Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Vanhoja aarteita

Meidän keittiön työtasot ovat kovin vaaleat ja kaipailin jotakin rouheaa vanhaa esinettä vastapainoksi. Viime sunnuntaina olimme lähes koko päivän ulkosalla pihahommissa ja silloin eteeni sattui kaksi juuri sopivaa vanhaa esinettä. Meidän tontille parhaillaan siirrettävän vanhan aitan sisällä oli suuri kaksiosainen viljalaari ja nämä kauniit luukut ovat olleet tuon viljalaarin luukkuja. Nyt ne saavat koristaa meidän keittiötä.
 

Neilikka on sitten ihana kukka! Ostin tämän vaaleankeltaisen kimpun lähes kaksi viikkoa sitten ja se kukkii edelleen kauniina.
  

Seuraavien kuvien otosta on jo reilu viikko aikaa, joten niissä nuo viljaluukut eivät näy. Nämä kuvat otin jonakin harvinaisena hetkenä, kun keittiö ja sen ympäristö oli puunattu oikein kunnolla, joten näette keittiötä vähän joka suunnasta. Olen edelleen aivan ihastunut tuohon vanhan vihreän sävyyn, jota meillä on keittiössä ja kuistissa. Olen myös tosi tyytyväinen, että jääkaappi ja pakastin saatiin piiloon kauniiden paneeliovien taakse.

Ruokakomeron vasemmalla puolella oleva seinä minun on pakko aina rajata kuvista pois, sillä siinä on meidän työpöytä, joka on aina aivan täynnä kaikenmaailman papereita, kirjoja, lippuja ja lappuja. Työpöydällä sijaitsee myös läppäri, jolta näitä postauksiakin aina kirjoittelen. Työpöytä pääsee aikanaan yläkertaan piiloon, mutta täällä alakerrassa sille ei mitenkään löydy muuta paikkaa. Voitte uskoa, että olemme yrittäneet sellaista keksiä!

 AURINKOISTA JA RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

Vanhat Kotiliesi-lehdet kehyksissä

Jokin aika sitten esittelin blogissani jo monta vuotta sitten huutokaupasta hankkimiamme vanhoja Kotiliesi-lehtiä. Alakerran sisustamisessa ollaan viimein päästy seinien sisustamiseen, ja halusin kehystää muutaman lehden kotimme seiniä koristamaan. Minulla oli ilo saada tehdä yhteistyötä paikallisen yrityksen, Kehys-Ilosen, kanssa ja nyt ihanat Martta Wendelinin kuvittamat Kotiliesi-lehdet kaunistavat meidän tuvan seiniä.

Ylistarolainen Kehys-Ilonen on tarjonnut erilaisia massiivipuisia listoja niin rakentamiseen kuin sisustukseenkin jo vuodesta 1993 lähtien. Valikoimaan kuuluu niin moderneja kuin perinteisiäkin kehyslistoja kehysliikkeille, museoille, gallerioille ja taiteilijoille. Lisäksi Kehys-Ilonen tekee yksilöllisiä kattolistoja, jalkalistoja ja muita sisustuslistoja sekä erikoislistoja asiakkaan toiveiden mukaan. Kehykset ja listat valmistetaan suomalaisesta männystä. Asiakkaan toiveesta listoja syntyy myös muista puulajeista.

Kehys-Ilonen osti Seinäjoen keskustassa sijaitsevan Sari’s Art -liikkeen helmikuun alussa. Sari’s Art on toiminut Seinäjoella jo parikymmentä vuotta kehystäen asiakkaiden maalauksia, piirustuksia ja valokuvia. Liikkeen motto ”kehystämme mitä vain” takaa myös erikoisempien asioiden, kuten vauvan kenkien ja vaatteiden, soittimien, käsitöiden tai vaikkapa ruislimpun vitriinikehystyksen.

Etsiessäni lehdilleni sopivaa kehystyspaikkaa, tuo motto kiinnitti huomioni ja tein vierailun Sari’s Art -liikkeeseen. Siellä vietin tovin jos toisenkin erilaisia kehysvaihtoehtoja katsellen. Onnekseni sain apua liikkeen työntekijöiltä, jotka kuuntelivat toiveitani ja ojentelivat niiden mukaan eteeni kehyksiä laajasta valikoimasta. Vaikka en tiennyt aivan tarkalleen, millaisia kehyksiä tauluihin haen, osasin heti jättää laskuista pois liian modernit ja valkoiset sekä liian värikkäät kehykset. Lopulta jäljelle jäi muutama ruskeasävyinen, kultakoristeinen lista, joista tein valintani.

