Kesäkuun ensimmäinen

Täällä on viikon loma vietetty ja kesäkuu tehdään taas töitä ennen oikeaa kesälomaa. Eskarilaisen kauan odotettu kesäloma alkoi tänään. Hän on tykännyt eskarista kovasti, mutta aamuherätykset ovat olleet yhtä tuskaa varhaisesta nukkumaanmenosta huolimatta. Nyt hän saa onneksi nukkua koko kesän ihan rauhassa ilman kiirettä herätä.

Olen iloinnut siitä, että saimme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan, joka tuoksuu huumaavalta, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii.

 

Ihastuttavat keltapäivänliljat aukesivat myös eilen.

Nautin niin paljon, kun pihalta löytyy ihania kukkia poimittavaksi sisälle maljakkoon. Lemmikkien lisäksi syreenien juurella kasvaa kauniita tummemman sinisiä nurmitädykkeitä, joista tein pienen kimpun kirpparilta löytämääni kermakkoon. Ojan varretkin alkavat jo täyttyä kesäkukista, joten sieltäkin saa pian poimittua kaunistusta maljakkoon.

 Loppuun vielä hauska kuva, jonka otimme muutama viikko sitten Törnävän kartanon mailla. Tämän kuvan vitsi on siinä, että vähän samanlainen kuva on otettu kolme vuotta sitten pikkuveljen ollessa parin kuukauden ikäinen. Silloin meillä tosin oli oikein kameran jalusta mukana ja olimme vartavasten hienoja potretteja ottamassa, ja nyt taas napattiin nopsasti pari kuvaa ohimennen. Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä, kun muistelimme kolmen vuoden takaista samalla penkillä otettua kuvaa ja pikkuveli kapusi käskemättä samalla tavalla isompien syliin makaamaan. <3

Tässäpä vielä se alkuperäinen kuva. Kolme vuotta on kulunut tosi nopeasti. :)

Toivottavasti lämpöä ja auringonpaistetta riittää vielä kesäkuullekin!

IHANAA KESÄKUUTA SINULLE!

Wc

 Meidän wc ei ole muuton jälkeen edistynyt oikeastaan ollenkaan, eikä sieltä puutukaan kuin tapetti puolipaneelin yläpuolelta. Ilmeisesti joku seinän yläosassa oleva vaneri on vielä irrotettava yläkerran sähköjenvetoa varten, joten tapettia ei kannata ennen sitä laittaa. Näin asia on minulle kerrottu. Tai sitten miehellä on vain vähän tärkeämpiäkin rakennuspuuhia kuin yhden vessan seinän tapiseeraus kukkatapetilla. :D

Tarkoitus oli, että laitan tänne blogiin kuvia meidän wc:stä vasta, kun se on täysin valmis. Koska sitä saa ilmeisesti odotella vielä jonkun aikaa, niin päätin nyt kuitenkin laitella tänne joitakin kuvia meidän pienestä, mutta hyvin asiansa ajavasta wc:stä. Ikkunatonta, pimeää huonetta oli hieman haastava kuvata, mutta toivottavasti se ei pilaa tunnelmaa. Wc:n peilistä näkyy kauniisti meidän alakerran kaikkein keskeneräisin huone eli eteinen, mutta ei mennä nyt siihen. ;) Peilin kehykset täytyisi myös maalata jossakin vaiheessa huoneen väreihin sopiviksi.

Wc:n allaskaapiksi hankimme vanhan patakaapin, joka oli alunperin keltainen. En käytä juurikaan sinistä sisustuksessa, mutta tähän huoneeseen olen sitä halunnut laittaa. Patakaappi on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla, jonka sävy on Sade. Kaapin harmahtavan sininen sävy sopii hyvin Pihlgren&Ritolan Isoäidin aikaan -tapettiin, jota olen seinien yläosiin kaavaillut. Pieni tapettinäytepala yhdessä nurkassa auttaa kuvittelemaan, miltä huone tulee jonakin kauniina päivänä näyttämään.

Sähköpistokkeet ja valokatkaisimet ovat Renovan tuotantoa. Hana on Damixan Tradition. Olipas mukava laitella tänne kuvia huoneesta, jota en ole aiemmin blogiin juuri kuvaillut. Eiköhän se puuttuva tapettikin vielä joskus seinään saada!

