Talo Ahonlaidalla: Arki

torstai 17. elokuuta 2017

Arki

Täällä on arki lähtenyt rullaamaan mukavasti. Mies palasi viime viikolla kesälomalta töihin, ja meidän esikoinen aloitti viikko sitten koulutiensä esikoulussa. Pojalle muutos on suuri, kun hän on ollut muutaman tunnin kerhoja lukuunottamatta koko ikänsä kotona äidin helmoissa. Nyt täytyykin nousta viitenä päivänä viikossa aikaisin ja olla useampi tunti touhukkaassa päiväkotiympäristössä. Kovasti hän on tykännyt esikoulusta ja kulkeekin sinne reippaasti koulukyydityksellä kylän muiden lasten tavoin.

Onhan tämä äidillle ja pikkusisaruksillekin uusi tilanne, kun yksi puuttuu aamupäivisin joukosta. Tyttö laskee joka aamu, että nyt meitä on vain kolme kotona, ja pikkuveli ihmettelee ääneen, mihin isoveli hävisi. On haikeaa ajatella, että niin ne lapset kasvavat ja lähtevät vuorotellen koulutielle parin vuoden välein. On ollut niin helppo pitää heitä vain ihan lähellä, oman kodin ja pihan sisäpuolella. Pikku hiljaa täytyy opetella antamaan enemmän vapautta ja luotettava, että lapsi pärjää, vaikkei olekaan koko ajan näkösällä. Tytöllä on oma tuttu kerhonsa pari kertaa viikossa, mutta pikkuveli sentään pysyy vielä visusti siellä, missä äitikin. Seurakuntamme perhekerhossa käymme tuttuun tapaan kerran viikossa. Se on minun välttämätön henkireikäni, jossa saan jutella rauhassa ystävien kanssa lasten leikkiessä.



Pienempien kanssa olemme lähteneet monena aamuna lähimetsään mustikoita poimimaan. Pikkuveli keskittyy lähinnä popsimaan mustikoita suuhunsa, mutta tyttö poimii vähintään joka toisen mustikan pieneen muovisankoon. Kauhean pitkiä meidän marjareissut eivät ole olleet, sillä tuo nuorimmainen huutelee "apua, äiti" aina, kun menen kymmentä metriä kauemmaksi hänestä tai kun hän kompuroi kumppareineen vaikeakulkuisessa metsässä, eikä muka pääse itse ylös. Välillä otan lapsille evästä mukaan ja heidän syödessään saan sopivasti lisäaikaa mustikoiden poimimiseen. Mustikoita on nyt saatu vähän pakkaseen ja piirakoitakin on muutama leivottu sekä laitettu niitä jogurtin ja pirtelön sekaan.

Vadelmia löysin myös yhtenä päivänä lenkillä ollessani ja niitä pitikin lähteä poimimaan heti seuraavana päivänä miehen tullessa töistä. Olen keksinyt lainata kirjastosta äänikirjoja ja kuuntelen niitä kännykällä silloin, kun ole yksin lenkillä tai marjassa. Lenkille lähtö on astetta helpompaa, kun on hyvää kuunneltavaa mukana.


Tytön oma kukkapenkki, josta kerroin omassa postauksessa kesän alussa, on viimein ruvennut kukkimaan. Kauniit kesämalvikit ovat täydessä loistossaan ja yksi punakosmoskukkakin on jo auennut. Kiitokset kukkanpenkin ahkerasta kastelusta kuuluvat tytölle itselleen. Minä olen puolestani auttanut rikkaruohojen kitkemisessä.

Tuoksuherneen taimet jäivät meillä ruukkuihin, kun emme keksineet, mihin ne istuttaisimme. Yksi punainen ja pari violettia kukkaa on nyt näkyvissä.




