Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 

 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!

Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.

 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Vanha kello ja maalatut ikkunalistat

Sateisen ja viileän juhannuksen jälkeen ovatkin ilmat olleet taas niin kesäiset! Toivottavasti kauniit säät jatkuvat myös tämän viikon jälkeen, kun minulla ja miehellä - ja varmasti monella muullakin - alkaa kesäloma!

Mies sai ennen juhannusta maalattua tuvan ikkunalistat. Maali on Ottossonin pellavaöljymaalia ja sävy kerman valkoinen. Kyllä oli ihana saada tämä pitkään tehtävälistalla ollut maalaushomma pois alta. Tuvan ilme on nyt juuri sellainen, kuin pitääkin. Vaikka eihän täällä valmista ole vieläkään, sillä tuolle pitkälle seinälle, jossa vanha pulpettikin on, on alusta asti suunniteltu seinänvieruspenkkiä. Mies olisi jo monta kertaa sitä alkanut tekemäänkin, ellen minä olisi toppuutellut. Tuossa seinustalla kun on pulpetti ja lasten kotileikkitavarat uuneineen ja nukensänkyineen (nämä stailasin kuvasta pois), joille ei muuta paikkaa ole ennen yläkerran valmistumista. Vielä täytyy siis yrittää kärsivällisesti odottaa näitä aivan viimeisiä silauksia.

  Instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet meidän uusimman ostoksen eli rompetorilta löytämämme vanhan vedettävän kellon. Sille ei paljon hintaa jäänyt, kun myyjä itse pudotti hintaa monta kertaa alaspäin. Kello on mielestäni todella kaunis ja sopii kuin nakutettu meidän tuvan tyyliin ja väreihin. Mikä parasta, kello pysyy hyvin ajassa ja lyö aina tasa- ja puolitunnein komeasti. Pitäisi vain ottaa tavaksi vetää se aina tiettynä päivänä, jottei unohtuisi. Kaksi vuotta elelimme täällä ilman minkäänlaista seinäkelloa, sillä vanhan kodin kello ei tämän kodin tyyliin sopinut. Tuleva koululainen on juuri oppinut kellonajat ja muutenkin aloimme olemaan selvillä siitä, minkä tyylinen kello meille sopisi, joten nyt oli hyvä hetki sen ostamiselle. Yllättävän nopeasti sopiva tulikin vastaan.

ILOISIA KESÄPÄIVIÄ!

Kuulumisia

Niin on taas aika rientänyt, ettei ole muka tänne blogiinkaan ehtinyt mitään päIvitellä. Päivät menevät työntouhussa ruokaa laittaen ja lapsia paimentaen ja illalla olisi vaikka mitä tehtävää. Pitkään haaveissa olleen aktiivisuusrannekkeen saatuani olen innostunut kovasti youtuben jumppavideoista ja niiden mukana tekisi mieli treenailla harva se päivä, kunhan vain ehtisi. Minä en ikinä jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin yleiselle kuntosalille tai jumppaan, sillä automatkojen kanssa koko hommaan menisi niin kauan aikaa. Kotona on kuitenkin hauska ja nopea treenata ja voi kokeilla vähän haastavampiakin tanssikuvioita, kun ei ole yleisöä. Oma perhe tosin välillä naureskelee äidin hassuille liikkeeille, mutta se ilo heille suotakoon. :D 

Paljon muutakin kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä olisi iltaisin, kuten läjä hyviä kirjoja odottamassa lukijaansa. Kotia olisi myös puunattava yhtenään, jos haluaisi sen näyttävän kodikkaalta ja siistiltä. No, voi kai sekin olla omalla tavallaan kodikasta, kun lelut ja tavarat ovat hujan hajan ja vähän siellä sun täällä. Ja sitten on vielä ne rikkaruohot puutarhassa ja kasvimaalla! Työ ei tosiaan tekevältä lopu! Jospa viikonlopun aikana saisin edes osan rikkaruohoista kuriin ja luettua jo hyvässä vauhdissa olevan kirjan loppuun.

Ebba Masalinin Potaatti-opetustaulu pääsi ensimmäistä kertaa seinälle. Tämä on hankittu oman ala-asteeni huutokaupasta.

Kävimme yhtenä sunnuntaina Maijan Wanhassa Navetassa Ylistarossa. Sieltä löytyy jos jonkinmoista pienempää ja isompaa aarretta. Tällä kertaa mukaan lähti pieniä suloisia Arabian kukkalautasia, nättejä aterimia, pieniä leivosvuokia sekä sievä maljakko.

