Vauvan myssy ja pitsisukat

Syksyisin tulee aina kova neulomisvimma. Tänä syksynäkin on tullut kudottua jo useammat sukat ja suloinen vauvan myssy. Täytyy kuitenkin heti sanoa, että vaikka olen kutonut pieniä vauvansukkia ja myssyn, niin meille ei ole tulossa vauvaa! :D 

Ostin viime keväänä suositun Klompelompen Neuleita koko perheelle -kirjan. Siitä kudoin sievän vauvan Kuopus-hilkan. Myönnettäköön, että tein sen lähes valmiiksi jo keväällä ja kesätauon jälkeen sain sen nyt viimeisteltyä. Myssystä tuli ihana, vaikka tuota kuviota ei ollut ehkä maailman kivoin kutoa. Kudoin myssyn koossa 3-6kk. Lankana käytin ohjeesta poiketen Novitan Babywoolia, joten en oikein tiedä, minkä ikäiselle vauvalle tämä on sopiva. Meidän kolmevuotiaalle se ei ainakaan mahtunut. Pakko oli kokeilla. :D

 
Näitä samasta langasta kudottuja pitsisukkia olen tehnyt monen värisinä aiemminkin. Sukkien ohjeen löydät aiemmasta postauksestani täältä. Tällaisia pieniä neuleita on niin mukava kutoa, kun valmista tulee nopeasti. Tällä hetkellä minulla on puikoilla sukat pikkuveljelle sekä neulepanta siskolleni.


IHANAA VIIKONLOPPUA JA SYYSLOMAA!

Annie-pipo ja -kauluri

Sain viikonloppuna valmiiksi tytölle kutomani Annie-pipon ja -kaulurin. Neuleohje on kirjasta Klompelompe - Neuleita koko perheelle. Ohuesta langasta kudottu pipo ja kauluri näyttävät aika kivalta yhdessä tytön keväisen kauppatakin kanssa. Tyttö oli aluksi innokas tulemaan kuvattavaksi, mutta kameran haettuani rupesi kovasti ujostelemaan ja muutaman kuvan jälkeen jo kiemurteli ja valitti kuumuutta. :D Ulos en viitsinyt mennä kuvia ottamaan, sillä otin ne eilen ja silloin oli ikävä lumipyry. Nyt olisi ihana auringonpaiste, mutten millään viitsi vaivata tyttöä asialla uudestaan. No, muutama kuva saatiin otettua ja niillähän pärjää jo mukavasti.

 Seuraava neuleprojekti on jo mielessä. Tai oikeastaan useampikin. Täytyisi vain päättää, missä järjestyksessä (ja millä ajalla) ne toteuttaisin.

MUKAVAA ALKANUTTA PÄÄSIÄISVIIKKOA!

Sisustus- ja neuleinspiraatiota

Vaikka olen aika maltillinen sisustaja, eikä minulla ole juurikaan tarvetta vaihdella hyväksi todettuja huonekalujen paikkoja tai sisustustekstiilejä kovin usein, niin välillä iskee mahdoton tarve sisustaa. Koska sisustettavaa lattiapinta-alaa ei enää alakerrassa ole, niin olen viime aikoina kunnostautunut seinäpintojen sisustamisessa. Aiemmin täällä esittelemäni Kotiliesi-lehdet ovat parasta aikaa kehystettävänä ja saan toivottavasti näyttää valmiit taulut teille piakkoin. Tänään sain myös muutaman kauniin pikkutaulun seinälle.

Löysin maanantaina paikalliselta kirpparilta edullisia vanhoja taulunkehyksiä ja laitoin ne jemmaan odottamaan pääsyä seinille. Ajattelin tehdä niistä ja muutamista muista vanhoista kehyksistä jonkinlaisen lasten kuvista kootun kollaasin aikanaan yläkertaan. Kovin kauaa ne eivät saaneet jemmassa pölyttyä, sillä tänään keksin yhtäkkiä, että miksenpä voisi laittaa niitä saman tien seinään. Muistin aiemmin hankkimani vanhat kasviot, joita ostin kaksin kappalein ihan sen takia, että voisin tarvittaessa leikellä toisesta sivuja irti. Kasvion kauniit kukkakuvat olivatkin juuri sopivan levyisiä vanhoihin kehyksiin. Kukkien nimet jouduin taittamaan pois näkyvistä, jotta kuva mahtuu paikalleen. Nämä taulut naputtelin ihan omin kätösin seinään ja sen kyllä huomaa. On kuitenkin mukava, kun voi tehdä jotakin edes kodin sisustamisen suhteen, kun eivät nuo rakennushommat oikein itseltä luonnistu.

