Kuulumisia ja pihajuttuja

Heippa! Täällä on syksy lähtenyt taas vauhtiin arkisine askareineen. Poika siirtyi jo toiselle luokalle, ja tyttökin on nyt reipas eskarilainen. Minä jatkan opintoihini kuuluvaa työharjoittelua vielä jouluun saakka. Elo-syyskuun vaihteessa lomailimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa ulkomailla. Vietimme ihanan aurinkoisen ja uimapainotteisen loman Kreetalla. Kyllä teki hyvää päästä pitkästä aikaa vähän kauemmas lomalle. Edellisestä ulkomaanmatkasta (meidän häämatka) kun oli jo yli kymmenen vuotta! Nuorin on vielä niin vauhdikas kaveri, että totesimme, ettei yhtään aiemmin olisi tämän sakin kanssa kannattanutkaan reissuun lähteä. Matkasta jäi ihania muistoja kaikille!

 Minulla on ollut koko ajan tehtävälistalla pari blogipostausta, mutta kuinka sen postauksen väsääminen voikaan olla niin vaikeaa. Minulla on nyt viisi perättäistä vapaapäivää putkeen, joten nyt on pakko saada näitä rästihommia tehtyä. Tässäpä siis muutamia kuvia meidän tämän kesän uusista pihajutuista.

Laitoimme porraspäähän liuskekiviä ja ollemme tykänneet tosi paljon lopputulokseesta. Liuskekivet tuovat kivasti ryhtiä porraspäähän ja ehkä hiekkaakaan ei kulkeudu ihan niin paljon sisälle kuin ennen.

 Toinen iso saavutus on meidän uusi perennapenkki, jonka tätini on suunnitellut ja pitkälti toteuttanutkin. Tätini ja äitini tulivat meille auto täynnä puutarhoistaan ottamiaan perennoja. Ahersimme elokuun helteissä monta tuntia maata kaivaen ja möyhentäen ja kukkia istuttaen.

Uudesta kukkapenkistä löytyy muun muassa tulikellukkaa, isorikkoa, myskimalvaa, harmaamalvikkia, syyskaunosilmää, syysleimua, syreenileimua ja komeamaksaruohoa. Tulppaanin sipuleita on tarkoitus laittaa keskiosaan vielä tänä syksynä. Nyt meidän keittiön ikkunan alla pitäisi kukkia aina toukokuusta syksyn pakkasiin saakka! Syksyn viimeinen kukkija on alla olevan kuvan komeamaksaruoho, joka kukkii parhaillaan.

Liljapenkkikin sai muutaman liljan lisää ja äitini laittoi toisen kerroksen vanhoja tiiliä maahan uponneiden tiilien päälle, jotta ne tulevat paremmin esiin.

En malta odottaa ensi kevättä ja kesää, kun saa jännätä näiden kaikkien uusien kukkien kasvua!

Ihanaa syksyä kaikille!

Seuraa Ahonlaidan touhuja instagramissa! 

Sinne pääset tästä!

 

Paviljonki

Hei pitkästä aikaa! Täällä odotellaan kovasti, että säät lämpenisivät, jotta päästäisiin kunnolla uimaan. Ihan viime heinäkuun tapaisia helteitä en odota, mutta uimavesien kannalta se oli kyllä aika ihanaa.

Kesä on sujunut mukavasti! Juhannus vietettiin perinteisesti Keuruulla ja viikko sitten isommat lapset olivat isin kanssa lastenleirillä. Olimme myös muutaman yön reissulla Tampereella, jossa tutustuimme Tallipihaan ja sen  ympäristöön, kävimme Koiramäen eläinpuistossa Särkänniemessä ja vierailimme miehen veljen perheen luona. Siskoni on miehensä kanssa koko kesän ulkomailla, joten hyödynsimme heidän tyhjillään ollutta kotia ja  yövyimme siellä. Tuurin tivolissa on tullut myös käytyä kesän aikana jo pari kertaa hurvittelemassa. 

Mies löysi alkukesästä Torista edullisen paviljongin. Tampereen reissulla kävimme myös Ikeassa ja sieltä löytyi edullisesti (alle 4€ 2kpl) verhot paviljongin muutamalle sivulle. Vielä se tarvitsisi jonkun isomman pöydän ja vähintään viisi tuolia. Tämä meidän rähjääntynyt pieni pöytä tuoleineen on ostettu minun ja miehen ensimmäisen yhteisen kerrostaloasunnon parvekkeelle kymmenen vuotta sitten, eikä oikein vastaa meidän nykyisiä tarpeita. Jospa sopiva pöytä tuoleineen putkahtaisi jossakin vastaan. Olisi kiva saada tuo paviljonki viihtyisäksi, kun meillä ei ole mitään terassia tai vastaavaa, missä viettää pihalla aikaa.

