Vauvan myssy ja pitsisukat

Syksyisin tulee aina kova neulomisvimma. Tänä syksynäkin on tullut kudottua jo useammat sukat ja suloinen vauvan myssy. Täytyy kuitenkin heti sanoa, että vaikka olen kutonut pieniä vauvansukkia ja myssyn, niin meille ei ole tulossa vauvaa! :D 

Ostin viime keväänä suositun Klompelompen Neuleita koko perheelle -kirjan. Siitä kudoin sievän vauvan Kuopus-hilkan. Myönnettäköön, että tein sen lähes valmiiksi jo keväällä ja kesätauon jälkeen sain sen nyt viimeisteltyä. Myssystä tuli ihana, vaikka tuota kuviota ei ollut ehkä maailman kivoin kutoa. Kudoin myssyn koossa 3-6kk. Lankana käytin ohjeesta poiketen Novitan Babywoolia, joten en oikein tiedä, minkä ikäiselle vauvalle tämä on sopiva. Meidän kolmevuotiaalle se ei ainakaan mahtunut. Pakko oli kokeilla. :D

 
Näitä samasta langasta kudottuja pitsisukkia olen tehnyt monen värisinä aiemminkin. Sukkien ohjeen löydät aiemmasta postauksestani täältä. Tällaisia pieniä neuleita on niin mukava kutoa, kun valmista tulee nopeasti. Tällä hetkellä minulla on puikoilla sukat pikkuveljelle sekä neulepanta siskolleni.


IHANAA VIIKONLOPPUA JA SYYSLOMAA!

Neiti kesäheinä

Heinäkuu saapui ja sen myötä meillä alkoi kesäloma! Heti loman aluksi vietimme vauhdikkaan päivän PowerParkissa. Monia muitakin kivoja kesäkohteita on tarkoitus loman aikana nähdä.

Torstaina sain tehtyä jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta viikkoa; otin tytöstä kuvia suloisessa mekossa, jonka tätini on aikanaan virkannut minulle. Omasta pihasta löytyi sopiva villiintynyt kukkaniitty kuvauspaikaksi.

Minua on pienenä kuvattu tässä ja monissa muissa tätini virkkaamissa mekoissa kukkaseppele päässä, joten olipa ihana saada myös omasta tytöstä samantyylisiä kuvia.

Kuvista saa illuusion tuoksuvalla kukkakedolla paljain varpain liihottelevasta keijukaismaisesta tytöstä. Tytöllä on kuitenkin osassa kuvista jalassa yksisarviscrocsit ja osassa hän seisoo vihreän käsipyyhkeen päällä (tämän keksin puolessa välissä kuvauksia :D), koska  tyttö ei voinut millään seistä paljain varpain kutittavien heinien seassa. Ja nuo päivänkakkaran näköiset peltosauniot muuten haisevat tosi pahalle, joten se siitä tuoksuvasta kukkakedosta. Oikean käden kirkkaanpunaista PowerPark-ranneketta tyttö ei myöskään suostunut leikkaamaan pois, joten sitäkin piti piilotella selän takana. :D Mutta saatiinpahan ihania kuvia muistoksi, ja uskon, että tuota kuvauhetkeä ja sen kommelluksiakin vielä muistellaan monta kertaa jälkeenpäin hymyssä suin.

IHANAA HEINÄKUUTA!

Annie-pipo ja -kauluri

Sain viikonloppuna valmiiksi tytölle kutomani Annie-pipon ja -kaulurin. Neuleohje on kirjasta Klompelompe - Neuleita koko perheelle. Ohuesta langasta kudottu pipo ja kauluri näyttävät aika kivalta yhdessä tytön keväisen kauppatakin kanssa. Tyttö oli aluksi innokas tulemaan kuvattavaksi, mutta kameran haettuani rupesi kovasti ujostelemaan ja muutaman kuvan jälkeen jo kiemurteli ja valitti kuumuutta. :D Ulos en viitsinyt mennä kuvia ottamaan, sillä otin ne eilen ja silloin oli ikävä lumipyry. Nyt olisi ihana auringonpaiste, mutten millään viitsi vaivata tyttöä asialla uudestaan. No, muutama kuva saatiin otettua ja niillähän pärjää jo mukavasti.

 Seuraava neuleprojekti on jo mielessä. Tai oikeastaan useampikin. Täytyisi vain päättää, missä järjestyksessä (ja millä ajalla) ne toteuttaisin.

