Vieraita ja sairastelua

Eilen käytiin valokuvaamossa ottamassa pojasta 1-vuotiskuvia. Poika ei ole koskaan kovin herkästi hymyillyt kameralle ja niinpä hän tälläkin kertaa päätti pitää kulmat tiukasti kurtussa ja jättää hymyilyt väliin. Hän keskittyi kuvausrekvisiitan tutkimiseen ja leikkimiseen, eivätkä siinä  äidin, isin ja valokuvaajan hassutteluyritykset auttaneet. Onneksi kuvien onnistuminen ei ole hymyilystä kiinni. Poikahan on niin suloinen ilman hymyäkin. :) 

En sitten tiedä, vaikuttiko päivän kuvauksiin ja olotilaan jo se, että poika sairastui illalla elämänsä ensimmäiseen mahatautiin. Siinä meni illan aikana muun muassa olohuoneen matto ja ties kuinka monet vaatteet pesuun, kun ei mikään pysynyt pienen sisällä. Yö sujui peloistamme ja sänkyjen vuoraamisesta huolimatta uskomattoman hyvin. Poika heräsi vain kerran yön aikana ja  annoin tietenkin maitoa ja vettä, ettei aivan kuivu. Onneksi yövieroitus ei tämän taudin takia mennyt pieleen. Tänään on jo ollut parempi olo. Kiitollinen saa olla, jos näin vähällä päästiin. Muutenkin poika on sairastellut todella vähän, vain pari flunssaa ennen tätä.

Ystäväpariskunta kävi myös eilen kylässä. Urheita vieraita, kun uskalsivat tulla, vaikka poika sairasti. Mukava nähdä pitkästä aikaa ystäviä entisestä kotikaupungista ja jakaa kuulumisia puolin ja toisin. He toivat pojalle myös hienon lahjan: puisen xylofonin. Etsin sellaista pojalle jo joululahjaksi, mutten löytänyt kaupasta, enkä sitten viitsinyt netistä tilata. Nyt poika sitten sai hienon soittopelin, jota on soiteltu ja tutkittu jo innokkaasti. Kiitos mieluisasta lahjasta ja vierailusta! 

Löysin netistä Pirkan sivuilta tosi mehevän ja herkullisen porkkanakakkureseptin. Päälle laitoin tällä kertaa keväisen värisiä nomparelleja. Alkuperäiseen reseptiin tein muutaman pienen muokkauksen.

Porkkanakakku

5 isoa porkkanaa

3 kananmunaa

3dl sokeria

1,5dl öljyä

3,5dl vehnäjauhoja

2tl kanelia

1tl soodaa

1tl leivinjauhetta

1tl vaniliinisokeria

Kuorrutus:

50g voita

180g (1 rs) maustamatonta tuorejuustoa

1,5dl tomusokeria

1tl vaniliinisokeria

Kuori ja raasta porkkanat raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna kakun hieman jäähtyä ja kumoa. Sulata rasva kuorrutusta varten ja sekoita joukkoon muut ainekset. Levitä kuorrute porkkanakakun pinnalle. Koristele halutessasi esimerkiksi mantelirouheella tai -lastuilla, strösseleillä tai nomparelleilla.

Kilpikonna ja uniasiaa

Äitini on tehnyt jo ennen minun syntymääni ihanan kilpikonnan Marimekon kankaista. Nyt se on meillä pojan sängyssä päiväpeiton päällä koristeena. Välillä sillä toki vähän leikitäänkin.

Pojan vaaleansiniset, valkokukalliset lakanat olen ommellut vanhasta Marimekon aikuisten pussilakanasta. Yhdestä pussilakanasta tulee kätevästi vauvan sänkyyn sopiva aluslakana, pussilakana ja tyynynliina. Emme ole ostaneet pojalle ollenkaan lakanoita kaupasta, vaan ompelin niitä odotusaikana näiden lisäksi omista lapsuuteni lakanoista ja muumiverhoista. Paljon on tullut ostettua pojalle kaikkea uutena, joten jossakin on kiva vähän säästää.

Eipä poika ole kyllä montaa yötä omassa sängyssään nukkunut, joten eivät nämä lakanat ole kovassa kulutuksessa olleet. Jospa sekin ihme vielä joku yö tapahtuisi, että poika nukahtaa omaan sänkyynsä ja herää sieltä aamulla. Tähän asti poika on nukkunut lähinnä äidin kainalossa. Tällä hetkellä meillä on menossa yömaitovieroitus. Mies nukkui pojan kanssa kolme yötä ja minä imetin vain illalla ja aamulla. Päivällä en tarjoa maitoa, mutta jos - meidän tilanteessa kun - poika pyytää maitoa, niin sitten annan, ellen saa hänen mielenkiintoaan kohdistumaan johonkin muuhun puuhaan. 

