maanantai 30. tammikuuta 2017

Pikkuveljen puusänky

Lapset olivat viikonloppuna yökylässä mummulassa, ja me saimme miehen kanssa kaivattua lepoa ja kahdenkeskistä aikaa. On se olo vain hieman erilainen aamulla, kun on saanut nukkua koko yön heräämättä. Kävimme miehen kanssa Vaasassa, mutta siitä voisin ehkä kertoa enemmän myöhemmin.



 Lapsia mummulasta hakiessamme saimme mukaamme pikkuveljelle uuden sängyn. Tätini on jälleen ahkeroinut meidän vanhojen huonekalujemme kimpussa ja putsannut ruman maalikerroksen vanhasta puusängystä. Näissä vanhoissa huonekaluissa on se hyvä puoli, että jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin niitä voi joskus saada hyvinkin edullisesti. Tämän päästävedettävän sängyn mies on hakenut vanhasta pohjalaistalosta aivan ilmaiseksi. Talossa oli niin pimeää, että mies ei edes nähnyt sänkyä kunnolla. Hän ei ollut ollenkaan varma, saisiko siitä enää käyttökelpoista tai kelpuuttaisinko minä sitä ulkonäön puolesta. Minusta sänky on oikein kaunis, vaikkakin hyvin yksinkertainen. Se on hieman samantyylinen, kuin isompien lasten puusängyt. Sänky täytyy toki maalata, kunhan ehdimme ja saamme päätettyä sopivan sävyn. 



 Olen niin iloinen, kun pääsimme Ikean kaikkia lapsia palvelleesta pinnasängystä ja nyt kaikilla on omat puusängyt. Näitä ei tarvitse vaihtaa moneen, moneen vuoteen, sillä ne saa vedettyä tosi pitkiksi. Varsinkin tämä uusin sänky on myös todella leveä. Pikkuveli mahtuisi nukkumaan siinä vaikka poikittain. Ennen vanhaan näissä onkin tainnut nukkua useampi lapsi tai aikuinen vieretysten. Saa nähdä, miten ensi yönä uni maittaa uudessa sängyssä. Pientä lisäjännitystähän asiaan tuo se, että sänky on nyt reilun metrin päässä meidän sängystä, eikä enää siinä kiinni. Pikkuveli oli pärjännyt mummulassa hyvin ilman yömaitoa, joten jospa tämä sängyn siirto hieman kauemmaksi auttaisi kotonakin lopettelemaan noita yöimetyksiä.

 Vaaleansiniset kukkalakanat olen ommellut ennen esikoispojan syntymää vanhempieni vanhasta Marimekon pussilakanasta. Isoäidinneliöistä virkatun peiton olen tehnyt samoihin aikoihin.


Minua hieman hirvittää, sillä nyt on menossa esikouluun haku ja kai minun pitäisi tuo meidän isompi poika sinne uskaltaa ilmoittaa. Onneksi syksyyn on vielä pitkä aika, joten ehkäpä tämäkin äiti ehtii vielä tottua ajatukseen, että oma pieni poika ei olekaan enää niin kovin pieni.


Mukavaa viikkoa sinulle! Kiva, kun piipahdit täällä! <3 
 

torstai 26. tammikuuta 2017

Ihka ensimmäiset kirjoneulesukat

Olen kutonut elämäni aikana valehtelematta yli viidetkymmenet villasukat, mutta kirjoneulesukkia en ole koskaan aiemmin kutonut. Tykkään sukkien kutomisesta todella paljon, koska se on helppoa ja työtä ei tarvitse tuijottaa koko aikaa. Kirjoneule on aina tuntunut liian työläältä, kun ohjetta pitää katsoa vähän väliä, langat ovat kierteellä ja ja työhön pitää keskittyä kunnolla. Marin ihanassa blogissa oli kuitenkin niin kaunis ja helpohkon oloinen kirjoneule-ohje, että pakkohan minunkin oli sitä kokeilla. 