MUKAVAA ALKANUTTA PÄÄSIÄISVIIKKOA!

Sisustus- ja neuleinspiraatiota

Vaikka olen aika maltillinen sisustaja, eikä minulla ole juurikaan tarvetta vaihdella hyväksi todettuja huonekalujen paikkoja tai sisustustekstiilejä kovin usein, niin välillä iskee mahdoton tarve sisustaa. Koska sisustettavaa lattiapinta-alaa ei enää alakerrassa ole, niin olen viime aikoina kunnostautunut seinäpintojen sisustamisessa. Aiemmin täällä esittelemäni Kotiliesi-lehdet ovat parasta aikaa kehystettävänä ja saan toivottavasti näyttää valmiit taulut teille piakkoin. Tänään sain myös muutaman kauniin pikkutaulun seinälle.

Löysin maanantaina paikalliselta kirpparilta edullisia vanhoja taulunkehyksiä ja laitoin ne jemmaan odottamaan pääsyä seinille. Ajattelin tehdä niistä ja muutamista muista vanhoista kehyksistä jonkinlaisen lasten kuvista kootun kollaasin aikanaan yläkertaan. Kovin kauaa ne eivät saaneet jemmassa pölyttyä, sillä tänään keksin yhtäkkiä, että miksenpä voisi laittaa niitä saman tien seinään. Muistin aiemmin hankkimani vanhat kasviot, joita ostin kaksin kappalein ihan sen takia, että voisin tarvittaessa leikellä toisesta sivuja irti. Kasvion kauniit kukkakuvat olivatkin juuri sopivan levyisiä vanhoihin kehyksiin. Kukkien nimet jouduin taittamaan pois näkyvistä, jotta kuva mahtuu paikalleen. Nämä taulut naputtelin ihan omin kätösin seinään ja sen kyllä huomaa. On kuitenkin mukava, kun voi tehdä jotakin edes kodin sisustamisen suhteen, kun eivät nuo rakennushommat oikein itseltä luonnistu.

Valitsin tarkoituksella kauneimmat vaaleanpunasävyiset kukkakuvat ja nyt ne pääsivät ilahduttamaan meidän keskeneräisen kodinhoitohuoneen maalaamattomia paneeliseiniä. Piristystä seinät kaipasivatkin, sillä tämän huoneen valmiiksi saattaminen on todella loppupäässä meidän tehtävälistalla. Nyt huoneessa on sentään jotakin kaunista katseltavaa, joka vie huomion pois kaikesta keskeneräisestä. Alla olevassa kuvassa vilahtaa myös meidän kylpyhuone, johon ei vieläkään ole saatu ovea paikalleen. Ovi on olemassa, mutta karmit pitäisi itse tehdä, mikä hidastuttaa tätäkin urakkaa, kun miehellä on niin paljon muita kiirellisempiä hommia.

Olen ihastellut jo pitkään eri blogeissa näkyviä toinen toistaan suloisempia neuleita, jotka on neulottu Klompelompe-kirjojen ohjeilla. Viimein löysin itsellenikin "Klompelompe neuleita koko perheelle" -kirjan hyvästä alennuksesta ja pääsin itsekin kokeilemaan näitä ihania neuleita. Ensimmäiseksi työksi otin sievän Annie-pipon tytölle. Jos lankaa riittää, niin luultavasti teen vielä siihen sopivan kaulurinkin. Käyttämäni lanka on jokin vuoden takainen heräteostos, jota löysin pari kerää lankakoristani. Väri on nätti, mutta langan laadusta en mene takuuseen. Katsotaan, miten toimiva valinta tämä lanka oli. Tyttö on tilannut kirjan kuvia selaillen itselleen vielä ainakin pannan, mekon ja neuletakin, mutta luulen, että pantoja ja pipoja isompiin töihin en ainakaan tänä keväänä enää ryhdy.

MUKAVA, KUN PISTÄYDYIT!

IHANAA LOPPUVIIKKOA!

Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.

Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.

Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.

Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!

