Rantaelämää

Lapset olivat kolme yötä mummulassa ja olimme miehen kanssa kaksin kotona. Ehdimme käydä aika monilla treffeillä, joiden ohjelmaan kuului muun muassa hyviä bändejä ja artisteja, hyvää ruokaa ja yksi vähemmän hyvä leffa. Sain myös siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja tehtyä muitakin rästihommia.

Sunnuntaina menimme hakemaan lapsia kotiin ja jäimme vielä itsekin yöksi,jotta saimme uida ja nauttia rantaelämästä. Näillä hellesäillä tekisi mieli oleskella järvessä koko ajan. Meidän kodin lähellä ei valitettavasti ole järveä, joten rannalle on lähdettävä autolla. Reilun kymmenen kilometrin päässä on lähin uimamonttu ja siellä olemme käyneet aina illalla uimassa. Parasta on kuitenkin päästä mummulan omaan rantaan uimaan, ja siellä olemmekin saaneet tänä kesänä nauttia yllin kyllin vesileikeistä.

 

Viime kesänä oli niin kylmää, että vedetkään eivät lämmenneet kunnolla, mutta tänä kesänä ei sitä ongelmaa ole ollut.  Vesi lämpenee mummulan pienessä järvessä helteillä nopeasti ja olemme saaneet uida 28 asteisessa vedessä. Isommista lapsista onkin kuoriutunut oikeita vesipetoja. Poika oppi myös juuri hienosti uimaan ja sukeltamaan. Meidän kolmevuotias on välillä vähän arka veden kanssa, mutta kyllä hänkin intoutuu polskimaan, kun vain sille päälle sattuu.

Eilen kotimatkalla vietimme vielä päivän Keskisellä ja Miljoona Tivolissa. Nyt onkin aikalailla kaikki tämän kesän "pakolliset" kohteet käytynä!

Sää ei näytä tästä kauheasti muuttuvan, joten toivotan teille jälleen
 
HELTEISTÄ VIIKKOA!

 

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!
 

Jouluaattona

Saimme viettää ihanan jouluaaton oman perheen kesken. Aattoomme kuului joulurauhan julistus, jouluevankeliumin lukeminen sekä riisipuuron ja sopan syöminen. Perinteisen jouluaterian jälkeen otimme muutamia perhekuvia, ja sitten olikin pukki jo tuonut lahjasäkin kuistin ovelle. Eskarilainen olisi kovasti toivonut, että joulupukki tulisi sisälle asti, mutta eipä hän kiireiltään ehtinyt. Pikkuveli sen sijaan meni pöydän alle piiloon kun vain kuuli puhuttavankin pukista ja oli helpottunut, kun välttyi kohtaamasta tuota pelottavaa hahmoa.

Aaton jälkeen olemme ehtineet vierailla ja yöpyä molemmissa mummuloissa ja viettää aikaa lähisuvun kanssa. Nyt on aika olla taas kotona. On ihana nauttia vielä rauhassa kodin joulutunnelmasta;  kuunnella joulumusiikkia, polttaa kynttilöitä ja olla oman rakkaan perheen kanssa. 

Täällä Ahonlaidalla taidetaan tunnelmoida joulua ainakin vuoden loppuun saakka. Joulukuustakaan ei ole mikään kiire viedä pois, niin ihana sitä on katsella ja ihastella yhdessä lasten kanssa.

ILOA LOPPUVUOTEESI!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!

2. adventti

Täällä on touhuttu taas monenlaisia jouluisia puuhia. On leivottu pipareita, joulutorttuja ja taatelikakkuja, on askarreltu, kuunneltu joululauluja ja poltettu kynttilöitä. Tänään olimme laulamassa kauneimpia joululauluja oman kylän kirkossa. Olemme myös saaneet vieraita meille kylään ja päässeet itsekin kyläilemään.

Äitini toi meille ihanan amarylliksen ja se kukkii nyt upean punaisena. Toivottavasti siitä on iloa vielä joulunakin. 

 Olen löytänyt pitkin vuotta kirppareilta jouluaiheisia lastenkirjoja, joita sujauttelen välillä joulukalenteriin. Osa joulukirjoista on toki ostettu uutenakin tai saatu lahjaksi. Niitä on ihana lueskella lasten kanssa näin joulun alla. Kesällä löysin myös kirpparilta joulupalapelin, jossa on kaunis ja tunnelmallinen kuvitus.

 

IHANAA TOISTA ADVENTTIA!

Syyskuvia

Heippa! Täällä on palattu kotiin syysloman vietosta mummulasta. Mummulassa saimme ihailla syksyn ihania värejä. Eskarilainen innostui haravoimaan kauniita vaahteranlehtiä isoksi kasaksi ja hyppimään sitten lehtikasaan. Meidän omassa pihassa ei ole vielä puita, joista tippuisi lehtiä, joten kotona ei päästä vielä hetkeen haravoimispuuhiin.

Kävimme myös uimahallissa pulikoimassa ja minulla oli hyvin aikaa käsitöiden tekoon. Käsityöjutuista voisinkin postailla ensi kerralla.