 

 Täksi talveksi lapsilla on jo riittävästi sukkia, mutta kudoin tytölle ensi talvea varten marjapuuronpunaiset sukat valkoisilla kuvioilla. Olihan niissä enemmän työtä kuin tavallisissa raita- tai pitsisukissa. Ensimmäisen sukan jälkeen ajattelinkin, että jos jaksan toisen sukan vielä kutoa, niin siihen jäävät minun kirjoneuleeni vähäksi aikaa. Minä kun tykkään vain heilutella puikkoja tiuhaan tahtiin, enkä tuijotella koko ajan ohjeita! Mutta toinen sukka valmistuikin jo vähän nopeammin ja helpommin, joten ehkä näitä voisi tehdä joku päivä lisääkin. Sukista ei ehkä tullut maailman kauneimmat; kuviota on paikoin aika hankala erottaa ja muutamaa virhettäkään en jaksanut enää purkaa. Tyttö kuitenkin ihastui näihin epätäydellisiin, paria numeroa liian suuriin, sukkiinsa niin, että jätti ne koko loppupäiväksi jalkaansa, vaikkei normaalisti tykkää käyttää sisällä villasukkia. Siinäpä se paras kiitos! Valkoinen lanka on Seitsemää veljestä ja marjapuuronpunainen mitä lie saman paksuista lankaa.




 Pojallekin kudoin sukat ensi talveksi, mutta ne ovat hänen toiveestaan yksiväriset ruskeat sukat, joten enpä taida niitä suotta kuvailla. Tykkään, että kaikille lapsille on vähintään yhdet sukat odottamassa edellisten jäätyä pieniksi, niin ei tule paniikkia syksyllä, kun tarvittaisiin sopivat sukat kumisaappaisiin tai talvikenkiin. Pikkuveljelle ei tarvitse uusia sukkia kutoa, kun on iso joukko eri värisiä tytön ja pojan vanhoja villasukkia odottamassa.

Lopuksi vielä tiedote, joka on iloinen yllätys varmasti monelle täällä päin asuvalle, ainakin meidän perheelle se oli! Ykkösbasaari-kirppis laajensi pysyvästi aukioloaikojaan ja on nyt auki joka päivä klo 10-18 (poikkeukset ilmoitetaan erikseen). Meidän lapset heräävät aina aamulla tosi aikaisin, joten menemme mielellämme kirpparille heti kymmeneksi. Näin nälkä ja väsymys ei yllätä kesken kierroksen, vaan ehdimme ajoissa takaisin kotiin syömään ja päiväunille. :)



*Yhteistyössä Ykkösbasaari* 

 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Hiljaiseloa


Hei pitkästä aikaa! Minulle kävi samoin, kuin viime vuoden tammikuussa; ei ole oikein mitään ideoita blogipostauksiin tai jos onkin, niin en jaksaisi tehdä mitään niiden eteen. Koti on sekaisin, joten kuvia ei tee mieli ottaa ja siivotakaan ei jaksaisi, vaikka kyllä pitäisi. Eiköhän se siivous- ja sitä myötä myös postausinnostus tässä taas pian herää henkiin!

Vaikka blogi on pitänyt hiljaiseloa, niin me olemme touhunneet ja touhottaneet ihan samaan vanhaan malliin. Meillä on käynyt ystäviä ja sukulaisia (loppiaisen aikoihin, kun koti oli vielä täydessä joulukunnossa ja siistinä) ja me olemme päässeet ystävien luo kyläilemään. Muutamat verhotangot on taas saatu paikoilleen ja mies on vihjaillut jotakin saunan rakentamisen jatkamisesta. Itse olen lueskellut iltaisin hyviä kirjoja ja kutonut muutamat sukat. Ehkäpä voisin jonkun sukkaparin täälläkin esitellä. Niin ja onpa vuoden ensimmäinen juoksulenkkikin jo tehty, joten ei täällä nyt aivan saamattomia sentään olla oltu, vaikka tämä tammikuu tuntuukin lähteneen aika laiskasti käyntiin. ;) 


