Keskiviikon terveiset

Minulla ja kahdella nuorimmaisella alkoi reilun viikon loma. Olen varannut aika monelle päivällä lasten lääkäreitä, neuvoloita sun muita pakollisia menoja, joita on hankala yhdistää töiden kanssa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tekemään myös monenmoista mukavaa tämän ylimääräisen loman aikana, eikä pelkkiä tylsiä lääkärikäyntejä. 

Tämä on nyt se aika vuodesta, kun postaukset täyttyvät kukkakuvista ja minkäs sille voi! Puutarhassa tapahtuu lähes päivittäin jotakin uutta, vaikka itse ei tekisi sen eteen juuri mitään. Syreeni- ja juhannusruusupensaiden juurella kasvaa suloisia mukana siirtyneitä lemmikkejä ja löytyypä sieltä aika monta ahomansikan lehteäkin. Olisihan se ihana syödä ahomansikoita myös omassa pihassa, eikä vain mummulassa. 

Minä en ole koskaan ollut mikään kova kesäkukkien ostelija, vaikka kukista pidänkin. Nytkin ostin vain muutaman punaisen pelargonian ulko-oven viereen. Minulle riittää aivan hyvin nämä meidän puutarhassa kasvavat kaunokaiset sekä ojan reunoilta poimitut kesäkukkakimput. On suuri onni, että meidän monilla sukulaisilla on upeita puutarhoja, joista saa hakea lähes mielin määrin upeita perennoja sekä pensaiden ja puiden taimia. Tulppaanin ja krookuksen sipuleita minun täytyy kyllä syksyllä käydä ostamassa, sillä niin ihania kuvia olen niistä saanut ihastella muiden blogeista ja instagram-tileiltä.

Viime keväänä siirsimme molemmin puolin taloa yli kymmenen syreeniä, sekä valkoisia että violetteja. Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan! Se on suuri ilon aihe! Myös juhannusruusussa on jo useita lupaavia nuppuja. En voi lakata ihmettelemästä, miten upea on seurata oman puutarhan kukkien, puiden ja pensaiden kasvamista.

Laitettiinhan me muuten viikonloppuna pieni kasvimaakin tuonne pihalle! Viime vuoden kasvimaa tuotti satoa muutaman porkkanan, herneen ja perunan verran. Kesäkurpitsa ei tuottanut minkäänlaista hedelmää, eikä edes salaatti. Silloin kasvimaan pohja oli todella savinen ja kuiva. Nyt teimme kasvimaan vähän multaisempaan paikkaan, ja toivottavasti yhdestä perunanvarresta löytyy tänä vuonna edes vähän enemmän kuin yksi syömäkelpoisen kokoinen peruna. Perunan lisäksi kylvimme porkkanaa, hernettä ja tilliä. Suuremmat kasvimaasuunnitelmat saavat odottaa tuleviin vuosiin.

Tällainen puutarha- ja kasvimaakatsaus tällä kertaa! 

ILOISTA VIIKONJATKOA!

 

Kasvimaan satoa

Meidän kasvimaa on ollut hieman huonolla hoidolla näin ensimmäisenä kesänä. Ei vain ole ollut aikaa ja voimia kitkeä sieltä rikkaruohoja enää kukkapenkkien kitkemisen ja kaiken muun homman jälkeen. Porkkanarivit sentään harvensin ja kitkin jossakin vaiheessa, mutta perunat, herneet, salaatti ja kesäkurpitsa ovat olleet ihan oman onnensa nojassa pelto-ohdakkeiden ja heinien ympäröimänä. Täällä meillä päin on myös satanut kesällä aika vähän ja tuo meidän maa on melko savista ja kovaa, joten ei kai kasvimaan sato ole ihan pelkästään minun kitkemisistäni kiinni.

Salaatista ja kesäkurpitsasta ei satoa saatu oikeastaan ollenkaan, mutta herneitä on käyty silloin tällöin syömässä. Miehen kanssa olemme vain niin allergisia raaoille herneille, että yksi palko riittää saamaan kurkun kutisemaan. Ne olivat kuitenkin niin hyviä, että kerran söin varmaan kymmenen palkoa ja ymmärsin lopettaa vasta, kun kurkkua alkoi kunnolla ahdistaa. Kai se on vain uskottava, että täytyy edelleen pidättäytyä näistäkin terveellisistä herkuista monen muun raa'an kasviksen ja hedelmän tavoin. 

Tänään uskalsin tarkistaa ensimmäistä kertaa, millä mallilla perunat siellä mullan alla ovat. Kannatti myllätä multaa, sillä sieltähän löytyi viimein ihan syötävän kokoisia pottuja.  Porkkanat ovat melko kitukasvuisia, mutta lapset niitä narskuttelevat mielellään raakana ja me allergiset aikuisetkin keitettynä. Makoisia kyllä ovat! Meillä noita perunarivejä tuli aika monta ja porkkanoitakin piisaa, joten hetkeen ei tarvitse raahata kaupasta peruna- ja porkkanasäkkejä. On kyllä palkitsevaa syödä oman kasvimaan antimia vaikkakin näin jälkijunassa vasta elokuun lopussa.

