Visit Ilmajoki osa 2

Viime postauksessa (klik!) kerroin osallistuneeni viikko sitten Visit Ilmajoen järjestämään bloggaajapäivään, jossa saimme tutustua Ilmajoen mielenkiintoisiin nähtävyyksiin. Lounasaikaan saavuimme Ilmajoen Kestikartanolle, jossa nautimme monipuolisen ja todella herkullisen noutopöytälounaan. Kestikartanolle kannattaa poiketa lounaalle arkipäivinä klo 10.30-14.00. Vuonna 1878 rakennetussa Kestikartanossa voidaan järjestää myös juhlia ja muita tilaisuuksia isollekin joukolle.

  

 

Kestikartanon yrittäjäpariskunta pitää viereisessä rakennuksessa Hostellia, jossa on kuusi kauniisti sisustettua majoitushuonetta sekä yhteiset suihku-, keittiö-, sauna- ja oleskelutilat. Pääsimme kurkistamaan myös Hostelliin, ja ihastuin niin rakennuksen yleisten tilojen kuin majoitushuoneidenkin upeisiin tapetteihin ja vanhoihin huonekaluihin.

Lounaan jälkeen bloggaajaryhmämme jakaantui taas omien valintojen perusteella eri kohteisiin. Yksi ryhmä lähti katsastamaan Jari Mäen West Ranchin ja toinen tutustumaan Voimavaratila Toiskaan. Minä ja muutama muu innokas päädyimme läheiselle Namituvalle, joka on perinteinen karamellitehdas.
Namitupa valmistaa monen värisiä ja makuisia kovia karamelleja. Tehtaanmyymälä on auki arkisin klo 9-17 ja kesäkaudella sekä joulun alla myös lauantaisin klo 10-14.

  

Yritysesittelyn jälkeen pääsimme asiaan, kun saimme laittaa päällemme leipurinkaavut, -myssyt ja -hanskat ja pääsimme karamellileipurin ammattimaisella opastuksella leipomispuuhiin. Karamellimassa oli meille keitetty valmiiksi, mutta siitä eteenpäin saimme kokeilla kaikkia työvaiheita itse. On vaikea uskoa, että tuo alla olevan kuvan läpinäkyvä massa muuttui pikku hiljaa sitä työstäessä aivan kiiltävän valkoiseksi. Punainen väri sentään tuli purkista.

Oli todella mielenkiintoista nähdä ja kokea polkkakarkkien tekovaiheet itse. Karkkien teko ei ollut mitään aivan helppoa hommaa, sillä kädet olivat koetuksella sitkeää, kuumaa, massaa työstäessä ja massa jähmettyi nopeasti jäähtyessään. Meillä oli kuitenkin todella hauskaa, ja eniten sai nauraa omien karkkien muotoiluille. Ei tullut ihan saman muotoisia, kuin ammattilaisten tekemät, mutta maku oli onneksi sama! Itsetehdyt karkit sai viedä paketissa kotiin ja siellä riittikin innokkaita maistelijoita näille herkuille.

Namitupa tarjoaa opastettuja työnäytöksiä, jossa pääset tutustumaan karamellitehtaan historiaan ja karamellin valmistukseen. Mikäpä olisi hauskempi retkikohde vaikkapa koululaisryhmälle! Pienryhmät voivat myös tulla ohjelmapalveluna valmistamaan karamellileipurin opastuksella omat karkkinsa, kuten me teimme.

 

 Päivän päätteeksi pääsimme risteilemään Kyrönjokeen jokilautalla. Kahvi ja mokkooset maistuivat kauniissa jokimaisemissa. Mokkooset ovat paikallinen herkku, joka muistuttaa niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin pieniä paksuja lättyjä.

Päivä oli kokonaisuudessaan todella antoisa. Jokainen kohde oli hyvin positiivinen elämys. Ei voi muuta kuin todeta, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, kun ihan naapurista löytyy näin monipuolista nähtävää. Tekisi mieli tutkia muidenkin lähikuntien (ja ihan tämän omankin) tarjontaa tarkemmin ja käydä tutkimassa kesän aikana kaikki kohteet, jotka ovat jääneet näkemättä. 



Kiitos Visit Ilmajoki ja kaikki elämyskohteet upeasta päivästä!

Visit Ilmajoen sivuille pääset tästä!


*Yhteistyössä Visit Ilmajoki*

Aitan kuulumisia

Olen lupaillut laitella tänne meidän aitan kuulumisia jo pidemmän aikaa, ja muutama viikko sitten sain otettua siitä päivitettyjä kuvia. Tämän Joupin vanhan aitanhan oli tarkoitus valmistua viime kesän aikana, mutta yllätyshelteet hieman haittasivat miehen rakennusinnostusta. Toivotaan, että  ensi kesänä saataisiin aittaan katto päälle.

