Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.

  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.

 

Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  

Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!

OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 

 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.

 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Äidin omaa aikaa

Minulla on ollut aivan ainutlaatuiset pari päivää, kun olen saanut olla ypöyksin kotona. Mies on lasten kanssa mummulassa ja esikoinen on sieltä käsin päivät seurakunnan lastenleirillä. En ole lasten syntymän jälkeen ollut kertaakaan kolmea yötä yksin ja olen ottanut ajasta kaiken ilon irti. Olen katsonut areenalta Sillan ranskalais-englantilaista versiota monta jaksoa putkeen. Lukenut tuntitolkulla kirjoja, käynyt lenkillä ja valvonut myöhään. Mikä parasta, ei ole tarvinnut keksiä ja laittaa parin tunnin välein syömistä nälkäisille suille ja kotikin on pysynyt jo pari päivää siistinä. Eipä tällainen elämä ole mahdollista silloin, kun lapsukaiset ovat kotona.

 

Tärkein tehtäväni tämän oman loman aikana oli kuitenkin päivittää lasten vauvakirjat. Se on ollut kaikki nämä vuodet tehtävälistallani, mutten ole saanut sitä tehtyä. Lasten jalan- ja kädenkuvat on toki piirretty kirjaan ja ensimmäiset hiuskiehkurat on teipattu omalle paikalleen. Samoin olen muistanut lähes joka vuosi pyytää lapsia piirtämään iänmukaiselle kohdalle kuvan ja kirjoittamaan nimensä. Mutta lähes kaikki muu on jäänyt kirjoittamatta kirjoihin. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä lähtien kirjoittanut erinäisille lippusille ja lappusille, sekä kännykän muistioihin tarkkaan kaikki tärkeät päivämäärät, kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat, sairastelut, mielenkiinnon kohteet ja sadoittain muita kuulumisia kunkin lapsen elämästä. Nyt minulta on sitten mennyt valehtelematta pitkästi yli kymmenen tuntia siihen, että olen kerännyt näitä tietoja vanhaan kännykkääni jääneistä muistioista, paperilapuilta ja muistini sopukoista. Myös tämä blogi on ollut hyvä paikka etsiä tietoa ja sen olenkin käynyt läpi alusta loppuun.

 Helpointahan olisi tietenkin ollut kirjoittaa nämä tiedot heti alkujaan suoraan vauvakirjoihin, mutta tulihan se näinkin onneksi viimein tehtyä. Täsmäkysymyksiin vastaamisen lisäksi proosailin kirjojen tyhjille sivuille sivutolkulla kaikenlaista lasten elämästä. Näitä on lasten varmasti kiva lukea itsekin myöhemmin. Sen verran kuitenkin opin tästä urakasta, että tästä lähtien aion päivittää kaikki uudet tiedot heti, enkä vasta vuosien päästä. Minulla ja siskoillani on ollut nuo samat vauvakirjat pienenä ja äiti on niitä ahkerasti täyttänyt. Niitä on ihana lueskella.

Kuvituksena tällä kerta reilu viikko sitten vieraille leipomani Britakakku sekä oman syreenipensaan juurella kasvavat ahomansikat. 

HELTEISTÄ HEINÄKUUTA!

Vanha kello ja maalatut ikkunalistat

Sateisen ja viileän juhannuksen jälkeen ovatkin ilmat olleet taas niin kesäiset! Toivottavasti kauniit säät jatkuvat myös tämän viikon jälkeen, kun minulla ja miehellä - ja varmasti monella muullakin - alkaa kesäloma!

Mies sai ennen juhannusta maalattua tuvan ikkunalistat. Maali on Ottossonin pellavaöljymaalia ja sävy kerman valkoinen. Kyllä oli ihana saada tämä pitkään tehtävälistalla ollut maalaushomma pois alta. Tuvan ilme on nyt juuri sellainen, kuin pitääkin. Vaikka eihän täällä valmista ole vieläkään, sillä tuolle pitkälle seinälle, jossa vanha pulpettikin on, on alusta asti suunniteltu seinänvieruspenkkiä. Mies olisi jo monta kertaa sitä alkanut tekemäänkin, ellen minä olisi toppuutellut. Tuossa seinustalla kun on pulpetti ja lasten kotileikkitavarat uuneineen ja nukensänkyineen (nämä stailasin kuvasta pois), joille ei muuta paikkaa ole ennen yläkerran valmistumista. Vielä täytyy siis yrittää kärsivällisesti odottaa näitä aivan viimeisiä silauksia.

  Instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet meidän uusimman ostoksen eli rompetorilta löytämämme vanhan vedettävän kellon. Sille ei paljon hintaa jäänyt, kun myyjä itse pudotti hintaa monta kertaa alaspäin. Kello on mielestäni todella kaunis ja sopii kuin nakutettu meidän tuvan tyyliin ja väreihin. Mikä parasta, kello pysyy hyvin ajassa ja lyö aina tasa- ja puolitunnein komeasti. Pitäisi vain ottaa tavaksi vetää se aina tiettynä päivänä, jottei unohtuisi. Kaksi vuotta elelimme täällä ilman minkäänlaista seinäkelloa, sillä vanhan kodin kello ei tämän kodin tyyliin sopinut. Tuleva koululainen on juuri oppinut kellonajat ja muutenkin aloimme olemaan selvillä siitä, minkä tyylinen kello meille sopisi, joten nyt oli hyvä hetki sen ostamiselle. Yllättävän nopeasti sopiva tulikin vastaan.