Valitsin tarkoituksella kauneimmat vaaleanpunasävyiset kukkakuvat ja nyt ne pääsivät ilahduttamaan meidän keskeneräisen kodinhoitohuoneen maalaamattomia paneeliseiniä. Piristystä seinät kaipasivatkin, sillä tämän huoneen valmiiksi saattaminen on todella loppupäässä meidän tehtävälistalla. Nyt huoneessa on sentään jotakin kaunista katseltavaa, joka vie huomion pois kaikesta keskeneräisestä. Alla olevassa kuvassa vilahtaa myös meidän kylpyhuone, johon ei vieläkään ole saatu ovea paikalleen. Ovi on olemassa, mutta karmit pitäisi itse tehdä, mikä hidastuttaa tätäkin urakkaa, kun miehellä on niin paljon muita kiirellisempiä hommia.

Olen ihastellut jo pitkään eri blogeissa näkyviä toinen toistaan suloisempia neuleita, jotka on neulottu Klompelompe-kirjojen ohjeilla. Viimein löysin itsellenikin "Klompelompe neuleita koko perheelle" -kirjan hyvästä alennuksesta ja pääsin itsekin kokeilemaan näitä ihania neuleita. Ensimmäiseksi työksi otin sievän Annie-pipon tytölle. Jos lankaa riittää, niin luultavasti teen vielä siihen sopivan kaulurinkin. Käyttämäni lanka on jokin vuoden takainen heräteostos, jota löysin pari kerää lankakoristani. Väri on nätti, mutta langan laadusta en mene takuuseen. Katsotaan, miten toimiva valinta tämä lanka oli. Tyttö on tilannut kirjan kuvia selaillen itselleen vielä ainakin pannan, mekon ja neuletakin, mutta luulen, että pantoja ja pipoja isompiin töihin en ainakaan tänä keväänä enää ryhdy.

MUKAVA, KUN PISTÄYDYIT!

IHANAA LOPPUVIIKKOA!

Villasukka-arvonta!

Äitini oli viikolla meillä yötä ja pääsimme miehen kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Kävimme katsomassa Tuntemattoman sotilaan, ja todella hyvähän se oli kaikessa kauheudessaan. Vietin myös päivän kaupungilla shoppailemassa. Tämä ei ole mitään lempihuviani, mutta talvisaappaita ja muita vaatteita etsiessä on kivempi päästä välillä sovittelemaan vaatteita kauppaan, vaikka monesti tilaan vaatteita netistäkin.

Mietin tuossa alkusyksystä, että ennen joulua olisi taas mukava järjestää arvonta teille ihanille lukijoille. <3 Kauaa ei tarvinnut arvontapalkintoa miettiä, kun noita pitsisukkia on tullut kudottua viime aikoina. Arvon nyt siis kaikkien arvontaan osallistuvien kesken luonnonvalkoisesta Seitsemän Veljestä -langasta kudotut noin kokoa 38 olevat pitsisukat. 

 

 Tässäpä arvonnan säännöt, olkaa hyvä!

1 arpa kaikille tähän postaukseen kommentoineille

2 arpaa lukijoille (Blogger tai Bloglovin'), myös uudet lukijat

3 arpaa, jos jaat linkin arvontaan blogissasi

Ilmoitathan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana! Anonyymit, muistakaahan laittaa kommentin perään kunnon nimimerkki/sähköposti, jotta saan teihin yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle. Linkittäessäsi voit käyttää viimeistä kuvaa. Arvonta päättyy 20.11.2017.

ONNEA ARVONTAAN!

Pastellisävyisiä vauvansukkia

Aiemmassa postauksessa kerroin, että mummulassa ollessamme minulla oli hyvin aikaa tehdä käsitöitä. Kudoin aiemmin yhdet vauvan pitsisukat Novitan Baby Wool -langasta ja ihastuin sen pehmeyteen sekä värivalikoimaan niin, että ostin kerän kaikkia saatavilla olevia sävyjä. Näitä suloisen pastellisia sukkia kudoin mummulassa sitten oikein urakalla. Vaaleanpunaiset sukat tein tilaustyönä, ja eiköhän noille muillekin sukille vielä pienet jalat löydy.

