Kuulumisia ja virkkauksia

Heippa pitkästä aikaa! Täällä ei suinkaan olla vielä käyty synnyttämässä, vaikka edellisestä postauksesta onkin jo reilu pari viikkoa. Olemme sairastelleet ja muutenkin on laiskottanut niin, ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Vauva on kuitenkin jo täysiaikainen, joten kovasti odottelen, että hän ymmärtäisi syntyä edes vähän ennen laskettua aikaa, jotta pääsisin näistä raskausvaivoista viimein eroon. Mitkään vaatteetkaan eivät meinaa enää mahtua päälle, joten ihmisten ilmoillekin on jo suuri kynnys lähteä. Nyt kun olemme päässeet tuosta flunssasta, niin jospa sitä vielä muutaman kerran pääsisi perhekerhoihin ystäviä näkemään. Vauvan synnyttyä tulee kuitenkin taas oleiltua kotosalla jonkin aikaa. :)

Viime kuussa virkkailin taas vaihteeksi lapsille muutamia leikkiherkkuja ja nyt sain viimein ne kuvattua. Tällä kertaa syntyi päärynä, omena, pari paistettua munaa ja Domino-keksejä. Langat jälleen Miamia. Omenasta olisin halunnut punaisen, mutta lankavarastoistani ei löytynyt sopivan punaista lankaa. Omenan ohje löytyy täältä, päärynän täältä ja keksien täältä. Paistetut munat virkkasin omasta päästä. 

Aikaisempia virkkaamiani leikkiherkkuja löydät täältä ja täältä.

Aurinkoista viikonloppua! 

Ihana yllätys ja pääsiäismekko pupuneidille

Sain kokea eilen oikein kunnon aprillipäivän yllätyksen! Ystäväperhe oli kutsunut meidät luokseen kylään, mutta perillä odottikin joukko ystäviäni, jotka pitivät minulle vauvakutsut! Mies oli mukana juonessa ja hän suuntasi lasten kanssa takaisin kotiin, jonne myös ystäväperheen isä ja lapset tulivat kutsuja pakoon. Enpä ollut yhtään osannut odottaa vauvakutsuja enää kolmannen lapsen kohdalla. Oli kyllä aivan upea ilta ihanassa naisseurassa; sai jutella rauhassa raskaudesta, synnytyksestä, lapsista ja kaikesta muusta mahdollisesta ja syödä mahan täyteen herkullisia leipomuksia. Sain myös kauniin vaippakakun, käsihoidon sekä paketin tarpeellisia tuotteita, kuten tutteja, käsivoidetta ja liivinsuojia. Enpä olisi osannut piristävämpää iltaa toivoa tähän loppuraskauden vaivojen keskelle. :)

Pääsiäistä olen laittanut tosi vähän, mutta vanhan patakaapin päällä on sentään pieni pääsiäiseen sopiva asetelma. Sievä pupuneiti sai pääsiäiseksi uuden mekon, jonka virkkasin keltaisesta Novitan Kartano-langasta. Malli on omasta päästä. Viime vuonna virkkasin pupulle korin ja pieniä pääsiäismunia Novitan Miamista. Itse ommellun pupun olen voittanut Heidin blogiarvonnassa.

Keltainen on väri, jota olen parhaani mukaan välttänyt niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin viimeiset viisitoista vuotta. No, vaatetukseeni sillä ei ole edelleenkään mitään asiaa, mutta ainakin pääsiäissisustukseen se on nykyään vallan tervetullut piristys. Muutenkin olen perinnetalon rakentamisen myötä muuttanut asennettani värejä kohtaan. Vielä puoli vuotta sitten en olisi huolinut sisustukseen yhtään keltaista, vihreää tai sinistä, mutta nyt voisin hyvinkin kuvitella maalaavani esimerkiksi jonkun vanhan kaapin tai pöydän muuksikin kuin valkoiseksi. Onneksi emme ole ehtineet vielä aloittaa vanhojen huonekalujemme sutimista, sillä ne olisivat luultavasti kaikki nyt valkoisia. Havahduin tässä väriasiassa juuri ajoissa.

Nyt rauhoitumme pääsiäisen viettoon yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa.



Oikein iloista pääsiäistä kaikille!

