Hullun hommaa

Viime viikonloppuna ehdittiin kasvimaan lisäksi tehdä pihalla myös jotakin hieman hullua. Siirsimme käsin valtavan sorakasan vähän sivummaksi. Tarkoituksena on istuttaa nurmikko tuohon meidän pihatien toisellekin puolelle ja sorakasa oli pahasti tiellä. Taisi olla minun ehdotukseni, että siirretään se lapion ja kottikärryn voimin johonkin muualle ja otetaan koko homma urheilun kannalta, ettei se tunnu niin hölmältä. Niinpä huhkimme lauantaina neljä tuntia ja vielä parina iltana lyhyemmän pätkän kasan kimpussa. Laskeskelimme, että reilu 200 kottikärrykuormaa tuli kärrättyä.

 

 Vanha kasa oli matala ja leveä, sillä lapset leikkivät usein sen päällä. Uusi kasa on ainakin vielä korkea ja suhteellisen pienellä alalla. 

 Lauantaina kun työtä teki taukoamatta reippaaseen tahtiin, niin paikkoja ei vielä kolottanut, mutta sen jälkeen työ on kyllä tuntunut jäsenissä. Naurettavinta hommassa on se, että niin kuin kuvista näkyy, kasa siirtyi vain noin kymmenen metriä sivuun. Tiedämme kuitenkin, että tuossa uudessa paikassa se ei hetkeen ole minkään tiellä, joten kyllä se kannatti siirtää. Nyt täytyisi vain istuttaa nurmikon siemenet ja taas osa pihasta tulisi nätimmäksi vihreän ruohon myötä.

Isompien ollessa viikolla kerhossa ja pikkuisen nukkuessa päiväunia oli ihana rentoutua peiton päällä nurmikolla. Uusin Maalla-lehti löytyi sopivasti postilaatikosta ja muutakin hyvää kesälukemista tuli napattua kirjahyllystä.  

Olen kastellut kaikkia pari viikkoa sitten istuttamiamme puita ja pensaita päivittäin tosi runsaalla kädellä ja on ilo nähdä, miten puiden ja pensaiden lehdet kasvavat ja joitakin kauniita kukkiakin pihassa jo kukkii voikukkien lisäksi.

Odotamme tillipionin kukkien aukeavan piakkoin. Kukkien kaunis tummanpunainen sävy näkyy jo hyvin.

Dorianvillakon mukana meidän pihaan siirtyneet pikkutalviot kukkivat jo kauniina.

 Tuomen juureen nousi yllätyksenä suloisen sininen lemmikki.

Iloista viikonloppua!

Sittenkin kasvimaa

Nyt ovat kesäsäät olleet kohdillaan, ja olen ollut aika innoissani tulevasta ensimmäisestä kesästä uudessa kodissa. Nautin valtavasti maaseudun rauhasta, kesän tuomasta vihreydestä ja kauneudesta. Edes traktorien ajoittainen pörinä ei vähennä tuota rauhaa yhtään, sillä ne tuovat juuri oikeanlaista aitoa maaseudun kesän tunnelmaa.

Viime viikonloppu meni ulkosalla erilaisia pihatöitä tehden. Tontin takaosaan ilmestyi kasvimaa, vaikka sellaista ei pitänyt vielä tänä vuonna laittaa laisinkaan. Aluksi mies rupesi puhumaan ihan pienestä perunamaasta, ja sitten mietittiin, että kyllä ne omassa maassa kasvaneet porkkanat ja salaattikin olisivat vaan niin herkullisia. Loppujen lopuksi tuntuu, että olemme kohta lähes omavaraisia, kun perunan, porkkanan ja salaatin lisäksi maahan päätyi vielä kahta eri hernettä sekä kesäkurpitsaa. :D

Perunamaasta tulikin astetta isompi, kuin oli ajateltu. Ostettuja siemenperunoita vain riitti ja riitti, ja lopulta niitä tuli neljä pitkää penkkiä. Lapset olivat ihan otettuja tästä oman ruuan kasvatuksesta ja olivat innoissaan asettelemassa perunoita ja siemeniä maahan. Kasvimaa näyttää rutikuivalta, mutta onneksi eilen satoi aika paljon, joten eiköhän maa saanut vähän kostuketta.

