Kuulumisia ja pihajuttuja

Heippa! Täällä on syksy lähtenyt taas vauhtiin arkisine askareineen. Poika siirtyi jo toiselle luokalle, ja tyttökin on nyt reipas eskarilainen. Minä jatkan opintoihini kuuluvaa työharjoittelua vielä jouluun saakka. Elo-syyskuun vaihteessa lomailimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa ulkomailla. Vietimme ihanan aurinkoisen ja uimapainotteisen loman Kreetalla. Kyllä teki hyvää päästä pitkästä aikaa vähän kauemmas lomalle. Edellisestä ulkomaanmatkasta (meidän häämatka) kun oli jo yli kymmenen vuotta! Nuorin on vielä niin vauhdikas kaveri, että totesimme, ettei yhtään aiemmin olisi tämän sakin kanssa kannattanutkaan reissuun lähteä. Matkasta jäi ihania muistoja kaikille!

 Minulla on ollut koko ajan tehtävälistalla pari blogipostausta, mutta kuinka sen postauksen väsääminen voikaan olla niin vaikeaa. Minulla on nyt viisi perättäistä vapaapäivää putkeen, joten nyt on pakko saada näitä rästihommia tehtyä. Tässäpä siis muutamia kuvia meidän tämän kesän uusista pihajutuista.

Laitoimme porraspäähän liuskekiviä ja ollemme tykänneet tosi paljon lopputulokseesta. Liuskekivet tuovat kivasti ryhtiä porraspäähän ja ehkä hiekkaakaan ei kulkeudu ihan niin paljon sisälle kuin ennen.

 Toinen iso saavutus on meidän uusi perennapenkki, jonka tätini on suunnitellut ja pitkälti toteuttanutkin. Tätini ja äitini tulivat meille auto täynnä puutarhoistaan ottamiaan perennoja. Ahersimme elokuun helteissä monta tuntia maata kaivaen ja möyhentäen ja kukkia istuttaen.

Uudesta kukkapenkistä löytyy muun muassa tulikellukkaa, isorikkoa, myskimalvaa, harmaamalvikkia, syyskaunosilmää, syysleimua, syreenileimua ja komeamaksaruohoa. Tulppaanin sipuleita on tarkoitus laittaa keskiosaan vielä tänä syksynä. Nyt meidän keittiön ikkunan alla pitäisi kukkia aina toukokuusta syksyn pakkasiin saakka! Syksyn viimeinen kukkija on alla olevan kuvan komeamaksaruoho, joka kukkii parhaillaan.

Liljapenkkikin sai muutaman liljan lisää ja äitini laittoi toisen kerroksen vanhoja tiiliä maahan uponneiden tiilien päälle, jotta ne tulevat paremmin esiin.

En malta odottaa ensi kevättä ja kesää, kun saa jännätä näiden kaikkien uusien kukkien kasvua!

Ihanaa syksyä kaikille!

Seuraa Ahonlaidan touhuja instagramissa! 

Sinne pääset tästä!

 

Paviljonki

Hei pitkästä aikaa! Täällä odotellaan kovasti, että säät lämpenisivät, jotta päästäisiin kunnolla uimaan. Ihan viime heinäkuun tapaisia helteitä en odota, mutta uimavesien kannalta se oli kyllä aika ihanaa.

Kesä on sujunut mukavasti! Juhannus vietettiin perinteisesti Keuruulla ja viikko sitten isommat lapset olivat isin kanssa lastenleirillä. Olimme myös muutaman yön reissulla Tampereella, jossa tutustuimme Tallipihaan ja sen  ympäristöön, kävimme Koiramäen eläinpuistossa Särkänniemessä ja vierailimme miehen veljen perheen luona. Siskoni on miehensä kanssa koko kesän ulkomailla, joten hyödynsimme heidän tyhjillään ollutta kotia ja  yövyimme siellä. Tuurin tivolissa on tullut myös käytyä kesän aikana jo pari kertaa hurvittelemassa. 

Mies löysi alkukesästä Torista edullisen paviljongin. Tampereen reissulla kävimme myös Ikeassa ja sieltä löytyi edullisesti (alle 4€ 2kpl) verhot paviljongin muutamalle sivulle. Vielä se tarvitsisi jonkun isomman pöydän ja vähintään viisi tuolia. Tämä meidän rähjääntynyt pieni pöytä tuoleineen on ostettu minun ja miehen ensimmäisen yhteisen kerrostaloasunnon parvekkeelle kymmenen vuotta sitten, eikä oikein vastaa meidän nykyisiä tarpeita. Jospa sopiva pöytä tuoleineen putkahtaisi jossakin vastaan. Olisi kiva saada tuo paviljonki viihtyisäksi, kun meillä ei ole mitään terassia tai vastaavaa, missä viettää pihalla aikaa.