Odotuskuulumisia

Raskauskuulumisia ajattelin välillä kirjoitella, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Niin kuin aiemmin kerroin, tämän kolmannen lapsen odotus  on sujunut oireiltaan hyvin samalla tyylillä, kuin pojan ja tytönkin odotus. Yhden asian jätin tosin aiemmassa postauksessa mainitsematta. Raskausviikolla 15 sain neuvolassa kuulla verikokeiden tulokset ja niistä ilmenikin aikamoinen yllätys, eikä mikään iloinen sellainen. Tuloksien mukaan olin sairastanut ihan vasta, siis alkuraskaudessa, parvorokon, joka saattaa aiheuttaa keskenmenon tai anemiaa kohdussa kasvavalle vauvalle. Olin siis tietämättäni sairastanut tuon rokon täysin oireettomana. Minulla ei ollut tartunnasta mitään tietoa.

 

On todella harvinaista, että äiti sairastuu parvorokkoon juuri alkuraskaudessa, jolloin se voi olla vaaraksi vauvalle. Viikon 24 jälkeen siitä ei ole enää vaaraa. Parvorokon vasta-ainetta ei edes normaalisti oteta raskauden aikana verikokeista, yleensä vain, jos esimerkiksi äidin muilla lapsilla tai lähihpiirissä on ollut tartuntoja. Terveydenhoitaja kysyi minulta ensimmäisellä neuvolakäynnillä, haluanko tietää, onko minulla jo ollut parvorokko. Toki halusin, olenhan ollut ennen esikoisen syntymää yli viisi vuotta töissä pienten lasten parissa. Ihme onkin, etten ole sairastanut rokkoa vielä silloin, vaan juuri nyt raskaana ollessani. 

Tytön vaatteet Pompin alesta. Minun vaatteet H&M Mama.

Tiedon saatuani olin  muutaman ensimmäisen päivän varma, että raskaus menee kesken ja menetämme pienen vauvamme. Mitäs menin lääkärin kielloista huolimatta etsimään aiheesta tietoa Googlella. Infektion takia olen joutunut käymään lähes joka viikko äitiyspoliklinikalla kontrolliultrassa. Ensimmäisinä viikkoina ensimmäinen asia, mitä kysyin ultraavalta lääkäriltä oli, "onko vauva hengissä".  Tuolloin kun en vielä tuntenut vauvan liikkeitä, jotka olisivat tuoneet edes pienoisen varmistuksen, että siellä hengissä ollaan. Viikko viikolta kaikki oli kuitenkin aina hyvin, eikä mitään viitteitä anemiasta ole ollut.

 En usko, että oli sattumaa, että minulta tuo vasta-aine verikokeista testattiin. Mysteeriksi jäänee, mistä ihmeestä olen tuon tartunnan oikein saanut. Pari viikkoa sitten minulla oli viimeinen kontrollikäynti ja saamme olla todella kiitollisia, että kaikki on vauvalla hyvin. Luottavaisin mielin saan jatkaa loppukevään vauvan odotusta. <3 Ja helpottuu tämä elämäkin taas kummasti, kun ei tarvitse joka viikko hypätä siellä polilla, saati sitten keksiä lapsille hoitajaa käyntieni ajaksi. :D Vaikka upeaahan se on, että vauvan vointia on näin hyvin seurattu.

Muuten raskaus on sujunut melko hyvin. Mitä nyt etova olo iskee edelleen lähes päivittäin jossakin vaiheessa, liitoskivut vaivaavat, kiloja on tullut jonkin verran enemmän kuin aiemmissa raskauksissa näihin viikkoihin mennessä, sf-mitta huitelee jossakin yläkäyrän yläpuolella ja maha on mielestäni jo aika valtava. Ja vielä olisi noin 3kk aikaa kasvatella sitä lisää. Huoh! Näissä kuvissa mahan koko ei nyt jotenkin pääse oikeuksiinsa, on meinaan paljon isomman näköinen livenä. :D Toivottavasti en kuitenkaan mitään jättiläisvauvaa kasvata sisälläni, ja kai niistä kiloistakin taas eroon pääsee sitten, kun sen aika on. Onneksi kevät tekee pian tuloaan, ja valo lisääntyy samaa tahtia mahan kasvun ja kaikkien muiden loppuraskauden vaivojen kanssa. Itselleni ainakin tuo valo antaa hurjan paljon iloa ja energisyyttä tähän arjen pyöritykseen raskauden ja raksan keskellä. :) 


Iloista viikonlopun jatkoa!

