Kakkuja, kakkuja

Pääsiäisenä juhlimme meidän kolmea kevään lasta sukulaisten kanssa. Tässäpä kuvakavalkaadia juhlien tarjoilupuolesta, kun kaikki onnistui kerrankin sekä ulkonäöltään että maultaan niin hyvin.

Meidän esikoinen täytti kahdeksan vuotta helmikuussa ja hänelle pidettiin jo silloin kaverisynttärit. Tytön 6-vuotissynttärit olivat viime kuussa ja nuorimmainen täyttää neljä huomenna. Leivoin kaikille lapsille omat kakut. Koska juhlat pidettiin pääsiäisenä, löytyy kakuistakin pääsiäisteemaa. Kuvissa näkyvien herkkujen lisäksi tarjolla oli sipsejä, karkkia sekä sitruuna- ja Wilhelmiina-pikkuleipiä.

 

Tytön kakun koristeluun löysin mallia googlen kuvahaulla. Sievä pupukakku pitää sisällään tavallisen vaalean kakkupohjan ja mansikka-vadelmamoussea. Korvat askartelin paperista ja ne pysyvät pystyssä paperien välissä olevan pitkän grilli/coctailtikun avulla.

 Nuorimmaisen kakussa on suklaapohja ja välissä valkosuklaavaahtoa. Päällä on kermavaahtoa sekä maitosuklaakuorrutus ja suklaamunakoristeet. Tämä eri resepteistä yhdistelty Kinder-kakku oli tosi tykätty. Koululainen halusi Philadelphiakakun, joka koristeltiin kinuskikastikkeella ja strösseleillä. 

Tykkään tosi paljon voileipäkakuista, mutta en ole ikinä tehnyt itse sellaista. Nyt uskaltauduin kokeilemaan Yhteishyvän lohikääretorttua, koska ohje oli tarpeeksi helppo. Kylmäsavulohen sijaan käytin lämminsavulohta ja sisälle laitoin kylmäsavulohi- ja ruohosipulituorejuustoa. Kääretortun jouduin katkaista keskeltä kahtia, jotta sain sen mahtumaan tarjoilualustalle. Tämä oli tosi maukas ja sai kehuja vierailtakin. Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan toistekin voileipäkakun tekoa! Koristelupuolessa tosin on vielä vähän opettelemista. 
 

Meidän kodinhoitohuoneessa on tapahtunut edistystä, kun mies on saanut sinne kahdelle seinälle kaappeja ja laatikoita pystyyn. Valmista ei vielä ole, mutta voisin laitella kuvia tännekin, kunhan ehdin. Instasta löytyykin jo muutamia kuvia kodinhoitohuoneesta. Blogi päivittyy melko harvoin enää, mutta insta useammin. Sinne pääset tästä!

Mukavaa kevään jatkoa! 

Uusi vuosi

Niin vaihtui taas vuosi! Vietimme vuodenvaihteen kotona pitsalla herkutellen ja muutaman raketin paukutellen. Eilen kävimme koko perhe katsomassa uuden Onneli ja Anneli -elokuvan. 

Viimeöisestä myrskystä on jotenkin selvitty. Myräkkä tuiskutti kaikki lumet tuohon meidän pikkutielle ja siinä oli yhdellä jos toisellakin vaikeuksia päästä töihin. Postiautokin vedettiin traktorilla kinoksesta pois. Onneksi meillä ei ollut mitään pakollisia menoja ja mieskin pystyi tekemään aamupäivän kotona etänä. Nyt on tiet aurattu ja pääsee taas liikenteeseen, jos on tarvis. Myrsky-yön jälkeisestä päivästä tulikin ihanan aurinkoinen ja pääsimme lasten kanssa pulkkamäkeen.

Viime vuoden alussa olin uuden edessä, kun aloitin seitsemän vuoden kotonaolon jälkeen työt yksityisenä perhepäivähoitajana. Vuosi oli ihana ja tykkäsin kovasti työstäni sekä siitä, että saimme olla vielä lasten kanssa kotona. Tänä vuonna työkuvioni muuttuvat jälleen, enkä itsekään vielä tiedä tarkasti, mitä vuosi tuo tullessaan. Odotan uusia tuulia positiivisen innokkaasti!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2019 SINULLE!
OLKOON SE HYVÄ JA LEMPEÄ!

Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.

  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.

 

Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  

Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!

OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Jouluseimi

Joulukuu on jo ehtinyt pitkälle ja viimeisetkin joulukortisteet kuusta lukuunottamatta ovat löytäneet oman paikkansa. Meillä ei ole mitenkään hirveän paljon joulukoristeita ja jo viime vuonna mietimme, että jotakin tärkeää puuttuu joulukodistamme. Se jokin oli jouluseimi. Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa enää siksi jouluksi ja tämän vuoden marraskuussa muistin asian uudestaan. Kovin helppo ei ollut mieleistä jouluseimeä tai jouluseimihahmoja löytää. Nämä jouluseimethän ovat Keski-Euroopassa hyvin yleisiä joulukoristeita, mutta meillä ei nyt jostakin syystä ollut mahdollisuutta lähteä ulkomaanmatkalle seimeä ostamaan. Niinpä etsin seimeä tai pelkkiä seimihahmoja netistä jos jonkinlaisista nettikaupoista ja lopulta löysin täydellisen hahmolajitelman Tonttumuseon verkkokaupasta.

Setissä oli yhteensä 11 kauniisti hahmoa: Maria, Joosef, Jeesus-vauva seimessä, enkeli, kolme viisasta miestä, paimen, lammas, härkä (piilossa itämään tietäjien takana) ja aasi. Hahmot on maalattu todella kauniisti, ja pidän kovasti niiden piirteistä. Pisimmät hahmot ovat korkeudeltaan noin 15cm. Mies lupautui tekemään hahmoille taustaksi tallin, jonka yhdessä suunnittelimme. Vähän kiire sen tekemisessä tuli, mutta lopputulos on kyllä upea! Onnea on rakennustaitoinen mies!

Museo Tonttukylä on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka syntyi vuonna 1997 taiteilija Pirjo Nygårdin ja hänen miehensä muuttaessa Pensalan kylään. Pirjo Nygård valmistaa nukkeja ja nukenosia sekä korjaa nukkeja ja muita leluja. Vuosien mittaan kerätyt nuket, tontut, nallet ja joulukoristeet kaipasivat tilaa ja siihen tarpeeseen syntyi tonttukylä.

1700-luvulta peräisin oleva alue koostuu kolmesta omistajiensa huolella korjaamasta rakennuksesta sekä pihapiiristä ja puutarhasta. Päärakennuksessa, vanhassa pohjalaistalossa, on nukkemuseo, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu nukeilla, nuken vaatteilla ja kengillä. Yläkerrassa pääsee tutustumaan 300 vuoden takaiseen nuken ja nallen valmistukseen.  Seitsemän huonetta kattavasta vanhasta makasiinista löytyy talli ja tonttuverstas. Vanhaan kiilakivinavettaan on rakennettu tonttumuseo, josta löytyy veikeitä tonttuja. Osa tontuista on mekaanistettu ja ne nytkähtävät illan tullen jatkamaan hommiaan, kuka maalisudin, kuka mittanauhan kanssa. Navetassa on myös Suomen suurin joulukoristemuseo, jonka vanhimmat koristeet ovat 1800-luvun alusta. Tonttukylässä on esillä yhteensä 8500 vanhaa esinettä, joten katseltavaa ja ihmeteltävää riittää.

Tonttukylän nettisivuille pääset tästä. Kannattaa käydä tutustumassa! Verkkokaupasta löydät muun muassa vanhoja joulukoristeita, astioita ja sisustustavaraa. Alue on auki kesäisin yksityisille vierailijoille ja muuna aikana ryhmille. Mekään emme ole vielä päässeet käymään tonttumuseossa, mutta voin vain kuvitella, miten hieno paikka se olisi vierailla koko perheen voimin. Kohde on ehdottomasti nyt vierailulistalla.

 Olen tosi onnellinen upeasta seimikokonaisuudestamme! Siitä tuli melko massiivinen, ja se pääsi paraatipaikalle tuvan patakaapin päälle. Wendelinin opetustaulukin sai häädön puusohvan päälle, sillä se ei oikein olisi sopinut seimen taustalle. Nyt täytyy vain toivoa, että lapset malttavat noudattaa ohjettamme: katsoa saa, mutta ei koskea! Aika houkuttelevaa noilla hahmoilla olisi ruveta leikkimään, mutta jospa ne pysyisivät paikoillaan ja ehjinä. Ihanahan seimiasetelman kauniita yksityiskohtia on myös tuijotella yhdessä ja muistella ensimmäisen joulun tapahtumia.

*Yhteistyöpostaus, seimihahmoista saatu alennusta*

www.tonttumuseo.fi

TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA!

Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 

 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!

Tapettivalintoja

Tuonne Instagramin puolelle olenkin laitellut viime viikkoina kuvia ihanista tapeteista. Edellisen kerran postailin tänne blogiin tapeteista kaksi ja puoli vuotta sitten, ja edelleenkään ei ole yhtään tapettia seinässä. :D Alakerran vessan tapetti on sentään jo ostettu, sillä huomasimme, että Isoäidin aikaan -tapetin valmistus lopetetaan. Tuli vähän kiire hankkia tapetti, ja rullia oli vielä jäljellä juuri tarvitsemamme määrä.