Talo Ahonlaidalla -blogin Instagram-tili löytyy täältä! Sitä päivittelen vähän useammin kuin blogia. Seuraajia onkin tullut jo uskomattoman paljon! :)


AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Itsenäisyyspäivänä

Tänään saamme juhlia 100-vuotiasta rakasta Suomeamme! Juhlan kunniaksi halusin kattaa pöydän tavallista juhlavammin. Pöytään laitoin valkoisen pellavaliinan ja sen päälle mummuni kutoman vaalean pellavakaitaliinan. Vaaleilla liinoilla saa helposti aikaan juhlavan tunnelman ja ne ovat tervetullut vaihtelu arkiselle vahakankaalle.

Vieläkään en ole saanut aikaiseksi raaskinut ostaa kankaisia lautasliinoja, mutta löysin kaupasta kauniita Aarikan havuaiheisia lautasliinoja, joista sainkin kattaukseen jonkinlaisen punaisen langan. Suomen metsät pääsevät esiin kuusen muotoon taitelluissa lautasliinoissa sekä kuusipipareissa ja koristehavuissa.

 

 
Pentikin ja Iittalan astiat edustavat niin ikään hyvin Suomi-teemaa. Mukaan mahtuivat myös kaikki harvalukuiset sinisävyiset astiamme: Arabian vanha maitokannu ja pieni voipytty, johon laitoin hyasintin. Mies osti satavuotiaan Suomen kunniaksi ja ihanaksi muistoaarteeksi kaksi Arabian Suomen kukka -mukia. Mukeissa on todella kaunis väritys ja kuvitus. Niissä tarjoilimme Fazerin Suomi-suklaata. 

Jälkiruuaksi tein suussasulavaa pannacottaa, joka ei ehkä ole mikään Suomen kansallisruoka, mutta päällä olevat Suomen metsien mustikat muuttivat sen hetkessä sinivalkoiseksi herkuksi. 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 

JA

ONNEA SUOMI 100!

Arvonnan voittaja ja Arabian voipyttyjä

Meillä oli mukava viikonloppu, sillä pääsimme pitkästä aikaa irtautumaan koko viikonlopuksi kotoa rakennushommien ja arkisten askareiden äärestä pienelle hotellilomalle. Serkkupojan synttärit olivat Tampereen reissun päätarkoitus, mutta ehdimme myös piipahtaa siskoni ja hänen miehensä luona, jossa toinen siskonikin oli juuri sopivasti kyläilemässä. Ikeassa vierähti myös useampi tunti, ja monenmoista pientä, mutta tarpeellista tuli hankittua taas kotiin.

Esittelin syksyllä kirpparilta muutamalla eurolla ostamaamme Arabian pientä voipyttyä. Nyt se on saanut kaverikseen kaksi eri kokoista isompaa pyttyä. Suurin voipytty on alunperin ollut mieheni mummun ja keskikokoinen taas on peräisin minun suvultani. Näihin olisi kiva laittaa pian joku joulukukka, vaikkapa amaryllis tai hyasintti.

 

Kirpparilta löysin jokin aika sitten pienen, sievän, Arabian piippuleimalla varustetun lautasen. Ihastuin sen herkkiin ja talvisiin sävyihin. Olen polttanut paksua kynttilää lautasen päällä.

Lopuksi on aika ilmoittaa Villasukka-arvonnan voittaja. Arvontaan osallistui iso joukko lukijoita. Kiitos kaikille osallistujille! <3

Valkoiset pitsivillasukat voitti omakseen Piipe A!

Paljon onnea voittajalle! Laitathan minulle sähköpostilla (taloahonlaidalla@gmail.com) yhteystietosi, niin saan sukat postiin. :)

Herkkukeksejä

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi. Päivät juoksevat niin nopeasti arkisine askareineen, ettei meinaa perässä pysyä. Nyt käydään jo maraskuun loppupuolta, ja joulu lähestyy pikku hiljaa. Monena vuotena olemme leiponeet jo tässä vaiheessa marraskuuta joulupipareita, mutta nyt halusin testata ihania Wilhelmiina-keksejä. Näitä herkkuja olen maistellut aikaisemmin ystävien luona, mutta nyt vasta innostuin leipomaan niitä itse. Ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta, ja kekseistä tuli kyllä hieman liian herkullisia. Nämä kun pakkaa kauniisti, niin tulee kiva pieni vieminen vaikka kyläpaikkaan.

Lasten kanssa ripottelimme jo viime viikolla joulukoristeita tupaan, ja sohvatyynyihinkin vaihdoin jouluiset päälliset. Kynttilöitä on myös polteltu ja joululauluja kuunneltu ahkerasti. Kyntteliköt vielä puuttuvat ikkunalaudoilta. Ehkäpä nekin voisi jo laittaa paikoilleen.

