Ruusukumisaappaat

Tytölle piti löytää syksyksi kumisaappaat, kun pojan pienimmät saappaat ovat tyttösen jalkoihin suuren suuret. Kauniit Kinderit-merkkiset ruusukumisaappaat (klik) löytyivätkin yhteistyön merkeissä Pikku Mineasta (klik). Tyttö on aivan ihastunut uusiin kenkiinsä, eikä paljon muita jalkineita enää käyttäisikään. Ja ihmekös tuo, kun saappaat ovat noin suloiset!  Pikku Minean Johanna sujautti kassiin vielä tytölle suloisen kaula- ja rannekorun. Tytöllä ei ollutkaan vielä yhtäkään omaa korua, joten oli korkea aika hänen sellaiset saada. :)

 Uusia saappaita kuvailtiin yhtenä iltana läheisessä metsässä. Ompelin tytölle taas yhden ruusukepipon ja sen kaveriksi tuubihuivin ja röyhelöhameen. Pipo onnistui hyvin, mutta tuubihuivi on ehkä vähän överi ja hamekin jotenkin hassu, mutta mitäpä tuosta. Sainpa sentään hyvää ompeluharjoitusta, kun en ole trikoosta paljon ommellut. Aiempia ompelemiani ruusukepipoja löydät täältä (klik).

*Postaus tehty yhteistyössä Pikku Minean kanssa*

 

Arvotaan pinnityyny

Ette arvaakaan, kuinka erilainen päivä minulla on tänään! Olen koko päivän aivan yksin kotona! Juuri tätä olen kaivannut jo pitkän aikaa. Viimeksi tällainen ihme on tapahtunut lähes 1,5 vuotta sitten, muutama päivä ennen tytön syntymää. Poika ja mies olivat tuolloin pääsiäistä viettämässä mummulassa ja minä halusin jäädä rauhassa kotiin. Nyt mies lähti niin ikään mummulaan lasten kanssa. Suuren osan päivästä aion käyttää ompelukoneen ääressä. Ihanaa saada ommella oikein urakalla ilman keskeytyksiä. Lapsillekin tekee todella hyvää olla taas vähän erossa äidistä.

 

Mutta sitten itse asiaan! Blogini edellisestä arvonnasta on jo lähes vuosi aikaa, joten on korkea aika taas arpoa jotakin kivaa kiitokseksi teille uskollisille lukijoille. Arvontapalkintona on tällä kertaa Tilda-kankaista ompelemani hempeän vaaleanpunainen pinnityyny sekä pinnipari ja kaksi virkattua kukkapampulaa. Toivottavasti pidätte! :)

 

Arvonnan säännöt ovat seuraavanlaiset:

 Saat yhden arvan olemalla lukija tai kirjautumalla nyt uudeksi lukijaksi ja 

kommentoimalla tähän postaukseen.

 Saat kaksi arpaa olemalla lukija tai kirjautumalla nyt uudeksi lukijaksi, 

kommentoimalla tähän postaukseen sekä 

linkittämällä tämän arvonnan omaan blogiisi.

Muistathan mainita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.

Linkittäessä voit käyttää alimmaista kuvaa.

 

Arvonta aika on 14.9.-7.10.

 

Varmistathan vielä, että olet kirjautunut lukijani. :) Aiemmissa arvonnoissa on joskus käynyt niin, että joku on luullut jo olevansa lukijani, mutta nimeä ei löydykään kirjautuneiden lukijoiden listasta. 

 

 

Onnea arvontaan!

 

 

Nurkkakotelot

Edellisestä rakennuspostauksesta on aivan liian pitkä aika, joten tässäpä taas pitkästä aikaa uusia kuvia talolta. Kaikki nurkkakotelot ovat viimein paikoillaan ja niiden myötä talo näyttää ulkoa aina vain valmiimmalta. Kuvat puhukoot puolestaan!

Kuistin kaari-ikkuna on väliaikaisesti pois paikoiltaan. Sitä täytyy nostaa hieman ylöspäin, jotta oven ja ikkunoiden vuorilaudat mahtuvat. Kuistin vuorilaudat ovatkin sitten näillä näkymin viimeinen homma ennen sisätöihin siirtymistä. Kyllä sitä onkin odotettu!