Meidän kaikkien iloksi voin kertoa, että meidän raksa etenee taas hieman! Mies alkoi alkuviikosta maalata tuvan ikkunalistoja. Nyt maalataan toista kerrosta ja toivon, että kolme maalikerrosta riittää, jolloin homma olisi valmis maanantaina. Lopputuloksesta varmasti tulossa kuvia, kunhan saadaan homma valmiiksi! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Virkattu mekko

Nyt on pari päivää ollut yhtä viileää kuin viime kesänä konsanaan! Tuulikin on niin kova, että en ole saanut otettua kunnollisia kuvia juuri kukintansa aloittavista juhannusruususta ja suviruususta. Toivotaan, että tuuli pian laantuu, jotta saan kuvata noita ihanuuksia!

Olen aiemminkin kuvannut tänne vanhoja mekkojani, joita tätini ovat minulle virkanneet ollessani pieni. Äitini on säilyttänyt mekot tallessa kaikki nämä vuodet, ja oma tyttöni on saanut käyttää niitä monena kesänä. Vielä olisi tämä yksi ihana mekko, joka on nyt tytölle juuri sopiva! 

Miehen tekemä naulakko on vielä maalaamatta ja tuskin sitä maalataankaan ennen kuin ikkunoihin ja oviin saadaan listat ja kuisti saadaan muuten maalattua. Instagramin puolella sainkin naulakolle hyviä väriehdotuksia. Vaaleanharmaata on kuistin lattiassa, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Yksi ehdotus oli tuo paneeliseinän vanha vihreä tai vaihtoehtoisesti sama maali astetta tummempana. Tätä jäädään miettimään.

Tytön kanssa kävimme poimimassa tämän kesän ensimmäisen kesäkukkakimpun hiekkatien varrelta. Niin ihana tämä aika, kun luonnon omasta kukkakaupasta voi hakea mielin määrin kauniita kimppuja maljakkoon.

Saa nähdä, saadaanko sitä sadetta tälläkään viikolla!


ILOA PÄIVIISI!

Kesäkuun ensimmäinen

Täällä on viikon loma vietetty ja kesäkuu tehdään taas töitä ennen oikeaa kesälomaa. Eskarilaisen kauan odotettu kesäloma alkoi tänään. Hän on tykännyt eskarista kovasti, mutta aamuherätykset ovat olleet yhtä tuskaa varhaisesta nukkumaanmenosta huolimatta. Nyt hän saa onneksi nukkua koko kesän ihan rauhassa ilman kiirettä herätä.

Olen iloinnut siitä, että saimme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan, joka tuoksuu huumaavalta, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii.

 

Ihastuttavat keltapäivänliljat aukesivat myös eilen.

Nautin niin paljon, kun pihalta löytyy ihania kukkia poimittavaksi sisälle maljakkoon. Lemmikkien lisäksi syreenien juurella kasvaa kauniita tummemman sinisiä nurmitädykkeitä, joista tein pienen kimpun kirpparilta löytämääni kermakkoon. Ojan varretkin alkavat jo täyttyä kesäkukista, joten sieltäkin saa pian poimittua kaunistusta maljakkoon.

 Loppuun vielä hauska kuva, jonka otimme muutama viikko sitten Törnävän kartanon mailla. Tämän kuvan vitsi on siinä, että vähän samanlainen kuva on otettu kolme vuotta sitten pikkuveljen ollessa parin kuukauden ikäinen. Silloin meillä tosin oli oikein kameran jalusta mukana ja olimme vartavasten hienoja potretteja ottamassa, ja nyt taas napattiin nopsasti pari kuvaa ohimennen. Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä, kun muistelimme kolmen vuoden takaista samalla penkillä otettua kuvaa ja pikkuveli kapusi käskemättä samalla tavalla isompien syliin makaamaan. <3

Tässäpä vielä se alkuperäinen kuva. Kolme vuotta on kulunut tosi nopeasti. :)

Toivottavasti lämpöä ja auringonpaistetta riittää vielä kesäkuullekin!

IHANAA KESÄKUUTA SINULLE!

Vanhoja opetustauluja ja ovia

Olin viime viikonloppuna lasten kanssa mummulassa ja kävin paikallisen kyläkoulun huutokaupassa. Siellä oli myynnissä lähinnä monenlaisia antiikinaikaisia koneita kuten sähkökäyttöinen perunankuorimiskone jne. Yleisöä kiinnosti eniten opetustaulut ja ne myytiin näppärästi viimeisenä. Vietin huutokaupassa yhteensä viisi tuntia, eikä kaikkia tauluja oltu lähtiessäni vielä edes myyty.