 

Sari’s Artista sain kallisarvoista apua niin kehyksien kuin lasinkin valintaan. Päädyin valitsemaan hieman hintavamman näkymättömän lasin. Lasia ei juuri edes huomaa, ja taulun värit näkyvät sen läpi juuri oikean sävyisinä ilman ylimääräisiä heijastuksia. Tämä oli aivan nappivalinta! Myös kehykset ovat kaikessa vanhanaikaisuudessaan juuri meidän kotimme sekä lehtien sävyihin sopivat. Kehyslista on Ylistaron oman tehtaan tuotantoa, oikeaa lähilistaa siis! Vielä muutama vuosi sitten en olisi ikimaailmassa huolinut tällaisia ruskeakultaisia kehyksiä kotiini, mutta nyt en olisi voinut muunlaisia ajatellakaan! Toiveenamme oli, että koko lehti kehystetään, jotta niitä ei tarvitse ruveta leikkelemään. Näin tehtiinkin ja nyt lehdet ovat ehjinä tallessa kehysten sisällä. Olen todella iloinen kauniista tauluistani sekä saamastani ystävällisestä ja asiantuntevasta palvelusta! 


Linkit yrityksen sivuille:

Kehys-Ilonen                Kehys-Ilonen Facebook

Sari's Art                       Sari's Art Facebook


*Yhteistyöpostaus*



Talo Ahonlaidalla -blogin Instagram-tili löytyy nyt täältä! :)

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!

Vanha kaappi omalla paikallaan

Niin kuin se olisi ollut siinä aina! Nämä olivat ensimmäiset sanani, kun saimme viimein kannettua miehen kunnostaman vanhan kaapin omalle paikalleen tupaan. Ostimme kaapin kolme tai neljä vuotta sitten netistä ja haimme sen Vaasasta. Kaappi on ollut säilössä miehen vanhempien varastossa, kunnes veimme sen tädilleni putsattavaksi. Kesälomansa aikana mies kunnosti kaapin. Kaapin pohjan mies uusi kokonaan ja paikkaili monia muitakin puuosia. Kaappi on odottanut koko syksyn kuistissa ja nyt se pääsi vastamaalattuna tupaan.

Kaappi sopii paikalleen täydellisesti ja olen kyllä siihen ihan rakastunut! Kaapin värisävyjä mietimme pitkään, ja päädyimme lopulta Ottossonin Englannin punaiseen pellavaöljymaaliin, jossa on 50 prosenttia valkoista titan zinkkiä. Jätimme ainakin vielä peilien reunukset ja yläosan koristelistan maalaamatta tummemmalla punaisella, niin kuin mies olisi toivonut. Ne ehtii maalata myöhemminkin, jos siltä edelleen tuntuu.

 Kaapin alaosa täyttyi pian lasten kotileikin leluilla, kirjoilla sekä pikkulegoilla. Yläosaankin on jo tiedossa paljon tavaraa. Alakaappeihin on tarkoitus laittaa jonkinlainen nuppi, vaikka helppo ovet on nytkin avata. Yläosan avaimen mies on kuulemma antanut joskus minulle talteen, ja hyvässä tallessa sitä olen pitänytkin. En vain yhtään tiedä, missä! Eiköhän se vielä jostakin putkahda esiin.

Mitäpä olisi huonekalun kunnostuspostaus ilman "ennen"-kuvaa. Löysin kaapista kuvan sellaisena, kuin se oli ostohetkellä. Silloin kaapissa oli rusehtavan eri sävyjä ja vihreää. Kaapista puuttui jalat kokonaan ja pohja oli aivan lahonnut. Kaapista löytyi vuosiluku 1866.

Olen iloinen, että uskalsimme maalata kaapin noin rohkean punaiseksi. Avoimeen väliosaan saa kivasti pieniä asetelmia ja väri sopii hyvin myös jouluun.


IHANIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Tupa talviasussa

Nyt on saatu iloita kauniista ja sateettomista syyspäivistä. Pikkupakkaset ja kuivat ilmat ovat kyllä piristäneet mieltä. Yleensä olemme aloittaneet joululaulujen kuuntelun "vasta" marraskuun alussa, mutta nyt otimme pienen varaslähdön. Tyttö halusi yhtenä päivänä kuunnella musiikkia ja toivoi nimenomaan joululauluja, joten en voinut olla suostumatta ehdotukseen. Niinpä täällä ovat soineet lasten joululaulut jo muutamana päivänä. Onneksi tykkään niin paljon joulusta ja sen odotuksen tuomasta tunnelmasta, että en varmasti ehdi kyllästymään lauluihin ennen joulua.

Viime viikolla meidän koti oli yhtenä päivänä niinkin siistissä kunnossa, että sain otettua muutaman kuvan tuvasta. Vaihdoin niittyleinikki-opetustaulun tilalle vähän talvisemman sävyisen orvokki-taulun. Pikkulegot saatiin taas vaihteeksi kerättyä pois patakaapin päältä, ja legoleikit siirtyivätkin pysyvästi muualle, kun toimme mummulasta sitä varten pappani minulle tekemän pöydän.

Lämpöiset taljat ja viltit kuuluvat sohvan varustuksiin näin talvea odotellessa. Virkkaamastani kukkatyynystä olen kertonut enemmän täällä. Valkoisen tyynyn olen myös virkannut useampi vuosi sitten.