Keväisiä patalappuja

Viime viikolla sain pitkästä aikaa otettua ompelukoneen esiin ja ommeltua pari juttua, jotka ovat olleet listalla jo ainakin puoli vuotta. Olen kaipaillut virkattujen patalappujen rinnalle muutamia kankaisia versioita ja nyt sain viimein ommeltua ne Tilda-kankaiden tilkuista. Molempien patalappujen toinen puoli on kokonaan raitakangasta ja toisella puolella on lisäksi kukkakuviota.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lähempää tarkastelua nämäkään ompelukseni eivät kestä. Patalapuista tuli vähän eri kokoiset ja ripustuslenkitkin ovat aivan eri pituiset. Mutta enpä taas jaksa moisista piitata. Purkamaan kun en kovin helposti rupea, elleivät kankaat ole vahingossa aivan nurinpäin tai jotakin vastaavaa.

Aika yltiöromanttiset ja pastellisethan nämä patalaput ovat, mutta ainakin ne sopivat hyvin meidän keittiön väritykseen. Olipa taas antoisaa merkitä pitkään tehtävälistalla ollut tehtävä tehdyksi, ja jospa nämä uskaltaisi ihan käyttöönkin ottaa, vaikka käytössä vähän likaantuvatkin.

ILOISIA PAKKASPÄIVIÄ JA RIPAUS KEVÄTTÄ LOPPUVIIKKOOSI!

Heijastinlangasta virkatut heijastimet + arvonta

Minusta on kiva kiittää lasten kerho- ja eskaritätejä jollakin pienellä muistolla aina jouluisin ja keväisin. Tänä syksynä aloin hyvissä ajoin miettiä, mikä olisi tämän joulun muistaminen. Törmäsin Ripaus tunnelmaa -blogissa ihaniin heijastimiin ja päätös oli sillä selvä. Olen huomannut nämä heijastimet jo lähes vuosi sitten, sillä olen niitä kommentoinutkin Heidille tuolloin, mutta ne olivat aivan unohtuneet minulta. Heijastimen virkkausohje löytyy Lankavan sivuilta. Asiaa auttoi myös kovasit se, että minulla on lojunut jo lähes kymmenen vuotta käyttämättömänä kymmenen pyöreää ohutta rannerengasta. Aiempien vuosien joulumuistamisia löydät täältä ja täältä. 

 Ostin muistaakseni seitsemän rullaa ohutta Prym -heijastinlankaa ja virkkasin heijastimet kaksinkertaisella langalla. Minua jännitti hirveästi, miten lanka riittää. Vajaita rullia on kuitenkin vielä kolme jäljellä, joten ihan turhaan jännitin. Virkkuukoukun koko oli 1,5. Jouduin hieman muokkaamaan ohjetta muuttamalla pitkiä ja tavallisia pylväitä puolipylväiksi, jotta sain virkatun osion tarpeeksi kireälle rannerenkaan sisään.

Nyt on kymmenen kappaletta heijastimia odottamassa joulupakettiin käärimistä. Laskujeni mukaan minullekin riittää yksi heijastin ja päätinpä juuri, että arvon yhden myös teidän lukijoiden kesken! :)

Arvonta-aika on ensi viikon keskiviikko-iltaan 13.12. saakka. 

Jospa heijastin ehtisi vielä jouluksi voittajan luo perille.

Arvontaan voivat osallistua kaikki yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen. :)

ONNEA ARVONTAAN 

JA

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Villasukka-arvonta!

Äitini oli viikolla meillä yötä ja pääsimme miehen kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Kävimme katsomassa Tuntemattoman sotilaan, ja todella hyvähän se oli kaikessa kauheudessaan. Vietin myös päivän kaupungilla shoppailemassa. Tämä ei ole mitään lempihuviani, mutta talvisaappaita ja muita vaatteita etsiessä on kivempi päästä välillä sovittelemaan vaatteita kauppaan, vaikka monesti tilaan vaatteita netistäkin.

Mietin tuossa alkusyksystä, että ennen joulua olisi taas mukava järjestää arvonta teille ihanille lukijoille. <3 Kauaa ei tarvinnut arvontapalkintoa miettiä, kun noita pitsisukkia on tullut kudottua viime aikoina. Arvon nyt siis kaikkien arvontaan osallistuvien kesken luonnonvalkoisesta Seitsemän Veljestä -langasta kudotut noin kokoa 38 olevat pitsisukat. 

 

 Tässäpä arvonnan säännöt, olkaa hyvä!