Viime yönä minä nukuin sitten pojan kanssa, ja hän nukkuikin hienosti sen ajan, minkä nukkui, mutta klo 3-6 hän päätti valvoa. Isin kanssa nukkuessaan valvoi myös joka yö 1,5-3 tuntia. Kyllä poikaa itketti ja harmitti, kun en antanut maitoa, mutta välillä hän oli aivan rauhassa turvallisesti viereeni käpertyneenä, kun hyräilin unilauluja ja silittelin häntä. Vettä suostui yhden kerran yön aikana juomaan, vaikka tarjosin useita kertoja. Voi meidän pientä. Minkäs sille mahtaa, kun pikkuinen on niin kova maitomies. Imetyshetket ovat olleet pojalle aina niin tärkeitä, että tottahan se vaikeaa on meille molemmille, kun niistä joutuu pikku hiljaa luopumaan. Eipä tässä muuten olisi niin kovaa kiirettä vieroittaa, mutta kun poika ei syö juuri ollenkaan muuta ruokaa. Eläisi varmaan vieläkin pelkällä maidolla, jos itse saisi valita. Ja öisinkin maitoa pitäisi saada 10 kertaa. Meistä kukaan ei ole nukkunut viimeisen vuoden aikana yhtäkään kokonaista yötä. Parhaat yöt olivat pojan ollessa alle kolmikuinen. Jospa nuo yöt tästä rauhoittuisivat. Haluan uskoa, että tämä on pojalla vain totuttu tapa; kun tietää saavansa maitoa, niin täytyy herätä joka välissä. Nyt kun hän huomaa, että maitoa ei enää yöllä saa, niin ehkä hän pian tajuaa olla suotta heräämättä. Enkä minä kokonaisista öistä osaa vieläkään haaveilla, mutta jos vaikka saisi sellaisia yhden tai kahden heräyksen ja tutinlaiton öitä. Toivossa on hyvä elää. :)

Oikein rentouttavaa viikonloppua!

Lipasto

Ostimme pari viikkoa sitten olohuoneeseemme valkoisen lipaston. Olemme asuneet nyt noin puoli vuotta nykyisessä kodissamme ja olen koko ajan tiennyt, että yksi seinän pätkä keittiön ja olohuoneen välissä kaipaa kipeästi jonkinlaista lipastoa seurakseen. Aiemmin siinä oli pelkästään Amanda B:n kello. Löysin kauniin valkoisen lipaston, jota löytyi eri nimellä useammastakin nettikaupasta. Ainakin kuvan perusteella ne näyttivät täysin samalta. Hintahaitari oli yli 100 euroa. Paketti toimitettiin suoraan kotiovelle muutamassa päivässä. Lipaston päälle pääsi mieheltäni joululahjaksi saamani kaunis Pentikin Nostalgia-lasipurkki, orkidea sekä ystäviltäni saamani ihana Willow Treen äiti-poika -patsas.

Synttärilahjat

Poika sai tosi kivoja synttärilahjoja. Oltiin toivottu kirjoja, koska poika tykkää niistä paljon. On tykännyt koko ikänsä. Tällä hetkellä parhaita ovat kaikki ääni- ja luukkukirjat. Poika saikin kokonaista kolme uutta kirjaa. Kyllä nyt kelpaa taas lukea! Mummu oli kutonut myös kauniit kuviolliset lapaset ja toinen mummu ostanut hienon Marimekon paidan ja bodyn. Legokokoelmiin tuli myös täydennystä: ihana pandakarhu ja sen hoitaja. Minulta ja isiltä poika sai Tohvelisankarin -sisätossut, joissa on traktorin ja peräkärryn kuvat. Kovasti on uusien kirjojen ja legojen kanssa jo touhuttukin. Tossujakin kokeiltiin ja vaikka ne ovatkin vielä vähän isot, niin niillähän oli ensihämmästyksen jälkeen oikein mukava pistää melkeinpä juoksuksi.

Syntymäpäivät

Eilen juhlittiin pojan 1-vuotissyntymäpäiviä. Oikea syntymäpäivä on tänään. Mukana juhlimassa olivat pojan molemmat isovanhemmat, minun täti sekä minun siskot, joista toinen miehensä kanssa. Poika heräsi juuri sopivasti päiväunilta ja ehdin vaihtaa hänelle juhlatamineet päälle, kun ensimmäiset vieraat jo tulivatkin. Kohta koti olikin täynnä vieraita ja syliinottajia, ja poika oli aivan hämillään saamastaan huomiosta. Äidin sylissä täytyi käydä välillä, että uskalsi taas tutustua näihin vieraampiin tuttavuuksiin. Poika rohkaistui pikkuhiljaa, kun avattiin paketteja ja niistä avautui kaikkia mielenkiintoisia juttuja. Lahjoista lisää myöhemmin.

Seuraavaksi olikin vuorossa kahvitarjoilu ja tietenkin täytekakku...