Tässäpä vielä muutama lähikuva. Nurkkakotelot ovat hirren painumisen takia kiinni vain parilla ruuvilla kotelon yläosasta. Kotelon alaosassa on myös yksi ruuvi ja laskeutumisvara.

Minäkin jouduin lisäämään kommentointiin tuon sanavahvistuksen, kun roskapostia tulee niin valtavasti. Onneksi siinä taitaa nykyään olla vain selkeitä numeroita, eikä niitä sumeita, epäselviä kirjain-numero -yhdistelmiä, niin kuin aiemmin. Koittakaahan kestää. :)

Virkattuja pannunalusia ja Daim-kakku

Mattovirkkailuista jääneistä ontelokudejämistä on syntynyt näppärästi kauniita pannunalusia. Mira vinkkasi tämän helpon ja nopean ohjeen blogissaan viime joulun alla. Pannunalusen ohje löytyy täältä (klik). Itse tehdystä pannunalusesta saa kivan lahjan tai vaikkapa viemisen kylävierailulle, kun mukaan laittaa esimerkiksi servetti-, keksi- tai teepaketin. :)

Ohjeessa käytettiin trikookudetta, mutta omani tein Lilli-ontelokuteesta, koska sitä sattui löytymään kotoa. Jouluksi voisi tehdä vielä punaisia pannunalusia. :)

Sisareni palasi hiljattain puolen vuoden Amerikan reissultaan ja saimme hänet pitkän tauon jälkeen vieraaksemme. Jälleennäkemisen kunniaksi leivoin herkullisen Daim-kakun. Tein kakun mehevän minttusuklaakakun ohjeella, mutta vaihdoin vain minttusuklaan Daim-suklaaseen. Ohje löytyy blogistani täältä. Vieraille on kiva leipoa, mutta viime aikoina on tullut leivottua aivan liian usein ihan vain omaksi iloksi. Täytyisi kyllä vähän rajoittaa tätä ainaista herkuttelua. ;)

Ajatus ei nyt oikein luista, joten enpä suotta kirjoittele tämän pidempään.

 Lämpöisiä syyspäiviä sinulle! :)

 

Pomp de Lux ja ajatuksia lasten vaatteista

Suuret kiitokset teille ihanille viime postauksen kauniista kommenteista! Mukava kuulla, että blogini miellyttää nykyisellään teitä. Minustakin blogi on aikalailla minun näköiseni, joten tämän tyylisenä sitä olisi mukava pitää jatkossakin. :)

 Useassa lukemassani blogissa on näin syksyn tullen ollut puhetta lasten vaatteista. Lasten vaatteet ovat minulle yksi arjen pienistä piristyksistä. Jotakinhan lapsille on kuitenkin päälle puettava, joten miksipä en pukisi heitä nätteihin vaatteisiin, joista tulen itsekin iloiseksi. 

Eilen pääsin kotikutsuille katsastamaan syksyn uuden Pomp de Lux -malliston.

Vuosi sitten syksyllä olin ensimmäisillä kutsuilla ja siitä lähtien on ollut tapana ostaa aina muutama vaate lapsille Pompilta ns. paremmaksi vaatteeksi. Kotona lapset huitelevat välillä kalsareissa (poika lähinnä) tai muissa ei niin tarkkaan mietityissä asukokonaisuuksissa. Tyttökin syö nykyään kaiken itse, eikä huoli ruokalappua, joten tahroja ei voi välttää. Siksipä on kivempi käyttää kotona pääosin sellaisia vaatteita, joiden sotkeutuminen ei niin kovasti haittaa ja säästää paremmat vaatteet sitten muuhun käyttöön.

Kauniista lasten vaatteista kun pidän kovasti, niin kerhoihin ja muualle ihmisten ilmoille lähtiessä on kiva pukea lapsille jotakin vähän nätimpää. Pomp de Lux on yksi näistä merkeistä, joista olen löytänyt molemmille lapsille mieluisia vaatteita. Muuten vaatteiden merkillä ei ole niin väliä. Missään tapauksessa en pelkän merkin takia ostaisi vaatteita. Juuri esim. Pompin ja Kappahlin Newbie-merkin vaatteet nyt vain sattuvat miellyttämään silmää tällä hetkellä.