Ajatuksia uudesta vuodesta

Hengissä ollaan, vaikka blogin joululoma onkin kestänyt useamman viikon. :) Joulun vietimme rennosti sukulaisten parissa, mutta jo loppuvuodesta palasimme takaisin kotiin ja arkeen. Mies piti joulunpyhien jälkeen talvilomiaan ja käytti ne hyvin kiitettävästi talolla ahertaen. Tämä alkuvuosi onkin nyt hyvin kiireistä aikaa, kun olemme sopineet muurarin tulosta puolen kuun jälkeen. Siihen mennessä täytyy olla villat puhallettuna ja ennen kuin villojen puhallus on mahdollista, on vielä monenmoista hommaa. Tehtävälista onneksi lyhenee päivä päivältä, mutta sunnuntaitkin ovat välillä kyllä muuttuneet työpäiviksi, jotta kaikki saadaan ajoissa valmiiksi. Reilun viikon päästä pitäisi onneksi villojen olla lattiassa ja mieskin saa ehkä viettää muutaman lepoillan meidän kanssamme kotona.

 Tämä vuosi tulee kyllä olemaan monellakin tavalla hyvin ainutlaatuinen meidän elämässämme. Saamme toivottavasti vihdoin kauan haaveilemamme talon siihen kuntoon, että pääsemme muuttamaan alakertaan. Saamme olla jälleen koko perhe illat saman katon alla, vaikka rakentaminen jatkuukin. Lasten ei tarvitse joka päivä heiluttaa isille, kun tämä lähtee meidän kotia rakentamaan. Eikä heidän tarvitse joka välissä kysellä, missä isi on ja saada aina vastaukseksi töissä, talolla tai rautakaupassa. 

 

   Ainutlaatuista ja niin ihanaa on myös uuden perheenjäsenen syntyminen keväällä. Vauva saa nyt tyytyä asumaan ensimmäiset kuukautensa nykyisessä asunnossamme, vaikka kovasti oli toiveissa, että pääsisimme muuttamaan ennen uutta tulokasta. Olen jo kerännyt ja pessyt meidän tyttösen vanhat vaatteet koossa 50-74, koska ne lähtevät ensi viikolla kirpputorille. Fiksuimmat ehkä jo päättelivät, kumpaa sukupuolta meille on luvattu. Minä kun en ole koskaan oikein osannut pitää näitä iloisia asioita salaisuutena. :)

Pojan paita Pomp de Lux.

Seuraavaa puolta vuotta odotan vähän kauhuissani, mutta myös innokkaan jännittynein mielin. Tämä raksalesken arki ei kyllä ole mitään ihanaa, varsinkin, kun sitä on kestänyt jo yli 1,5 vuotta. Päivääkään en enää jaksaisi, mutta silti jaksan, kun on pakko. Onneksi tässä kevään mittaan on monia mukavia juttuja, joita odottaa: lasten synttärit, vauvan syntymä ja kesän tulo. Ja sitten jonakin kauniina päivänä muutto omaan kotiin.

 

 Bloginkin päänmenoksi olen jotakin uutta suunnitellut. Jo pidemmän aikaa on tuo blogin nimi tuntunut tosi hölmöltä, eihän se kuvaa blogiani ollenkaan. Olenkin miettinyt, että kunhan pääsemme uuteen kotiin, niin blogin nimi menee vaihtoon. Blogin osoite pysyy samana, koska haluan vanhojen postausten säilyvän, mutta bannerin nimi tulee mitä luultavimmin vaihtumaan vähän osuvammaksi. Uusi nimi on ollut jo pitkään tiedossa, katsotaan, tuntuuko se edelleen hyvältä sitten, kun vaihto tulee ajankohtaiseksi.

Muuten blogi pysyy varmasti hyvin samanlaisena, kuin ennenkin. Postailen silloin, kun jaksan ja ehdin, ja kun sopivia aiheita tulee vastaan. Tässä kevään mittaan rakennuspostauksia tulee toivottavasti tiheämpään tahtiin ja muuton jälkeen saa taas kuvailla sisustustakin enemmän (ja pyytää teiltä hyviä vinkkejä sisustuksen pulmakohtiin). Varmaan tästä raskaudestakin saisi jonkun postauksen aikaiseksi ja tietenkin sitten vauvasta, kun sen aika on. Käsityöt ovat tämän raskauden tuoman väsymyksen takia jääneet aivan minimiin. Toivon todella, että kevät tuo taas uuden käsityöinnostuksen tullessaan.

