Virkattuja lumihiutaleita

Virkkasin vuosi sitten lumihiutaleita 

joulukuusta koristamaan. 

Muokkailin muistaakseni jotakin netistä löytynyttä 

mallia mieleisekseni.

Kovetin valmiit hiutaleet perinteisellä

vesi-sokeritärkillä.
Aika nättejä niistä mielestäni tulikin. 

 Joulun jälkeen tein lumihiutaleita vielä muutaman lisää,

kun oli ohje vielä muistissa.

Nuo hiutaleet saivat vasta tänään tärkin päälleen.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Hyvin ehtivät tämän vuoden kuuseen. :)

Tänään laitoin myös jouluisemman 
kranssin ulko-oveen.
Kranssin olen tehnyt useampi vuosi sitten.

Kauniin lyhdyn ostimme vuosi sitten joulumarkkinoilta.

 

Pikku hiljaa meidänkin kotiin hiipii joulu.
Lisää jouluaiheisia kuvia siis luvassa! :)

Isänpäivä

 Olimme lauantaina Pohjalaisilla suurmarkkinoilla. 
Illalla kävimme pitsalla ystäviemme kanssa,
ja he tulivat meille vielä kyläilemään.
Poika sai mukavaa seuraa muutaman 
kuukauden nuoremmasta pojasta.

  
Isänpäivänä  mies sai porkkanakakkua,

pojan tekemät kortit ja pienen lahjan. 

Kravattikortti tehtiin srk:n perhekerhossa

ja toisen kortin poika taiteili kotona.
Myöhäisen aamupalan jälkeen suuntasimme
mummulaan ja siellä kuluikin loppupäivä.

 
Tänään pääsen kampaajalle!
Sen jälkeen, kun poika syntyi,
ovat nuo kampaamokäynnit olleet erityisiä
hengähdyshetkiä arjesta. 
Saa vain istua lehtiä lukien pari tuntia ja
kampaaja loihtii sillä välin minulle nätit hiukset! :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
 

Meille tulee...

...kevätvauva! 
Vihdoin uskallan paljastaa tämän ihanan uutisen täälläkin. :)
Vauva on niin odotettu ja toivottu! 

Ensimmäinen raskauskolmannes meni väsymyksen 
ja pahoinvoinnin kourissa. 
Pahoinvointi on jo helpottanut, 

mutta väsymys ei ole hävinnyt mihinkään. 
Syykin selvisi viime viikolla neuvolassa.
Hemoglobiini oli pudonnut kuukaudessa huimasti ja
niinpä vain rautaa popsitaan tässäkin raskaudessa.
Silti energiaa ja intoa riittää onneksi erilailla,
kuin alkuraskaudessa.
Kovasti olisi kaikkia käsityöprojekteja vauvaa varten, 
kun vain saisi muut käsityöt ensin alta pois. 

Poika ehtii juuri täyttää 2-vuotta 
ennen uuden tulokkaan syntymää. 
Aika sopiva ikäero minusta. 
Kovasti poika on jo silitellyt mahaani, 
kun olemme kertoneet, 
että siellä asustaa pieni vauva. 
Välillä poika silittelee omaa ja isin mahaa, 
ja päätään pyörittäen sanoo "ei oo, ei oo".
Vaikka eipä pienen ymmärrys taida asiaa vielä ihan käsittää...

 

Lapset eivät todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. 

Sen mekin olemme tulleet huomaamaan.
Meillä on takana kaksi keskenmenoa; 
toinen ennen esikoista ja toinen tänä keväänä. 
On vaikea kuvata sitä tunnetta, 
kun on muutaman viikon tai kuukauden 
ollut onnensa kukkuloilla tulevasta vauvasta ja sitten 
kaikki tuo ilo otetaan pois yhdessä hetkessä. 
Aloin odottaa poikaamme melkein heti 
ensimmäisen keskenmenon jälkeen ja 
kirjoitin hänelle runon keskenmenon tuomat tuskat mielessäni, 
mutta silti luottavaisen toiveikkaana.

Vaik' elämän alku sä olet vasta,

silti rakastan sua jo kuin omaa lasta.

Oot vastaus haaveiden, unelmien,

äidin ja isän rukousten.

Tahtoisin nähdä pienet suloiset kasvosi,

älä kesken jätä sä matkaasi.

Sen surun kokenut oon jo kerran,

se kuului - niin uskon - suunnitelmaan Herran.

Kunpa Jumala näkis sydämen kaipuuni

ja voisin saada sut terveenä syliini.

Itku tulee vieläkin, kun tätä runoa lukee.
Saan olla niin kiitollinen ihanasta pojastamme.
Tämän kevään keskenmeno oli vähän helpompi kestää,
kun oli jo yksi ihana lapsi sylissä.