Mies on joutunut paikkailemaan aitan hirsiä aika kiitettävästi. Joidenkin hirsien kohdalla on ollut helpompaa vaihtaa koko hirsi uuteen, kun yli puolet hirrestä on ollut ihan lahoa. Ylempänä on onneksi parempikuntoisia hirsiä, joten siellä pääsee ehkä vähän helpommalla.

Sisällä aitassa on komeat alkupeäiset lattianlankut, joista jykevimmät ovat 60cm leveitä.

Lopuksi vielä Googlen kuvahaulla löytämäni kuva aitasta ennen purkua. Vellikello ja viiritanko tosin puuttuvat tästä kuvasta. Komiahan siitä tulee, mutta kyllä siinä on kovasti työtä. Itse mietin lähinnä sitä, miten paljon täällä talon sisällä olisi tapahtunut, jos tätä aittatyömaata ei olisi. Hetkeen kun ei ole sisällä tapahtunut mitään edistystä ja meinaa tämä kaikki keskeneräisyys ja varsinkin tuon yläkerran puuttuminen vähän ahdistaa. Mutta eiköhän se tästä, pikku hiljaa!

Täältä pääset aiempaan aitta-postaukseeni, jossa kerron enemmän aitan alkuperästä ja siitä, miten se päätyi meille. Sieltä näet myös upean vellikellon, viirin ja muita kuvia aitasta.

MUKAVAA MARRASKUUTA HARMAUDESTA HUOLIMATTA!

Pihasaunan väliaikaiskatto

Mies laittoi pihasaunarakennukseen väliaikaisesti peltikaton, jotta saamme sen varastokäyttöön talveksi. Päätykolmiot täytyy vielä peittää, ettei vesi pääse sisään. Ensi kesänä vaihdamme pellit sitten kunnon huopakattoon. Tavoitteenamme oli, että joko aittaan tai tähän pihasaunaan saadaan katto päälle talveksi ja tavallaan tämä tavoite on nyt saavutettu, vaikka katto onkin hieman erilainen, kuin olimme ajatelleet. Eiköhän tuota hökötystä nyt hetken aikaa katsele. :)

Vanhasta viljalaarista rakennetun kaksiosaisen rakennuksen oviaukkoja ei pystytty vilja-aukkojen takia tekemään keskelle. Ihan hyviltä nuo oviaukot näinkin näyttävät. Ovi-aukoista mies teki vain noin 160cm korkeita, jotta ovet eivät näytä liian korkeilta ja moderneilta.

 

Eilen mies sai jo toiselle puolelle vanhat lattialankut paikoilleen ja keräsimme sinne lasten kanssa tyytyväisinä ulkoleluja, kukkaruukkuja, haravoita ja paljon muuta tavaraa, jota on lojunut pitkin pihoja viimeisen vuoden. Tämän toisen puolen onkin tarkoitus toimia nyt aluksi ulkovarastona. Saunan puolelle tulee myöhemmin vähän parempikuntoiset lattialankut, mutta tämän talven lattian virkaa saavat toimittaa vanhat lavat. Sinne varastoidaan nyt aluksi puutavaraa.

Onpa hienoa saada edes jonkinmoinen ulkovarasto, kun sellaista on kaivattu niin pitkään. Nyt mies jatkaakin taas aitan hirsien parissa. Siitä kertoilen lisää myöhemmin.


MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA!

 

Aitan perustukset

Täällä Ahonlaidalla on saatu piharakennusten perustuksia tehtyä, ja voisin laittaa muutaman kuvan tänne blogiinkin nähtäväksi. Vanhan aitan perustukset on kaivettu, alle on laitettu murskeet ja finfoamit sekä valettu betoniantura. Lauantaina saatiin myös vanhat porakivet paikoilleen. Kivien alle ja väliin täytyisi vielä valaa betoni.

Aitan sisällä ollut hirsinen viljalaari pääsee tontin perälle pihasaunaksi ja varastoksi. Pihasaunan alle nurkkiin laitettiin tontilta aiemmin kaivetut isot kivet. Nämä hirret ovat niin kevyitä, että mies on saanut yksin nostettua jo useamman kerroksen hirsiä paikoilleen.

Tästä on hyvä jatkaa piharakennusten kanssa pikku hiljaa eteenpäin. :)

 

Juhannusruusun tuoksua ja retki Stundarsiin

Lauantaina vierailimme jo viidettä tai kuudetta kertaa Stundarsin Käsityöläispäivillä Vaasan lähellä. Stundarsin museoalueella on kymmeniä vanhoja rakennuksia, joita pääsee ihastelemaan sisältä ja ulkoa. Kauniissa maalaismiljöössä on mukava viettää lämmintä kesäpäivää.

