Paviljonki

Hei pitkästä aikaa! Täällä odotellaan kovasti, että säät lämpenisivät, jotta päästäisiin kunnolla uimaan. Ihan viime heinäkuun tapaisia helteitä en odota, mutta uimavesien kannalta se oli kyllä aika ihanaa.

Kesä on sujunut mukavasti! Juhannus vietettiin perinteisesti Keuruulla ja viikko sitten isommat lapset olivat isin kanssa lastenleirillä. Olimme myös muutaman yön reissulla Tampereella, jossa tutustuimme Tallipihaan ja sen  ympäristöön, kävimme Koiramäen eläinpuistossa Särkänniemessä ja vierailimme miehen veljen perheen luona. Siskoni on miehensä kanssa koko kesän ulkomailla, joten hyödynsimme heidän tyhjillään ollutta kotia ja  yövyimme siellä. Tuurin tivolissa on tullut myös käytyä kesän aikana jo pari kertaa hurvittelemassa. 

Mies löysi alkukesästä Torista edullisen paviljongin. Tampereen reissulla kävimme myös Ikeassa ja sieltä löytyi edullisesti (alle 4€ 2kpl) verhot paviljongin muutamalle sivulle. Vielä se tarvitsisi jonkun isomman pöydän ja vähintään viisi tuolia. Tämä meidän rähjääntynyt pieni pöytä tuoleineen on ostettu minun ja miehen ensimmäisen yhteisen kerrostaloasunnon parvekkeelle kymmenen vuotta sitten, eikä oikein vastaa meidän nykyisiä tarpeita. Jospa sopiva pöytä tuoleineen putkahtaisi jossakin vastaan. Olisi kiva saada tuo paviljonki viihtyisäksi, kun meillä ei ole mitään terassia tai vastaavaa, missä viettää pihalla aikaa.

 

En ole eläessäni leiponut Pavlova-kakkua, vaikka olen sitä maistanut ja rakastan itseleivottua marenkia. Tänään päätin leipoa Pavlovan jälkiruuaksi ja olihan se aivan mahdottoman hyvää ja suussasulavaa herkkua marjojen ja kermavaahdon kanssa! Ihanaa, kun minulla on tyttö aina innokkaana kuvausassistenttina. Nytkin hän haki apilat pöydän koristeeksi ja järjesteli ruusukupit ja lusikat nätisti paikoilleen.

 

Minulla on ollut jo pitkään mielessä tehdä postaus meidän kodinhoitohuoneesta, johon mies on saanut muutaman laatikon ja tasoja rakennettua. Taisin siitä mainita jo viime postauksessa monta kuukautta sitten. Jospa saisin sen joku päivä tehtyä! Myös jonkinlainen puutarhapostaus olisi kiva tehdä, mutta katsotaan, katsotaan!

Instagram-tilini päivittyy lähes päivittäin, joten otapa seurantaan https://www.instagram.com/taloahonlaidalla/

Ihanaa heinäkuun jatkoa!

Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.

  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.

 

Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  

Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!

OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Äidin omaa aikaa

Minulla on ollut aivan ainutlaatuiset pari päivää, kun olen saanut olla ypöyksin kotona. Mies on lasten kanssa mummulassa ja esikoinen on sieltä käsin päivät seurakunnan lastenleirillä. En ole lasten syntymän jälkeen ollut kertaakaan kolmea yötä yksin ja olen ottanut ajasta kaiken ilon irti. Olen katsonut areenalta Sillan ranskalais-englantilaista versiota monta jaksoa putkeen. Lukenut tuntitolkulla kirjoja, käynyt lenkillä ja valvonut myöhään. Mikä parasta, ei ole tarvinnut keksiä ja laittaa parin tunnin välein syömistä nälkäisille suille ja kotikin on pysynyt jo pari päivää siistinä. Eipä tällainen elämä ole mahdollista silloin, kun lapsukaiset ovat kotona.

 

Tärkein tehtäväni tämän oman loman aikana oli kuitenkin päivittää lasten vauvakirjat. Se on ollut kaikki nämä vuodet tehtävälistallani, mutten ole saanut sitä tehtyä. Lasten jalan- ja kädenkuvat on toki piirretty kirjaan ja ensimmäiset hiuskiehkurat on teipattu omalle paikalleen. Samoin olen muistanut lähes joka vuosi pyytää lapsia piirtämään iänmukaiselle kohdalle kuvan ja kirjoittamaan nimensä. Mutta lähes kaikki muu on jäänyt kirjoittamatta kirjoihin. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä lähtien kirjoittanut erinäisille lippusille ja lappusille, sekä kännykän muistioihin tarkkaan kaikki tärkeät päivämäärät, kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat, sairastelut, mielenkiinnon kohteet ja sadoittain muita kuulumisia kunkin lapsen elämästä. Nyt minulta on sitten mennyt valehtelematta pitkästi yli kymmenen tuntia siihen, että olen kerännyt näitä tietoja vanhaan kännykkääni jääneistä muistioista, paperilapuilta ja muistini sopukoista. Myös tämä blogi on ollut hyvä paikka etsiä tietoa ja sen olenkin käynyt läpi alusta loppuun.