Kasvimaa on tosiaan talon etupuolella aivan tontin takaosassa. Mies äesti traktorilla pitkää heinää kasvaneen pellon, joten nyt meidän tontin raja erottuu hyvin naapurin pellosta. Tontin nurkassa olevan kivikasan lähettyville on suunnitteilla rakentaa myöhemmin pihasauna vanhoista hirsistä. Hirret saatiin ilmaiseksi, joten eipä tule saunalle kauheasti hintaa.

Aiemmassa postauksessa lupailin, että voisin joskus laittaa tänne kuvan meidän tontin ei niin nätistä puolesta. Tässä viimeisessä kuvassa näkyykin oikein hyvin meidän järkyttävän rumat vanhoja hirsiä, lautoja ja muuta puutavaraa sisältävät pressuilla peitetyt kasat. Talokin kuvassa vilahtaa, joten voi vähän hahmottaa, missä kasvimaa sijaitsee. Miehen oikealla puolella on vielä muutama hirsikasa lisää, joten eipä tämä tontin toinen puoli tosiaan mikään kaunis näky ole.

 Ensimmäinen ulkorakennus, vanha aitta, onkin tarkoitus pystyttää jo tänä kesänä, jos vain rakennusluvat sun muut saadaan kuntoon. Aitta on niin tilava, että sen sisälle saisimme säilöön suuren osan pihan puutavarasta puhumattakaan pyöristä, suksista sekä muista kausivälineistä, jotka nyt ajelehtivat milloin missäkin. Aitan myötä piha tulee siis siistiytymään kummasti, joten odotan sitä kovasti.

Mitäs teidän lukijoiden kasvimaalla kasvaa tänä kesänä? :)

Maalämmön keruupiiri

Heippa pitkästä aikaa! Täällä on vaihteeksi sellainen vaihe, ettei blogin päivittelyyn ole ollut aikaa, voimia eikä myöskään minkäänlaista innostusta, joten olen jättänyt sen ihan suosista tuonnemmaksi. Nyt voisin kuitenkin laitella muutamia kuvia meidän tontilta, jossa kaivinkone on käynyt mylläämässä maisemaa uuteen uskoon.

Taloomme tulee vesikiertoinen lattialämmitys ja lämmönlähteeksi maalämpö. Aluksi oli ajatuksena tehdä maalämmölle porakaivo parinsadan metrin syvyyteen. Porakaivo olisi kuitenkin tullut yli puolet kalliimmaksi, joten päädyimme kaivamaan putket maapiiriin reilun metrin syvyteen. Nyt on tontilla sitten 800 metriä putkea siellä täällä. Tai ei nyt sentään ihan siellä täällä, vaan tarkasti suunnitellulla alueella. Maalämpöputkien päälle kun ei saa rakentaa mitään rakennusta, eikä niiden päältä saa esim. aurata lunta, joten ne kiertävät aikalailla tonttimme takareunassa ja rajojen tuntumassa.

Maalämpöputkien välissä pitää olla noin 1,5 metriä, joten kaivinkoneen kaivaman 1,4 metrin levyisen kuopan molemmissa reunoissa kulkee aina yksi putki. Alla olevassa kuvassa on vasta toinen putki paikoillaan.

Maalämpöputkia varten perustustentekovaiheessa laitetut suojaputketkin löytyivät pienen etsinnän jälkeen. Maalämpöpumppu meillä sijoitetaan kodinhoitohuoneen nurkkaan ja mies luultavasti tekee sen ympärille jonkinlaisen komeron helmipaneelista pitämään hökötyksen piilossa. 

   
Yllätyksiltä ei putkia kaivaessa vältytty. Tonttimmehan on peltoa, mutta sen takaosassa maaperä osoittautui melko kivikkoiseksi. Osa kivistä oli niin suuria, että kaivinkone sai juuri ja juuri järkäleet nostettua ylös ja kieriteltyä syrjään.  Nyt on tontin reunassa sitten kaksi isoa kivikasaa odottamassa, löytyisikö niille mitään käyttötarkoitusta.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua arvontaan! Se onnistuu täällä (klik)!


Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa! :)

Perustukset

Mies piti kesälomiaan toukokuussa ja oli tontilla lähes päivittäin 
kellon ympäri, välillä pidempäänkin. Sunnuntait ovat kuitenkin olleet 
lepopäiviä ja ne ollaan vietetty koko perhe yhdessä. Ihanaa, kun vihdoin 
on saatu jotakin konkreettista aikaan talon valmistumisen hyväksi.

Minä kun en tästä perustusten teosta juuri mitään ymmärrä, niin laittelenpa 
tänne lähinnä kuvia. Aluksi tontilla mylläsi kaivuri monta päivää. Soraa/
mursketta tuotiin yli kymmenen rekkakuormaa. Tehtiin tie ja kaivettiin 
piha ja talon paikka sekä viemäri-, vesijohto-, sadevesi- ja salaojaputket.

Tiivistetty murskepeti, jonka päälle tehtiin sitten varsinaiset perustukset.

Seuraavaksi oli vuorossa muottien ja raudoitusten teko.

Viime viikolla päästiin viimein valuhommiin.

Tällä hetkellä odottelemme betonin kuivumista ja seuraavaksi onkin vuorossa
vanhojen porakivien asettelu. Yritämme löytää kiville optimaalisen järjestyksen 
niin, että kiviä täytyisi katkoa mahdollisimman vähän. Noiden mahtavien 
järkäleiden käsittely ja lohkominen kun ei ole mitään ihan helppoa hommaa.

 Lopuksi vielä kuva meidän hirsikehikosta, jota veistetään parhaillaan. 

Kuva on parin viikon takainen, joten nyt ollaan jo paljon pidemmällä. 
Joskus juhannuksen jälkeen pitäisi kehikon olla pystytyskunnossa.  

Olen saanut totutella reilun kuukauden ajan yksinoloon lasten kanssa. Tätä se 
sitten tulee olemaan reilun vuoden ajan, jollei pidempäänkin, kun mies tekee 
kotiamme oman työn ohessa. Kyllä äidin ja isän sydäntä kirpaisi, kun yhtenä 
päivänä mies oli aamulla ollut rautakauppa-asioilla ja käväisi nopeasti vain 
hakemassa eväitä ja vaihtamassa vaatteita kotona. Poika tokaisi isille tämän 
taas lähtiessä, että "Heippa! Kiva, kun kävit kylässä!" Voi pientä! Pojalle tämä rakennusaika on varmasti raskas, kun ei näe isiä niin paljon. Itse olen jaksanut 
tähän mennessä yllättävän hyvin. Poika uhmailee ihan kiitettävästi, mutta

tyttö on edelleen niin kiltti ja tyytyväinen tapaus, että se helpottaa hommaa.

Pian se meidänkin talo kohoaa! En malta odottaa! :)

Meidän tontti

En ole mikään syksyihminen, mutta jotenkin tänään oli ihana ulkoilla pojan kanssa, kun sai laittaa kunnolla vaatetta päälle ja ilma oli niin syksyisen raikas! Poika ei jostain syystä suostunut nukahtamaan tänään ollenkaan päiväunille (yleensä nukkuu 2-3 tuntia), ja yöunille simahtikin sitten parissa minuutissa vähän ennen kahdeksaa. Voi pientä!

Mies oli käynyt purkutyömaalle mennessään ottamassa kuvia meidän tontista, joten tässäpä niitä nyt sitten on. Tuommoiselle peltopläntille pitäisi siis meidän tuvan ja pihapiirin aikanaan rakentua. Tuo pelto on kyllä siinä mielessä hyvä, että jopa minä saan ehkä siihen kukkia ja muuta kasvamaan. Ainakaan en voi syyttää huonoa kasvualustaa, jos kukat eivät ala kukkia. 