Tytön paita ja housut Pomp de Lux.

 

Postauksen kuvat eivät nyt liity tekstiin oikein mitenkään, mutta hällä väliä! En ole saanut aikaiseksi mitään hienoja kollaaseja viime vuodesta, eikä noita joulukuviakaan enää tänne viitsi laitella. Niinpä kuvituksena lasten touhuiluja uusien joululahjojen parissa tällä viikolla.

Kiitos teille ihanille ja uskollisille lukijoille viime vuodesta ja toivottavasti viihdytte matkassa myös tämän uuden vuoden! Tervetuloa myös teille lukuisille uusille lukijoille! <3

Joulupuu on rakennettu...

...joulu on jo ovella!

Joulu tosiaan on jo ihan nurkan takana. Kuusi meillä on ollut jo reilun viikon ja siitä olemme iloinneet koko perhe. Poika menee monesti aamulla itsekseen tai pikkusiskon kanssa hämärän olohuoneen sohvalle ja ihailee kuusta kuusen kynttilöiden valaistuksessa. Jo viime vuonna hän tokaisi välillä, että "äiti, ihaillaan kuusta". Niin suloista, että poika osaa nauttia joulun suomista pienistä erityishetkistä. <3

 Luntakin saatiin vihdoin ja siitä on myös nautittu, tai lapset ainakin ovat. Pulkkamäessä ulkoillessa aika kuluu paljon paremmin kuin syksyn ankeassa vesisateessa.

 Eipä ole tarvinnut tänäkään vuonna joulusta stressata, kun emme joulua vietä kotona. Siivonnut en ole yhtään sen enempää kuin yleensäkään, lahjoja on hankittu vain lasten kahdelle serkulle (tai no, tytön 1-vuotiskuvat saimme sentään viimein teetettyä, joten ne kelvatkoon aikuisille joululahjoiksi) ja jouluruokiakaan ei ole tarvinnut tehdä, kun emme kerran kotona joulun aikaa vietä. Omien lasten lahjojen hankinta on ulkoistettu kätevästi mummuille ja papoille, niin kuin joka vuosi. Helpolla on siis päästy. Ainut pieni stressinaihe on tainnut olla se, että loppuuko tämä raskauspahoinvointi jouluun mennessä, jotta voin ahmia nauttia jouluruokaa mielin määrin. :D No, eipä sille edelleenkään loppua näy, totuuden nimessä en usko sen loppuvan ennen kuin vauva on syntynyt. Mutta hyvinpä sen kanssa silti pärjää, eikä minun ruokahalullani ole ainakaan pelkoa laihtumisesta, vaikkei ihan kaikki sisällä pysyisikään. :D

  Miehen tultua töistä suuntaammekin mummuloihin useammaksi päiväksi joulua viettämään. Odotan joulupukin tuloa varmaan yhtä innolla, kuin lapset. Niin kiva päästä näkemään, mitä lasten paketeista paljastuu. :)

Rauhallista joulunaikaa sinulle!

Paljastus

Blogi ja kaikki muu ylimääräinen on ollut viimeiset pari kuukautta aivan hunningolla. Ei ole ollut voimia ja intoa kuin niihin ihan välttämättömimpiin arjen touhuihin, jos niihinkään. Jopa rakkain harrastukseni, käsityöt, olivat reilun kuukauden täysin tauolla. Mutta eipä hätää, tähän kaikkeen on oikein hyvä syy, muukin kuin tämä meidän talon rakentaminen. Meille on nimittäin tulossa ensi keväänä vauva! :)

Alkuraskaus on mennyt taas lähes samalla kaavalla, kuin edellisetkin. Yököttävää oloa aamusta iltaan ja järjettömän väsymyksen kanssa kamppailua päiväunista huolimatta. Väsymys on nyt onneksi helpottanut ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tuon enää ajoittaisen pahoinvoinninkin pitäisi lähiaikoina loppua. No, kunhan loppuisi edes jouluksi, niin saisi rauhassa nauttia herkullisista jouluruuista! :D