 

En ole eläessäni leiponut Pavlova-kakkua, vaikka olen sitä maistanut ja rakastan itseleivottua marenkia. Tänään päätin leipoa Pavlovan jälkiruuaksi ja olihan se aivan mahdottoman hyvää ja suussasulavaa herkkua marjojen ja kermavaahdon kanssa! Ihanaa, kun minulla on tyttö aina innokkaana kuvausassistenttina. Nytkin hän haki apilat pöydän koristeeksi ja järjesteli ruusukupit ja lusikat nätisti paikoilleen.

 

Minulla on ollut jo pitkään mielessä tehdä postaus meidän kodinhoitohuoneesta, johon mies on saanut muutaman laatikon ja tasoja rakennettua. Taisin siitä mainita jo viime postauksessa monta kuukautta sitten. Jospa saisin sen joku päivä tehtyä! Myös jonkinlainen puutarhapostaus olisi kiva tehdä, mutta katsotaan, katsotaan!

Instagram-tilini päivittyy lähes päivittäin, joten otapa seurantaan https://www.instagram.com/taloahonlaidalla/

Ihanaa heinäkuun jatkoa!

Keskikesän kukkijat

Eilen satoi viimein oikein kunnolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon sade sitten huhtikuun ja  tuli kyllä tarpeeseen! Juhannusruusu ja suviruusu ovat kukkineet jo kaksi viikkoa. Viimeiset nuput aukesivat juuri. Maltoin napata pari kukkaa maljakkoonkin, vaikka ne lakastuivat siinä yhdessä yössä.

 Pihalla ruusuja ja muita kukkia on ollut haastava kuvata, kun lähes joka päivä on tuullut niin kovasti. Välillä olenkin rientänyt kuvaamaan niitä iltaisin, kun tuuli on tyyntynyt.

Näiden juhannus- ja suviruusukuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille

OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA! <3

Kesäkuun ensimmäinen

Täällä on viikon loma vietetty ja kesäkuu tehdään taas töitä ennen oikeaa kesälomaa. Eskarilaisen kauan odotettu kesäloma alkoi tänään. Hän on tykännyt eskarista kovasti, mutta aamuherätykset ovat olleet yhtä tuskaa varhaisesta nukkumaanmenosta huolimatta. Nyt hän saa onneksi nukkua koko kesän ihan rauhassa ilman kiirettä herätä.

Olen iloinnut siitä, että saimme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan, joka tuoksuu huumaavalta, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii.

 

Ihastuttavat keltapäivänliljat aukesivat myös eilen.

Nautin niin paljon, kun pihalta löytyy ihania kukkia poimittavaksi sisälle maljakkoon. Lemmikkien lisäksi syreenien juurella kasvaa kauniita tummemman sinisiä nurmitädykkeitä, joista tein pienen kimpun kirpparilta löytämääni kermakkoon. Ojan varretkin alkavat jo täyttyä kesäkukista, joten sieltäkin saa pian poimittua kaunistusta maljakkoon.

 Loppuun vielä hauska kuva, jonka otimme muutama viikko sitten Törnävän kartanon mailla. Tämän kuvan vitsi on siinä, että vähän samanlainen kuva on otettu kolme vuotta sitten pikkuveljen ollessa parin kuukauden ikäinen. Silloin meillä tosin oli oikein kameran jalusta mukana ja olimme vartavasten hienoja potretteja ottamassa, ja nyt taas napattiin nopsasti pari kuvaa ohimennen. Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä, kun muistelimme kolmen vuoden takaista samalla penkillä otettua kuvaa ja pikkuveli kapusi käskemättä samalla tavalla isompien syliin makaamaan. <3

Tässäpä vielä se alkuperäinen kuva. Kolme vuotta on kulunut tosi nopeasti. :)

Toivottavasti lämpöä ja auringonpaistetta riittää vielä kesäkuullekin!

IHANAA KESÄKUUTA SINULLE!

Keskiviikon terveiset

Minulla ja kahdella nuorimmaisella alkoi reilun viikon loma. Olen varannut aika monelle päivällä lasten lääkäreitä, neuvoloita sun muita pakollisia menoja, joita on hankala yhdistää töiden kanssa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tekemään myös monenmoista mukavaa tämän ylimääräisen loman aikana, eikä pelkkiä tylsiä lääkärikäyntejä. 