...johon poikakin pääsi tutustumaan sillä aikaa, kun hänestä otettiin kuvia. Kummasti vain pieni käsi ylettyi kakkuun asti, vaikka syöttötuolia yritettiin laittaa vähän kauemmaksi pöydästä. Minusta on olemassa samanlainen kuva, jossa ensimmäisenä syntymäpäivänäni nappaan kermaa kakusta.

Kakussa on täytteenä toisessa kerroksessa mansikkamoussea ja toisessa valkosuklaasitruunamoussea. Reunoilla on kermapursotus ja päällä sokerimassakoristeet. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä sokerimassan kanssa ja ei sitä ihan helppo ollutkaan työstää. Marsipaanista olen aiemmin tehnyt jotakin pientä. Nallekoristetta väkersin aika kauan, enkä meinannut millään saada siitä kelvollista, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kukkia varten ostan ehdottomasti jonkun muotin seuraavaa kertaa varten. Meinasi hiki nousta pintaan, kun niitä tein viime tingassa.

Pitihän synttärisankarin päästä kakkua oikein lautaseltakin maistamaan. Kyllä maistui hyvältä, kun ei ole aiemmin paljon mitään makeaa saanut. 

Suolaisena tarjosin tortillarullia kahdella eri täytteellä (kinkku-kurkku-pippurituorejuusto ja tonnikala-paprika-aurinkokuivattutomaattituorejuusto) sekä kaupan coctailpiirakoita ja munavoita.

Makeina herkkuina vielä vaniljapullia, suklaadipattujavaahtokarkkeja, suklaamurupikkuleipiä sekä Dumlemuffinsseja. Noista muffinsseista voisin laittaa reseptin myöhemmin. Ovat nimittäin todella maukkaita.

Lopuksi vielä hauska kuva, jossa poika istuu söpösti kirjakorinsa päällä ja leikkii joululahjaksi saamallaan angry birdsillä. Pojalla oli päällään H&M:n farkut ja kauluspaitabody sekä viime kesänä ystäviemme häihin ostettu violetti kravatti.

 Suuri kiitos kaikille kanssamme juhlineille!

Virkattu matto

Olen virkannut aika paljon viime aikoina. Virkkaaminen onkin kutomisen lisäksi yksi rakkaimmista harrastuksistani. Jokin aika sitten virkkasin luonnonvalkoisesta Lilli-ontelokuteesta Juhannusruusu-maton. Matto on halkaisijaltaan noin 115cm. Ohje löytyy helposti googlen kautta. Kudetta oli huomattavasti vaikeampi virkata, kuin normaalia lankaa. Virkkuukoukkua oli pakko pitää kiinni yläpuolelta, jotta sai tarpeeksi tukevan otteen. Silti tuli ranne kipeäksi. Itse asiassa pidin ala-asteella aina koukkua tuolla tavalla yläpuolelta kiinni. Jossain vaiheessa kuitenkin opettelin oikean tyylin. Matosta tuli mielestäni tosi nätti (jos yrittää olla huomaamatta tuota kamalaa lattiaa sen alla) ja sille löytyi paikka makuuhuoneestamme. Varmasti tulen jatkossakin virkkailemaan kuteista kaikenlaista.

Kevättä rinnassa

Tänään oli aivan ihana ilma! Tuli niin keväinen olo, kun aurinko paistoi, linnut lauloivat ja lämpötila oli plussan puolella. Olen ehdottomasti kevät- ja kesäihminen. Tuntuu, että herään pimeän syksyn ja talven jälkeen aina kuin horroksesta kevään saapuessa. Meillä onkin miehen kanssa aina keväisin ristiriitaiset ajatukset, kun minä haluaisin, että lumet sulaisivat nopeasti ja mies taas toivoisi lumen pysyvän maassa mahdollisimman kauan, että pääsisi hiihtämään. Minulle riittää ihan hyvin lyhyempikin hiihtokausi. :)

Olimme pojan kanssa tänään pulkkailemassa. Otin kamerankin mukaan kauniiden maisemakuvien toivossa, mutta eipä tässä lähistöllä oikein ollut mitään tarpeeksi kaunista kuvattavaa. Pojasta tuli sitten otettua muutama kuva. Hän on aina kuvauksen arvoinen. :) Poika sai mummulta ja papalta joululahjaksi pulkan ja siinä istuminen jännittää vieläkin vähän. Pojan mielestä pulkan kyydissä istuminen on tasaisella maallakin niin totista puuhaa, että kulmat ovat kurtussa ja pulkan reunoistakin varmasti pidettäisiin kiinni, jos vain hanskoilla saisi otteen. Nyt ihan muutamalla viime kerralla on vähän hymyäkin jo tullut. Tänään laskettiin ensimmäisen kerran mäkeä laskiaistiistain kunniaksi. Turvallisesti äidin sylissä. Ja olihan se niin mukavaa, että vähän rupesi naurattamaankin.

Mukavaa kevään odotusta!