Tästä pääset aiempaan tapetti-postaukseeni. Aikalailla samana ovat tapettimieltymykset pysyneet. Tosin muutama värikäs tapetti on tullut lisää ja vastaavasti pari neutraalimman sävyistä tapettia on pudonnut joukosta pois. Kaikki ihailemani tapetit ovat Pihlgren&Ritolan malliston paperitapetteja. Muiltakin valmistajilta löytyy ihania vaihtoehtoja, mutta minusta nämä sopivat parhaiten meidän kodin tyyliin ja tunnelmaan. Vaikka yleensä teemme rakentamista ja kotia koskevat päätökset yhdessä miehen kanssa, niin näissä tapettiasioissa päätösvalta on aikalailla kokonaan minun. Joitakin valintojani mies on pitänyt ehkä vähän liian värikkäinä ja räikeinä, mutta eipä hän ole kuitenkaan mitään vastalauseita sanonut.

Kaunista Niittyleinikki-tapettia haluaisin yläkerran aulaan. Aulassa on monta hirsiseinää, mutta yhteen väliseinään tulee tapetti. Tykkään kovasti tuon tapetin ja tummien hirsiseinien yhdistelmästä. Ainakin aulan hirret käsitellään tummaksi, kuten alakerrassakin. Lastenhuoneiden hirret voisivat saada joko tumman tai aivan vaalean käsittelyn. Ehtiihän tässä vielä miettiä. 

 Lukko-tapetti on ollut alusta saakka yksi suosikeistani. Tuota  oikeanpuoleista sävyä olen ajatellut vanhemman pojan huoneeseen. Vasta hetki sitten ihastuin sini-vihreään Hyasinttiin ja sitä kaavailen pikkuveljen huoneeseen. Lastenhuoneissahan tapettia tulee vain yhdelle pystyrunkoiselle seinälle, sillä muut seinät ovat hirttä. Kauniita hirsiä emme ala pahvittamaan ja tapetoimaan. Ongelmana on, että lapset ovat jo aika isoja ja heillä on myös oma mielipide huoneidensa tapeteista. Pojat meinaavat kovasti nyrpistellä nenäänsä näille valitsemilleni tapeteille ihan vain siksi, että niissä on kukkia. Minusta kuitenkin kokonaisuus ratkaisee ja nämä tapetit ovat tosi näyttäviä seinässä, eivätkä mitenkään tyttömäisiä kukkineen kaikkineen. Meillä tapetit tulevat olemaan hyvin pitkäikäisiä, eikä niitä tulla vaihtelemaan ikävaiheiden ja mieltymysten mukaan. Varsinaisia lasten tapetteja en sen takia meille halua. Minusta nämä valitsemani tapetit ovat ajattomia ja sopivat niin pienemmän lapsen kuin teini-ikäisenkin huoneeseen. 

Tytön huoneen tapetin kanssa ei ole ollut huoneen tulevan omistajan kanssa mieltymyseroja. Vaaleanpunainen Juhannusruusu on meidän molempien suosikki. Yläkertaan tulee lastenhuoneiden lisäksi pienempi huone, jota kutsumme työhuoneeksi. Sinne olin ajatellut vaaleanpunaista Lummetta, mutta vaaleanpunainen Hyasintti on yhtä varteenotettava vaihtoehto. Jotenkin nämä kirkkaammat värit houkuttavat nyt kovasti, ja tuon Lumme-tapetin väritys näyttää omaan silmään liian pliisulta.

Miehen olisi tarkoitus päästä yläkerran kimppuun ensi talven aikana. Alakertakin on toki kesken, mutta esim. alakerran kodinhoitohuoneen kaappien teko jätetään suosista myöhemmälle, jotta saamme sieltä tavaraa säilöön yläkertaan kaappien rakentamisen ajaksi. Meidän rakennusprojektin aikataulut eivät ole hirveän hyvin pitäneet, mutta kunhan yläkerran rakentaminen pääsisi edes jonkinlaiseen alkuun talven aikana, niin olisin iloinen. On tässä jokunen vuosi sitä jo odotettukin. Vaikka yläkerran tapettien laittoa saadaan vähän aikaa vielä odottaa, niin luulen, etteivät nämä tapettivalinnat kovin paljon tästä enää muutu.

Löytyykö näiden tapettien joukosta sinun suosikkisi?


ILOISTA LOKAKUUTA! 

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.

 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!