Uusi vuosi

Niin vaihtui taas vuosi! Vietimme vuodenvaihteen kotona pitsalla herkutellen ja muutaman raketin paukutellen. Eilen kävimme koko perhe katsomassa uuden Onneli ja Anneli -elokuvan. 

Viimeöisestä myrskystä on jotenkin selvitty. Myräkkä tuiskutti kaikki lumet tuohon meidän pikkutielle ja siinä oli yhdellä jos toisellakin vaikeuksia päästä töihin. Postiautokin vedettiin traktorilla kinoksesta pois. Onneksi meillä ei ollut mitään pakollisia menoja ja mieskin pystyi tekemään aamupäivän kotona etänä. Nyt on tiet aurattu ja pääsee taas liikenteeseen, jos on tarvis. Myrsky-yön jälkeisestä päivästä tulikin ihanan aurinkoinen ja pääsimme lasten kanssa pulkkamäkeen.

Viime vuoden alussa olin uuden edessä, kun aloitin seitsemän vuoden kotonaolon jälkeen työt yksityisenä perhepäivähoitajana. Vuosi oli ihana ja tykkäsin kovasti työstäni sekä siitä, että saimme olla vielä lasten kanssa kotona. Tänä vuonna työkuvioni muuttuvat jälleen, enkä itsekään vielä tiedä tarkasti, mitä vuosi tuo tullessaan. Odotan uusia tuulia positiivisen innokkaasti!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2019 SINULLE!
OLKOON SE HYVÄ JA LEMPEÄ!

Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.

  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.

 

Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  

Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!

OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Kaakeliuunista on moneksi

Saimme joulun jälkeen sukulaisiltani pakastettua karitsan palapaistia. Lauantaiaamuna mies poltti pesällisen puita kaakeliuunissa ja illalla vielä toisen pesän. Laitoimme pataan veden sekaan karitsan lisäksi myös possun ja naudan karjalanpaistia sekä miehen keksinnöstä vähän pekonikkuutioita. Mausteiksi tuli yksi sipuli, mustapippuria ja suolaa. Pata laitettiin kaakeliuunin pesään aivan takaseinään jalallisen ritilän päälle heti, kun pellit laitettiin kiinni iltayhdeksän maissa. Siellä lihat saivat hautua yön yli ja aina puoleenpäivään saakka. Enpä ole ikinä syönyt yhtä mureaa ja maukasta karjalanpaistia! Karitsan lihan tunnisti muiden lihojen seasta vähän erikoisemmasta mausta, mutta täytyy sanoa, että perunoiden ja puolukkahillon kanssa se oli kyllä tosi hyvää! Tällä tyylillä taidamme kypsentää ruokaa jatkossakin.

Punainen tupa on niin kaunis näky talvisessa maisemassa. Talvikuvia talosta tuli otettua viime viikolla aurinkoisena päivänä, kun oli  vielä paukkupakkaset ja kunnolla lunta maassa.

 ILOA VIIKKOOSI!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!
 

Kohti uutta vuotta

Täällä on vietetty välipäiviä rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Lapset ovat viihtyneet joululahjojensa parissa ja nauttineet pihalla lumileikeistä. Nyt alkaa olla viimeisetkin jouluruuat syöty. Tosin lapsille olen loihtinut jo monena päivänä muuta ruokaa, jotteivat aivan nälkään näänny. Jouluruuat eivät ole heille sitä suurinta herkkua. Ehtiihän sitä niihinkin tottua vielä.

Kodista on tullut otettua paljon kuvia, kun kerrankin paikat ovat pysyneet siistinä monta päivää. Kyllä jouluinen koti on vaan kaunis kuvattava.

Näillä jouluisilla kuvilla on hyvä päättää tämä vuosi. Kiitos kaikille blogini lukijoille ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaksatte vierailla täällä niin ahkerasti! Nähdään taas ensi vuonna!


UPEAA UUTTA VUOTTA 2018! 

 

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Joulu hiipii kotiin

Täällä on aloitettu viikonlopun vietto mukavasti joulupipareita paistellen. Kaksi nuorimmaista potee ikävää tautia, silmätulehdusta. Sitä meidän lapsilla ei ole tainnut aikaisemmin ollakaan. Luulen, että muistaisin, jos olisin joskus aiemmin yrittänyt laittaa silmätippoja kaikin voimin vastaan taistelevalle lapselle. Pahimmankin makuisen suun kautta otettavan lääkkeen anto on ollut silmätippoihin verrattuna lasten leikkiä. Edes tuota 4,5-vuotiasta ei saa millään järkipuheella eikä edes lahjonnalla ottamaan tippoja suosiolla.

