Rantaelämää

Lapset olivat kolme yötä mummulassa ja olimme miehen kanssa kaksin kotona. Ehdimme käydä aika monilla treffeillä, joiden ohjelmaan kuului muun muassa hyviä bändejä ja artisteja, hyvää ruokaa ja yksi vähemmän hyvä leffa. Sain myös siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja tehtyä muitakin rästihommia.

Sunnuntaina menimme hakemaan lapsia kotiin ja jäimme vielä itsekin yöksi,jotta saimme uida ja nauttia rantaelämästä. Näillä hellesäillä tekisi mieli oleskella järvessä koko ajan. Meidän kodin lähellä ei valitettavasti ole järveä, joten rannalle on lähdettävä autolla. Reilun kymmenen kilometrin päässä on lähin uimamonttu ja siellä olemme käyneet aina illalla uimassa. Parasta on kuitenkin päästä mummulan omaan rantaan uimaan, ja siellä olemmekin saaneet tänä kesänä nauttia yllin kyllin vesileikeistä.

 

Viime kesänä oli niin kylmää, että vedetkään eivät lämmenneet kunnolla, mutta tänä kesänä ei sitä ongelmaa ole ollut.  Vesi lämpenee mummulan pienessä järvessä helteillä nopeasti ja olemme saaneet uida 28 asteisessa vedessä. Isommista lapsista onkin kuoriutunut oikeita vesipetoja. Poika oppi myös juuri hienosti uimaan ja sukeltamaan. Meidän kolmevuotias on välillä vähän arka veden kanssa, mutta kyllä hänkin intoutuu polskimaan, kun vain sille päälle sattuu.

Eilen kotimatkalla vietimme vielä päivän Keskisellä ja Miljoona Tivolissa. Nyt onkin aikalailla kaikki tämän kesän "pakolliset" kohteet käytynä!

Sää ei näytä tästä kauheasti muuttuvan, joten toivotan teille jälleen
 
HELTEISTÄ VIIKKOA!

 

Eskarilaisen Ninjago-synttärit

Meillä on ollut mukavan vauhdikas viikonloppu! Tänään olimme koko perhe kylämme touhupäivässä, jossa oli monenmoista mukavaa puuhaa lapsille. Eilen vietimme vähän ennakkoon meidän eskarilaisen 7-vuotissynttäreitä ja juhlista olisi nyt luvassa rutkasti kuvia.

Aloimme suunnitella pojan kanssa synttäreitä hyvissä ajoin. Poika valitsi teemaksi Ninjagon, ja siihen liittyen olikin mukava miettiä juhlien koristeluita ja ohjelmaa. Eskarilainen on innokas askartelija, joten hän teki itse (pienellä avustuksellani) hienot Ninjago-kutsukortit sekä -viirit. Hän väritti myös juhlapukuisen Sensei Wun, jonka laitoimme seinälle valvomaan juhlien kulkua.

Tarjoilun kanssa päätin selvitä tällä kertaa todella helpolla, joten leivoin vain kermatäytteisen suklaakakun mokkapalojen ohjeella. Kakun päälle laitoimme pojan joululahjaksi saaman Ninjago-laivan mukana tulleet ninjat (ei tietenkään tyttöninjaa :D) sekä Sensei Wun. Kaupasta löytyi hieno suklainen seiskan mallinen kynttilä. Suolaiseksi tein miekan muotoisiin tikkuihin coctail-paloja. Poika sai valita kaupasta mieleisensä sipsit, keksit ja karkit pöytään. Ninjago-aiheiset kertakäyttöastiat ja servetit tilasin netistä.

 Herkuttelun jälkeen pojat saivat askarrella itselleen Ninja-naamiot. Olin leikannut ne valmiiksi ja lasten tehtäväksi jäi värittää naamarit mieleisikseen. Kun kaikilla oli naamarit päässä, niin päästiinkin juhlien odotetuimpaan ohjelmaan eli aarteen metsästykseen. Hyviä ideoita tähän nappasin Karkkipurkki-blogista.

