavista sanomista. Kirja kehottaa luopumaan suorittamisesta ja keskittymään olennaiseen. Hiljentymään Joulun sanoman äärellä ja iloitsemaan siitä armosta, jonka Jumala on meille suonut antamalla poikansa Jeesuksen syntyä tähän maailmaan. Siinä meillä on lahjoista suurin!

"Meidät pelastetaan yksinäisyydestämme, sillä Jumala on rakkaus eikä Hän kestä sitä, että jäisimme yksin, itsemme varaan. Se on joulun sanoma. Joulun sanoma ei ole se, että rauha voi toteutua. Tai se, että voimme rakastaa, olla valona, antaa lahjoja tai auttaa maailmaa pelastamaan itsensä. Joulun sanoma on se, että maailmamme on turmeltunut, emme voi koskaan pelastua itseltämme ja tarvitsemme Vapahtajaa. Sillä lapsi on meille syntynyt."


Voskampin kauniiden ja syvällisten tekstien lisäksi kirjaan on tuotu myös runsaasti silmäniloa. Sivujen upeat sinisävyiset lumihiutale- ja ornamenttikuviot täydentävät lukunautinnon. Kirjan hempeän sinisen sävyn innoittamana innostuin virkkaamaan sinisen enkeli-kirjanmerkin. Muokkasin netistä löytämääni ohjetta hieman. 

Lahjoista suurin -kirjaan voit tutustua lähemmin täällä. Sain myös Ann Voskampin  viime vuonna suomeksi julkaistun Tuhat lahjaa -kirjan, joka oli peräti 60 viikkoa New York Timesin Bestseller-listalla. Jonkin matkaa kirjaa luettuani en kyllä yhtään ihmettelen sen suosiota! Siihen voit tutustua täällä


*Yhteistyöpostaus*

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...