 Helpointahan olisi tietenkin ollut kirjoittaa nämä tiedot heti alkujaan suoraan vauvakirjoihin, mutta tulihan se näinkin onneksi viimein tehtyä. Täsmäkysymyksiin vastaamisen lisäksi proosailin kirjojen tyhjille sivuille sivutolkulla kaikenlaista lasten elämästä. Näitä on lasten varmasti kiva lukea itsekin myöhemmin. Sen verran kuitenkin opin tästä urakasta, että tästä lähtien aion päivittää kaikki uudet tiedot heti, enkä vasta vuosien päästä. Minulla ja siskoillani on ollut nuo samat vauvakirjat pienenä ja äiti on niitä ahkerasti täyttänyt. Niitä on ihana lueskella.

Kuvituksena tällä kerta reilu viikko sitten vieraille leipomani Britakakku sekä oman syreenipensaan juurella kasvavat ahomansikat. 

HELTEISTÄ HEINÄKUUTA!

Äitienpäivän tunnelmia

Äitienpäivän sää oli mitä ihanin. Kävimme miehen äidin kanssa syömässä ja loppu päivä kului rauhallisissa tunnelmissa mummulassa. Lapset polskivat pienessä altaassa ja itse viihdyin varjossa lueskellen. Mies nappasi taas kotiin lähtiessä mukaan pari puun tainta, joten taas saimme pihaamme lisää kasvistoa.

Äitienpäivän aamuna saimme otettua minusta ja lapsista muutaman kuvan. Tämä kännykällä otettu kuva oli melko suloinen. Kameralla otetut kuvat eivät oikein onnistuneet. Mutta onpa ihana, että tästä äitienpäivästä jäi näin ihana kuva minusta ja kullanmuruista muistoksi. Niin rakkaita ja suloisia nämä pikkuiset ovat ja kasvavat aivan liian nopeasti! <3

Lauantaina leivoin mansikkakermakakun, sillä saimme silloin vieraita kylään. Kakun rippeet söimme sitten äitienpäivän aamuna. Kakku oli todella herkullinen, mutta hieman nopeasti kyhätty. Ostinkin tänään vähän paremmat välineet ja tyllat tulevaisuutta varten. Jospa jaksaisin ruveta harjoittelemaan kunnolla tuota kermanpursotusta. Minusta vain kakussa tärkeintä on maku, joten en ole oikein jaksanut perehtyä näihin pursotustekniikoihin. Mutta ehkäpä nyt saan siihenkin inspiraation! Ihanat ruusut sain ystävältä, joka vieraili meillä viime viikolla lapsiensa kanssa. :)

Huomenna pitäisi olla vielä lämpöisempää kuin tänään! Yritetään nauttia, vaikka itse hakeudun näillä säillä mieluummin varjoon. Meillä se tarkoittaa lähinnä sisätiloja, sillä pihassamme ei ole vielä mitään viihtyisää ja  varjoisaa oleskelupaikkaa, jossa voisi viettää aikaa suojassa auringon paahteelta. Iltapäivisin olemme lasten kanssa kantaneet peiton, kirjoja ja frisbeet talon taakse, koska siellä on suuri talon langettama varjo. Katsotaan, minkälaisen ratkaisun keksimme tähän ongelmaan. Jopa jonkinlainen paviljonki on käynyt mielessä. Näin vanhemmiten en enää nauti samalla tavalla auringosta ja välttelen palamista kuin ruttoa. Mutta ovathan nämä lämpimät säät silti aivan ihania, jos vertaa esim. viime kesän kylmiin säihin!


IHANIA KESÄPÄIVIÄ!

Iloista vappua!

Näyttää käyneen minullekin niin, että Instagramin helppous vetää puoleensa ja blogi jää vähemmälle huomiolle. Blogi päivittyy silti edelleen, mutta näköjään vähän harvemmin. Instagram-tilini löydät täältä.

Perjantaina pidimme lasten kanssa vappunaamiaiset. Söimme välipalalla kinkkupitsapannaria ja hedelmäcoctailpaloja sekä kuorrutettuja kaupan minidonitseja. Viikonloppu vierähti mummulassa ja kävin muutaman sukulaisen kanssa huutokaupassa. Huutokauppalöydöt ovatkin jo näkyneet istassa, mutta voisin laitella niitä tänne blogiinkin myöhemmin.