 Sukkien terä on noin 10cm pitkä ja ne sopivat noin 0-6kk:n ikäisille vauvoille. Aloitussilmukoita oli kymmenen joka puikolla ja käytin puikkoja numero 4. Yksi 50g:n kerä kerä riitti juuri sopivasti yhteen sukkapariin. Neulekuvion ohjeen löydät aiemmasta postauksestani.

Ihastuin etenkin tuohon mintun väriseen lankaan. Se on ihan syötävän suloista!

Tällaisia tunnelmia minun käsityörintamallani tällä kertaa. Uudet langat ja ideat ovat jo odottamassa! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Syksyn merkkejä

Syksyn tulon huomaa koulujen ja kerhojen alkamisen lisäksi siitä, että tekee mieli ottaa sukkapuikot ja lankakerät pienen kesätauon jälkeen esiin. Villasukkien kutominen on asia, johon en varmaan koskaan tule kyllästymään. Olisi hauska tietää, montako paria sukkia olen elämäni aikana kutonut. Tekisi mieli aloittaa vaihteeksi joku vähän haastavampikin käsityö, mutta jotenkin sitä on viime vuodet pitäytynyt vain näissä yksinkertaisissa ja tutuissa vaihtoehdoissa. Käsitöiden tekeminen on näin pysynyt rentouttavana ja iloa tuovana harrastuksena, eikä ole tuottanut suurempaa päänvaivaa.

Tänä vuonna, ja etenkin nyt syksyn tullessa, olen antanut selvästi enemmän aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselleni, lukemiselle. Teini-iässä saatoin lukea koko päivän ja välillä yönkin, jos en malttanut jättää hyvää kirjaa kesken. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan tarkasti ylös paperille ja piirsin jonkinlaisen merkin parhaiden kirjojen kohdalle, jotta voisin palata niihin myöhemmin uudestaan. Kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja, mutta aika paljon niitä on kertynyt myös omaan kirjahyllyyn. Kolmen pienen lapsen äidin on hieman mahdotonta uppoutua koko päiväksi kirjojen maailmaan, mutta illtaisin lasten mentyä nukkumaan on ihana kaivautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja heittäytyä mukaan aivan toisenlaisen kulttuurin tai aikakauden ihmisten elämään. Se jos jokin vie ajatukset hetkeksi pois arkisista askareista ja auttaa rentoutumaan.

 Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen nyt innostunut hyödyntämään myös kirjaston äänikirjoja, joita kuuntelen kännykällä lenkillä käydessäni. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lenkillä useammin, kuin kuutena edellisenä vuotena yhteensä, mutta ei se lähteminen silti ihan helppoa ole ollut. Kesällä tajusin äänikirjojen mahdollisuuden ja sen myötä olen ollut välillä jopa hyvin innokas urheilija. Olisihan se hieno ajatus kuunnella metsätietä juostessaan vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, mutta kyllä tällaisen laiskemman liikkujan saa parhaiten liikkeelle sillä, että pääsee samalla kuuntelemaan jonkun hauskan, koskettavan tai kutkuttavan jännittävän kirjan kerrontaa.

Nyt onkin muutamana aamuna ollut jo kirpsakan syksyinen tunnelma, mutta päivällä on sentään ollut vielä lämpöistä. Meidän pihassa kukkii vielä osa tytön oman kukkapenkin kukista, ja keltainen Dorian villakko on nyt kauneimmillaan.

AURINKOISIA ELOKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!


 

Vauvan pitsisukat

Viikonloppu alkoi mukavissa tunnelmissa, kun  sain viettää perjantai-illan ihanassa naisseurassa. Meitä oli kymmenkunta äitiä juhlimassa neljättä lastaan odottavan ystävämme babyshowereita. Mukana menossa viihtyivät myös kolme suloista muutaman kuukauden ikäistä vauvaa. Reilun neljän tunnin aikana ehdittiin käydä läpi yksi jos toinenkin synnytyskertomus sekä lähes kaikki muut äitiyteen ja lapsiin liittyvät aiheet. Naurulihakset saivat harjoitusta, ja kauniissa vanhassa ravintolassa nautittu kolmen ruokalajin illallinen toi kaivattua vaihtelua arkisille lihapullille ja makaronilaatikoille.

