Vanhoja aarteita

Meidän keittiön työtasot ovat kovin vaaleat ja kaipailin jotakin rouheaa vanhaa esinettä vastapainoksi. Viime sunnuntaina olimme lähes koko päivän ulkosalla pihahommissa ja silloin eteeni sattui kaksi juuri sopivaa vanhaa esinettä. Meidän tontille parhaillaan siirrettävän vanhan aitan sisällä oli suuri kaksiosainen viljalaari ja nämä kauniit luukut ovat olleet tuon viljalaarin luukkuja. Nyt ne saavat koristaa meidän keittiötä.
 

Neilikka on sitten ihana kukka! Ostin tämän vaaleankeltaisen kimpun lähes kaksi viikkoa sitten ja se kukkii edelleen kauniina.
  

Seuraavien kuvien otosta on jo reilu viikko aikaa, joten niissä nuo viljaluukut eivät näy. Nämä kuvat otin jonakin harvinaisena hetkenä, kun keittiö ja sen ympäristö oli puunattu oikein kunnolla, joten näette keittiötä vähän joka suunnasta. Olen edelleen aivan ihastunut tuohon vanhan vihreän sävyyn, jota meillä on keittiössä ja kuistissa. Olen myös tosi tyytyväinen, että jääkaappi ja pakastin saatiin piiloon kauniiden paneeliovien taakse.

Ruokakomeron vasemmalla puolella oleva seinä minun on pakko aina rajata kuvista pois, sillä siinä on meidän työpöytä, joka on aina aivan täynnä kaikenmaailman papereita, kirjoja, lippuja ja lappuja. Työpöydällä sijaitsee myös läppäri, jolta näitä postauksiakin aina kirjoittelen. Työpöytä pääsee aikanaan yläkertaan piiloon, mutta täällä alakerrassa sille ei mitenkään löydy muuta paikkaa. Voitte uskoa, että olemme yrittäneet sellaista keksiä!

 AURINKOISTA JA RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

Kohti laskiaisviikonloppua

 Tänään on herkuteltu laskiaispullilla ja kuumalla kaakaolla. Hernekeittoakin oli tarkoitus valmistaa ensimmäistä kertaa ihan itse, mutta se jäi nyt tuonnemmaksi. Joskus se on kuitenkin toteutettava, sillä meillä jäi joulukinkkua vielä jonkinmoinen köntti ja se odottelee pakkasessa pääsyä keittoon.

Viikonloppuna olisi tarkoitus vierailla molemmissa mummuloissa. Tuleviin päiviin kuuluu siis sukulaisten näkemistä, leikkiä serkkujen kanssa, mäenlaskua sun muuta mukavaa.

Viime päivinä olen siivoillut kotia ja etenkin kodinhoitohuonetta, joka ei kauaa tahdo kaapittomana pysyä järjestyksessä. Kannellisia muovilaatikoita on rivissä ja pinossa täynnä lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita odottamassa, että varsinaiset kaapit joskus valmistuisivat. Useampi kirpparikassi sisältöineen odottaa jälleen uusia käyttäjiä. Keväämmällä täytyy taas varata kirpparipaikka, sillä iso osa vaatteista on lasten viime kesänä pieneksi jääneitä shortseja ja t-paitoja.

Eskarilaiselle pidetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaverisynttärit, joihin kaverit tulevat ilman vanhempiaan. Synttäreiden koristelua, tarjottavaa ja ohjelmaa on suunniteltu yhdessä pojan kanssa, ja se on ollut mukavaa puuhaa. Synttäreistä kerron varmasti täällä lisää sitten, kun ne on pidetty.

REIPASTA VIIKONLOPPUA JA LASKIAISTA!