Tämä on nyt se aika vuodesta, kun postaukset täyttyvät kukkakuvista ja minkäs sille voi! Puutarhassa tapahtuu lähes päivittäin jotakin uutta, vaikka itse ei tekisi sen eteen juuri mitään. Syreeni- ja juhannusruusupensaiden juurella kasvaa suloisia mukana siirtyneitä lemmikkejä ja löytyypä sieltä aika monta ahomansikan lehteäkin. Olisihan se ihana syödä ahomansikoita myös omassa pihassa, eikä vain mummulassa. 

Minä en ole koskaan ollut mikään kova kesäkukkien ostelija, vaikka kukista pidänkin. Nytkin ostin vain muutaman punaisen pelargonian ulko-oven viereen. Minulle riittää aivan hyvin nämä meidän puutarhassa kasvavat kaunokaiset sekä ojan reunoilta poimitut kesäkukkakimput. On suuri onni, että meidän monilla sukulaisilla on upeita puutarhoja, joista saa hakea lähes mielin määrin upeita perennoja sekä pensaiden ja puiden taimia. Tulppaanin ja krookuksen sipuleita minun täytyy kyllä syksyllä käydä ostamassa, sillä niin ihania kuvia olen niistä saanut ihastella muiden blogeista ja instagram-tileiltä.

Viime keväänä siirsimme molemmin puolin taloa yli kymmenen syreeniä, sekä valkoisia että violetteja. Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan! Se on suuri ilon aihe! Myös juhannusruusussa on jo useita lupaavia nuppuja. En voi lakata ihmettelemästä, miten upea on seurata oman puutarhan kukkien, puiden ja pensaiden kasvamista.

Laitettiinhan me muuten viikonloppuna pieni kasvimaakin tuonne pihalle! Viime vuoden kasvimaa tuotti satoa muutaman porkkanan, herneen ja perunan verran. Kesäkurpitsa ei tuottanut minkäänlaista hedelmää, eikä edes salaatti. Silloin kasvimaan pohja oli todella savinen ja kuiva. Nyt teimme kasvimaan vähän multaisempaan paikkaan, ja toivottavasti yhdestä perunanvarresta löytyy tänä vuonna edes vähän enemmän kuin yksi syömäkelpoisen kokoinen peruna. Perunan lisäksi kylvimme porkkanaa, hernettä ja tilliä. Suuremmat kasvimaasuunnitelmat saavat odottaa tuleviin vuosiin.

Tällainen puutarha- ja kasvimaakatsaus tällä kertaa! 

ILOISTA VIIKONJATKOA!

 

Lasten herkkuja ja puutarhan kukkijoita

Meillä tehdään aika usein pirtelöä, johon laitan mansikoita, banaania, maustamatonta jogurttia sekä maitoa. Joku ehkä sanoo tätä smoothieksi, mutta meillä se on pirtelö. Banaanin ansiosta pirtelöön ei tarvitse lisätä lainkaan sokeria, mikä on hyvä juttu, koska sokeria tulee ihan tarpeeksi muualta. No, meillä osa lapsista ei jostakin kumman syystä suostu tätä herkkua kuitenkaan juomaan. Mutta ihme kyllä, kun tuon saman seoksen pistää jäätelömuotteihin ja pakkaseen, niin se kummasti alkaakin maistua kaikille!

Mainittakoon, että tämä nirsoilija on kaiken lisäksi meidän eskarilainen, joka tietää tasan tarkkaan, että ainekset ovat täysin samat, mutta silti vain pirtelö ei maistu, mutta jäätelö maistuu. Niinpä meillä jäädytellään pirtelöä aika usein ja näitä terveysjäätelöiksi tituleerattuja herkkuja lapset syövät kesät talvet. Omasta mielestäni pirtelö on parempaa sellaisenaan, kuin jäädytettynä, mutta makunsa kullakin. Ja miksi tehdä asioista vaikeaa? Jos kerran jäätelömuodossa terveellinen pirtelö maistuu lapsille, niin antaa mennä vaan, vaikka sitten aamu- tai iltapalaksi.