 Tänään kävimme lasten kanssa kirjastossa ja eskarilaiselta napattiin yksi maitohammas pois uuden rautahampaan tieltä. Siihen päälle tehtiin loppuviikon ruokaostokset näiden apulaisten kanssa. Kotona odotti vielä vappumunkkien leipominen. Nyt kun kaikesta on selvitty, niin tekisi mieli vain istahtaa sohvalle lukemaan kirjaa. Vaan keittiö (ja oikeastaan koko koti) on ihan hujan hajan, joten aivan koko iltaa ei voi kirjan parissa viettää.

 Mies tekee miellä joka vuosi siman ja monena vuotena olemme paistaneet munkit yhdessä. Parina viime vuonna olemme tainneet tyytyä kaupan munkkeihin, mutta nyt kokeilin ensimmäistä kertaa paljon kehuttuja itse tehtyjä vappudonitseja, jotka paistetaan uunissa. Ohje löytyy Suklaapossun sivuilta. Munkeista/donitseista tuli tosi kuohkeita ja muutenkin hyvän makuisia, mutta ulkonäöltään ne eivät kyllä muistuta sen paremmin munkkia kuin donitsiakaan vaan pikemminkin muffinssia. No, muffinssipellillä ne paistettiinkin, joten siinä ehkä syy. Hyviä ja todella helppoja nämä kyllä olivat, joten eiköhän näitä tule toistekin leivottua. Nytkin tein ensimmäisen satsin jälkeen heti perään toisen taikinan, ettei tarvitse enää huomenna ruveta lisää leipomaan.

OIKEIN ILOISTA VAPPUA  KAIKILLE!

 

Pandasynttärit

Maanantaina juhlittiin meidän lasten 3-, 5- ja 7-vuotissynttäreitä sukulaisten kanssa. Viime vuonna pidimme kaikille omat sukulaissynttärit ja se oli vähän raskasta vieraillekin, kun osa joutui tulemaan kaukaa meille juhlimaan jokaista lasta yksitellen aina kuukauden välein. Tällä tyylillä taidetaan mennä jatkossakin, että sukulaisille yhdet yhteiset synttärit ja sitten eskari-ikäisestä lähtien jokaiselle omat kaverisynttärit. Siinä on juhlia ihan riittämiin!

Kyselin lapsilta ajoissa eri teemavaihtoehtoja ja vaikka se itselläkin jo mielessä oli, niin taisi kuitenkin olla joku lapsista, joka sen ensimmäisenä ääneen sanoi: pandateema! Tämähän sopi kaikille oikein hyvin ja ei kun leipomuksia suunnittelemaan! Ajattelin, että yhdelle lapselle tehdään pandakakku, yhdelle pandamuffinsseja jne, mutta kävi ilmi, että kaikki lapset halusivat oman kakun. Eipä siinä, tämä äitihän teki työtä käskettyä ja niin syntyi kolme erityylistä ja erimakuista kakkua.

Tytölle tein vadelmarahkatäytteisen täytekakun, jonka päällystin sokerimassalla ja sokerimassakoristeilla. Täytyy taas sanoa, että ei ole minun juttuni tuo sokerimassan kanssa pelaaminen. Hetkeen en aio taas sitä kakkuihin laittaa muuta kuin korkeintaan koristeiksi. Yksinkertaiset kukkakoristeet kun onnistuivat melko hyvin.

Pikkuveljen kakku oli varmasti parhaan makuinen ja ihan hauskan näköinenkin. Se oli pandan pään muotoinen porkkanakakku, josta sai onneksi kätevästi pahat lakritsinmakuiset sokerimassakoristeet pois. Esikoinen ei huolinut mitään lällyä söpöstelypandakakkua, joten hänelle tein kinuskijuustokakun ja päälle laitoimme tulostetun, pojan värittämän Kung Fu Pandan. Lisäksi tarjolla oli keksejä, karkkeja, sipsejä sekä suolabambutikkuja ja kinkkupiirakkaa.

 

Koristuksiksi laitoimme seinille lasten aiemmin tekemiä panda-askarteluja sekä tytön ja pikkuveljen askartelemat suloiset pandaviirit. Juhlat olivat tosi mukavat ja oli kiva saada taas lähisukua meille kylään. Kiitos kaikille vieraille!


ILOISTA VIIKONLOPPUA!

Hyvää Naistenpäivää!

Naistenpäivän kunniaksi oli taas leivottava jotakin hyvää. Päädyin keväiseen sitruunakakkuun. Kakun ohje löytyy neljän vuoden takaisesta postauksestani. Mies tuli töistä kukkakimpun kanssa, kun olin hänelle vinkannut, että tänään olisi toivottavaa sellainen tuoda. Annoinpa vielä ohjeet parista kukkalaadusta ja väristä, jotta ei menisi pieleen. Mistäpä mies voi muuten tietää emännän kulloisenkin kukka- ja värimieltymyksen, kun se vaihtuu niin usein vuodenajan ja äkillisten päähänpistojen mukaan.