Pojat saivat Sensei Wulta kirjeen, jossa hän kertoo, että ninjojen aarre on varastettu ja heidän on löydettävä se vihjeiden avulla. Vihjekääröjä löytyi pitkin taloa mitä eriskummallisemmista paikoista ja niissä oli monenlaisia haastavia tehtäviä, jotka ninjojen täytyi ratkaista löytääkseen aarteen. Punaisesta villalangasta viritetystä lasersokkelosta selviäminen oli jännittävä tehtävä. Hyvin onnistui eskari-ikäisiltä myös sanaristikon täyttäminen yhteisvoimin. Lopulta ninjat saivat tietoonsa, että Lordi Garmadon oli kätkenyt aarrepussukat ruokakomeroon, ja hurjimmat ninjaliikkeensä näyttämällä he onnistuivat pelottamaan roikaleen tiehensä ja saivat aarteensa takaisin. Pusseissa oli suklaakolikoita sekä muutamia muita herkkuja, jotka pojat saivat viedä kotiin. 

Juhlat kestivät kaksi tuntia ja synttärisankari mukaan lukien poikia oli kuusi. Tämä oli hyvä yhtälö! Niin synttärisankarilla kuin vieraillakin tuntui olevan hauskaa, joten juhlat onnistuivat tosi hyvin! Jossakin vaiheessa kevättä pidämme kaikille meidän kevään lapsille yhteiset sukulaissynttärit. Omia kaverisynttäreitä tyttö ja pikkuveli saavat odottaa varmaan vielä muutaman vuoden. Luulen, että jos osa synttäreistä olisi vaikka kesällä tai syksyllä, olisin asiasta eri mieltä, mutta kun kaikki kolme ovat syntyneet tässä keväällä kahden ja puolen kuukauden sisällä, niin juhlien määrää on pakko vähän rajoittaa. :D


MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!
 

Jouluaattona

Saimme viettää ihanan jouluaaton oman perheen kesken. Aattoomme kuului joulurauhan julistus, jouluevankeliumin lukeminen sekä riisipuuron ja sopan syöminen. Perinteisen jouluaterian jälkeen otimme muutamia perhekuvia, ja sitten olikin pukki jo tuonut lahjasäkin kuistin ovelle. Eskarilainen olisi kovasti toivonut, että joulupukki tulisi sisälle asti, mutta eipä hän kiireiltään ehtinyt. Pikkuveli sen sijaan meni pöydän alle piiloon kun vain kuuli puhuttavankin pukista ja oli helpottunut, kun välttyi kohtaamasta tuota pelottavaa hahmoa.

Aaton jälkeen olemme ehtineet vierailla ja yöpyä molemmissa mummuloissa ja viettää aikaa lähisuvun kanssa. Nyt on aika olla taas kotona. On ihana nauttia vielä rauhassa kodin joulutunnelmasta;  kuunnella joulumusiikkia, polttaa kynttilöitä ja olla oman rakkaan perheen kanssa. 

Täällä Ahonlaidalla taidetaan tunnelmoida joulua ainakin vuoden loppuun saakka. Joulukuustakaan ei ole mikään kiire viedä pois, niin ihana sitä on katsella ja ihastella yhdessä lasten kanssa.

ILOA LOPPUVUOTEESI!

Syyskuvia

Heippa! Täällä on palattu kotiin syysloman vietosta mummulasta. Mummulassa saimme ihailla syksyn ihania värejä. Eskarilainen innostui haravoimaan kauniita vaahteranlehtiä isoksi kasaksi ja hyppimään sitten lehtikasaan. Meidän omassa pihassa ei ole vielä puita, joista tippuisi lehtiä, joten kotona ei päästä vielä hetkeen haravoimispuuhiin.