Veimme kaikki pienen lahjan tulevalle vauvalle tai äidille. Minun lahjani sisälsi kutomani vaaleanpunaiset pitsisukat sekä suklaata äidille. Sukissa on sama nätti kuvio, kuin syksyllä kutomissani valkoisissa sukissa. Piirtämäni kuvion ja linkin alkuperäiseen ohjeeseen löydät aiemmasta postauksestani täältä. Lankana käytin tällä kertaa pehmeää Novitan Baby Woolia.

Olin aiemmin ostanut pienen rullan hempeää kukallista lahjapaperia, josta askartelin youtubesta löytämäni videon avulla lahjapussukan. Videon löydät täältä. Lahjapussi oli yllättävän helppo tehdä, ja sinne on helppo sujauttaa eri mallisia ja kokoisia lahjoja. Näitä teen varmasti jatkossakin!


Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille ihanaisille piristävästä illasta! <3

Ihka ensimmäiset kirjoneulesukat

Olen kutonut elämäni aikana valehtelematta yli viidetkymmenet villasukat, mutta kirjoneulesukkia en ole koskaan aiemmin kutonut. Tykkään sukkien kutomisesta todella paljon, koska se on helppoa ja työtä ei tarvitse tuijottaa koko aikaa. Kirjoneule on aina tuntunut liian työläältä, kun ohjetta pitää katsoa vähän väliä, langat ovat kierteellä ja ja työhön pitää keskittyä kunnolla. Marin ihanassa blogissa oli kuitenkin niin kaunis ja helpohkon oloinen kirjoneule-ohje, että pakkohan minunkin oli sitä kokeilla. 

 

 Täksi talveksi lapsilla on jo riittävästi sukkia, mutta kudoin tytölle ensi talvea varten marjapuuronpunaiset sukat valkoisilla kuvioilla. Olihan niissä enemmän työtä kuin tavallisissa raita- tai pitsisukissa. Ensimmäisen sukan jälkeen ajattelinkin, että jos jaksan toisen sukan vielä kutoa, niin siihen jäävät minun kirjoneuleeni vähäksi aikaa. Minä kun tykkään vain heilutella puikkoja tiuhaan tahtiin, enkä tuijotella koko ajan ohjeita! Mutta toinen sukka valmistuikin jo vähän nopeammin ja helpommin, joten ehkä näitä voisi tehdä joku päivä lisääkin. Sukista ei ehkä tullut maailman kauneimmat; kuviota on paikoin aika hankala erottaa ja muutamaa virhettäkään en jaksanut enää purkaa. Tyttö kuitenkin ihastui näihin epätäydellisiin, paria numeroa liian suuriin, sukkiinsa niin, että jätti ne koko loppupäiväksi jalkaansa, vaikkei normaalisti tykkää käyttää sisällä villasukkia. Siinäpä se paras kiitos! Valkoinen lanka on Seitsemää veljestä ja marjapuuronpunainen mitä lie saman paksuista lankaa.

 Pojallekin kudoin sukat ensi talveksi, mutta ne ovat hänen toiveestaan yksiväriset ruskeat sukat, joten enpä taida niitä suotta kuvailla. Tykkään, että kaikille lapsille on vähintään yhdet sukat odottamassa edellisten jäätyä pieniksi, niin ei tule paniikkia syksyllä, kun tarvittaisiin sopivat sukat kumisaappaisiin tai talvikenkiin. Pikkuveljelle ei tarvitse uusia sukkia kutoa, kun on iso joukko eri värisiä tytön ja pojan vanhoja villasukkia odottamassa.