 

En ole eläessäni leiponut Pavlova-kakkua, vaikka olen sitä maistanut ja rakastan itseleivottua marenkia. Tänään päätin leipoa Pavlovan jälkiruuaksi ja olihan se aivan mahdottoman hyvää ja suussasulavaa herkkua marjojen ja kermavaahdon kanssa! Ihanaa, kun minulla on tyttö aina innokkaana kuvausassistenttina. Nytkin hän haki apilat pöydän koristeeksi ja järjesteli ruusukupit ja lusikat nätisti paikoilleen.

 

Minulla on ollut jo pitkään mielessä tehdä postaus meidän kodinhoitohuoneesta, johon mies on saanut muutaman laatikon ja tasoja rakennettua. Taisin siitä mainita jo viime postauksessa monta kuukautta sitten. Jospa saisin sen joku päivä tehtyä! Myös jonkinlainen puutarhapostaus olisi kiva tehdä, mutta katsotaan, katsotaan!

Instagram-tilini päivittyy lähes päivittäin, joten otapa seurantaan https://www.instagram.com/taloahonlaidalla/

Ihanaa heinäkuun jatkoa!

Visit Ilmajoki osa 1

Minulla oli ilo osallistua viime viikonloppuna Visit Ilmajoen järjestämään blogipäivään. Aurinkoinen päivä alkoi oppaiden johdolla Jaakko Ilkan -patsaalta, joka on yksi Ilmajoen seitsemästä ihmeestä. Saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia Ilmajoen historiasta. Pääsimme myös käymään Kyrönjoen rannalla Ilmajoen Musiikkijuhlien tapahtumapaikalla, jossa talkooväki oli pystyttämässä lavaa ja lavasteita. Kyllä noin kauniissa jokimaisemassa tekisi mieli käydä oopperaelämys kokemassa.

 

Seuraava kohteemme oli Yli-Lauroselan talomuseo, jossa olenkin vieraillut useaan otteeseen perheeni kanssa. Tämä kaksifooninkinen pohjalaistalo on aina yhtä komia näky! Yli-Lauroselan museokahvilassa saimme juoda kahvit ja maistella itseleivottuja karjalanpiirakoita sekä monen sortin herkullisia kakkuja.

Kahvittelun jälkeen osa lähti tutustumaan Koskenkorva museoon. Minä jäin muutaman muun ryhmäläisen kanssa kokeilemaan yhtä Yli-Lauroselan kolmesta pakohuoneesta. Olen käynyt muutamassa pakohuoneessa aiemmin ja huoneeseen astuminen ja sen tavaroiden tutkiminen on aina yhtä kutkuttavan jännittävää.

Pakopeli FindOutilla on pakohuoneita Ilmajoen lisäksi myös Seinäjoella ja Vaasassa. Kosiokamari oli sisustettu nuoren Saimi-neidin huoneeksi ja se oli täynnä pieniä aikakauteen sopivia yksityiskohtia. Parasta oli, että huone on oikeastikin ollut Yli-Lauroselan Saimi-neidin kamari. Myös monien muiden FindOutin pakohuoneiden tarinoissa on käytetty hyväksi oikeita historiallisia tapahtumia ja faktoja, mikä tekee elämyksestä entistä kiinnostavamman.

 Pakopeli on mainio ohjelmanumero vaikkapa polttareihin tai tykypäivään. Vaasaan on rakennettu kaksi identtistä Reuterholmin kirjasto -huonetta, jolloin ystävä- tai työporukka voi jakaantua joukkueiksi ja kisata siitä, kumpi pääsee huoneesta ensimmäisenä. Pakopeli FindOutin sivuilta löydät monenlaisia paketteja ryhmille.

Kerron Ilmajoki-päivän lopuista nähtävyyksistä seuraavassa postauksessa. Sen löydät täältä!

 * Yhteistyössä Visit Ilmajoki *

Uusi vuosi

Niin vaihtui taas vuosi! Vietimme vuodenvaihteen kotona pitsalla herkutellen ja muutaman raketin paukutellen. Eilen kävimme koko perhe katsomassa uuden Onneli ja Anneli -elokuvan. 