Meidän pihassa vierailee jänö. En ole sitä tosin nähnyt, mutta piha on täynnä jäniksen jalanjälkiä sekä papanoita. Jänis on myös tehnyt hieman tihutöitä, sillä varsinkin syreeni- ja juhannusruusupensaita on järsitty oikein kunnolla. Ihme, kun piikikkäät ruusupensaatkin ovat kelvanneet pupulle. Toivottavasti nämä tihutyöt eivät aiheuta ongelmia meidän viime kesänä istutetuille pensaanaluille. 

 IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ! <3

Eskarilaisen Ninjago-synttärit

Meillä on ollut mukavan vauhdikas viikonloppu! Tänään olimme koko perhe kylämme touhupäivässä, jossa oli monenmoista mukavaa puuhaa lapsille. Eilen vietimme vähän ennakkoon meidän eskarilaisen 7-vuotissynttäreitä ja juhlista olisi nyt luvassa rutkasti kuvia.

Aloimme suunnitella pojan kanssa synttäreitä hyvissä ajoin. Poika valitsi teemaksi Ninjagon, ja siihen liittyen olikin mukava miettiä juhlien koristeluita ja ohjelmaa. Eskarilainen on innokas askartelija, joten hän teki itse (pienellä avustuksellani) hienot Ninjago-kutsukortit sekä -viirit. Hän väritti myös juhlapukuisen Sensei Wun, jonka laitoimme seinälle valvomaan juhlien kulkua.

Tarjoilun kanssa päätin selvitä tällä kertaa todella helpolla, joten leivoin vain kermatäytteisen suklaakakun mokkapalojen ohjeella. Kakun päälle laitoimme pojan joululahjaksi saaman Ninjago-laivan mukana tulleet ninjat (ei tietenkään tyttöninjaa :D) sekä Sensei Wun. Kaupasta löytyi hieno suklainen seiskan mallinen kynttilä. Suolaiseksi tein miekan muotoisiin tikkuihin coctail-paloja. Poika sai valita kaupasta mieleisensä sipsit, keksit ja karkit pöytään. Ninjago-aiheiset kertakäyttöastiat ja servetit tilasin netistä.

 Herkuttelun jälkeen pojat saivat askarrella itselleen Ninja-naamiot. Olin leikannut ne valmiiksi ja lasten tehtäväksi jäi värittää naamarit mieleisikseen. Kun kaikilla oli naamarit päässä, niin päästiinkin juhlien odotetuimpaan ohjelmaan eli aarteen metsästykseen. Hyviä ideoita tähän nappasin Karkkipurkki-blogista.

Pojat saivat Sensei Wulta kirjeen, jossa hän kertoo, että ninjojen aarre on varastettu ja heidän on löydettävä se vihjeiden avulla. Vihjekääröjä löytyi pitkin taloa mitä eriskummallisemmista paikoista ja niissä oli monenlaisia haastavia tehtäviä, jotka ninjojen täytyi ratkaista löytääkseen aarteen. Punaisesta villalangasta viritetystä lasersokkelosta selviäminen oli jännittävä tehtävä. Hyvin onnistui eskari-ikäisiltä myös sanaristikon täyttäminen yhteisvoimin. Lopulta ninjat saivat tietoonsa, että Lordi Garmadon oli kätkenyt aarrepussukat ruokakomeroon, ja hurjimmat ninjaliikkeensä näyttämällä he onnistuivat pelottamaan roikaleen tiehensä ja saivat aarteensa takaisin. Pusseissa oli suklaakolikoita sekä muutamia muita herkkuja, jotka pojat saivat viedä kotiin. 

Juhlat kestivät kaksi tuntia ja synttärisankari mukaan lukien poikia oli kuusi. Tämä oli hyvä yhtälö! Niin synttärisankarilla kuin vieraillakin tuntui olevan hauskaa, joten juhlat onnistuivat tosi hyvin! Jossakin vaiheessa kevättä pidämme kaikille meidän kevään lapsille yhteiset sukulaissynttärit. Omia kaverisynttäreitä tyttö ja pikkuveli saavat odottaa varmaan vielä muutaman vuoden. Luulen, että jos osa synttäreistä olisi vaikka kesällä tai syksyllä, olisin asiasta eri mieltä, mutta kun kaikki kolme ovat syntyneet tässä keväällä kahden ja puolen kuukauden sisällä, niin juhlien määrää on pakko vähän rajoittaa. :D


MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!