Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.

Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.

Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.

Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!

Ihastuttava uutuus: Sir Kolke

Reilu kuukausi sitten pääsin ystäväni luo kylään kivassa naisporukassa. Ystäväni jo valmiiksi tunnelmalliseen tupaan oli ripoteltu toinen toistaan kauniimpia sisustustuotteita, tekstiilejä ja käyttötavaroita. Esineet ja tekstiilit sopivat vanhaan taloon niin hyvin, että olisi voinut luulla niiden kuuluvan kodin vakituiseen sisustukseen. Kyse oli kuitenkin aivan uudenlaisen suomalaisen yrityksen, Sir Kolken, upeista tuotteista ja sen ensimmäisistä kotikutsuista.

"Sir Kolke on suomalainen lifestylebrändi, joka muodostuu ajattomista, puhtaista sisustustuotteista ja asusteista, jotka on valmistettu huolellisesti Suomessa elämän arvokkaita hetkiä varten."

  
Sir Kolken takana on rohkea nuori perheenäiti, Siiri, joka toteutti unelmansa omasta yrityksestä Suomessa valmistettujen, kestävien ja kauniiden tuotteiden parissa. Hänen innoittajanaan on oma isoisä, joka oli viulunrakentaja. Sir Kolken pärekopat, lelut ja keittiövälineet tehdään suomalaisesta puusta. Samoin upea Rusko-puuhevonen. Villamatoissa ja torkkupeitoissa on suomalaista lampaan villaa. Ajattomat Kapiot-lakanat ja -pyyhkeet on valmistettu Suomessa laadukkaasta pellavasta. Sir Kolken valikoimasta löytyy myös säilöntäaineettomia makeisia, käsitehtyjä saippuoita sekä kynttilöitä. Ihastuttaviin Kätkö-lahjapaketteihin on kerätty valmis lahjakokonaisuus muun muassa vastasyntyneelle ja herrasmiehelle.

Budjettini oli hieman rajallinen, joten kaikkia ihanuuksia en voinut kotiuttaa. Jotakin pientä meille kuitenkin päätyi Sir Kolkelta: Lastu-kauha, Aarre-hyrrä, Aamutuuli-luonnonsaippua ja Hillamarmeladi. Tuotteet oli pakattu kauniisti ja mukana tuli tunnelmallinen kuvaus kaikista tilatuista tuotteista.

 

"Kirpeä syksyinen tuuli on raikas ja puhdas. Aamutuuli tuo lempeän tervehdyksen metsästä, sieltä mistä punaiset aarteet ovat juuri kypsyneet. Samaan aikaan raikas ja makea luonnonsaippua Aamutuuli sisältää karpaloa, vadelmauutetta, luomujugurttia, reilusti voipuun voita ja kotimaista rypsiöljyä."

 Ylläoleva Aamutuuli-saippuan kuvaus on hyvin osuva. Sen tuoksu on todella raikas ja suloinen!

 "Uskon, että esineet voivat olla enemmän kuin tavaroita. Jotkut esineet kertovat tarinoita ja niillä on juuret. Ne ilahduttavat aina uudelleen ja vanhenevat arvokkaasti. Parhaimmillaan ne yhdistävät ihmisiä, luovat muistoja ja syventävät ihmissuhteita."

Käyhän ihmeessä tutustumassa näihin ihaniin tuotteisiin Sir Kolken Internet-sivuilla, Instagramissa tai  Facebookissa. Osaa tuotteista voi tilata verkkokaupasta, ja niitä on mahdollista päästä ihastelemaan kotikutsuilla.

Lainaukset ovat Sir Kolken sivuilta. 

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpittömän rehellinen mielipiteeni uudesta, upeasta yrityksestä. :)

Pienet puutarhurit

Meidän viikonloppu meni täysin puutarhahommissa. Kerron siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa, kunhan saamme loputkin taimet istutettua. Sää oli mitä mainioin pihatöihin ja välillä tuntui jopa liian kuumalta. Mutta eipä parane valittaa, kun kauan odotetut lämpimät säät viimein saapuivat.

Lapsetkin ovat olleet innoissaan puutarhanhoidosta ja varsinkin taimien kastelu on mieluisaa puuhaa. Löysimme kaikille kolmelle suloiset pastellisävyiset pläkkipeltiset kastelukannut, joilla on ilo kastella kukkia ja muita kasveja ja lotrata kesän lämmössä. 