Ebba Masalinin kasvitauluja oli myynnissä paljon, mutta niitä meillä on jo niin hyvä määrä, että sivuutin ne täysin. Nyt lähti mukaan kovan kilpailun päätteeksi lammastaulu sekä pojille hauska eläintaulu. Olemme suunnitelleet, että joskus tulevaisuudessa voisimme ottaa meille joko kanoja tai lampaita ja siksi tuo lammastaulu oli niin sopiva. Kana-aiheinen taulukin oli myynnissä, mutta välillä hinnat kipusivat yli seitsemäänkymmeneen euroon saakka (noin suolaista hintaa en tosin omistani joutunut maksamaan), joten ihan kaikkia en voinut omakseni huutaa.

Lammastaulu ei vielä pääse pysyvästi seinälle, mutta kyllä sille jossakin vaiheessa paikka löydetään. Eläintaulu ripustettiin nyt isomman pojan sängyn päätyyn ja ehkä se jonakin kauniina päivänä pääsee jomman kumman pojan huoneeseen. Odotan yläkertaa ja lisätilaa niin kovasti, ja välillä iskee epäusko, että voiko meillä tosiaan olla joskus lähes kaksinkertainen määrä leikki-, oleskelu- ja tavaransäilytystilaa nykyiseen verrattuna. Sitä odotellessa!

Mies on tehnyt myös hyviä ja ehkä vielä vähän tarpeellisempia löytöjä kuin nuo minun opetustauluni. Hän osti Torista viisi vanhaa nelipeilistä ovea. Näistä saamme upeat ovet eteisen ja yläkerran vaatekomeroihin. Ovet eivät olleet hinnalla pilattuja, joten senkin puolesta ne olivat tosi hyvä löytö. Yhdessä hieman leveämmässä ovessa, joka ei nyt näy kuvissa kokonaisuudessaan, oli hieno kamarilukko.

Lapset ovat isin kanssa ulkona ja odottavat jätskiautoa saapuvaksi näillä  minuuteilla. Se pysähtyy aivan meidän talon vieressä. Isompi poika menee tänään eskarikaverinsa synttäreille. Minulla olisi niinkin rattoisa homma kuin vessan pesu edessä tänään, mutta muuta pakollista askaretta ei onneksi ole. Pihalla haluan ainakin päästä kuljeksimaan, sillä viime kesänä istutetut perennat kasvavat hurjaa vauhtia. Ruohokin on parin päivän aikana muuttunut jo kovin vihreäksi. Pihajutuista voisinkin laitella kuvia tänne blogiin pian!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Vanhoja aarteita

Meidän keittiön työtasot ovat kovin vaaleat ja kaipailin jotakin rouheaa vanhaa esinettä vastapainoksi. Viime sunnuntaina olimme lähes koko päivän ulkosalla pihahommissa ja silloin eteeni sattui kaksi juuri sopivaa vanhaa esinettä. Meidän tontille parhaillaan siirrettävän vanhan aitan sisällä oli suuri kaksiosainen viljalaari ja nämä kauniit luukut ovat olleet tuon viljalaarin luukkuja. Nyt ne saavat koristaa meidän keittiötä.
 

Neilikka on sitten ihana kukka! Ostin tämän vaaleankeltaisen kimpun lähes kaksi viikkoa sitten ja se kukkii edelleen kauniina.
  

Seuraavien kuvien otosta on jo reilu viikko aikaa, joten niissä nuo viljaluukut eivät näy. Nämä kuvat otin jonakin harvinaisena hetkenä, kun keittiö ja sen ympäristö oli puunattu oikein kunnolla, joten näette keittiötä vähän joka suunnasta. Olen edelleen aivan ihastunut tuohon vanhan vihreän sävyyn, jota meillä on keittiössä ja kuistissa. Olen myös tosi tyytyväinen, että jääkaappi ja pakastin saatiin piiloon kauniiden paneeliovien taakse.

Ruokakomeron vasemmalla puolella oleva seinä minun on pakko aina rajata kuvista pois, sillä siinä on meidän työpöytä, joka on aina aivan täynnä kaikenmaailman papereita, kirjoja, lippuja ja lappuja. Työpöydällä sijaitsee myös läppäri, jolta näitä postauksiakin aina kirjoittelen. Työpöytä pääsee aikanaan yläkertaan piiloon, mutta täällä alakerrassa sille ei mitenkään löydy muuta paikkaa. Voitte uskoa, että olemme yrittäneet sellaista keksiä!

 AURINKOISTA JA RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!