 Lapsille olemme tulevasta vauvasta kertoneet jo alkuvaiheessa ja poika onkin jo nimennyt vauvan erään ystäväperheemme hiljattain syntyneen  pojan mukaan. Tyttökin jo taputtelee masuani ja sanoo "pappa" eli vauva hänen muotoilemanaan. :) Pojalla ja tytöllähän on ikäeroa kaksi vuotta ja kuukausi, ja sama ikäero näyttäisi tulevan tytölle ja uudelle tulokkaalle. Tuntuu, kuin olisin vasta ihan äsken kirjoitellut tällaista samanlaista postausta ja kertonut tytön odotuksesta. Kaksi vuotta on mennyt hurjan nopeasti! Hauska nähdä, millainen isosisko meidän pikkuneidistä kehkeytyy! Poikahan onkin jo vanha tekijä isona veljenä. :)

 Kovin ihana olisi saada vauva uuteen tupaan eli päästä muuttamaan ennen synnytystä, mutta saapa nähdä, miten käy. Siitä nyt ei kannata stressiä ottaa. Viimeistään kesän aikana olisi joka tapauksessa tarkoitus päästä omaan kotiin. Lisätila ei suinkaan olisi pahitteeksi kolmannen lapsen synnyttyä. Eiköhän tästä pimeästä ja pitkästä talvestakin selviä, kun keväällä on niin paljon ihania asioita odottamassa! 

Mukavaa loppuviikkoa!

Pieni tyttö

Täällä ollaan hyvin vaaleanpunaisissa tunnelmissa. Suloinen pieni 
prinsessamme syntyi viime perjantaina, pari päivää lasketun ajan jälkeen. 
Tytöllä on paksut tummat hiukset ja hän on kuin pieni nukke. <3 Tähän 
mennessä tyttö on ollut yhtä rauhallinen ja tyytyväinen kuin veljensäkin oli 
vauvana. Nukkuu lähes koko ajan, äidinmaito maistuu, eikä itke juuri ollenkaan.

Synnytyksestä en taida tänne kauheasti sepustella. Voin vain todeta, että se 

oli kaikenkaikkiaan upea kokemus! Spinaalipuudutus vei kaikki kivut ja 
vauva syntyi vauhdikkaasti parin minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. 
Ja osasin soittaa äitini hoitamaan poikaa oikeaan aikaan niin, että mieskin 
ehti synnytykseen. Sehän se ainut pelkoni oli, että joutuisin synnyttämään yksin.

Ylpeä isoveli silittelee ja ihailee vauvaa. Poika on myös lukenut vauvalle 
kirjaa ja esittelee tälle lelujaan. Toki pieniä mustasukkaisuuden 
merkkejäkin on jo havaittavissa, mutta eipä vielä mitään pahempaa. 
Kovasti on pienellä miehellä myös mietittävää ja kysyttävää tässä uudessa 
tilanteessa ja välillä on itku tosi herkässä. "Pieni vauva putkahti äitin 
masusta." "Mistä kolosta vauva tuli?" "Ei tullut iso vauva vielä äitin 
masusta". Mitä lie tuo viimeinen lause sitten tarkoittaakaan. :D

Huomenna alkaakin jo uudenlainen arki, kun miehen on palattava töihin. 
Loput isyyslomaviikot jäävät myöhemmälle. Eiköhän yksi perjantai mene 
ihan mukavasti, kun edessä on taas viikonloppu. Vaikka vauva tyytyväinen 
tapaus onkin, niin ei tämä kahden lapsen arjen pyörittäminen mitään 
ihan helppoa näin aluksi ole. Mutta eiköhän tämä pikku hiljaa ala sujua! :)



Keväistä viikonloppua lukijoilleni!

Ihanaa pääsiäistä!

Kannatti viime postauksessa valitella kipeiden supistusten puutteesta. Toissa 

yönä ja eilen päivällä niitä tulikin niin usein, että jouduin jo miettimään 

sairaalaan lähtöä. Niinpä supistukset vain laantuivat iltaan mennessä, joten 

täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Nuo supistukset antoivat kuitenkin 

uskoa siihen, että vauvalla on tarkoitus jossakin vaiheessa syntyä. :)

Mies täytti tänään vuosia. Olisipas ollut hauska, jos vauvalle olisi 

tullut sama syntympäivä kuin miehelle. Mutta eipä taida enää onnistua.