Kaakeliuunia olemme lämmittäneet vasta muutaman kerran tänä syksynä, mutta jatkossa varmasti ahkerammin. Viikonloppuna istuskelimme kaakeliuunin  lämmössä ja nappasin  takasta pari kuvaa. Tuota viimeistä kuvaa katsoessa alkaa väkisinkin naurattaa. Kuvassa kaikki näyttää niin rauhalliselta, mutta kunpa tietäisette, miten kova taisto lapsilla oli siitä, kuka istuu kenenkin vieressä ja missä taljan nurkassa kenenkin paikka on! Kaikilla taisi olla jo niin kova väsy ja nälkä siinä makkaroiden paistoa odotellessa, ettei kiukuilta ja riidoilta voitu välttyä.

NÄHDÄÄN TAAS!

Toivepostaus: Hirsiseinien käsittely

Moni on kysellyt sekä kommenteissa että sähköpostilla, miten meidän tummat hirsiseinät on käsitelty. Pitkään olen miettinyt tekeväni aiheesta ihan oman postauksen, mutta aina se on vain jäänyt. Hiljattain tuli jälleen yksi kysely meidän seinistä, ja löysimme jopa pitkään hukassa olleen "maalireseptin", joten oli korkea aika tehdä tämä postaus. Postauksen kuvitus on tällä kertaa tuvasta, jossa ei ole mitään ihmeellisiä muutoksia tapahtunut. Patakaapin päälle sain tosin vaihdettua keväisemmän opetustaulun aiemman Wendelinin talvitaulun tilalle. 

Alusta asti oli selvää, että emme halua maalata seiniä millään kaupan valmiilla muovimaalilla. Muuallakaan talossa ei ole käytetty muovimaaleja, joten halusimme luonnollisesti myös hirsien säilyttävän hengittävyytensä. Etsimme ennen seinien käsittelyä eri blogeista osviittaa tai vaikka valmista reseptiä kauniiseen ruskeaan sävyyn, mutta päädyimme lopulta eri vinkkejä ja pigmenttejä yhdistelemällä ja kokeilemalla tähän lopputulokseen. 
 

Seinistä tuli juuri sellaiset, kuin olimme ne jo pitkään mielikuvissamme nähneet. Meidän hirret on piiluttu, minkä ansiosta hirsipinta on entistä eläväisempi. Osa blogin lukijoista kauhisteli seinien tummuutta, mutta kukaan kodissamme oikeasti vierailleista ei ole kauhistellut yhtään (ainakaan ääneen). Kotimme yleisilme on avara ja valoisa lukuisine ikkunoineen, ja vaaleaa väriä on käytetty niin katossa kuin lattioissakin, joten ilme ei ole ollenkaan synkkä. Emme siis ole katuneet hetkeäkään hirsiseinien värivalintaa ja olen tosi iloinen, että jaksoimme testailla eri pigmenttiyhdistelmiä ja kokeilla niitä ylimääräisiin hirsipaloihin kunnes löysimme juuri oikean sävyn.

Hirsiseinät pohjustettiin ensin puutärpätin ja keitetyn pellavaöljyn sekoituksella. Sekaan laitettiin myös hieman pigmenttiä. Pohjusteen annettiin kuivua noin vuorokauden ajan, minkä jälkeen seinät käsiteltiin yhden kerran itse sekoitetulla pellavaöljylasuurilla.

Pohjuste:
1l vernissaa (keitetty pellavaöljy)
1l puutärpättiä
25ml poltettua umbraa 

Pellavaöljylasuuri:
3l vernissaa (keitetty pellavaöljy)
2,7dl umbraa
2,7dl poltettua umbraa
1,8dl vihreää umbraa
0,9dl maamustaa

Valmista lasuuri edellisenä päivänä tekeytymään. Sekoita ensin pigmentit hyvin toisiinsa. Mittaa sitten sekaan hieman pellavaöljyä ja sekoita hyvin. Lisää loppu pellavaöljy seokseen ja sekoita taas. Lasuuria on sekoitettava myös maalatessa aika ajoin pohjaa myöten, sillä pigmentit laskeutuvat helposti pohjaan.

Hirret on tärkeä maalata hirsi kerrallaan, ettei keskelle hirttä tule rajoja. Pellavaöljyn kanssa on oltava varovainen, sillä kostuneet vaate- ja paperimytyt saattavat syttyä itsestään palamaan. 
 
 

Listaanpa tähän vielä muitakin käyttämiämme maaleja, kun niitä on niin paljon kyselty. 


Hirret ulkoa - itse keitetty italianpunainen punamultamaali 

Ikkunalistat ja nurkkalaudat - valkoinen petrooliöljymaali
Ulko-ovi - Ottosson vaaleanharmaa pellavaöljymaali
 
 Sisäkatto - valkoinen Auro luonnonmaali 321
 Ikkunat - Allbäck pellavaöljymaali (NCS S0902-Y25R)
Ikkunalistat - Ottosson kermanvalkoinen pellavaöljymaali
 Lattiat - Ottossonin vaaleanharmaa pellavaöljymaali



 Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin apua ja hyötyä! :)