 Monesti lisään sekaan vielä lapsilta salaa pienen määrän puolukoita tai karpaloita, joita lapset eivät muuten mielellään söisi. Tässä muodossa vieraammatkin marjat menevät läpi, kunhan päämakuina ovat tutut banaani ja mansikka. Lapset rakastavat värikkäitä jäätelömuottien tikkuja, mutta nyt halusin hivellä omia silmiäni ja laitoin muutamaan jäätelöön nätit kierrätetyt puiset tikut. Heti tuli lapsilta sanomista, kun ei ollutkaan sitä ihanan räikeää pinkkiä ja oranssia tikkua, ja joltakulta meinasi jäädä jopa jäätelö syömättä tylsän puisen tikun takia. Kyllä se on välillä pienestä kiinni! :D

 

Puutarhassa kukat kasvavat vauhdilla ja osa kukkii jo ihanasti. Tillipionissa on jo paljon kukkia auki ja jouduimme laittamaan sille tuet, kun pitkät varret alkoivat jo mennä maata myöten. Tillipioni on kaunis kukka, mutta kukinta kesti ainakin viime vuonna hyvin lyhyen ajan ja terälehdet varisevat helposti tuulen tuiverruksessa. Nämä kuvat otin eilen ennen tukien laittoa.

Myös yhdessä tuomessa on nyt pari ihanaa kukkaa! Se on jo paljon se, näin toisena kesänä. Alla olevien kukkien nimiä en edes muista. Saa vinkata, jos joku tunnistaa!

AURINKOISIA PÄIVIÄ SINULLE!

Puutarhan kevät

Kylläpä kevätsäät nyt hellivät meitä! Tänään meidän pikkumies täytti kolme vuotta! Sen kummempia juhlia ei vietetty, koska lapsilla oli jo aiemmin yhteiset juhlat, mutta kivalla eväsretkellä kävimme aamulla metsässä.

Ruoho on saanut ihanan vihreän värin ja kasvit kasvavat aivan silmissä. Tuleva kesä on toinen täällä uudessa kodissa ja viime kesänä ehdimme istutella jos jonkinlaisia kasveja pihaan. Lähes kaikki puut, pensaat ja perennat ovat peräisin sukulaisiltamme.

Tillipioni kasvaa kamalaa vauhtia ja samoin päivänlilja ja varjolilja ovat jo hyvässä mitassa. Tillipioni on sen verran matala, että on nyt jo aikalailla maksimipituudessaan, joten se saa jäädä paikalleen, vaikka moni viime kesänä varoitteli meidän seinänvierustalla olevista kasveista. Korkeat liljat siirrämme jossakin vaiheessa muualle, kunhan keksimme niille muun paikan.

Juhannusruusu kukki jo viime kesänä kauniisti, mutta vieressä oleva suviruusu ei vielä montaa kukkaa suostunut antamaan. Näitä ruusupensaitahan jänis oli käynyt talvella jyrsimässä, joten katsotaan, miten ruusut siihen reagoivat.

Syreeneissä on jo lupaavat silmut. Niitä meillä on talon molemmin puolin sekä violettina että valkoisena. Nämä siirrettiin myös meidän pihaan viime keväänä ja hienot lehdet niihin tuli viime kesänä, mutta ei kukkia. Onko kenelläkään antaa hyvää arviota, miten monta kesää mahdollisia kukkia saa odottaa? Välillä Aika usein sitä toivoisi, että pihassa olisi edes muutama korkea puu tai pensas valmiina suojaa antamassa, eikä kaikkea tarvitsisi kasvattaa alusta asti itse, mutta näillä mennään. :)



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Hyvää Naistenpäivää!

Naistenpäivän kunniaksi oli taas leivottava jotakin hyvää. Päädyin keväiseen sitruunakakkuun. Kakun ohje löytyy neljän vuoden takaisesta postauksestani. Mies tuli töistä kukkakimpun kanssa, kun olin hänelle vinkannut, että tänään olisi toivottavaa sellainen tuoda. Annoinpa vielä ohjeet parista kukkalaadusta ja väristä, jotta ei menisi pieleen. Mistäpä mies voi muuten tietää emännän kulloisenkin kukka- ja värimieltymyksen, kun se vaihtuu niin usein vuodenajan ja äkillisten päähänpistojen mukaan.

Meidän pihassa vierailee jänö. En ole sitä tosin nähnyt, mutta piha on täynnä jäniksen jalanjälkiä sekä papanoita. Jänis on myös tehnyt hieman tihutöitä, sillä varsinkin syreeni- ja juhannusruusupensaita on järsitty oikein kunnolla. Ihme, kun piikikkäät ruusupensaatkin ovat kelvanneet pupulle. Toivottavasti nämä tihutyöt eivät aiheuta ongelmia meidän viime kesänä istutetuille pensaanaluille. 

 IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ! <3