Huushollin sekasorron vuoksi blogiin päätyi jälleen pari lähikuvaa, joista luulin uuden kauniin kodin myötä luopuvani lähes kokonaan. Ei se uusikaan koti näköjään aivan itsestään siistinä pysy, kumma kyllä! Viikonloppuna yllätin perheen ja tein ruuaksi kasvissosekeittoa. Tiesin kyllä, ettei yllätys ole perheen muille jäsenille kovin iloinen, mutta ajatus kasvissosekeitosta ja uunituoreista sämpylöistä houkutteli niin kovasti, että halusin toteuttaa visioni muiden mielipiteistä välittämättä. Niin kuin arvattavissa oli, sämpylät maistuivat, mutta keitto ei. Pääasia oli kuitenkin, että kaikki edes maistoivat. Minä toki tykkäsin ja mieskin söi kunnialla lautasensa tyhjäksi. Teen yleensä aina ruokaa niin paljon, että sitä riittää pariksi syöntikerraksi ja niin tein vahingossa tälläkin kertaa. En kuitenkaan halunnut kiusata lapsia toista kertaa kasvissosekeitolla, joten kätevänä emäntänä keksin tehdä lopusta keitosta seuraavana päivänä rieskoja. Lapset söivät niitä kaksin käsin, eivätkä onneksi tajunneet yhteyttä eilisen oranssin keiton ja seuraavan päivän oranssiinvivahtavien rieskojen välillä. :D Kelpo perunarieskojen ohje löytyy blogistani täältä.



Viikonlopuksi meillä onkin tiedossa mukavaa ohjelmaa, joten eiköhän tämä viikko vierähdä nopeasti! :)

Kiva, kun pysytte mukana, vaikka välillä onkin vähän pidempiä postausvälejä! <3

perjantai 6. tammikuuta 2017

Pakkaspäivien iloja

Täällä on iloittu auringosta, lumesta ja kirpsakoista pakkaspäivistä. Pikkuveli on nukkunut näillä pahimmilla paukkupakkasilla päiväunet sisällä itkuhälyttimen kanssa ja me olemme tytön ja pojan kanssa rientäneet ulkohommiin. Poika halusi tehdä merirosvolaivan lumesta ja jonkinlaisen vaatimattoman paatin (jonka saa hyvällä mielikuvituksella näyttämään merirosvolaivalta) saimmekin vähistä lumista rakennettua.






Värjäsimme vesivärillä vettä ja jäädytimme muovikipoissa ja jääpalamuoteissa kultaharkkoja, timantteja ja muita aarteita. Teimme laivaan pari salakätköä aarteita varten. Aarteita oli kiva kätkeä lumeen ja etsiä. Kävipä välillä merirosvojen nukkuessa varkaitakin kähveltämässä muutaman kalleuden.




Kyllä tämä lumi ja auringonpaiste vaikuttavat ainakiin minuun ihan valtavasti. Olo on paljon virkeämpi ja iloisempi, kun ulkona ei ole niin synkkää ja pimeää. Nytpä suuntaan viemään tavaraa Ykkösbasaarille - hetki tervetullutta omaa aikaa tähän päivään. :)


Oikein mukavaa loppiaista!