Käsityöläispäivillä voi seurata erilaisia työnäytöksiä, kuten punamultamaalin keittämistä, raudan taontaa, pitsinnypläystä ja kehräystä. Paikalla paistetaan myös munkkipossuja ja niitä meidänkin piti maistaa uunituoreena heti alueelle tultuamme, sillä jonakin vuonna ne ovat loppuneet kesken. Lapsille riitti myös monenlaista puuhaa sekä lampaita, possuja ja kanoja ihmeteltäväksi. Tytöllä oli yllään keväällä ompelemani Alviina-mekko.

 

 Päivän päätteeksi menimme vielä matkan varrella asuvan lapsuuden- ja nuoruudenystäväni luo kylään. Siellä vierähti kesäilta nopeasti lettuja syöden ja kuulumisia vaihdellen sekä perheen uutta kotia ja puutarhaa sekä vauvaa ihastellen. Kotimatkalla lapset nukahtivat kaikki autoon jo seitsemän maissa pitkän päivän uuvuttamina.

 Meillä kotona juhannusruusu on ruvennut viimein kukkimaan. Nuppuja on vielä kovasti aukeamatta, joten saamme nauttia vielä jonkin aikaa näistä ihanista kukista ja niiden tuoksusta. Kesällä tulee grillattua usein, mikä helpottaa ruoan laittoa kovasti. Mies hoitaa grillauksen ja minun tarvitsee vain keksiä lisukkeet. Minä kun kokkaan meillä koko muun vuoden, niin on kiva päästä kesällä helpommalla.

Kukkien tuoksua kesääsi!

 

Aitan suunnittelua

Meidän pihalla riittää hirsikasoja ja niistä olisi kovin kiva päästä eroon. Toisin sanoen ne pitäisi pystyttää meidän tontille, jolloin ne muuttuisivat rumista hirsikasoista kauniiksi pohjalaispihapiirin ulkorakennuksiksi. Pari vuotta sitten mies huomasi työpaikkansa ikkunasta, että vanhan Joupin aitan paikalle ollaan rakentamassa kerrostaloa. Hänpä kysyi, millä hintaa aitan saisi omakseen ja kun muita ostajia ei nopealla aikataululla löytynyt, niin kohta se olikin jo meidän. Aitta olisi voitu kuljettaa kokonaisena meidän tontille, mikä olisi ollut tietenkin kätevin vaihtoehto. Ongelmaksi muodostui matkan varrella oleva junarata, jonka kaapeleiden ali korkea aitta ei olisi mahtunut. Niinpä se oli purettava ja odottaa nyt uudelleenpystytystä.

Aitta on melko massiivinen tapaus, ja miehen kertoessa minulle ostomahdollisuudesta olinkin ehdottomasti sitä mieltä, että en tuollaista jättiaittaa pihaani halua. Minulla kun oli mielikuva parista sievästä pikkuaitasta tontin laidalla. Nyt olen kuitenkin ehtinyt jo tottua ajatukseen komeasta ja korkeasta aitasta, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Asiaan totuttelua auttoi myös se, että meille ei lopulta tullut aitasta muita kustannuksia kuin sen purkaminen sekä tietenkin nyt tuleva pystytys.

Toiveena olisi saada aitta pystyyn syksyn aikana, kunhan luvat saadaan kuntoon. Ongelmaksi voi muodostua huopakaton teko, joka vaatii tarpeeksi lämpöisen ilman. Aitta on niin suuri (6x6m), että sen sisälle mahtuisi suuri osa pihan muista lauta- ja puukasoista ja piha siistiytyisi huimasti. Lisäksi saisimme kipeästi kaivattua säilytystilaa pyörille ja muille ulkovälineille. Siksi toivonkin, että aitta saataisiin kasaan tämän vuoden puolella, vaikka itse talokin on vielä kovin keskeneräinen.

Aitasta ei ole kovin hyviä kuvia kokonaisena, mutta näistä kuvista saa jonkinlaista osviittaa siitä, miltä valmis aitta tulee näyttämään. Koko komeuden kruunaa vellikellotorni sekä parimetrinen rautatanko viireineen. 

Googlemapsista löytyi vielä aika kelpo kuva aitasta. Aitan alkuperäinen ulkoasu tullaan säilyttämään hyvin tarkasti uudelleenpystytyksessä. Aitta pystytetään talon kuistista katsottuna etuoikealle.

Aitan sisällä oli vielä mukava yllätys – kaksiosainen hirrestä veistetty viljalaari, josta saamme sievän pihasaunan tontin perälle. Siitä voisinkin tehdä ihan oman postauksen myöhemmin. 


Iloa kesäpäiviisi!