Niin kuin jo aiemmin kerroin, olemme laittaneet jälleen hyvissä ajoin lähes kaikki joulukoristeet paikoilleen ja aloittaneet joulun odotuksen. Punaraitaiset tyynyt ompelin jo monta vuotta sitten vanhaan kotiin, mutta ne miellyttävät edelleen ja sopivat hyvin myös tänne uuteen kotiin. Tätä kotia ajatellen taisin ne silloin aikoinaan ommellakin. Minulla ei ole tarvetta vaihdella sisustusta joka välissä ja ostella uusia sisustustuotteita vain vaihtelun vuoksi. Sitten ostetaan jotakin uutta (yleensä vanhaa) tai ommellaan itse, jos entiset menevät rikki tai tulee muu pakottava tarve.

Wendelinin opetustaulun kaunis talvimaisema sopii hyvin jouluun ja talveen. Sitä on nyt lasten kanssa ihasteltu, kun se meidän varastona toimivasta sisäsaunasta haettiin eilen seinään. Tänäkään jouluna meillä ei siis vielä saunota. Lähes kaikki saunaan tarvittavat rakenustarvikkeet on jo hankittu kiuasta ja kiuaskiviä myöten,  mutta ongelma ydin on juuri tuo, että saunaan on tällä hetkellä niin kätevä varastoida tavaraa, joille ei alakerrassa ole muuta paikkaa. Tässä vuosien varrella on huomannut, että tärkeysjärjestys saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ja yllättävästi. On siis hyvin vaikea ennustaa ja arvoida, mikä rakennuskohde on seuraavana vuorossa ja mikä siirtyy yllättäen etujoukosta aivan tehtävälistan hännille.

Äitini ilahduttaa minua lähes joka kerta vanhempieni täällä vieraillessa tuomalla kotiimme jotakin uutta tai pikemminkin vanhaa tavaraa. Kummasti sieltä mummulan kellarin ja kaappien kätköistä löytyy meidän kotiimme sopivaa koristusta ja sisustusta. Pappojeni tekemiä pärekoreja, mummuni kirjailemia ja kutomia liinoja tai äitini tekemiä käsitöitä tuntuu riittävän aina vaan. Viime vierailulla hän toi kauniin vaalean liinan, jonka hän on tehnyt aikoinaan. Liinassa on sievät itse solmitut fransupitsit, ja laitoin sen nyt patakaapin päälle.

Pieni lintukoto -blogissa on meneillään ihana jouluinen kirja-arvonta! Käykäähän osallistumassa! Tästä linkki arvontapostaukseen!

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Herkkukeksejä

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi. Päivät juoksevat niin nopeasti arkisine askareineen, ettei meinaa perässä pysyä. Nyt käydään jo maraskuun loppupuolta, ja joulu lähestyy pikku hiljaa. Monena vuotena olemme leiponeet jo tässä vaiheessa marraskuuta joulupipareita, mutta nyt halusin testata ihania Wilhelmiina-keksejä. Näitä herkkuja olen maistellut aikaisemmin ystävien luona, mutta nyt vasta innostuin leipomaan niitä itse. Ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta, ja kekseistä tuli kyllä hieman liian herkullisia. Nämä kun pakkaa kauniisti, niin tulee kiva pieni vieminen vaikka kyläpaikkaan.

Lasten kanssa ripottelimme jo viime viikolla joulukoristeita tupaan, ja sohvatyynyihinkin vaihdoin jouluiset päälliset. Kynttilöitä on myös polteltu ja joululauluja kuunneltu ahkerasti. Kyntteliköt vielä puuttuvat ikkunalaudoilta. Ehkäpä nekin voisi jo laittaa paikoilleen.

 Meidän 4-vuotias tyttö on ahkera askartelemaan, ja harva se päivä pitäisi olla keksimässä askarreltavaa tai ainakin olla antamassa tarvikkeita vapaata liimailua ja leikkailua vartten. Vapaan askartelun tuloksena on syntynyt niin paljon kortteja, että niitä on lähetelty ja annettu sukulaisille, ja isikin sai isänpäivänä tytöltä neljä korttia. Eilen aamulla ajattelin pitkästä aikaa ilahduttaa tyttöä ohjatulla askartelulla, ja niinpä teimme pikkuveljen ja tytön kanssa kauniit jouluenkelit. Enkelit pääsivät makuuhuoneen oveen. Joulukuun tullessa aion sujautella muutamiin lasten joulukalenterin luukkuihin joitakin askartelutarvikkeita ja lupauksen askartelutuokiosta.

Vielä loppuun muistutus blogini villasukka-arvonnasta! Arvontaan pääset osallistumaan tästä. Arvonta päättyy maanantai-iltana.

 ILOISTA LOPPUVIIKKOA!