Mies istutti yhden männyntaimen kolmen ison kiven väliin. Jonkinlaisen vänkyrän rahamännyn hän siitä haluaa. Lapset saavat kastella mäntyä vapaasti aina, kun mieli tekee. Pojat valitsivat mintunvihreän ja vaaleansinisen kastelukannun. Pikkuveli on innokas traktorifani, ja täällä maalla traktoreita saakin onneksi ihmetellä joka päivä.

 Meidän 4-vuotias tyttö rakastaa kukkia ja kaikkea muuta kaunista. Hän toivoi kovasti ihan omaa pientä kukkapenkkiä, jota saa hoitaa ja kastella uudella vaaleanpunaisella kastelukannullaan. Vietimmekin nielurisaleikkauksesta toipuvan tytön kanssa ihanan kahdenskeskisen hetken tänään, kun isompi poika oli kerhossa ja pikkuveli nukkui päiväunia.

Kaivoin kuistin vasemmalle puolelle talon seinustalle sopivan kokoisen kukkapenkin ja pääsimme istutuspuuhiin. Mummu oli tuonut aiemmin keväällä muutamia pusseja kesäkukan siemeniä ja onneksi löysin ne kaapin kätköistä nyt, kun niille oli tarvetta. Tyttö valitsi siemenpussien kuvien perusteella kesämalvikin ja punakosmoskukan. Nyt täytyy vain toivoa, että kukat lähtevät kasvamaan, vaikka emme ehkä noudattaneet kylvö-ohjeita ihan pilkulleen.

Ensi kerralla laittelen enemmän kuvia meidän pihasta, jota voisi kai jo kutsua puutarhaksi. :)

Kotileikkinurkkaus

Pikkuveli on taas vaihteeksi sairastellut oikein kunnolla. Reppana oli ihan kuumeinen ja nuhainen ja halusi itse joka välissä päiväunille. Päivystyksessäkin jouduttiin viikonlopun aikana käymään, kun hengitys kävi niin raskaaksi. Astmalääkkeillä olo helpottui ja päästiin sentään yöksi kotiin. On se niin ikävää, kun pieni joutuu sairastamaan.

 Meidän 3- ja 5-vuotiailla on päivittäin ihanat leikit yhdessä. Välillä ollaan isi ja äiti, välillä palomiehiä ja välillä milloin mitäkin hahmoja. Toisinaan tietenkin menevät sukset ristiin ja tulee erimielisyyksiä leikin kulusta, mutta pääosin sisko ja veli leikkivät aika sopuisasti. Pikkuvelikin yrittää kovasti päästä mukaan, mutta häntä ei kovin usein kelpuuteta leikkiin edes vauvaksi tai koiraksi, koska hän sotkee leikit. Hän on kuulemma tervetullut mukaan vasta sitten, kun hän on täyttänyt kaksi vuotta. :D 3-vuotiaan tytön ja pikkuveljen leikit sen sijaan onnistuvat välillä kivasti. Yhtenä päivänä sain ihanan videon, kun pikkuveli istui nukensängyssä ja tyttö peitteli ja hoiti häntä niin kuin pientä vauvaa.

 Kuvailin eilen aamulla lasten kotileikkejä. Meillä kun ei ole alakerrassa ylimääräistä huonetta lasten leluille, niin kaikki lelut ovat tuvassa. Yksi tuvan nurkka on varattu kotileikeille. Sieltä löytyvät leikkiuuni ja -ruuat, pikkupöytä tuoleineen sekä nukkeleikkitarvikkeet. Tämä nurkkaus ei vain tunnu lapsille riittävän. Se ei kai ole tarpeeksi kodinomainen, kun on liian avara tila. Niinpä he rakentavat aika usein tuoleista, vanhasta paripulpetista, peitoista ja kaikesta muusta mahdollisesta (ja mahdottomasta) kodinirtaimistosta nurkkaukseen jos jonkinlaisia majoja ja kyhäelmiä. Eipä siinä mitään, jos tavarat löytäisivät leikkien jälkeen takaisin omilla paikoilleen. Se vain tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa joka kerta, vaikka ennen leikkiä on luvattu vakaasti hoitaa siivoukset itse. 