Kävimme myös uimahallissa pulikoimassa ja minulla oli hyvin aikaa käsitöiden tekoon. Käsityöjutuista voisinkin postailla ensi kerralla.

Eilen kävin ystäväni kanssa katsomassa Eve Hietamiehen samannimiseen romaaniin perustuvan Yösyöttö-elokuvan. Oli kyllä hauskaa katsottavaa, ja innolla jo odotan kirjasarjan seuraavan osan filmatisointia.


MUKAVIA SYYSPÄIVIÄ!

 

Puolukkaretki

Nyt on saatu nauttia ihanista, lämpöisistä, syyspäivistä! Sunnuntaina teimme koko perhe retken metsään. Emme ole ehtineet käydä vielä ollenkaan poimimassa puolukoita tänä syksynä, joten nyt oli sopiva hetki saada taas täytettä pakastimeen.
  

Parikymmentä litraa puolukoita päätyi yhdessä hujauksessa talteen. Kaksi nuorimmaista keskittyi syömään vielä metsästä löytyneitä mustikoita ja esikoinen innostui etsimään meille poimijoille parhaat puolukkamättäät. Eväiden syöminen taisi olla kuitenkin lasten mielestä se kivoin hetki. Oli kyllä mieleenpainuva ja ihana syysretki, ja auringonpaisteessa oli upeaa ihastella luonnon kauneutta.

NÄHDÄÄN TAAS!

 

Pikkuinen ballerina

Meidän 4- ja 6-vuotiaat aloittivat tänä syksynä ensimmäiset omat harrastuksensa. Aiemmin he ovat käyneet vain kerhossa parina päivänä viikossa sekä minun kanssani perhekerhossa, eivätkä ole sen kummempia harrastuksia kaivanneet. Nyt pojalla alkoi eskari ja ajattelin ensin, että siinä on varmasti kotihoitoon tottuneelle ja kotona hyvin viihtyvälle 6-vuotiaalle tarpeeksi toimintaa. Kyselin kuitenkin häneltä ajoissa ennen harrastuksiin hakuja, josko hän haluaisi mennä vaikka meidän oman kylän liikuntakerhoon. Vastaus oli tiukka ei. Päättelin, että eskarin aloitus jännitti häntä sen verran, ettei hän halunnut muita uusia juttuja samalle syksylle. Kun eskaria oli kulunut pari viikkoa ja se alkoi tuntua tutulta, muuttui pojan mielipide täysin. Hän halusi ehdottomasti päästä akrobatia-kerhoon ja mielellään vielä heti samana päivänä! Tietenkin kaikki akrobatiaryhmät olivat jo täynnä, mutta tuohon oman kylän liikuntaryhmään hän pääsi, ja siellä onkin myös monta tuttua eskarikaveria. Ensi vuonna taidan ilmoittaa pojan akrobatiaan sillä sekunnilla, kuin ilmoittautuminen alkaa, sillä niin kovasti hän tykkää tehdä kaikenlaisia temppuja!

 

 Meidän 4,5-vuotias tyttö tykkää kaikista perinteisistä tyttöjen jutuista. Prinsessat, ballerinat, mekot, vaaleanpunainen väri ja tanssi ovat ihan ykkösjuttuja. Niinpä ei ollut kovin vaikea arvata, mikä harrastus häntä kiehtoisi. Balettiin hän olisi varmaan kaikkein mieluiten mennyt, mutta ilmoitin hänet lastentanssiin, jossa kokeillaan baletin lisäksi muitakin tanssityylejä. Minusta on kiva, että hän saa kokemusta eri lajeista ja voi sitten myöhemmin päättää, haluaako keskittyä johonkin tiettyyn tanssityyliin (vai johonkin ihan muuhun harrastukseen). Hyvin innokas pieni tanssijan alku hän on ainakin kahdella ensimmäisellä tunnilla ollut.