Pojalle löytyi jälleen kerran kiva vaarinpaita ja nätti neule. Tyttöjen valikoiman värimaailma ei niin vakuuttanut. Toisaalta olin ihan tyytyväinen, että roosa oli ainut värivaihtoehto meidän tytölle ja sitäkin väriä oli melko suppeasti. Se teki valinnasta edes vähän helpompaa. Harmaa on minusta ihan kiva väri, mutta se ei ole koskaan pukenut minua ja olen huomannut, että se ei sovi myöskään tyttösellemme. Roosan värisistä vaatteista siis oli valinta tehtävä, ja silti sain pähkäillä aikalailla, ennen kuin sain tilauksen tehtyä. Valitsin lopulta Katherine-tunikan sekä -pussihousut, parit roosat sukkahousut ja vielä yhden roosan paidan. Näitä saa kivasti yhdisteltyä keskenään.

 Vaikka nätit lasten vaatteet ovat lähellä sydäntä, niin pyrin silti olemaan järkevä ostoksissani. Kaikkea kaunista ei tarvitse ostaa, vaikka mieli tekisi. Vaatteita sekä koti- että parempaan käyttöön on mielestäni kohtuullinen määrä ja kaikki vaatteet ovat koko ajan aktiivisessa käytössä. Joskus harvoin huomaan, että joku yksittäinen vaatekappale on jostakin syystä jäänyt vähemmälle käytölle. Suurin osa lasten vaatteista on säilynyt todella hyväkuntoisina, joten ne saa varmasti myytyä suht helposti eteenpäin sitten, kun sen aika on.

Tytölle olen löytänyt paljon kauniita, hyväkuntoisia vaatteita  myös käytettynä, mutta pojalle vähän huonommin. Lisäksi hyödynnän alennusmyynnit ja monien liikkeiden "ota 3 maksa 2 -tarjoukset". Vaatteet ostan aina sen verran reiluina, että mahtuvat lapsille mahdollisimman pitkään. Juuri sovitin viime talven "kauppatakkeja" lapsille ja mahtuivat edelleen molemmille, vaikka takit eivät edes olleet viime talvena mitenkään liian suuret. Eipä tarvitse täksi talveksi uusia ostaa, jos vain suinkin mahtuvat vielä kevätpuolellakin.

Näissä vaatehankinnoissa voi kyllä säästää pitkän pennin, kun malttaa harkita ostoksiaan hetken ennen ostopäätöstä ja vertailla hintoja. Meillä auttaa kummasti myös se, että lähes kaikki tytön vaatteet ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia ja pojan vaatekaapista löytyy puolestaan sinistä, harmaata ja valkoista. Näin vaatteiden yhdisteleminen on helppoa. Ja onni on, että poikakin on tähän saakka kelpuuttanut hyvin minun valitsemani vaatteet. Mitenköhän kauan sitä iloa vielä kestää? ;)

Olisi hauska kuulla, millaisia ajatuksia lasten vaatteet herättävät teissä lukijoissa? 

Rentouttavaa elokuun viimeistä viikonloppua! :)

Sananen bloggaamisesta

  Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa vähän bloggaamisesta. Heti alkuun täytyy sanoa, että olen tosi iloinen teistä lukijoista! Sitä tulee aivan liian harvoin sanottua. Kirjautuneiden lukijoiden lisäksi täällä käy päivittäin hurjan paljon myös muita uskollisia blogini seuraajia. Tosi mukava, kun jätätte käynneistänne viestejä! Ne ilahduttavat aina ja merkitsevät minulle suunnattoman paljon! <3

Vanha kukkakuva kiitokseksi lukijoille! <3

Olen ollut tosi huono pyytämään teiltä lukijoilta palautetta tai postausehdotuksia. Itseasiassa en ole tainnut sitä koskaan tehdä. Jotenkin olen halunnut pitää tämän bloggaamisen kivana, mieluisana harrastuksena ja olen ehkä pelännyt, että ehdotatte jotain tosi haastavia postausaiheita, joiden toteuttaminen veisi liikaa aikaa, tai jotka eivät tunnu ollenkaan omalta. Kuulostaa aika hölmöltä, tiedän. Mikäs pakko minun olisi jokaista ehdotusta toteuttaa, jos en niitä koe omakseni. Varmasti te lukijat sen ymmärtäisitte.