Viimeöisestä myrskystä on jotenkin selvitty. Myräkkä tuiskutti kaikki lumet tuohon meidän pikkutielle ja siinä oli yhdellä jos toisellakin vaikeuksia päästä töihin. Postiautokin vedettiin traktorilla kinoksesta pois. Onneksi meillä ei ollut mitään pakollisia menoja ja mieskin pystyi tekemään aamupäivän kotona etänä. Nyt on tiet aurattu ja pääsee taas liikenteeseen, jos on tarvis. Myrsky-yön jälkeisestä päivästä tulikin ihanan aurinkoinen ja pääsimme lasten kanssa pulkkamäkeen.

Viime vuoden alussa olin uuden edessä, kun aloitin seitsemän vuoden kotonaolon jälkeen työt yksityisenä perhepäivähoitajana. Vuosi oli ihana ja tykkäsin kovasti työstäni sekä siitä, että saimme olla vielä lasten kanssa kotona. Tänä vuonna työkuvioni muuttuvat jälleen, enkä itsekään vielä tiedä tarkasti, mitä vuosi tuo tullessaan. Odotan uusia tuulia positiivisen innokkaasti!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2019 SINULLE!
OLKOON SE HYVÄ JA LEMPEÄ!

Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 

 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!

Syksyinen kranssi

Sain viimein vaihdettua ulkoportaille kuihtuneiden pelargonioiden tilalle kauniin callunan. Kulunut lyhtykin löytyi varastosta taas ovensuuhun. Sisäänkäynti kaipasi kuitenkin vielä jotakin viimeistä silausta ja niinpä päätin tehdä jonkinlaisen kranssin oveen. Ensin pyörittelin mielessäni mustikanvarvuista tai vaahteranlehdistä tehtyä kranssia, mutta nämä ideat eivät oikein saaneet tuulta alleen. Lopulta löysin kaupasta kolme kellokanervaa viidellä eurolla ja tiesin, että näistä se kranssi syntyy.

Olen tehnyt tasan yhden kranssin ennen tätä. Se oli kuusenhavukranssi viime talvena. Samalla tekniikalla toteutui tämäkin kranssi ohutta rautalankaa kanervien ympärille pyörittäen.

On ihanaa, kun joskus joku askartelu tai käsityö toteutuu juuri niin, kuin oli suunnitellut. Krassista tuli tosi kaunis! Toivotaan, että se pysyy kauniina pitkään.


MUKAVAA SUNNUNTAITA JA TULEVAA VIIKKOA!

Keskiviikon terveiset

Minulla ja kahdella nuorimmaisella alkoi reilun viikon loma. Olen varannut aika monelle päivällä lasten lääkäreitä, neuvoloita sun muita pakollisia menoja, joita on hankala yhdistää töiden kanssa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tekemään myös monenmoista mukavaa tämän ylimääräisen loman aikana, eikä pelkkiä tylsiä lääkärikäyntejä. 

Tämä on nyt se aika vuodesta, kun postaukset täyttyvät kukkakuvista ja minkäs sille voi! Puutarhassa tapahtuu lähes päivittäin jotakin uutta, vaikka itse ei tekisi sen eteen juuri mitään. Syreeni- ja juhannusruusupensaiden juurella kasvaa suloisia mukana siirtyneitä lemmikkejä ja löytyypä sieltä aika monta ahomansikan lehteäkin. Olisihan se ihana syödä ahomansikoita myös omassa pihassa, eikä vain mummulassa. 

Minä en ole koskaan ollut mikään kova kesäkukkien ostelija, vaikka kukista pidänkin. Nytkin ostin vain muutaman punaisen pelargonian ulko-oven viereen. Minulle riittää aivan hyvin nämä meidän puutarhassa kasvavat kaunokaiset sekä ojan reunoilta poimitut kesäkukkakimput. On suuri onni, että meidän monilla sukulaisilla on upeita puutarhoja, joista saa hakea lähes mielin määrin upeita perennoja sekä pensaiden ja puiden taimia. Tulppaanin ja krookuksen sipuleita minun täytyy kyllä syksyllä käydä ostamassa, sillä niin ihania kuvia olen niistä saanut ihastella muiden blogeista ja instagram-tileiltä.

Viime keväänä siirsimme molemmin puolin taloa yli kymmenen syreeniä, sekä valkoisia että violetteja. Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan! Se on suuri ilon aihe! Myös juhannusruusussa on jo useita lupaavia nuppuja. En voi lakata ihmettelemästä, miten upea on seurata oman puutarhan kukkien, puiden ja pensaiden kasvamista.