Voi että, miten odotankaan sitä, että lapsille saataisiin yläkertaan omat huoneet ja pääsisin niitä laittamaan ja sisustamaan. Ja vähintään yhtä paljon odotan sitä, että tupa ei enää olisi niin täynnä leluja, vaikka toki osa leluista alakertaan kulkeutuisikin. Täällä uudessa kodissa on onneksi kuitenkin paljon enemmän tilaa leluille ja leikeille kuin vanhassa kodissamme, joten enköhän minä jaksa odottaa sitä yläkerran valmistumista vielä tovin jos toisenkin.

Minun on ollut vaikea tai oikeastaan lähes mahdoton löytää meidän sisustukseen sopivia lelukoreja. Kaapissa olevat nyt saavat olla minkälaisia vain, mutta kotileikkinurkassa ei ole kaappeja, joten korit ovat näkyvillä. Pulma ratkesi, kun vanhempani toivat heiltä vanhoja pärekoreja, jotka ovat juuri sopivia ja meidän tyylisiä. Niissä on nyt nukenvaatteita ja muita tarvikkeita. Matalampi pärekori on pappani tekemä. Äitini on ommelut ja kirjaillut tytön päällä olevan sievän tunikan/mekon aikanaan siskolleni.

 

Meidän keittiö alkaa olla siinä kunnossa, että kohta pukkaa postausta. Viikko sitten saimme viimein kaikki astiat banaanilaatikoista kaappeihin (tai meidän tapauksessa laatikoihin) ja myös tuo hirvittävä laatikkomuuri (ja sen yli hyppely), joka eristi keittiön maalausten ajaksi, on muisto vain. Ruokakomeron maalaus on vielä vaiheessa, mutta sen valmistuttua laittelen heti kuvia tänne. :) 

Virkattuja kasviksia ja muita herkkuja

Sain lopputalvesta mukavan yhteistyötarjouksen ja sen puitteissa täällä on virkkuukoukku sauhunnut koko kevään. Yhteistyöstä kerron lisää kesemmällä, mutta nyt voin jo paljastaa, mitä koukulla syntyi. 

Omille lapsilleni olen tehnyt jo kaikenmoisia leikkiherkkuja (löydät ne "virkatut herkut" -tunnisteesta oikealta sivupalkista), mutta nyt sain hyvän syyn virkata niitä lisää. Virkkasin jälleen vanhoja tuttuja jäätelötuutteja, donitseja, kuppikakkuja, mansikoita ja porkkanoita. Uusia tuttavuuksia olivat tällä kertaa punajuuret, retiisit, kananmunat, tomaatit ja perunat. 

 Retiisin, perunan ja tomaatin ohje löytyy täältä ja punajuuren täältä. Ohjeista saa kivasti osviittaa, mutta yleensä lanka ja koukku eivät ole aivan ohjeen mukaisia, joten joutuu vähän soveltamaan. Kaikenmoiset kasvikset ovatkin siitä mukavaa virkattavaa, että niiden ei tarvitse olla keskenään aivan samanlaisia, koska hedelmiä, marjoja ja vihanneksia on erikokoisia ja näköisiä. Sopii hyvin tällaiselle suurpiirteisemmällekin henkilölle.

Olisi mukava virkata näitä suloisia kasviksia lisää meille kotiinkin, mutta muutamaa retiisiä ja perunaa lukuunottamatta en jostakin syystä jaksanut enempää. :D Ehkäpä intoa taas riittää pienen tauon jälkeen. Nyt minun ei kyllä pitäisikään aloittaa mitään uutta käsityötä, sillä kaikki lasten- ja kodinhoidolta liikenevä aika pitäisi käyttää muuttosuunnitelmiin ja pakkailuun. :)


Lepppoisaa lauantai-iltaa!
 

Pikku äiti

Meidän kolmevuotias tyttö on kova hoitamaan nukkevauvaa. Hän työntää vauvaa nukenvaunuissa, syöttää ja peittelee nukkumaan. Minun on pitänyt viimeisen puolen vuoden ajan ommella nukelle uusi peitto ja vähän vaatteita, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ottaa ompelukonetta esiin. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma, vaikka tällä kertaa olin jopa leikannut tilkutkin valmiiksi ja laittanut ne nuppineuloilla kiinni toisiinsa. :D Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun peitto ja tyyny olivat valmiit, ja tyttö otti ne samantien leikkeihin mukaan. Kankaat ovat iki-ihanaa Tildaa. Pojan omalle nukelle olen tehnyt joskus vastaavan tilkkupeiton mintunvihreästä kankaasta.