1 arpa kaikille tähän postaukseen kommentoineille

2 arpaa lukijoille (Blogger tai Bloglovin'), myös uudet lukijat

3 arpaa, jos jaat linkin arvontaan blogissasi

Ilmoitathan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana! Anonyymit, muistakaahan laittaa kommentin perään kunnon nimimerkki/sähköposti, jotta saan teihin yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle. Linkittäessäsi voit käyttää viimeistä kuvaa. Arvonta päättyy 20.11.2017.

ONNEA ARVONTAAN!

Pastellisävyisiä vauvansukkia

Aiemmassa postauksessa kerroin, että mummulassa ollessamme minulla oli hyvin aikaa tehdä käsitöitä. Kudoin aiemmin yhdet vauvan pitsisukat Novitan Baby Wool -langasta ja ihastuin sen pehmeyteen sekä värivalikoimaan niin, että ostin kerän kaikkia saatavilla olevia sävyjä. Näitä suloisen pastellisia sukkia kudoin mummulassa sitten oikein urakalla. Vaaleanpunaiset sukat tein tilaustyönä, ja eiköhän noille muillekin sukille vielä pienet jalat löydy.

 Sukkien terä on noin 10cm pitkä ja ne sopivat noin 0-6kk:n ikäisille vauvoille. Aloitussilmukoita oli kymmenen joka puikolla ja käytin puikkoja numero 4. Yksi 50g:n kerä kerä riitti juuri sopivasti yhteen sukkapariin. Neulekuvion ohjeen löydät aiemmasta postauksestani.

Ihastuin etenkin tuohon mintun väriseen lankaan. Se on ihan syötävän suloista!

Tällaisia tunnelmia minun käsityörintamallani tällä kertaa. Uudet langat ja ideat ovat jo odottamassa! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Trikoopantoja ja -pipoja

Olen kutonut viime aikoina paljon, mutta nyt kaivoin pitkästä aikaa myös ompelukoneen esiin. Tarvitsin itselleni uuden trikoopipon ja -pannan ja ompelin ne mustasta trikoosta. Pipoon ompelin koristeeksi rusetin ja panta on niin ikään rusetin mallinen. Nämä ovat käteviä sekä lasten kanssa ulkoillessa että lenkillä käydessä. Nappikuulokkeetkin pysyvät lenkillä paremmin korvissa, kun ilmojen viiletessä panta ja pipo pitävät ne paikoillaan. 

En pidä itseäni kovin sporttisena ihmisenä, vaikka toisinaan saatan näyttääkin sellaiselta, sillä kotona pukeudun hyvin rennosti. Kotiasuuni kuuluvat aina legginssit. Siihen en ota kantaa, ovatko ne minulle ikäni ja reisieni pituuden saati paksuuden puolesta se aivan sopivin vaate, mutta ne ovat niin mukavat päällä, että en jaksa välittää moisista seikoista. Nämä kuvan uusimmat legginssit ovat muuten Tokmannilta, niin kuin useimmat muutkin omistamani yksilöt. Kivoja, vaihtuvia kuoseja ja edulliset hinnat sekä se tärkein eli vyötärö on juuri sopivan napakka ja tulee tarpeeksi korkealle, jolloin vältytään aika mallikkaasti jenkkakahvoilta (voi, miten inhoankaan tuota sanaa!). Aivan kelpo vaatekauppa siis! 

 Vielä ennen lapsia käytin tosi paljon korkokenkiä ja edelleen pidän niistä kovasti. Olen aina tykännyt melko naisellisista vaatteista ja korkkarit nyt vain ovat hyvin naisellinen osa asua. Pituuteni vuoksi minun on helppo käyttää korkeitakin korkoja, koska se ei näy eikä tunnu missään. Edelleenkin käytän korkokenkiä, kun tilanne sen sallii, mutta lasten perässä pysymisen vuoksi on ollut pakko hankkia myös useampia matalia kenkiä vaihtoehdoksi. Urheillessa ja lasten kanssa ulkoillessa käytän tietenkin lenkkareita ja muita ulkoilukenkiä, mutta tavallisia tennareita tai converseja, joita nykyään paljon käytetään, en omistanut yksiäkään. Viime keväänä huomasin kuitenkin, että tarvitsisin jotkut käytännölliset kengät, joita voi tarvittaessa käyttää myös kaupungilla farkkujen kanssa ja silloin törmäsin kuvien nätteihin vaaleanpunaisiin pitsitennareihin. Siinä olivat nyt kauan etsimäni naiselliset tennarit, jotka ovat ihan minun tyyliseni!