Mitenkäs siellä on alkusyksy lähtenyt käyntiin? 
Tuoko syksy tullessaan uusia tuulia, vai jatkuuko arki vanhaan tuttuun tapaan? :)


10 kommenttia:

  1. Niin se menee ladten kanssa, vasta oltiin aloittamassa koulutaivalta ja nyt toinenkin muutti omaan kotiin. Äänikirjat ovat aivan ihania, minä kuuntelen työmatkoillani autossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kanssa aika kuluu turhankin nopeasti! Niin se vain on. Äänikirjat ovat käteviä, kun välillä ei malttaisi istahtaa vain sohvan nurkkaan tavallisen kirjan kanssa. Äänikirjan kanssa voi tehdä samalla jotakin muuta hyödyllistä ja tulee onnistunut olo, kun on saanut hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla! :)

      Poista
  2. Tuo lasten kanssa metsässä käynti olisi ihanaa, mutta nyt on niin varoitettu siitä, että punkit valtaavat myös metsät. Oletko kuullut? Kuulemma uusin punkkien lempipaikka on juuri mustikkavarpujen alusta, joka on tasaisen kostea koko ajan. Joten jos pieni poikasi on siellä metsässä nurin vähän väliä, niin kannattaa illalla tehdä punkkitarkastus, ellet olekin jo tehnyt. Punkkihan on nykyään Suomen vaarallisin eläin.. Minua on jotenkin alkanut nuo punkit pelottamaan. Kaverin poika oli juuri saanut pahan punkin pureman kotipihalla, Helsingin lähiössä! Mutta pitäisi silti vain uskaltaa nauttia luonnosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole kyllä osannut punkkeja kummemmin varoa, enkä taida jättää metsäretkiä lasten kanssa niiden pelon takia. Kiitos kuitenkin varoituksesta, täytyy tehdä tarkastuksia metsässä käynnin jälkeen. :)

      Poista
  3. Tuttuja äidin tunteita, joita lasten kasvaminen mieleen nostattaa. Meillä lähti koulutielle tänä syksynä viidestä lapsesta kolme. Kaksi nuorinta aloittavat puolestaan puolipäivähoidon, joka on uutta heille ja meille kaikille. Niin ne vuodet vierivät ja vievät uudenlaisiin ympyröihin. Minunkin kotiäitivuodet alkavat olla lopuillaan. Haikeaa! 😟😭

    Syyskesä on kyllä ihanaa aikaa monin tavoin. Satoa korjataan ja säilötään ja ilmassa tuoksuu raikas syys. Syksy on monenlaisten mukavien uusien asioiden aikaa!

    Ihania syyskesän hetkiä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kaaru! <3 On tämä kyllä haikeaa. Minullakin taitaa olla viimeinen syksy ennen töihin paluuta edessä, mikä vielä lisää haikeuden tunnetta. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti tästä syksystä! :)

      Poista
  4. Haleja sinne sekä äidille että eskarilaiselle. Isoja muutoksia eskariin lähtö tuo koko perheelle. Tunteet on joka kerran pinnassa, kun lasten elämässä tulee uusia juttuja ja tajuaa kuinka pienen hetken he ovatkaan pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 Ovat nämä isoja muutoksia, ja haikeaa nähdä, miten nopeasti lapset kasvavat, mutta onneksi pojan eskari ja meidän muiden arki on lähtenyt hyvin käyntiin. Syksy tuntuu mukavan jännittävältä kaikkine muutoksineen! :)

      Poista
  5. Uskon, että on totuttelemista tuossa. Minullakin on ollut pieni sokki, kun esikoinen meni ja täytti 18 ;). Se on myös jonkinlainen siirtymäriitti, että ihan oikeasti hän on täysi-ikäinen ja minun toivotaan puuttuvan asioihin yhä vähemmän, heh. Onneksi on vielä nuorempi huolehdittavana :).

    Kiva, että olet saanut marjoja retkiltä mukaan. Pienistä puroista syntyy iso satsi! tänä kesänä mustikkasaldoni on ollut huono ulkomaanmatkan takia, mutta viime kesänä keräsin litran päivässä melkein kuukauden ajan. Huomaamatta oli pakastin täynnä kesän lopussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä totuttelemista! Minä kun olen aina kokenut olevani se pienten lasten äiti ja nyt ensimmäinen lähti jo (esi)koulutielle ja toiset kohta perässä. Mutta eiköhän se tästä! :)

      Lasten kanssa kerätyt mustikat saivat "hieman" seuraa pakkaseen, kun miehen kanssa poimimme eilen kaksi kymmenen litran ämpäriä täyteen mummulassa ollessamme. Vielä kun ne jaksaisi putsata. :D Nyt voi hetken hengähtää ennen puolukoiden kypsymistä. :)

      Poista

Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...