Tytöllä ei ollut vielä yhtäkään balettipuvun tyylistä asua, joten sellainen käytiin hakemassa mistäpä muualtakaan kuin H&M:ltä. Sieltä löytyivät myös hopeiset tossut, jotka ovat vielä vähän isot, mutta pysyvät silti jalassa. Kyllä tuo tyttö on niin suloinen näky tylliunelmassaan ja tytöstä näkee, että hän nauttii tanssahtelusta kovasti. 

Siskoni on tanssinopettaja ja hän on pitänyt huolen siitä, että tytöllä on asianmukaista kirjallisuutta saatavilla. Ihanassa Pikku ballerina tanssii -kirjassa on eri baleteista yksinkertaisia tanssiohjeita ja kaunis kuvitus. Mukana on vielä cd-levy, josta voi kuunnella kyseisten balettien musiikkia harjoitellessaan. Nämä ovat kyllä pienen ballerinan unelmakirjoja.

On ihana huomata, että molemmille lapsille löytyi täksi syksyksi mieluisa, omantyylinen, harrastus. Toivottavasti harrastuksiin lähteminen on yhtä mieluisaa syksyn pimetessä ja vielä joulun jälkeenkin!

OLISI HAUSKA KUULLA, MILLAISIA HARRASTUKSIA TEIDÄN LUKIJOIDEN LAPSILLA ON! :)

Vanhoja tiiliä kukkapenkin reunalle

Aurinkoiset syyspäivät ovat olleet omiaan pihahommiin. Mies sai pari viikkoa sitten pihasaunan kehikon pystyyn ja viikonloppuna hän pesi hirret sekä lattialankut puhtaaksi painepesurilla. Itse innostuin tekemään yhden puutarhahomman, joka on ollut jo pitkään mielessä. Meillä on iso kasa vanhan purkutalon tulisijoista peräisin olevia punaisia tiiliä, ja niitä olin suunnitellut laittavani meidän liljapenkin ympärille. Projektin toteutusta on pitkittänyt se, että pelkän tiilien latomisen lisäksi halusimme kohottaa liljapenkkiä hieman. Liljojen keskellä ja ympärillä kasvoi ruohoa ja sen nyhtäminen kovasta maasta oli aika kova homma. Kukkapenkistä tuli lopulta oikein hieno ja vanhat tiilet sopivat mielestäni hyvin perinnepuutarhan tyyliin ja tunnelmaan. Tiiliä on vielä aika paljon jäljellä ja niitä tulen käyttämään myöhemmin varmasti muihinkin projekteihin.

 

 
Keskellä olevat keltapäivänliljat kukkivat jo aiemmin kesällä, ja ympärillä olevista rusopäivänliljoista osa kukkii parhaillaan. Maa on tuossa kohtaa kuiva ja kova, mutta mukava, että liljat silti kukkivat. Kesällä tuohon penkin ympärille kylvämämme nurmikkokin on alkanut nyt vasta kasvaa vähän paremmin, kun kunnon sateita saatiin kylvön jälkeen odotella monta viikkoa.

Esikoiselle nousi kuume perjantai-iltana ja kaunis lauantai-päiväkin meni hänen osaltaan pitkälti sisällä lepäillessä. Jossain vaiheessa päivää hän oli vähän pirteämmällä päällä ja kaipasi jotakin kivaa tekemistä, kun kirjanluku- ja lastenohjelmakiintiö oli jo täynnä. Askartelukaapista ei löytyny valmiita ompelukuvia, joten päätin piirtää hänelle ja tytölle lasten itse valitsemat kuvat. Ompelukuvien parissa vierähtikin aika mukavasti ja lapset olivat niin tyytyväisiä upeisiin aikaansaannoksiinsa. Itsekin olen salaa hieman ylpeä siitä, että sain varsinkin tuon hankalan Ninjan muistuttamaan edes vähän alkuperäistä kuvaa. :D

PIRTEÄÄ SYYSKUUTA!