Vaikka olin jo vakaasti päättänyt, etten enää lähde vadelmia poimimaan, niin kummasti löysin itseni tänä aamuna työntämässä kahta nuorimmaista tuplarattaissa kohti vadelma-apajia. Mukana oli monta Lidlin jogurttiämpäriä ja melkein kaikki saatiin täyteen. Lapset tyytyivät vadelmien poimimisen sijaan niiden syömiseen, mutta antoivatpahan minun poimia aika pitkään rauhassa. Hapankorput ja vesipullot pelastivat siinä vaiheessa, kun nuorimmainen alkoi kitistä kotiin, ja eväiden syönnin jälkeen leikit jatkuivat niin, että sain vadelmakiintiöni täyteen. Ihan kyllä hirvitti jättää niin paljon notkuvia vadelmaoksia metsään, mutta ei kai sitä yksi ihminen voi kaikkia puskia tyhjentää, vaikka kuinka haluaisi.

 Ja kuinka ollakaan, taas on pellillinen edellisen postauksen marjapiirakkaa paistettu viikonloppuherkuksi. Päällä jälleen vadelmia ja mustikoita. Puolustuksekseni kerrottakoon, että karkkia ja suklaata emme syö kovin usein, ehkä pari kertaa kuussa ostetaan lakupussi tai suklaalevy ja jaetaan koko perheen kesken tai sitten syödään miehen kanssa lapsilta salassa. Lapset kun eivät vielä tiedä, että on olemassa sellainen asia kuin karkkipäivä, jolloin voisi saada itselleen vaikka kokonaisen karkkipussin. Taitavat tosin tällä meidän leivontatahdilla saada enemmän sokeria (ja rasvaa)  kuin monet lapset, joilla karkkipäivä on kerran viikossa. Jäätelöä tulee myös syötyä aika usein niin kesällä kuin talvellakin, joten ihan hyvä, että eivät osaa karkkia vaatia vielä lisäksi.

Minua odottaa järkyttävä tiskivuori näin perjantai-illan ratoksi ja imuriakaan en ole vielä sadonkorjuultani ja marjanpoiminnaltani ehtinyt ottaa esiin. Minulla on pari hyvää kirjaa luvun alla ja niihin ajattelin tarttua vielä illalla, kunhan saan tiskit koneeseen ja lapset nukkumaan. Villakoirat ja leivänmuruset eivät luultavasti katoa yön aikana mihinkään, joten niiden kimppuun ehtii käydä huomennakin.


OIKEIN MUKAVAA VIIKONLOPPUA!
 
 

Sittenkin kasvimaa

Nyt ovat kesäsäät olleet kohdillaan, ja olen ollut aika innoissani tulevasta ensimmäisestä kesästä uudessa kodissa. Nautin valtavasti maaseudun rauhasta, kesän tuomasta vihreydestä ja kauneudesta. Edes traktorien ajoittainen pörinä ei vähennä tuota rauhaa yhtään, sillä ne tuovat juuri oikeanlaista aitoa maaseudun kesän tunnelmaa.

Viime viikonloppu meni ulkosalla erilaisia pihatöitä tehden. Tontin takaosaan ilmestyi kasvimaa, vaikka sellaista ei pitänyt vielä tänä vuonna laittaa laisinkaan. Aluksi mies rupesi puhumaan ihan pienestä perunamaasta, ja sitten mietittiin, että kyllä ne omassa maassa kasvaneet porkkanat ja salaattikin olisivat vaan niin herkullisia. Loppujen lopuksi tuntuu, että olemme kohta lähes omavaraisia, kun perunan, porkkanan ja salaatin lisäksi maahan päätyi vielä kahta eri hernettä sekä kesäkurpitsaa. :D

Perunamaasta tulikin astetta isompi, kuin oli ajateltu. Ostettuja siemenperunoita vain riitti ja riitti, ja lopulta niitä tuli neljä pitkää penkkiä. Lapset olivat ihan otettuja tästä oman ruuan kasvatuksesta ja olivat innoissaan asettelemassa perunoita ja siemeniä maahan. Kasvimaa näyttää rutikuivalta, mutta onneksi eilen satoi aika paljon, joten eiköhän maa saanut vähän kostuketta.

Kasvimaa on tosiaan talon etupuolella aivan tontin takaosassa. Mies äesti traktorilla pitkää heinää kasvaneen pellon, joten nyt meidän tontin raja erottuu hyvin naapurin pellosta. Tontin nurkassa olevan kivikasan lähettyville on suunnitteilla rakentaa myöhemmin pihasauna vanhoista hirsistä. Hirret saatiin ilmaiseksi, joten eipä tule saunalle kauheasti hintaa.

Aiemmassa postauksessa lupailin, että voisin joskus laittaa tänne kuvan meidän tontin ei niin nätistä puolesta. Tässä viimeisessä kuvassa näkyykin oikein hyvin meidän järkyttävän rumat vanhoja hirsiä, lautoja ja muuta puutavaraa sisältävät pressuilla peitetyt kasat. Talokin kuvassa vilahtaa, joten voi vähän hahmottaa, missä kasvimaa sijaitsee. Miehen oikealla puolella on vielä muutama hirsikasa lisää, joten eipä tämä tontin toinen puoli tosiaan mikään kaunis näky ole.

 Ensimmäinen ulkorakennus, vanha aitta, onkin tarkoitus pystyttää jo tänä kesänä, jos vain rakennusluvat sun muut saadaan kuntoon. Aitta on niin tilava, että sen sisälle saisimme säilöön suuren osan pihan puutavarasta puhumattakaan pyöristä, suksista sekä muista kausivälineistä, jotka nyt ajelehtivat milloin missäkin. Aitan myötä piha tulee siis siistiytymään kummasti, joten odotan sitä kovasti.

Mitäs teidän lukijoiden kasvimaalla kasvaa tänä kesänä? :)