 Tiedän, että osa lukee blogistani lähinnä rakennusaiheiset jutut ja toiset pitävät käsitöistäni. Nämä ovatkin kaksi suosituinta aihetta, joiden kautta blogiini tullaan. Tiedän myös, että toiset toivoisivat enemmän sisustuskuvia ja mielelläni niitä tänne laittaisinkin. Tämän hetkinen kotimme ei anna oikein kauniita puitteita sisustuskuvaukselle, mutta on sanomattakin selvää, että kunhan pääsemme muuttamaan uuteen kotiin, niin sisustuskuvia on varmasti tulossa lisää. Voin myös kuvitella, että kaikki eivät jaksaisi katsella lukuisia söpöstelykuvia lapsistamme varsinkaan jos lastenvaatteet eivät kiinnostaa itseä pätkän vertaa. Suloiset lastenvaatteet (ja lapset <3) ovat kuitenkin itselle yksi pieni arjen piristys ja niitäkin haluan tänne aina välillä kuvata.

Itse tykkään blogeista, joissa käsitellään monipuolisesti eri aiheita. Pelkät kauniit sisustuskuvat tai pelkät ruoka ja -leivontaohjeet eivät jaksa loputtomiin kiinnostaa -  ainakaan minua. Kaipaan vaihtelua ja sitä haluan tarjota myös omassa blogissani. Toivonkin, että mahdollisimman moni voisi viihtyä blogissani, vaikka ihan jokainen postaus ei liittyisikään juuri niihin omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Mietin, että vaikka blogini pyörii lähinnä rakentamisen, käsitöiden, perhe-elämän, sisustuksen ja satunnaisten leivonnaisten ympärillä, voisi sitä aina välillä piristää jollakin vähän erilaisella aiheella. Muutama teistä onkin kiitellyt, jos olen joskus uskaltautunut ulos mukavuusvyöhykkeeltäni ja esim. kuvannut jotakin omaa asuani. 

Kesällä eksyin yhden kerran juoksulenkille ja tuon voimaannuttavan kuuden (!) kilometrin juoksulenkin (!) aikana "kirjoitin" päässäni postauksen aiheesta "liikunta, ruokavalio ja hyvinvointi". :D Jos joku ei ymmärtänyt noiden huutomerkkien merkitystä, niin kerrottakoon, että  tämä oli noin kahteen vuoteen ensimmäinen lenkki ilman lastenvaunuja ja moneen vuoteen ylipäätään ensimmäinen juoksulenkki. Tämä selventäköön hieman asiaa. Hämmentävää oli se, että jaksoin juosta hölkätä koko matkan ja vieläpä nautin siitä! Tuota postausta en kuitenkaan koskaan kirjoittanut ylös julkaisua varten, ja lenkkikin jäi sitten kesän ainoaksi. :D Enpä tiedä, kiinnostaisiko ketään muutenkaan lukea juttujani ylitsepääsemättömästä sokeriaddiktiostani, keskimäärin viisi kertaa vuodessa tapahtuvista urheilusuorituksistani tai vuosikausia jatkuneesta epätoivoisesta yrityksestäni päästä eroon muutamasta ylimääräisestä kilosta. ;)

Muutaman kerran on käynyt mielessä myös blogin lopettaminen, mutta se ajatus on mennyt aika nopeasti ohi. Viehän tämä blogin pitäminen aika paljon aikaa; ainakaan minulta eivät postaukset synny ihan tuosta noin vain. Välillä tuntuu, että vaikka postauksen kuvat ovat jo valmiina, niin tekstiä ei tunnu syntyvän sitten millään. Tai sitten tekstikin on jo lähes valmiina, mutta juuri oikeita sanamuotoja ei löydy. Monissa asioissa olen suurpiirteinen, mutta tekstiä saatan väännellä ja käännellä joskus vaikka kuinka kauan, että saan sen juuri mieleisekseni. Tämä blogin pitäminen on antanut minulle kuitenkin tosi paljon, ja haikealta tuntuisi lopettaa. Enköhän siis jatka niin kauan, kuin hyvältä tuntuu ja postausaiheita (ja lukijoita) riittää. :)
 
Haluan myös pahoitella sitä, että blogini kuvien laatu ei ole mikään mahtava. Kameran pitäisi olla ihan ok, mutta en vain yksinkertaisesti ole tutustunut kameran ohjekirjaan saati käynyt minkäänlaista valokuvauskurssia ikinä. Puhumattakaan kuvien muokkaustaidoistani. Bannerinkin voisi kai joskus vaihtaa ja muuttaa muutenkin blogin ulkoasua, mutta jotenkin sellaiseen ei ole aika riittänyt. Ehkäpä taas joskus!