Olen jemmannut kaapin kätköihin tytön pieneksi jääneitä vaatteita, joihin on tullut joko isompi reikä tai pinttynyt tahra. Niitä en ole viitsinut kirpparille viedä ja niistä on näppärä ommella nukeille tai barbeille vaatteita. Barbeja tytöllä ei vielä olekaan (minun vanhat barbini odottavat kyllä jo mummulassa uutta leikkijää), mutta Kukka-vauva sai nyt uudet housut ja topin. Nämä tekeleet eivät kyllä kestä minkäänsorttista lähempää tarkastelua. Sen verran vähän olen ommellut mitään vaatteita ja minkäänlaista kaavaakaan en käyttänyt. Mutta ainakin vaatteet on helppo pukea nuken päälle, mikä oli tavoitteena, ja kankaat ovat nätit. Joku hamonen ja mekko täytyisi vielä ommella Kukan garderoobiin. :)

Vauvan nukkuessa täytyy pikku äidin vähän reuntoutua ja herkutella. Kehen lie tullut! :D Puisen teesetin tyttö sai joululahjaksi. Tuo mintunvihreä on kyllä niin nätti väri!

Postauksen innoittajana toimi tytön lisäksi mummun tuoma "Pikku äiti"-kirja. Nuo vanhemmat Tammen kultaiset kirjat ovat niin tunnelmallisia ja niissä on kauniit kuvitukset.

 

Olipas hauska tehdän pitkästä aikaa tällainen tyttömäisen pastellinen postaus! :)

 

Hernepusseja pojanpalleroille

Viikko alkoi mukavasti, kun saimme olla viettämässä kahden pienen pojan yhteisiä syntymäpäiviä. Saman katon alla leikkimässä ja herkuttelemassa oli lähes 20 alle kouluikäistä lasta äiteineen. Vilinää ja vilskettä siis riitti! Hellesää ja viihtyisä piha mahdollistivat myös ulkosalla leikkimisen ja juoksentelun.   

Itse tehtyjä juttuja on aina mukava antaa lahjaksi. 1-vuotiaista syntymäpäiväsankareista kun oli kyse, niin päätin ommella heille kivoja hernepusseja, kuusi kumpaisellekin. Tilda-kangaspaloja löytyy aina jemmasta ja niistä syntyykin aika herkullisen näköisiä pusseja. 

Omille lapsillekin surautin vielä muutaman uuden hernepussin aikaisemmin tehtyjen joukkoon. Poika ei halunnut antaa omia sinisävyisiä pussejaan kuvattavaksi, joten tässäpä tytön vaaleanpunaiset yksilöt. :)

 

Nautitaanhan tämän kesän viimeisistä hellepäivistä!

Kuulumisia ja virkkauksia

Heippa pitkästä aikaa! Täällä ei suinkaan olla vielä käyty synnyttämässä, vaikka edellisestä postauksesta onkin jo reilu pari viikkoa. Olemme sairastelleet ja muutenkin on laiskottanut niin, ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Vauva on kuitenkin jo täysiaikainen, joten kovasti odottelen, että hän ymmärtäisi syntyä edes vähän ennen laskettua aikaa, jotta pääsisin näistä raskausvaivoista viimein eroon. Mitkään vaatteetkaan eivät meinaa enää mahtua päälle, joten ihmisten ilmoillekin on jo suuri kynnys lähteä. Nyt kun olemme päässeet tuosta flunssasta, niin jospa sitä vielä muutaman kerran pääsisi perhekerhoihin ystäviä näkemään. Vauvan synnyttyä tulee kuitenkin taas oleiltua kotosalla jonkin aikaa. :)

Viime kuussa virkkailin taas vaihteeksi lapsille muutamia leikkiherkkuja ja nyt sain viimein ne kuvattua. Tällä kertaa syntyi päärynä, omena, pari paistettua munaa ja Domino-keksejä. Langat jälleen Miamia. Omenasta olisin halunnut punaisen, mutta lankavarastoistani ei löytynyt sopivan punaista lankaa. Omenan ohje löytyy täältä, päärynän täältä ja keksien täältä. Paistetut munat virkkasin omasta päästä. 

Aikaisempia virkkaamiani leikkiherkkuja löydät täältä ja täältä.

Aurinkoista viikonloppua!