Kaakeliuunista on moneksi

Saimme joulun jälkeen sukulaisiltani pakastettua karitsan palapaistia. Lauantaiaamuna mies poltti pesällisen puita kaakeliuunissa ja illalla vielä toisen pesän. Laitoimme pataan veden sekaan karitsan lisäksi myös possun ja naudan karjalanpaistia sekä miehen keksinnöstä vähän pekonikkuutioita. Mausteiksi tuli yksi sipuli, mustapippuria ja suolaa. Pata laitettiin kaakeliuunin pesään aivan takaseinään jalallisen ritilän päälle heti, kun pellit laitettiin kiinni iltayhdeksän maissa. Siellä lihat saivat hautua yön yli ja aina puoleenpäivään saakka. Enpä ole ikinä syönyt yhtä mureaa ja maukasta karjalanpaistia! Karitsan lihan tunnisti muiden lihojen seasta vähän erikoisemmasta mausta, mutta täytyy sanoa, että perunoiden ja puolukkahillon kanssa se oli kyllä tosi hyvää! Tällä tyylillä taidamme kypsentää ruokaa jatkossakin.

Punainen tupa on niin kaunis näky talvisessa maisemassa. Talvikuvia talosta tuli otettua viime viikolla aurinkoisena päivänä, kun oli  vielä paukkupakkaset ja kunnolla lunta maassa.

 ILOA VIIKKOOSI!

Keskiviikon kuvia

Nyt onkin ollut mukavia pakkaspäiviä ja lapsilla on riittänyt ulkona monenlaista kivaa tekemistä. Pojalla on ollut eskarissa luistelua parina päivänä, ja me tytön kanssa haaveilemme myös luistelemaan  menosta. Täytyisi vain käydä katsomassa, onko kylän kaukalossa jo jää.

Tänä aamuna, kun poika ja mies lähtivät töihin ja eskariin, oli taivas täynnä tähtiä ja kuu loisti kirkkaana. Kymmenen maissa, kun ehdimme nuorimmaisten kanssa ulos, oli kirkas taivas tipotiessään ja tunnelma oli hyvin sumuinen. Samoissa hämyisissä tunnelmissa on menty koko päivä. Muutaman kännykkäräpsyn otin meidän pieneltä kävelylenkiltä.

 Saimme eilen vieraita kylään ja heillä oli mitä ihanimmat tuomiset mukanaan. Kaunis kukkakimppu oli niin sopivan värinen. Saimme myös upean Kastehelmi-tuikkulyhdyn. Kiitos vielä käynnistänne! Oli mukava ilta! :)

IHANAA KESKIVIIKKOA SINULLE!

Mennyt ja tuleva raksavuosi

Nyt on joulukuusi heitetty ulos ja joulukoristeetkin päätyivät takaisin laatikkoon odottamaan ensi joulua. Kyntteliköt jätimme vielä ikkunoita koristamaan. Kuusenneulasia löytyy lattioilta varmasti vielä monta viikkoa, vaikka imuroinkin koko talon juuri. Nyt kun joulunpunainen on väistynyt kodista, on hyvä jatkaa vähitellen kohti keväisempää tunnelmaa ja värisävyjä.

Lupailin jonkinlaista katsausta viime raksavuoteen sekä tämän uuden vuoden tehtävälistaan. Koska koti on näin keskeneräisenäkin jo ihan toimiva, eikä kodin viimeistelyllä ole periaatteessa mikään kamala kiire, ei viime vuonna saatu valmiiksi läheskään kaikkea, mitä oletimme saavamme. Raskaiden rakennusvuosien jälkeen tekee mieli hengähtää ja käyttää vapaa-aikaa myös lepoon, joten tahti hidastuu väkisinkin.

 Viime vuoden aikana tapahtui kuitenkin monenlaista pientä niin sisustuksen kuin rakentamisenkin saralla. Alkuvuodesta ompelin ikkunoihin kappoja vanhoista pitsilakanoista, mies kunnosti vanhan kaapin, rakensi kuistiin seinänvieruspenkin ja naulakon sekä viimeisteli tuvan ikkunalaudat. Pihalle istutettiin alkukesästä kymmeniä perinneperennoja ja -pensaita sekä -puita ja nurmikkoakin saatiin kylvettyä taas tontin yhteen nurkkaan. Pihasaunarakennukseen nousi myös loppukesästä seinät sekä väliaikaiskatto  ja se saatiin varastokäyttöön. Vanhan aitan perustukset sekä muutama kerros hirsiä saatiin paikoilleen, ja aitan hirsien parissa mies jatkaakin aina, kun vain sää sallii ja huvittaa mennä työpäivän jälkeen tuonne pimeään ahertamaan. Onneksi valo lisääntyy kevättä kohti mentäessä ja ulkohommat alkavat taas tuntua mielekkäämmiltä.