 Uskon ja luotan siihen,
että kaikella on tarkoituksensa.
Ja haluan myös uskoa,
että Jumala ei anna meille sellaista taakkaa,
jota emme jaksaisi kantaa.
  Vaikka tuskan keskellä
taakka saattaakin tuntua ylivoimaiselta.

Ajautuipas tämä iloisen uutisen kertominen synkille urille.
Nyt haluan kuitenkin nauttia täysillä tästä odotusajasta!
Ihana valmistella taas kotia ja elämää
uutta perheenjäsentä ajatellen.
Keväästä tuleekin aikamoinen,
kun heti pian vauvan syntymän jälkeen
ruvetaan tekemään talon perustuksia ja
rakennushommat lähtevät kunnolla käyntiin.
Saa nähdä, millaista hullunmyllyä
elämämme tulee olemaan!
En osaa kuitenkaan sitä vielä stressata.
Eiköhän kaikki suju omalla painollaan! :)

Julkisivukuvat

Tulevan talomme julkisivupiirustukset ovat nyt valmiit!
Meillä oli aika selvä näkemys siitä, 
miltä haluamme talon näyttävän sekä ulkoa että sisältä.
Silti viilauksiin meni useampi kuukausi aikaa.
Tavoitteena oli siis mahdollisimman perinteisen pohjalaistalon 
näköinen koti ja mielestäni siinä on onnistuttu hienosti. 

 Talomme tulee olemaan käsinveistettyä massiivihirttä ylös saakka.
Kun hirret ovat parin vuoden päästä painuneet,
tulee hirsien päälle pystyrimalaudoitus ja
päätykolmioihin sekä poikkiharjan kolmioon vaakapanelointi.

 Kuisti on minusta ihana isoine ikkunoineen. 
Käytännöllisyyden kannalta olisi ollut mukava 
saada toinen ulko-ovi talon päätyyn, 
mutta pohjalaistaloissa ei ole perinteisesti ollut
 talon päädyssä kuisteja tai ovia. 
Talon etupuolella sen sijaan on saattanut olla parikin kuistia. 
Ratkaisimme asian niin, 
että kuistin sisällä on kaksi ovea, 
joista toisesta pääsee eteiseen ja toisesta kodinhoitohuoneeseen, 
johon tulee kuraeteinen. 

Takapuolella on samanlainen poikkiharja kissanpenkkeineen, 
kuin oli ostamassamme vanhassa pohjalaistalossa. 
Siitä tykkään kovasti!
Poikkiharja mahdollistaa myös yläkertaan
nuo kaksi isompaa ikkunaa,
jotka tuovat yläkerran aulaan valoa.

Ikkunat on aseteltu symmetrisesti ja ne asennetaan 
perinteiseen tapaan samaan tasoon ulkoseinän kanssa. 
Ikkunoihin käytämme purkamamme talon 
vanhoja puhallettuja ikkunalaseja,
joiden aaltoilu tuo laseihin hienon elävän pinnan. 
 Talon kivijalkaan tulevat purkutalon komeat porakivet. 
Katto tulee olemaan konesaumapeltikatto jalkarännein. 

Talostamme tulee punainen, maalina punamulta. 

Toinen rakennustapaohjeistuksen sallima väri olisi okran keltainen, 
mutta minusta punainen on kuitenkin parempi. 
Itse jos saisin päättää, niin talosta tulisi vaalea, 
mutta punaiseen on tyydyttävä.

Ikkunankarmien ja vuorilautojen 
väriksi tulee taitettu valkoinen. 

Samoin päätykolmioiden.

Sisälle sentään saan valita mieleiseni värimaailman.  
Tai kai tuo mieskin siihen aikoo vähän puuttua. ;)


Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Palmikkoneuletyyny

Vihdoin sain valmiiksi tämän ihanuuden eli palmikkoneuletyynyn.  
Lanka loppui viime senteillä kesken ja kesti useamman päivän, 
ennen kuin sain lisää lankaa käsiini.
 Etsin aikani nättiä ohjetta netistä ja Yhteishyvän sivuilta löytyi sopiva.

 Lankana käytin kaksinkertaista Novitan Hankoa ja puikkoja nro 6.

Ei ihan mitään nopeinta kudottavaa tuo kuvio, 

kun nuo palmikot ovat aika uusi tuttavuus,

mutta voisi jopa toisenkin tehdä nyt, 

kun malli on hallussa. :)

 Jonkun toisen luonnonvalkoisen tyynyn voisi vielä 

tehdä tämän kaveriksi.