 

Maaperämittaukset tehtiin juuri ja maa on sen verran pehmeää, että pintamaata täytyy kaivaa noin metri pois ja tuoda rekkakaupalla soraa tilalle. Rahaa siihen saa menemään ihan mukavasti, mutta onneksi ei tarvitse kuitenkaan paaluttaa. 

Nyt ei voi muuta kuin odottaa ensi kevättä ja roudan sulamista, jotta perustusten teko voi alkaa. Ja jottei syksy ja talvi ihan pelkäksi odotteluksi mene, niin täytyy kai talon eteen aika paljon suunnittelutyötäkin tässä vielä tehdä. Julkisivu- ja pohjapiirustukset alkavat olla viittä vaille valmiit. Seuraava projekti onkin sitten keittiö. Aika paljon on jo ajatuksia ja ideoita keittiön suhteen, mutta kyllä siinä vain on kovasti pähkäilemistä! Aiheesta tulossa varmasti postausta tässä syksyn mittaan.

Ps. Jos joku sattuu tunnistamaan tonttimme paikan, niin toivon, ettet mainitse sitä kommentissasi. Sähköpostilla voi laittaa kysymyksiä, jos kiinnostaa :)

Muutoksia suunnitelmiin

Aina ei kaikki mene niin kuin on suunniteltu ja silloin on vain osattava ottaa uusi suunta. Pitkän pohdinnan tuloksena päätimme, että emme alakaan kunnostamaan ostamastamme vanhasta hirsitalosta meille kotia, vaan teemme vastaavan uuden talon. Vanhan talon purkamisen edetessä hirret ovat osoittautuneet todella huonokuntoisiksi. Osa hirsistä on aivan lahoja ja osaa ovat tupajumit päässeet vahingoittamaan. Lähes kolmasosa hirsistä täytyisi vaihtaa eli meidän olisi etsittävä yli 500 metriä vanhaa hyväkuntoista korvaushirttä. Toki tiesimme talon ostaessamme, että ainakin alimmat hirret täytyy vaihtaa, mutta näin laajat vauriot tulivat yllätyksenä. Näiden yllätysten takia vanhan talon kunnostamisessa olisi niin kova työ ja se veisi niin paljon aikaa, että emme valitettavasti pysty siihen hommaan ryhtymään. 

Laitetaan nyt yksi kauniinpikin kuva. Talon seinustalla kasvaa hieno tillipioni.

  Suunnitteilla on nyt sitten ulkoa vanhan talomme näköinen, hieman lyhyempi,  hirsitalo uudesta käsinveistetystä puusta. Vanhan talon toki puramme loppuun ja siitä saamme muun muassa hienot perustuskivet ja osan lattialankuista uuteen taloon. Vanhan talon hyväkuntoisista hirsistä rakennamme ulkorakennuksen. Haikein mielin jätän hyvästit vanhan talon tunnelmalle ja haavailemilleni vanhan tyylisille tapeteille. Uuden talon komeita hirsiseiniä emme halua piilottaa tapetin alle. Toivottavasti saamme luotua uuteen taloomme edes ripauksen vanhan pohjalaistalon tunnelmaa.

Tällä hetkellä suunnittelemme uuden talon pohjapiirustuksia yhdessä rakennusfirman kanssa. Meillä olikin pohjaratkaisuista aika selvä kuva, joten sisäpiirustuksissa ei kovin kauaa mene. Julkisivupiirustuksia täytyy hioa vähän kauemmin. Hirret veistetään ensi talvena. Rakennusluvissa ja muissa paperihommissa taitaa mennä sen verran aikaa, että perustusten teko jää luultaasti ensi keväälle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin hirsikehikon pystytyksen vuoro on sitten kesällä, luultavasti heinäkuussa. 

Tonttikaupat tehtiin reilu kuukausi sitten. Täytyykin laittaa tontista kuvia heti, kun sellaisia käyn räpsimässä. Ihanaa, kun asiat etenevät ja selkiytyvät, vaikkakin vähän eri tavalla, kuin olimme suunnitelleet. Olo on kuitenkin huojentunut, koska olemme joka tapauksessa jo vähän lähempänä omaa kotia. :)