Leivoin taas miehen herkkukakun eli lakka-kermakakun.

Olen saanut tänään nauttia erityisestä omasta ajasta. Mies ja poika 

lähtivät jo aamulla anoppilaan ja tulevat vasta myöhään illalla kotiin. Taisi 

olla aikakin tällaiselle päivälle, että saan tehdä omia juttuja ihan koko 

päivän. Viimeksi olen ollut näin pitkään yksikseni yli kaksi vuotta sitten 

ollessani äitiyslomalla poikaa odottaessani.

Aamulla kävi muutama virpoja. Olisi voinut käydä useampikin, jottei 

olisi jäänyt niin paljon suklaata tänne minun kiusaksi. Suuri osa päivästä 

meni ommellessa vauvalle lakanoita. Nyt on pari uutta pussilakanaa, 

tyynynliinaa, ja aluslakanaa valmiina odottamassa pientä. Kävelylläkin tuli 

käytyä ihanassa auringonpaisteessa. Mahdoin näyttää hauskalta 

taapertaessani paikoin jäisellä tiellä todella hitaasti selkä kipuillen.  

Pääsiäisen tärkein sanoma unohtuu helposti tipujen, munien ja noitien sekaan.

 

"Maksettu on velkani mun.

Ylistys olkoon Ristiinnaulitun."

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!

 

Pääsiäistä odotellessa

Jälleen on uusia lukijoita tullut mukaan, mistä olen tosi otettu! 
Oikein paljon tervetuloa! 

Päivät kuluvat pitkälti valmistellen kotia vauvaa varten. Nyt olisi kaikki aikalailla valmiina. Ostin vielä eilen neuvolareissulla pari kangasta, joista ajattelin pääsiäisen 
pyhinä ommella vauvalle muutamat pussilakanat. Muiden blogeja olen käynyt 
lukemassa, mutta oman päivittämiseen ei oikein ole ollut inspiraatiota.

 

Viikonloppuna olimme rakennusmessuilla. Reilut viisi tuntia siinä vierähti 
jalkojen päällä ja se kyllä tuntui seuraavana päivänä selässä. Olisin jo ihan
valmis synnyttämään, mutta saa nähdä, miten kauan vielä kestää ennen kuin 
pääsen tositoimiin. Kivuttomia supistuksia on kymmeniä päivässä, mutta 
millään konstilla en meinaa saada niitä kivuliaiksi. 

Mitään ihmeempiä pääsiäisvalmisteluita en ole jaksanut tänä vuonna tehdä. 
Pojan kanssa sentään istutettiin ohraa pääsiäisruohoksi ja niin kuin kuvista 
näkyy, ruoho kaipaisi pikaista leikkausta. Tänään kerhossa askarreltiin tipu. 
Poika oli tosi innoissaan askartelusta, joten täytyy yrittää kotonakin 
kunnostautua tällä saralla. Mies ja poika syövät kilpaa mämmiä. Minä 
fiksuna keskityn suklaaseen ja muihin terveellisiin pääsiäisherkkuihin. ;)


Oikein mukavaa pääsiäisen odottelua!

Yhä salaisuus

Lääkärineuvolassa käyty ja vauva päätti itsepintaisesti pitää 

yhä sukupuolensa salaisuutena. Oli niin kippurassa, ettei varmuutta 

saatu kunnolla puoleen eikä toiseen. Ei siellä tosin selvästi pojan 
sukukalleuksia näkynyt, joten siinä mielessä voisi olla tyttö. Lopullista 

varmuutta saamme kuitenkin jännittää synnytykseen saakka!
Vauvalla oli kaikki onneksi hyvin, sehän se pääasia on! :)

Suuntasin silti neuvolan jälkeen kauppaan ja ostin pari söpöä

vaaleanpunaista vaatetta. Löytyypähän laatikosta edes pari selkeästi 

tytön väristä vaatekappaletta. Jos ei tule tälle vauvalle käyttöön, niin

sitten mahdolliselle seuraavalle tai jonkun ystävän vauvalle.

Posti toi myös kivan paketin tänään. Voitin Life and Decorating -blogin

arvonnassa ihanan palkinnon!  Näillä kelpaa leivoskella! :)

Aurinkoista päivän jatkoa sinulle!