ILOISIA KESÄPÄIVIÄ!

Keskikesän kukkijat

Eilen satoi viimein oikein kunnolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon sade sitten huhtikuun ja  tuli kyllä tarpeeseen! Juhannusruusu ja suviruusu ovat kukkineet jo kaksi viikkoa. Viimeiset nuput aukesivat juuri. Maltoin napata pari kukkaa maljakkoonkin, vaikka ne lakastuivat siinä yhdessä yössä.

 Pihalla ruusuja ja muita kukkia on ollut haastava kuvata, kun lähes joka päivä on tuullut niin kovasti. Välillä olenkin rientänyt kuvaamaan niitä iltaisin, kun tuuli on tyyntynyt.

Näiden juhannus- ja suviruusukuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille

OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA! <3

Virkattu mekko

Nyt on pari päivää ollut yhtä viileää kuin viime kesänä konsanaan! Tuulikin on niin kova, että en ole saanut otettua kunnollisia kuvia juuri kukintansa aloittavista juhannusruususta ja suviruususta. Toivotaan, että tuuli pian laantuu, jotta saan kuvata noita ihanuuksia!

Olen aiemminkin kuvannut tänne vanhoja mekkojani, joita tätini ovat minulle virkanneet ollessani pieni. Äitini on säilyttänyt mekot tallessa kaikki nämä vuodet, ja oma tyttöni on saanut käyttää niitä monena kesänä. Vielä olisi tämä yksi ihana mekko, joka on nyt tytölle juuri sopiva! 

Miehen tekemä naulakko on vielä maalaamatta ja tuskin sitä maalataankaan ennen kuin ikkunoihin ja oviin saadaan listat ja kuisti saadaan muuten maalattua. Instagramin puolella sainkin naulakolle hyviä väriehdotuksia. Vaaleanharmaata on kuistin lattiassa, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Yksi ehdotus oli tuo paneeliseinän vanha vihreä tai vaihtoehtoisesti sama maali astetta tummempana. Tätä jäädään miettimään.

Tytön kanssa kävimme poimimassa tämän kesän ensimmäisen kesäkukkakimpun hiekkatien varrelta. Niin ihana tämä aika, kun luonnon omasta kukkakaupasta voi hakea mielin määrin kauniita kimppuja maljakkoon.

Saa nähdä, saadaanko sitä sadetta tälläkään viikolla!


ILOA PÄIVIISI!

Iloista vappua!

Näyttää käyneen minullekin niin, että Instagramin helppous vetää puoleensa ja blogi jää vähemmälle huomiolle. Blogi päivittyy silti edelleen, mutta näköjään vähän harvemmin. Instagram-tilini löydät täältä.

Perjantaina pidimme lasten kanssa vappunaamiaiset. Söimme välipalalla kinkkupitsapannaria ja hedelmäcoctailpaloja sekä kuorrutettuja kaupan minidonitseja. Viikonloppu vierähti mummulassa ja kävin muutaman sukulaisen kanssa huutokaupassa. Huutokauppalöydöt ovatkin jo näkyneet istassa, mutta voisin laitella niitä tänne blogiinkin myöhemmin.

 Tänään kävimme lasten kanssa kirjastossa ja eskarilaiselta napattiin yksi maitohammas pois uuden rautahampaan tieltä. Siihen päälle tehtiin loppuviikon ruokaostokset näiden apulaisten kanssa. Kotona odotti vielä vappumunkkien leipominen. Nyt kun kaikesta on selvitty, niin tekisi mieli vain istahtaa sohvalle lukemaan kirjaa. Vaan keittiö (ja oikeastaan koko koti) on ihan hujan hajan, joten aivan koko iltaa ei voi kirjan parissa viettää.

 Mies tekee miellä joka vuosi siman ja monena vuotena olemme paistaneet munkit yhdessä. Parina viime vuonna olemme tainneet tyytyä kaupan munkkeihin, mutta nyt kokeilin ensimmäistä kertaa paljon kehuttuja itse tehtyjä vappudonitseja, jotka paistetaan uunissa. Ohje löytyy Suklaapossun sivuilta. Munkeista/donitseista tuli tosi kuohkeita ja muutenkin hyvän makuisia, mutta ulkonäöltään ne eivät kyllä muistuta sen paremmin munkkia kuin donitsiakaan vaan pikemminkin muffinssia. No, muffinssipellillä ne paistettiinkin, joten siinä ehkä syy. Hyviä ja todella helppoja nämä kyllä olivat, joten eiköhän näitä tule toistekin leivottua. Nytkin tein ensimmäisen satsin jälkeen heti perään toisen taikinan, ettei tarvitse enää huomenna ruveta lisää leipomaan.

OIKEIN ILOISTA VAPPUA  KAIKILLE!