Nytpä annankin oikein virallisesti luvan antaa palautetta tai postausehdotuksia joko kommentoimalla postauksia tai sähköpostiini vaniljanvalkoista@gmail.com. :) En voi luvata, että toteuttaisin kaikki ehdotukset, tai että postaisin tästä eteenpäin pelkkiä päivänasu-kuvia, jos joku sellaista ehdottaa, mutta kannattaa yrittää. :D

Pieni tytöntyllerö ja reipas kerholainen

Olimme viime sunnutaina miehen tädin syntymäpäivillä. Juhlat pidettiin järven rannalla leirikeskuksessa ja onneksi sää oli mitä mainioin. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja kakkukahvit sekä musiikkiesityksiä ja puheita. 

Loppukesän kauniissa säässä tuli juhlien lomassa napsittua tytöstä muutamia kuvia. Viime syksynä ostettu Pomp de Luxin mekko on viimein sopiva käytettäväksi. Kauan sitä pitikin odottaa! :) Tytön paita on myös Pompilta. Mekon päälle laitoin suloisen pitsimekon, joka on ollut pikkusiskollani parivuotiaana. Miraakkeli-merkkisellä pitsimekolla on ikää yli 20 vuotta. Ihanaa, kun äitini on säilyttänyt joitakin vanhoja vaatteitamme. Itsekin säästän ehdottomasti lasten kauneimmat vaatteet lastenlapsia varten, vaikka niiden käyttöä saakin odottaa kymmeniä vuosia.

Pitsimekossa on takana kaunis halkio. Pitsipäähine on Kappahlista. Tyttö on kyllä asussaan ihan syötävän suloinen tytöntyllerö. <3

Lapsetkin jaksoivat kuunnella ohjelmaa hetken aikaa, ennen kuin piti päästä  taas leikkimään.

Meidän 3,5-vuotias poika aloitti viime viikolla kerhon. Aiemmin olemme käyneet vain perhekerhoissa lasten kanssa yhdessä, mutta nyt oli pojan aika päästä omaan kerhoon ja edes hetkeksi eroon äidistä. Kerho on parina päivänä viikossa kolme tuntia aamupäivisin.  Kuvittelin, että yksin kerhoon jääminen voisi tuottaa pojalle ongelmia, mutta vielä mitä! Pojasta kehkeytyi heti niin reipas kerholainen, ettei äitiä ole tarvinnut ikävöidä ollenkaan. Kerhoa odotetaan kovasti, yhdessä mietitään kerhoeväitä ja muistellaan kerhokavereiden nimiä. Kerhossa opittuja lauluja lauletaan kotona leikin lomassa ja askarteluista ja leikeistä kerrotaan innoissaan ja niin ylpeänä.

Paita Pomp de Lux / Farkut Lindex

Pojan kerhon lisäksi viikkoomme kuuluu vielä seurakunnan perhekerho ja joka toinen viikko mammapiiri. Olen itse kovin kotona viihtyvää sorttia ja huono lähtemään mihinkään, joten hyvää tekee päästä pari kertaa viikossa ystävien seuraan. Toki pojan jaksamisen mukaan mennään eli esim. perhekerhon voi jättää joskus välistä, jos poika tuntuu olevan kaikesta kerhoilusta väsynyt.  Katsotaan, millaisiksi nämä viikkorutiinit tästä syksyn mittaan muotoutuvat.

Poika on hieman haastavassa kuvausiässä. Pysyy sentään yleensä paikallaan eikä juokse karkuun, mutta mitään iloisia hymykuvia on ihan turha toivoa. Eihän se kukkokaan käskien laula. ;)

Mukavaa viikonloppua!