 Meidän 4-vuotias tyttö on ahkera askartelemaan, ja harva se päivä pitäisi olla keksimässä askarreltavaa tai ainakin olla antamassa tarvikkeita vapaata liimailua ja leikkailua vartten. Vapaan askartelun tuloksena on syntynyt niin paljon kortteja, että niitä on lähetelty ja annettu sukulaisille, ja isikin sai isänpäivänä tytöltä neljä korttia. Eilen aamulla ajattelin pitkästä aikaa ilahduttaa tyttöä ohjatulla askartelulla, ja niinpä teimme pikkuveljen ja tytön kanssa kauniit jouluenkelit. Enkelit pääsivät makuuhuoneen oveen. Joulukuun tullessa aion sujautella muutamiin lasten joulukalenterin luukkuihin joitakin askartelutarvikkeita ja lupauksen askartelutuokiosta.

Vielä loppuun muistutus blogini villasukka-arvonnasta! Arvontaan pääset osallistumaan tästä. Arvonta päättyy maanantai-iltana.

 ILOISTA LOPPUVIIKKOA!

Maukas kaalilaatikko ja vanha keittokirja

Tein viikolla herkullista kaalilaatikkoa, josta miehen kanssa tykkäämme kovasti. Sitä tulee kuitenkin tehtyä hyvin harvoin, sillä se ei ole mitään lasten herkkuruokaa. Pienempänä kaikki ovat kyllä syöneet kaalilaatikkoa, ja pikkuveljelle se vielä maistuikin ihan hyvin. En muista, mistä olen tämän reseptin löytänyt, mutta se on kyllä tosi helppo ja hyvä. Siirappia joudun tosin lisäämään aina maistelemalla aika paljon lisää, koska tykkään, että kaalilaatikossa saa olla kunnolla makeutta.

KAALILAATIKKO

1kg valkokaalia
 1tl suolaa
4rkl tai maun mukaan siirappia
0,5tl valkopippuria
400g jauhelihaa
1 sipuli
1l vettä
1,5dl puuroriisiä
2dl ruokakermaa

Pilko kaali suikaleiksi ja sipuli pieneksi. Laita riisi kiehumaan veteen suureen kattilaan. 
Lisää kaali ja sipuli. Hauduta hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää vettä tarvittaessa. 
Paista jauheliha kypsäksi ja mausta oman maun mukaan. 
Lisää jauheliha kattilaan ja hauduta vielä hetki. Lisää suola, siirappi ja valkopippuri. 
Kaada seos uunivuokaan. Lisää 2dl ruokakermaa ja sirota päälle vähän korppujauhoja. 
Paista 175 asteessa reilu tunti.


Keittiöstä tuli napattua muutama kuva, kun se oli kerrankin siistissä kunnossa. Ystäväni virkkaama ihana keittiöpyyhe pääsi saarekkeen naulakkoon roikkumaan.

Arabian vanha voipytty seisoi pitkään tyhjänä keittiön tasolla, mutta nyt keksin laittaa sinne kananmunat kaupan kennoista talteen. Vanhan Kansan keittokirja nojailee seinää vasten ja on lähinnä koritekäytössä. Klimppisoppaa, kääresylttyä, vasikka-hyytelöä ja vesivelliä tekisi toki mieli valmistaa harva se päivä perheen ateriaksi, mutta tähän mennessä olen lähinnä hauskuuttanut itseäni kirjan alkutekstejä ja reseptejä lukien. Vuoden 1893 sanamuodot ja ilmaisut ovat todella hupaisaa luettavaa. Reseptit on mitoitettu sopivasti kymmenelle hengelle. Kansan keittokirjan on kirjoittanut Helsingin koulukyökin johtaja Anna Friberg ja kirjan hinta on ollut 75 penniä. :)

Minun on pakko laitaa tähän loppuun muutama suora lainaus kirjasta, jotta ymmärrätte, miksi luen sitä välillä kuin parastakin vitsikirjaa. Kyllä ajat ovat muuttuneet reilussa sadassa vuodessa, vai mitäpä sanovat tämän päivän feministit ja tasa-arvon puolesta puhujat näistä kirjan alkusanoista. ;)

"Ruuanvalmistaminen ja muut kotoiset talousaskareet ovat kieltämättä naisen tehtäviä. Kuta paremmin perheen emäntä näitä toimia ymmärtää ja niitä kykenee täyttämään, sitä varmempi on perheen toimeentulo ja vaurastuminen."

Kirja antaa myös oivia neuvoja arjen toimivuuteen ja ikäviltä riidoilta välttymiseen.