Lopuksi vielä tiedote, joka on iloinen yllätys varmasti monelle täällä päin asuvalle, ainakin meidän perheelle se oli! Ykkösbasaari-kirppis laajensi pysyvästi aukioloaikojaan ja on nyt auki joka päivä klo 10-18 (poikkeukset ilmoitetaan erikseen). Meidän lapset heräävät aina aamulla tosi aikaisin, joten menemme mielellämme kirpparille heti kymmeneksi. Näin nälkä ja väsymys ei yllätä kesken kierroksen, vaan ehdimme ajoissa takaisin kotiin syömään ja päiväunille. :)

*Yhteistyössä Ykkösbasaari* 

 

Pienet sukat pienelle tytölle

Voi tätä syksyä! Se ei todellakaan ole mikään lempivuodenaikani. Toisaalta kesän jälkeen on kiva, kun lasten kerhot ja perhekerho alkavat, niin tulee taas jonkinlaista aikataulua ja rutiinia päiviin ja viikkoihin. Toisaalta taas tämä lisääntyvä pimeys, kylmyys ja märkyys eivät sovi minun luonteenlaadulleni sitten ollenkaan. Vaikka nyt on ollutkin kyllä ihania aurinkoisia syyspäiviä. Syksystä selviydyn lähinnä sillä ajatuksella, että se tietää joulun lähestymistä. Eihän tässä ole enää kuin tämä lokakuu ja marraskuussahan saakin jo alkaa laittaa joulua ihan luvan kanssa, jos siltä tuntuu. Eikö vain? ;)

Käsityöt ovat olleet pitkään tauolla, kun ei ole ollut mitään välttämätöntä ja tarpeellista tehtävää. Nyt tuli taas hyvä syy ottaa puikot käteen, kun naapuriperheeseen syntyi pieni tyttö. Kudoin valkoisesta Nalle-langasta sievät pitsisukat, joiden toivon olevan sopivat jossakin vaiheessa syksyä tai talvea. Sukkien kuvio tulisi vielä kauniimmin esiin hieman venytettynä, mutta minulla ei nyt ollut sukkiin sopivia sovitusjalkoja. :)

Muokkasin Kardemumman talo -blogin pitsisukkaohjetta mieleisekseni. Aloitussilmukoita tein näihin vauvan sukkiin 40. Tässä vielä käyttämäni ohjekaavio.

  
Viikonloppuna piipahdin ystävän kanssa Käsityömessuillakin saamaan vähän inspiraatiota käsityörintamalle. Tuota aikaa on vain niin rajallisesti, ettei uskalla alkaa mihinkään isompiin projekteihin. Mekkotehdas-kirja on esimerkiksi ollut kaapissa jo pari vuotta, mutta yhden yhtäkään mekkoa en ole siitä saanut tytölle ommeltua. Mekon ompelu vaatisi runsaasti keskeyttämätöntä aikaa ja perehtymistä tällaiselle vähemmän ommelleelle. Kutominen ja virkkaus ovat onneksi näppäriä hommia ja niitä on helppo tehdä hetken aikaa joka päivä.

No, seuraava isompi käsityöurakka odottaa jo tekijäänsä. Minun pitäisi ommella verhot meidän ikkunoihin. Jotenkin tämä projekti ei vain saa tuulta alleen. Ikkunalistat puuttuvat vielä lähes kaikista ikkunoista ja eipä niitä verhotankojakaan ole vielä tilattu, vaikka täydelliset (ja vähän turhan hintavat) jo löytyivätkin. Tarkoitus olisi kokeilla ommella verhokapat ja salusiinit vanhoista pitsilakanoista. Katsotaan nyt sitten, miten nuo paksuhkot lakanakankaat asettuvat verhoiksi vai pitääkö laittaa suunnitelmat uusiksi. Jotakin asialle olisi kyllä tehtävä, koska olemme kuin näyteikkunassa, kun ikkunoita on joka suuntaan. Kyläläiset vain nostelevat meille kättä ohi kävellessään, kun näymme niin hyvin tuvasta ulos. :D 


Raikasta lokakuuta!

 

Neulepanta tytölle

Viime aikoina käsitöiden tekeminen on ollut vähän laiskanpuoleista. Minulla on aina ollut sama vaiva, että käsityölistalla olisi vaikka mitä ommeltavia juttuja, mutta en vain saa aikaiseksi kaivaa ompelukonetta esiin. Miten se voikaan olla niin vaikeaa? Ongelmahan on juuri se, että ei ole tilaa pitää ompelukonetta koko ajan valmiudessa ja on niin ärsyttävää aina kaivaa se kaapin perukoilta esiin ja tunkea taas takaisin sinne. Siksipä kehittelen aina jotakin virkattavaa tai kudottavaa, kun niitä on helpompi jättää kesken ja jatkaa milloin huvittaa.