 Saa nähdä, miten kauan maltan odottaa, 

että vaihdan noiden hempeän vaaleanpunaisten tyynyjen tilalle

joulunpunaiset päälliset.

Ensin toki täytyisi löytää niitä varten sopiva kangas

ja tehdä taas tuttavuutta tuon melkeinpä

pahimman viholliseni eli ompelukoneen kanssa. ;)

Mies yllätti yksi päivä töistä tullessaan tuomalla

Maalaisunelma-lehden joulunumeron.

Laitoin osan lehdistä huutokaupasta ostamaamme 

vanhaan kappaan. 

Sopii minusta hyvin tuohon tarkoitukseen!

Ostimme myös isomman kapan, johon lehdet mahtuisivat paremmin, 

mutta se on  aika huonossa kunnossa ja 

meinaa hajota liitoksistaan.

 Voi kun nautin tästä lumesta, 

vaikken mikään talvi-ihminen olekaan  koskaan ollut.

Kyllä tämä kuitenkin syksyn pimeyden voittaa!

Saisi pysyä lumi maassa jouluun saakka 

ja sen ylikin!

 

Ensilumi

Ihanaa, ensilumi satoi eilen illalla maahan! 
Useampi sentti sitä jo tulikin. Ulkona on nyt niin kaunista!

Tänään saimme aamupäivällä vieraita, 
kun uusi äitiystäväni tuli kahden lapsensa kanssa meille leikkimään.
Poika oli innoissaan, kun sai leikkiseuraa, ja
vilinää ja vilskettä riitti kiitettävästi!
Mukava oli äitienkin rupatella omiaan.

Pitkästä aikaa tuli myös leipomisinnostus. 
Ja hyvä niin, olipahan vieraillekin samalla tarjottavaa.
Leivoin suklaakääretortun ja täytteeksi laitoin tuorejuustolla höystettyä 
kermavaahtoa ja persikkamurskaa. 

 Kääretortun teen aina gluteenittomana, pelkällä perunajauholla. 
Tämän kertainen versio ei ollut taas kauneudella pilattu. 
Lässähti täytettäessä, joten oli pakko kuorruttaa ja koristella torttu.
Mutta maku oli onneksi mitä mainioin! 

Gluteeniton kääretorttu

4 munaa

2dl sokeria

1dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta
3rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja kaakaojauhe perunajauhojen sekaan. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan ja sekoita nopeasti. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 175 asteessa noin 10 minuuttia. 

Kun jättää kaakaojauheen pois, niin tulee - yllätys, yllätys - vaalea kääretorttu. 
Täytteessä jokainen voi käyttää omaa mielikuvitustaan. 

Jälleen on myös virkkuukoukku heilunut kädessä. 
Tässä yksi viikonloppu virkkailin jämälangoista pari kivan väristä patalappua. 
Aina välillä on kiva tehdä välikäsityönä joku nopea ja helppo työ. 
Sitten jaksaa taas paneutua niihin isompiinkin urakoihin.
Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi virkannut patalappuja.
Varmaan joskus ala-asteella. 

Tännepäin on ainakin luvattu pakkasta koko viikonlopuksi, joten 

kirpsakkaa viikonloppua!

Tampere-visiitti

Vietimme eilisen päivän entisessä kotikaupungissamme. 

Oli pojan serkkutytön siunaustilaisuus, 

jonka jälkeen kahvittelimme ja söimme herkkuja miehen veljen perheen luona.

Voi kun tyttönen oli kasvanut kovasti puolessatoista kuukaudessa.
Niin suloinen pikkuneiti!
 Veimme tytölle kutomani pienet sukat.

Serkukset <3

Pojalla oli päällään mummun ja papan Italian tuliaisia: 
Benettonin vakosamettihousut ja neule. 

 Tampereen reissusta kun oli kyse, niin pitihän sitä vielä Ikeassakin poiketa. 
Näin halpaa ja helppoa Ikea-reissua emme olekaan vähään aikaan tehneet. 
Poika jäi kylään nukkumaan päiväuniaan,
ja kiersimme kaupan miehen kanssa kahdestaan hyvin ripeästi 
keräten matkan varrelta vain ne pari ostoslistassa ollutta tuotetta.

Poika on alkanut vierastaa syöttötuoliaan ja haluaa aina syödä aikuisten tuolissa, 

joten tärkein ostos oli "isojen poikien tuoli" eli tämä:

Ingolf-juniorituoli. Kuva Ikean sivuilta.

Saa nähdä, miten poika osaa istua paikoillaan uudessa tuolissaan.

Tuolin lisäksi mukaan lähti vain muutama kynttilä, jouluisia keittiöpyyhkeitä, 

henkareita sekä pojalle pari pientä joululahjaa. 

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!