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ykkösbasaari

Seinäjoen teollisuusalueella sijaitseva Ykkösbasaari on minun suosikkikirpputorini täällä meidän nurkilla. Sinne tulee lähdettyä välillä ihan vain tuulettumaan yksin tai lasten kanssa. Niin kuin tällä viikolla yhtenä päivänä, kun kerhot ovat vielä lomalla ja meillä ei lasten kanssa ole minkäännäköistä ohjelmaa tiedossa viikolle. Isommat katsoivat basaarin elokuvateatterissa Viirua ja Pesosta ja me poitsun kanssa saatiin kierrellä ihan rauhassa kaikki hyllyt. Pikkuinen kulki kätevästi ostorkärryjen istuinosassa ja ihmetteli kovaan ääneen kaikkia hyllyissä näkemiään leluja. Ainut ongelma on saada isommat lähtemään kotiin, jos elokuva on kesken, ja päästä kassojen ohi ilman, että he halajavat jonkin sorttista herkkua makeishyllystä. Pienet on siis ongelmat, ja basaari onkin niitä harvoja kauppoja, johon viitsin lähteä yksin kolmen lapsen kanssa ilman suurempaa stressiä. Tälläkään kertaa ei kotiin tarvinnut lähteä tyhjin käsin, sillä tytölle löytyi lähes tuliterät mustat Kuomat muutamalla eurolla.

Tulinkin kertomaan kaikille täälläpäin asuville, että Ykkösbasaari on tammikuun ajan auki joka päivä MA-SU klo 10-18 (loppiaisena 10-15)! Ja toki siellä kannattaa kauempaakin lähteä käymään!

Nyt voit myös varata kirpparipaikan kätevästi Ykkösbasaarin nettisivuilta.

http://www.ykkosbasaari.fi/



  Itse vien noin kolme, neljä kertaa vuodessa Ykkösbasaarille lasten pieneksi jääneitä sekä minun ja miehen vanhoja vaatteita. Samalla yritän kaivella kotoa kaikki mahdolliset tarpeettomat kirjat, lakanat, käyttö- ja koriste-esineet, joista haluan luopua, koska en halua säilytellä ylimääräistä roinaa täällä kotona. Loppuviikosta vien taas basaarille ison kasan lähinnä lasten vaatteita (mm. Pomp de Lux, Newbie, Lindex, H&M jne). Sinne vain penkomaan ja tekemään löytöjä!

Tykkään tosi paljon tuosta Ykkösbasaarin systeemistä, että voin hinnoitella tuotteet netissä ja hintalaput saa kiinnitettyä tarralla. Pystyn seuraamaan omaa myyntiäni kännykällä tai koneella ja pysyn ajan tasalla siitä, paljonko saldoa kertyy. Vähän kun jaksaa nähdä vaivaa ja viedä vanhaa tavaraa kirpputorille, niin saa kotona kaappeja tyhjemmäksi ja lompsaa kivasti täydemmäksi. Ja joku toinen saa tarvitsemiaan tuotteita edulliseen hintaan. Tämä se on kierrätystä parhaimmillaan!



Ykkösbasaari on ollut kohta vuoden toiminnassa tämän hetkisissä toimitiloissaan ja viikonloppuna onkin tiedossa 1-vuotisjuhlat! Lauantaina 7.1. Ykkösbasaarille saapuu synttäreiden kunniaksi herkkupuoti Mallan makeat ihanine leivonnaisineen! Sinne siis kaikki herkkusuut!


Kuvat Ykkösbasaari

*Yhteistyössä Ykkösbasaarin kanssa* 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tökkäyskakkua ja lupauksia uudelle vuodelle

Joulunpyhät ovat nyt takanapäin ja vuosikin vaihtui. Jouluaaton jälkeen ehdimme viettää pari päivää kummassakin mummulassa ennen kuin miehen oli palattava töihin. Me lasten kanssa emme ole juuri postilaatikkoa pidemmälle kotoa poistuneet. Lapset ovat viihtyneet joululahjojensa kanssa, olemme hieman ulkoilleet ja saimme jopa yhteistuumin siivottua lauta- ja palapelikaapin, joka on kaivannut järjestelyä jo pidemmän aikaa.

Meidän kotona on vielä kaikki joulukoristeet paikoillaan, eikä meillä ole mitään kiirettä päästä niistä eroon. Meidän kodissa saa olla joulu ainakin loppiaiseen saakka.