Nytpäs tulikin taas vaihteeksi höpistyä vähän ehkä liikaakin kaikkea. Aika monta tämän tyyppistä höpinäpostausta olen kirjoitellut vuosien mittaan, mutta yleensä ne ovat päätyneet roskakoriin! :D Mutta saa kai sitä välillä vähän höpötellä omiaan. Itse ainakin tykkään aina, jos joku bloggari kertoilee itsestään jotakin hauskoja yksityiskohtia jonkun postauksen lomassa. :)

 

Tytöllekin ompelin pipon ja pannan vähän erilaisilla ruseteilla. Tyttö tykkäsi niistä kovasti. Samasta pinkistä kankaasta olen tehnyt tytölle pipon myös joskus pari vuotta sitten. Tytön rusettipipon kaltaisia pipoja tuli kaksin kappalein, kun ensimmäinen versio oli himpun verran pieni. Sovitin pienempää pipoa joko pinkistä väristä tai pipon rusetista kauhistuneelle ja tästä syystä täyttä kurkkua huutavalle pikkuveljelle. Salamannopeasta sovituksesta sain sen verran osviittaa, että uskoisin pipon sopivan noin 2-3 -vuotiaalle. Laitan sen varmaan myyntiin tänne blogiin, kunhan ehdin. :)

IHANAA JA AURINKOISTA SYYSVIIKONLOPPUA!

Syksyn merkkejä

Syksyn tulon huomaa koulujen ja kerhojen alkamisen lisäksi siitä, että tekee mieli ottaa sukkapuikot ja lankakerät pienen kesätauon jälkeen esiin. Villasukkien kutominen on asia, johon en varmaan koskaan tule kyllästymään. Olisi hauska tietää, montako paria sukkia olen elämäni aikana kutonut. Tekisi mieli aloittaa vaihteeksi joku vähän haastavampikin käsityö, mutta jotenkin sitä on viime vuodet pitäytynyt vain näissä yksinkertaisissa ja tutuissa vaihtoehdoissa. Käsitöiden tekeminen on näin pysynyt rentouttavana ja iloa tuovana harrastuksena, eikä ole tuottanut suurempaa päänvaivaa.

Tänä vuonna, ja etenkin nyt syksyn tullessa, olen antanut selvästi enemmän aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselleni, lukemiselle. Teini-iässä saatoin lukea koko päivän ja välillä yönkin, jos en malttanut jättää hyvää kirjaa kesken. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan tarkasti ylös paperille ja piirsin jonkinlaisen merkin parhaiden kirjojen kohdalle, jotta voisin palata niihin myöhemmin uudestaan. Kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja, mutta aika paljon niitä on kertynyt myös omaan kirjahyllyyn. Kolmen pienen lapsen äidin on hieman mahdotonta uppoutua koko päiväksi kirjojen maailmaan, mutta illtaisin lasten mentyä nukkumaan on ihana kaivautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja heittäytyä mukaan aivan toisenlaisen kulttuurin tai aikakauden ihmisten elämään. Se jos jokin vie ajatukset hetkeksi pois arkisista askareista ja auttaa rentoutumaan.

 Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen nyt innostunut hyödyntämään myös kirjaston äänikirjoja, joita kuuntelen kännykällä lenkillä käydessäni. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lenkillä useammin, kuin kuutena edellisenä vuotena yhteensä, mutta ei se lähteminen silti ihan helppoa ole ollut. Kesällä tajusin äänikirjojen mahdollisuuden ja sen myötä olen ollut välillä jopa hyvin innokas urheilija. Olisihan se hieno ajatus kuunnella metsätietä juostessaan vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, mutta kyllä tällaisen laiskemman liikkujan saa parhaiten liikkeelle sillä, että pääsee samalla kuuntelemaan jonkun hauskan, koskettavan tai kutkuttavan jännittävän kirjan kerrontaa.

Nyt onkin muutamana aamuna ollut jo kirpsakan syksyinen tunnelma, mutta päivällä on sentään ollut vielä lämpöistä. Meidän pihassa kukkii vielä osa tytön oman kukkapenkin kukista, ja keltainen Dorian villakko on nyt kauneimmillaan.

AURINKOISIA ELOKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!