Tilkkupeitto

Toivoimme pojalle synttärilahjaksi omaa nukkevauvaa, jota hän

saa hoitaa sitten, kun äiti hoitaa vauvaa. Valitsimme Baby bornin 

pissaavan poikanuken. Ajatuksena on, että poika voisi nuken 
innoittamana oppia itsekin tuon pottaan pissaamisen jalon taidon. :)

 Äitini oli löytänyt nukelle vanhan puisen sängyn, johon 
ompelin tilkkupeiton, tyynyn ja patjan. Olen niin ihastunut noihin 
Tilda-kankaisiin, että voisin tehdä niistä vaikka mitä!  

Tämä oli ensimmäinen tilkkutyöni ja yllätyin kovasti, kun siitä 

tuli näinkin hyvä. Nyt voisin jopa uskaltautua ompelemaan 

jonkun suuremmankin tilkkutyön. Tulevalle vauvalle olisi kiva 

tehdä vaikkapa tilkuista päiväpeitto. Tulisi valmiiksi hieman 

nopeammin kuin virkattu peitto.

 Enää vajaa kuukausi laskettuun aikaan! Vauva myllertää kovasti
 ja yrittää työntää jäseniään mahan läpi. <3 Oma olo on 
raskas, väsynyt ja malttamaton, mutta onnellinen. Kohta on palkinnon 
aika! Pienimmät esikoisen vanhoista vauvan vaatteista on pesty 
ja laitettu valmiiksi lipaston laatikkoon. 

Odotan torstaita kuin kuuta nousevaa; silloin on viimeinen 
lääkärineuvola ja vielä mahdollisuus päästä ultrassa selvyyteen 
vauvan sukupuolesta. Neuvolan jälkeen onkin tarkoitus suunnata 
suoraan Kappahliin ostamaan suloisia pieniä Newbie-vaatteita. Kovat 
odotukset siis on, että vaatteiden väri selviäisi ultrassa. Neutraaleja 
valkoisia ja harmaita vaatteita on ihan tarpeeksi esikoisen jäljiltä: nyt
kaipaan vaaleansinistä tai -punaista! :)

Tervetuloa uudet lukijat! Teitä on jo tosi paljon :)

Äidin poika

Tänään kävimme pojan kanssa 2-vuotis -neuvolassa.

Poika leikki tosi reippaasti siihen saakka, kun neuvolan täti otti

mittanauhan käteensä ja alkoi lähestyä sen kanssa pojan päätä. 

Siinä vaiheessa hän rupesi huutamaan ja heittäytyi sylistäni

dramaattisesti maahan. :D  Sama homma jatkui punnituksen ja 

mittauksen sekä näön tarkastuksen kanssa. Pojan puolustukseksi 

kerrottakoon, että edellinen yö jäi vähän lyhyeksi. Ja toisaalta, kukapa 

2-vuotias nyt tykkäisi, kun leikit noin ikävästi keskeytetään.

Puntarissa kävimme sitten loppujen lopuksi yhdessä. Saatiinpas taas

 äidinkin paino päivitettyä, niin kuin sitä ei muutenkin yhtenään 

syynäiltäisi neuvolassa. Hyvin oli poika kasvanut omilla käyrillään; 

pituus vähän yli ja paino vähän alle keskikäyrän. Poika sai tädiltä kehuja, 

kun jutteli niin hienosti ja pitkiä lauseita. 

Mukava oli saada myös vinkkejä, miten valmistautua 

vauvan tuloon pojan kanssa. Kovastihan poika odottaa, että

vauva jo syntyisi ja silittelee mahaani. Pii pii, pikkuista lintuakin

on isoveli vauvalle laulellut. <3

 

Jännä nähdä, miten poika reagoi, kun vauva oikeasti tulee

maailmaan ja jää meille asumaan. :D Voi olla aika kova pala.

Pojalla on ollut nyt noin kuukauden  valtava äidin ja sylin kaipuu 

ja tuntuu, että tietyissä tilanteissa kukaan muu, kuin äiti, ei kelpaa.  

Olenkin nyt yrittänyt sylitellä pojan kanssa kovasti, kun kohta on syli 

täynnä vauvaa. Toisaalta on myös opeteltu sitä, että muidenkin hoitoon

on tyydyttävä, kun äiti ei esimerkiksi jaksa kanniskella ja nostella

"noin hienoa ja painavaa poikaa, kun äitillä on vauva mahassa". 