 Uudenvuodenaaton saimme viettää ystäväperheen kanssa meillä. Lapset löysivät yhteiset leikit lähes saman tien, ja sen jälkeen mentiinkin hikipäässä taloa ympäri. Välillä olivat kaikki viisi lasta ahtautuneena meidän ruokakomeroon ja hauskaa tuntui olevan. Vierailun päätteeksi ajelimme keskustaan katsomaan kaupungin lapsille järjestämää ilotulitusta. Kyllä kannatti ajella, sillä komiat oli raketit!

Leivoin uudenvuodenaattoa varten porkkanakakkua, kinkkupiirakkaa sekä suklaisen tökkäyskakun, jota tein nyt ensimmäistä kertaa. Kinkkupiirakan tein pienin muokkauksin tällä Kinuskikissan ohjeella. Tökkäyskakun ohje löytyi Kotivinkin sivuilta ja sen juju ovat kakkupohjaan tökätyt kolot, jotka on
täytetty kinuskilla. Kanelin jätin tästä kakusta pois, kun sitä oli jo porkkanapiirakassakin. Tähän kattaukseen oli hyvä lopettaa joulun herkuttelut. Ainakin minulle tämä uusi vuosi saisi olla vähän terveelisempi, kuin mitä edellinen oli.




En ole moneen vuoteen tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta nyt voisin jopa tehdäkin. Mistäs sen tietää, vaikka saisin ne jopa toteutettua! Ainaisen herkuttelun vähentämisen lisäksi voisin luvata liikkuvani enemmän tulevan vuoden aikana. Tämän lupauksen pitäminen ei paljoa vaadi, sillä niin hävettävän vähäistä on liikkumiseni viimeisten vuosien aikana ollut. Olen kyllä vähän turhan hyvä keksimään tekosyitä olla lähtemättä lenkille. Nytkin on niin kovin liukasta, että parempi varmaan jäädä sisälle, ettei vain satu mitään. ;) Haluaisin myös lukea enemmän kirjoja. Rakas harrastukseni, joka on viime vuosina jäänyt käsityöharrastuksen varjoon. Nyt olenkin jo lukenut miehen joululahjakirjan ja omani on luvun alla, joten tästä on hyvä jatkaa! Toki käsitöitäkin haluan tehdä, mutta mielenkiintoisten kirjojen maailmaan uppoutuminen on vähintäänkin yhtä hyvä - ellei parempikin - rentoutumiskeino, joka parhaassa tapauksessa vielä opettaa ja sivistääkin, joten haluan lukea tämän vuoden aikana useita hyviä kirjoja. Oletko sinä tehnyt uudenvuodenlupauksia?

Mennyt vuosi oli meidän perheelle todella jännittävä. Raskaat rakennusvuodet tuottivat viimein tulosta ja pääsimme kesän lopussa muuttamaan omaan kotiin. Täällä olemme nyt saaneet viisi kuukautta rauhassa katsella ja kuulostella uutta kotia; tutustua siihen ja jatkaa pikkuhiljaa rakentamista omien voimien mukaan. Blogikin muutti uuteen osoitteeseen ja hienosti olette te lukijatkin löytäneet tänne Ahonlaidalle. :) Uusi vuosi jatkuu vielä alakerran viimeistelyn kanssa ja toivottavasti pääsemme jossakin vaiheessa myös yläkerran kimppuun. Toisaalta keväällä ja kesällä on ulkonakin kovasti hommaa, kun on aika istuttaa puita ja kasveja ja jonkinlaista ulkorakennustakin kaivattaisiin kipeästi. Mielenkiinnolla siis odotan itsekin, mitä kaikkea seuraavan vuoden aikana tapahtuu niin talon sisällä kuin ulkonakin. :)

Kiitos kaikille blogini lukijoille viime vuodesta, ihanista kommenteistanne ja kannustuksistanne! Ilman niitä tämä blogin pitäminen olisi aika tylsää ja yksinäistä! <3


Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2017!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...