Eilen kävin ystäväni kanssa katsomassa Eve Hietamiehen samannimiseen romaaniin perustuvan Yösyöttö-elokuvan. Oli kyllä hauskaa katsottavaa, ja innolla jo odotan kirjasarjan seuraavan osan filmatisointia.


MUKAVIA SYYSPÄIVIÄ!

 

Puolukkaretki

Nyt on saatu nauttia ihanista, lämpöisistä, syyspäivistä! Sunnuntaina teimme koko perhe retken metsään. Emme ole ehtineet käydä vielä ollenkaan poimimassa puolukoita tänä syksynä, joten nyt oli sopiva hetki saada taas täytettä pakastimeen.
  

Parikymmentä litraa puolukoita päätyi yhdessä hujauksessa talteen. Kaksi nuorimmaista keskittyi syömään vielä metsästä löytyneitä mustikoita ja esikoinen innostui etsimään meille poimijoille parhaat puolukkamättäät. Eväiden syöminen taisi olla kuitenkin lasten mielestä se kivoin hetki. Oli kyllä mieleenpainuva ja ihana syysretki, ja auringonpaisteessa oli upeaa ihastella luonnon kauneutta.

NÄHDÄÄN TAAS!

 

Torstaikaaos

Torstaiterveiset täältä Ahonlaidalta! Postausaiheet ovat taas olleet vähän kadoksissa. Rakennusrintamalla ei oikein tapahdu mitään, tai toki tapahtuu, mutta niin hitaasti, ettei postauksia voi jättää niiden varaan. Jatkuvat sateet häiritsee kovasti miehen piharakennushommia, eikä alkuviikon moottorisahan hajoaminenkaan kauheasti hommia nopeuttanut. Olisihan se helppoa ja mukavaa vain kuvailla joka viikko hyvin edistyneitä rakennusprojekteja ja postailla niitä tänne teidänkin nähtäväksenne, mutta ei se ihan niin taida nyt mennä.

Täällä vallitsee otsikon mukaisesti aikamoinen torstaikaaos. Kaksi nuorinta pitää huolen siitä, että lelut eivät pysy kuin pienen hetken kaapeissa omilla paikoillaan. Välillä tuntuu, että mitä enemmän leluja on pitkin lattioita ja mitä enemmän sohvatyynyjä, tuoleja ja peittoja on muualla kuin siellä, minne ne oikeasti kuuluvat, niin sitä paremmat leikit lapsilla on. Kaikenlaiset majat ja pesät ovat nyt lasten mieleen ja peitot sun muut rekvisiitat eivät kovin usein ajaudu leikin jälkeen takaisin omille paikoilleen – ainakaan heidän toimestaan. 

 

Itse olen aika rento kodin järjestyksen suhteen silloin, kun ei ole vieraita tulossa, joten lapset saavat aika vapaasti leikkiä ja rakennella majojaan. Minua ei yleensä kauheasti haittaa, vaikka majat olisivat useamman päivän paikoillaan, eikä minulla ole ongelmia mennä illalla nukkumaan, vaikkei koti olisi tip top siistinä seuraavaa aamua varten. Jos lapsilla on kivat maja- tai legoleikit kesken, niin ne saavat olla rauhassa paikoillaan seuraavan päivän leikkejä varten. Välillä kyllä iskee kaaosahdistus, ja silloin häärään ympäri huushollia ja laitan pikavauhtia tavarat ja lelut paikoilleen. Aika usein myös haaveilen siististä ja leluvapaasta olohuoneesta ja keittiöstä, mutta kun muuta leikkipaikkaa ei lapsilla vielä ole ennen yläkerran valmistumista, niin minusta olisi aika kamalaa kieltää lapsia toteuttamasta mielikuvitustaan ja leikkimästä alhaalla vapaasti. 

On kyllä ihanaa, miten hyvin tyttö ja pikkuveli ovat saaneet leikit sujumaan nyt, kun esikoinen on aamupäivät eskarissa. Aiemmin kaksi vanhinta leikki aina yhdessä ja pikkuveli yritti pysyä mukana leikissä tai monesti leikki suosista omiaan.

Tänään tein lounaaksi kaikkien herkkuruokaa, pinaattilättyjä. Tyttö ja pikkuveli seisoivat omilla tuoleillaan molemmin puolin minua ja söivät lättyjä sitä mukaa, kun ehdin niitä paistaa. Lapset tykkäävät, kun välillä poiketaan tavallisesta ja syödäänkin ruoka seisten saarekkeen ympärillä. Nämä ovat niitä arjen ihania hetkiä, jotka muistaa pitkään. Pinaattilätyt ovat kyllä itse tehtyinä todella hyviä. Yleensä teen lätyt tällä ohjeella, mutta kaksinkertaisena. Nytkin käytin tuota ohjetta ja kaskinkertaistin muut aineet, paitsi pinaatin, kun sitä ei löytynyt pakkasesta kuin yksi pussi (150g). Poikakin herkutteli jo lätyillä välipalalla eskarista tultuaan ja miehellekin niitä riittää vielä.

OIKEIN IHANAA LOPPUVIIKKOA!