Vielä olisi kuusi viikkoa laskettuun aikaan. Eilen juuri tajusin, 

että jos vauva menee 2 viikkoa yli lasketun ajan, niin tätä kolotusta

täytyisi jaksaa vielä melkein kaksi kuukautta. Vähempikin kyllä

riittäisi. Mieluusti synnyttäisin jo ennen pääsiäistä, mutta

saapa nähdä, miten käy. Poika syntyi viikko lasketun ajan jälkeen.

Täytyy vain toivoa, että tämä tulokas tajuaisi tulla maailmaan edes 

vähän aikaisemmin.  :)

Viikonloppuna onkin tiedossa pojan synttäreiden juhlintaa.

Siivoilua ja leipomista siis riittää loppuviikkoon.

 

Kulttuuria kerrakseen

Olimme perjantaina miehen työpaikan järjestämänä oopperassa 

ja ulkona syömässä. Tämä oli toinen kertani oopperassa ja oli kyllä ihan
positiivinen elämys. Ooppera oli osaksi pohjanmaan murteella, kyseessä oli 
siis Ryästö lakeurelta. Huumoria oli ihan mukavasti, mikä toi sopivasti
vastapainoa melko pitkille lauluosuuksille. Komiastihan nuo lauloovat, 
kovaa ja korkialta, mutta tuppaahan siinä paikat puutumahan, kun melekeen 
kolome tuntia istuskeloo. :) 

Tässäpä teille pari mahakuvaa eiliseltä, rv 29+2. Mekko on H&M:n äitiysmallistosta.

Yritän saada lähiaikoina aikaiseksi kirjoitella jotakin rakennusaiheista tänne.
Ikkunoista olisi ainakin jotakin luvassa. :)


Leppoisaa lauantai-iltaa!

Kevättä tulppaaneilla

 Uusia lukijoita on taas tullut useampia! Tervetuloa! 
 Uudet lukijat ja kommentit ovat aina niin ihana yllätys!
 
Perjantaina ruokaostoksilla käydessä en malttanut olla ostamatta kauniita 
vaaleanpunaisia tulppaaneja. Heti tuli ihana kevään tuntu kotiin!

Kuvat on otettu tällä kertaa vanhalla pokkarilla, kun miehellä on järkkäri 
mukana työmaalla. Heti huomaa, että kuvat eivät ole niin tarkkoja.

Tuohon lipaston päälle on niin kiva aina vaihtaa koristeita vuodenajan 
ja vuoden juhlien mukaan. Montakohan kertaa lipasto on täällä 
blogissakin vilahtanut eri näköisenä? :)

Raskaus on sujunut yllättävän hyvin. Kohta on jo 30 viikkoa täynnä 

ja olo on tällä hetkellä melkeinpä parempi kuin esikoista odottaessa. 

Ja hyvä niin, mitenkäs tuon pojan kanssa muuten jaksaisi päivät pitkät touhuta. 

Edelleen on satunnaisia hetkiä, kun en edes muista koko raskautta, 

paitsi tietenkin peiliin katsoessani. Harjoitussupistuksia on kyllä useita 
päivittäin, mutta eipä niitä juuri edes huomaa.

Jotakin uutta vaivaa on sentään viimeisen viikon aikana ilmennyt. Mikäs 
raskaus tämä olisikaan, jos ei jostakin kolottaisi. Liitoskivut ovat
tämä uusi ihana tuttavuus; niistä en poikaa odottaessani tiennyt yhtikäs mitään. 
Vielä eivät onneksi ole kovin kivuliaita, mutta voin kuvitella, että jos 
tästä kovasti pahenevat, niin olo voi olla aika tuskainen. 

Vauva myös liikkuu ja potkii sen verran paljon yöllä, että välillä on uni 
vähän hukassa. Siihen kun lisää esikoisen hyvin levottoman nukkumisen ja 
useat peittelemiset niin katkonainen uni ja väsymys on taattu. Väsymykseen 
olisi tietenkin kätevä helpotus, kun vain malttaisi nukkua pojan päiväunien 
aikaan eli juuri nyt. Mutta hyvin harvoin maltan. Turha siis valittaa. 
Kunpa raskaus sujuisi loppuun saakka ilman tämän suurempia vaivoja.
 

 Rentouttavaa sunnuntaipäivää!