Yläkerran pariin emme vielä ole päässeet, mutta ehkäpä loppuvuodesta pääsemme tekemään sielläkin jotakin. Se nyt ei kuitenkaan ole ihan ensimmäisiä tehtäviä listallamme, joten katsotaan, katsotaan! Sisäsauna olisi myös mukava saada viimein muuhunkin kuin varastokäyttöön. Sitä ennen täytyisi kuitenkin saada makuuhuoneen, kodinhoitohuoneen sekä kuistin ikkunalistat paikoilleen ja koko alakerran ikkunalistat pitäisi maalata. Kodinhoitohuoneeseen täytyisi myös saada tehtyä kunnolliset kaapit, mutta koska olemme niin tottuneet kaappien virkaa toimittaviin rekkeihin ja muovilaatikoihin, on tämäkin tehtävä jäänyt jonon hännille. Eteisessä on myös kovasti hommaa vielä, muun muassa yläkertaan vievät portaat, jotka mies rakentaa myös itse, kuinkas muutenkaan.

 Ulkona tämän vuoden isoimpia hommia ovat vanhan aitan saaminen siihen kuntoon, että katto saataisiin päälle. Hirsien paikkaamista siis riittää, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy. Aittaan saamme säilöön pihan rumat lautakasat, jotka pistävät ikävästi silmään aina, kun katsoo tontin toiselle puolelle. Myös viime kesänä pystytettyyn pihasaunaan on tarkoitus tehdä huopakatto väliaikaiskaton tilalle. Eiköhän me joitakin uusia kukkia ja pensaitakin ehditä kesällä pihaan laittaa.

Työt eivät täällä heti tekemällä lopu. Eipä meillä mikään varsinainen kiire näiden sisähommien kanssa ole, mutta yläkerran valmistumista odotan kyllä tosi kovasti. Olisi niin ihana saada lisätilaa kaikille tavaroille ja varsinkin lasten leluille. Käteni myös syyhyävät päästä sisustamaan yläkerran lastenhuoneita. Alakerta on nyt niin valmiiksi sisustettu, kuin se vain voi olla ennen kuin osa huonekaluista siirtyy yläkertaan, joten täällä ei voi mitään kovin ihmeellistä enää tehdä sisustusrintamalla. 

Jännityksellä odotan, miten rakennus- ja pihahommat edistyvät tämän vuoden aikana. Kokemuksesta olen oppinut, että valmiiksi tulee aina vähemmän, kuin oli toiveissa. Pääasia kuitenkin on, että jotakin tapahtuu, vaikkakin pikku hiljaa. Iloitsen jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta, joka edesauttaa kotimme valmistumista.


MUKAVAA SUNNUNTAIN JATKOA!

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!

Havukranssi ja arvonnan voittaja

No nyt saatiin meillekin edes vähän lunta! Olen odottanut lunta jo pitkään, mutta varsinkin viimeisen viikon ajan. Reilu viikko sitten väkersin elämäni ensimmäisen havukranssin, joka laitettiin meidän ulko-oveen, ja enhän minä sitä ole voinut kuvata, kun maa on ollut aivan paljaana. Lumiseen maisemaan kranssi sopii paljon paremmin, niin kuin myös metsästä haettu iso kuusi jouluvaloineen.

Kranssia väkersin puolitoista tuntia ja olin lopulta tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuuli ja tuiverrus on tosin saanut sen jo vähän harottamaan, mutta eiköhän se kasassa pysy. En halunnut kranssiin mitään ylimääräisiä rusetteja tai koristuksia. Minusta se sopii meidän oveen parhaiten tuollaisena pelkistettynä.

Virkattu heijastin on nyt arvottu tyttösen avustuksella. Kiitos kaikille osallistujille! Kauniit kommenttinne lämmittivät mieltä <3

Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä LAURIINA! Hän osallistui arvontaan kommentilla: "Harvinaisen kauniita! Minäkin mukana." Paljon onnea Lauriina! Laitathan minulle pian yhteystietosi (taloahonlaidalla@gmail.com), niin saan heijastimen postiin. :) 

TUNNELMALLISTA LOPPUVIIKKOA!