Uuden kodin yläkerrassa on onneksi sitten "työhuoneen"-nimellä kulkeva huone, johon aion järjestää itselleni ompelupöydän ja sopivan lipaston tai kaapin kankaille ja muille käsityötarvikkeille. Mies tuokoon samaan huoneeseen sitten omat tietokoneensa ja laitteensa. Siellä voimme viettää rattoisia iltoja yhdessä lasten mentyä nukkumaan; minä ommellen ja mies koodaten. ;)

 
 

Tällä kertaa kudoin välityönä tytölle samantyylisen neulepannan, kuin itselleni aikaisemmin. Panta sopii mukavasti lyhyille ulkovisiiteille kerhossa tai kaupassa käydessä. Lanka on Novitan Pikku Pirtaa ja siitä olisi tarkoitus kutoa vielä tytölle sukat. Taitaa tosin jäädä ensi syksyyn, koska täksi talveksi on sukkia ihan riittämiin. :)

Näin kevättä odotellessa on vaikea vastustaa ihanan värisiä tulppaanikimppuja kaupassa käydessä. Olen entistä iloisempi siitä, että olen oppinut tykkäämään muistakin väreistä kuin valkoisesta ja vaaleanpunaisesta. Kyllä tuo keltainen tuo vain niin ihanan keväisen piristyksen!

Piristävää loppuviikkoa sinulle!

Ystävänpäivän herkkuja + neulepanta-arvonta

Oikein mukavaa ystävänpäivän iltaa! Mies on nukuttamassa lapsia, jotka olivatkin jo aivan väsyneitä päivän touhuiluista. Kävimme aamulla koko perheen voimin luistelemassa. Jää oli kyllä hyvin muhkurainen ja epätasainen plussakelien jäljiltä, mutta hyvin saimme silti punan poskillemme siellä reippaillessa. Emme ole miehen kanssa luistelleet kertaakaan yhdessä yli kahdeksan vuotisen yhdessäolomme aikana, joten jo oli aikakin! 

Ulkoilun jälkeen ruoka maistui hyvin, ja jälkiruuaksi söimme herkullisia muffinsseja, joita leivoimme jo perjantaina lasten kanssa. Suklaamuffinssien ohjeen löydät blogistani täältä. Vaaleat muffinssit on tehty samalla ohjeella, mutta jätin vain kaakaojauheen pois ja lisäsin hieman vehnäjauhojen määrää. Ruskeaan kuorrutteeseen testasin tällä kertaa uutta Violan suklaan makuista tuorejuustoa, johon sekoitin sokeria ja kermavaahtoa. Aika herkkua oli!

Löysin kätköistäni vielä kerän kaunista Novitan Hile-lankaa ja päätin kutoa siitä itselleni neulepannan, jollaista en ole ikinä ennen omistanutkaan. Jälleen olen vähintään pari vuotta jäljessä muodista, mutta mitäpä pienistä. ;) Pannasta tuli mielestäni aika kiva. Se on juuri sopiva päähine pikkupakkasille. Samasta langasta kutomani pipo kun on aika kuuma ja sopii paremmin kovemmille pakkaskeleille.

Panta on paljon mukavampi esitellä käytössä, joten uskaltauduin taas ulos mukavuusvyöhykkeeltäni. Naamani on täällä blogissa esillä siis jo toistamiseen kuukauden sisällä. Täytyy katsoa, ettei tule tavaksi! Niin ja pakko mainita, että hiuksissani olevat valkoiset pisteet ovat sitten lumihiutaleita, eikä hilsettä! :D

Neulepanta oli niin mukava ja nopsa kudottava, että tein vielä toisen samanlaisen. Pistetäänpäs siis näin ystävänpäivän kunniaksi pystyyn arvonta, jossa joku teistä ihanista lukijoista voittaa itselleen vaaleanpunaisen neulepannan. Arvonta tapahtuu kahden viikon päästä eli 28.2.

Saat yhden arvan kommentoimalla tähän postaukseen. Toisen arvan saat kirjautumalla oikealla sivupalkissa blogini lukijaksi tai olemalla jo lukijani. Vielä yhden lisäarvan saat linkittämällä arvonnan omaan blogiisi. Linkittäessäsi voit käyttää alinta kuvaa.

Oikein paljon onnea arvontaan ystäväiseni!