"Myöskin ajan suhteen on noudatettava tarkkaa, perheolojen vaatimuksien mukaista järjestystä. Aamusilla on ajoissa noustava, jotta kaikki päivän toimet tulisivat kukin aikanaan tehdyiksi. Herättyä tulee heti nousta, pukeutua, peseytyä ja kampata päänsä, tuuleuttaa huoneet, peittää vuoteet, lakaista lattiat ja pyyhkiä tomut. Kukin ateria on valmistettava määrätyllä ajalla nautittavaksi. Kerrassaan moitittavaa on, jos perheenjäsenten töistään tultua täytyy nälkäisinä odottaa hyvin ansaittua ateriaansa. Huolimattomuus tässä suhteessa on useinkin syynä ikäviin perhekiistoihin ja tyytymättömyyteen."

Ruuan pohjaanpalamista on tietenkin vältettävä mitä suuremmalla huolella.

"Ruokien pohjaanpalamista on suurimmalla huolella vältettävä. Jos tämmöinen vahinko kuitenkin on tapahtunut, on ruoka kuta pikemmin sitä parempi  muutettava toiseen astiaan kiehumaan. Ellei toista sopivata keittoastiaa löydy, niin on ruoka nostettava vatiin ja kaittoastia kiireimmiten puhdistettava uudestaan käytettäväksi. Ainoastaan täten voipi estää ruuan kokonaan tärviölle joutumasta."

ILOISTA LAUANTAI-ILTAA!

Puolukkapiirakka

Viikonlopun puolukkasadon innoittamana leivoin puolukoista makoisan Mamman marjapiirakan. Olen ihan hulluna kaikkiin piirakoihin ja niitä tulee leivottua hieman liian usein. Tämäkin piirakka hävisi vähän turhan nopeasti parempiin suihin, vaikka lapsista vain pikkuveli söi sitä ja hänkin vain yhden palan. Isommille puolukka ei maistu ja he olisivat syöneet piirakasta pelkät reunat. Mummu oli onneksi sentään auttamassa minua ja miestä syömisessä. Puolukka sopi kyllä tosi hyvin tähän piirakkaan ja oli herkullinen makunautinto!

Tytön kukkapenkin kauniit punakosmoskukat kukkivat parhaillaan, ja niitä hain tytön luvalla maljakkoon kahvipöytää kaunistamaan. Oli kiva saada taas kukkia sisälle, sillä moneen viikkoon ei ole omasta pihasta tai tienvarresta löytynyt enää kukkia kimppua varten. Sievän 12-osaisen kukka-astiaston olen löytänyt joskus kirpparilta, samoin nätit lusikat.

Mamman marjapiirakan ohjeita löytyy varmasti netistä joka lähtöön, mutta kirjaanpa omanikin tänne muistiin.

MAMMAN MARJAPIIRAKKA

Pohja:
100g voita
1dl sokeria
1 muna
1,5dl vehnäjauhoja
1dl graham-/ruisjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
marjoja
200g kermaviiliä
1 muna
1tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri.
Sekoita joukkoon muna ja jauho-leivinjauheseos.
Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle.
Levitä marjat pohjan päälle.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

MUKAVAA TORSTAITA!

Kesäjuttuja

Viime viikonloppu vierähti mukavasti mummulassa serkkulasten kanssa touhuillessa. Kävimme myös kesämarkkinoilla ja ehdimme nähdä ystäviä sekä miehen puolen sukulaisia. Mies ja poika kävivät miehen veljen ja serkkupojan kanssa ongella ja saalistakin tuli.

Säätkin olivat vielä viikonloppuna lämpimät ja aurinkoiset. Nyt saa taas jo palella ja vettäkin sataa. Itse tykkään välillä sadepäivistäkin, kun saa olla hyvällä omallatunnolla sisällä ja tehdä kotitöitä oikein urakalla. Mutta en minäkään kyllä tästä kylmyydestä välitä. Onhan tämä nyt aikamoista, kun heinäkuussa on lämpöasteita hädin tuskin kymmenen,  ja lapsilla ulkona pipot ja välikausipuvut päällä...

Markkinoilta ei lähtenyt mukaan paljon muuta kuin metrilakua, mutta päivän löydön teimme paikallisessa antiikkiliikkeessä. Sieltä bongasimme Arabian pienen voipytyn, jossa oli toisella puolella halkeama. Halkeamaa oli yritetty maalata peittoon jollakin valkoisella maalilla, mutta maali lähti onneksi helposti pois rapsuttamalla. Pytty maksoi neljä euroa, joten se oli todellinen löytö.

 Mukavaa loppuviikkoa!