Laitettiinhan me muuten viikonloppuna pieni kasvimaakin tuonne pihalle! Viime vuoden kasvimaa tuotti satoa muutaman porkkanan, herneen ja perunan verran. Kesäkurpitsa ei tuottanut minkäänlaista hedelmää, eikä edes salaatti. Silloin kasvimaan pohja oli todella savinen ja kuiva. Nyt teimme kasvimaan vähän multaisempaan paikkaan, ja toivottavasti yhdestä perunanvarresta löytyy tänä vuonna edes vähän enemmän kuin yksi syömäkelpoisen kokoinen peruna. Perunan lisäksi kylvimme porkkanaa, hernettä ja tilliä. Suuremmat kasvimaasuunnitelmat saavat odottaa tuleviin vuosiin.

Tällainen puutarha- ja kasvimaakatsaus tällä kertaa! 

ILOISTA VIIKONJATKOA!

 

Puutarhan kevät

Kylläpä kevätsäät nyt hellivät meitä! Tänään meidän pikkumies täytti kolme vuotta! Sen kummempia juhlia ei vietetty, koska lapsilla oli jo aiemmin yhteiset juhlat, mutta kivalla eväsretkellä kävimme aamulla metsässä.

Ruoho on saanut ihanan vihreän värin ja kasvit kasvavat aivan silmissä. Tuleva kesä on toinen täällä uudessa kodissa ja viime kesänä ehdimme istutella jos jonkinlaisia kasveja pihaan. Lähes kaikki puut, pensaat ja perennat ovat peräisin sukulaisiltamme.

Tillipioni kasvaa kamalaa vauhtia ja samoin päivänlilja ja varjolilja ovat jo hyvässä mitassa. Tillipioni on sen verran matala, että on nyt jo aikalailla maksimipituudessaan, joten se saa jäädä paikalleen, vaikka moni viime kesänä varoitteli meidän seinänvierustalla olevista kasveista. Korkeat liljat siirrämme jossakin vaiheessa muualle, kunhan keksimme niille muun paikan.

Juhannusruusu kukki jo viime kesänä kauniisti, mutta vieressä oleva suviruusu ei vielä montaa kukkaa suostunut antamaan. Näitä ruusupensaitahan jänis oli käynyt talvella jyrsimässä, joten katsotaan, miten ruusut siihen reagoivat.

Syreeneissä on jo lupaavat silmut. Niitä meillä on talon molemmin puolin sekä violettina että valkoisena. Nämä siirrettiin myös meidän pihaan viime keväänä ja hienot lehdet niihin tuli viime kesänä, mutta ei kukkia. Onko kenelläkään antaa hyvää arviota, miten monta kesää mahdollisia kukkia saa odottaa? Välillä Aika usein sitä toivoisi, että pihassa olisi edes muutama korkea puu tai pensas valmiina suojaa antamassa, eikä kaikkea tarvitsisi kasvattaa alusta asti itse, mutta näillä mennään. :)



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Vanhoja aarteita

Meidän keittiön työtasot ovat kovin vaaleat ja kaipailin jotakin rouheaa vanhaa esinettä vastapainoksi. Viime sunnuntaina olimme lähes koko päivän ulkosalla pihahommissa ja silloin eteeni sattui kaksi juuri sopivaa vanhaa esinettä. Meidän tontille parhaillaan siirrettävän vanhan aitan sisällä oli suuri kaksiosainen viljalaari ja nämä kauniit luukut ovat olleet tuon viljalaarin luukkuja. Nyt ne saavat koristaa meidän keittiötä.
 

Neilikka on sitten ihana kukka! Ostin tämän vaaleankeltaisen kimpun lähes kaksi viikkoa sitten ja se kukkii edelleen kauniina.
  

Seuraavien kuvien otosta on jo reilu viikko aikaa, joten niissä nuo viljaluukut eivät näy. Nämä kuvat otin jonakin harvinaisena hetkenä, kun keittiö ja sen ympäristö oli puunattu oikein kunnolla, joten näette keittiötä vähän joka suunnasta. Olen edelleen aivan ihastunut tuohon vanhan vihreän sävyyn, jota meillä on keittiössä ja kuistissa. Olen myös tosi tyytyväinen, että jääkaappi ja pakastin saatiin piiloon kauniiden paneeliovien taakse.

Ruokakomeron vasemmalla puolella oleva seinä minun on pakko aina rajata kuvista pois, sillä siinä on meidän työpöytä, joka on aina aivan täynnä kaikenmaailman papereita, kirjoja, lippuja ja lappuja. Työpöydällä sijaitsee myös läppäri, jolta näitä postauksiakin aina kirjoittelen. Työpöytä pääsee aikanaan yläkertaan piiloon, mutta täällä alakerrassa sille ei mitenkään löydy muuta paikkaa. Voitte uskoa, että olemme yrittäneet sellaista keksiä!

 AURINKOISTA JA RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!