Hernepusseja pojanpalleroille

Viikko alkoi mukavasti, kun saimme olla viettämässä kahden pienen pojan yhteisiä syntymäpäiviä. Saman katon alla leikkimässä ja herkuttelemassa oli lähes 20 alle kouluikäistä lasta äiteineen. Vilinää ja vilskettä siis riitti! Hellesää ja viihtyisä piha mahdollistivat myös ulkosalla leikkimisen ja juoksentelun.   

Itse tehtyjä juttuja on aina mukava antaa lahjaksi. 1-vuotiaista syntymäpäiväsankareista kun oli kyse, niin päätin ommella heille kivoja hernepusseja, kuusi kumpaisellekin. Tilda-kangaspaloja löytyy aina jemmasta ja niistä syntyykin aika herkullisen näköisiä pusseja. 

Omille lapsillekin surautin vielä muutaman uuden hernepussin aikaisemmin tehtyjen joukkoon. Poika ei halunnut antaa omia sinisävyisiä pussejaan kuvattavaksi, joten tässäpä tytön vaaleanpunaiset yksilöt. :)

 

Nautitaanhan tämän kesän viimeisistä hellepäivistä!

Jo vihertää

Tulivathan ne helteetkin sieltä, kun vain jaksoimme tarpeeksi kauan odottaa! Mies onkin käyttänyt nämä lämpimät poutasäät hyväkseen ja jatkanut talon viimeistelyä ulkopuolelta. Hän on aloittanut ulkoportaiden teon, ja niiden jälkeen pitäisi saada kuistin etupuolen ikkunoihin vuorilaudat paikoilleen. Ulko-ovikin on nyt viimein tilauksessa. 

Puolitoista viikkoa sitten kylvetyt nurmikon siemenet ovat jo alkaneet itää, ja talon ympärillä vihertää monin paikoin.

Postaukseni ovat olleet viime aikoina hyvin lyhytsanaisia. Tuntuu, etten millään saa itsestäni irti tämän kummoisempaa tarinointia. Lyön faktat pöytään ja siinä se! Toivottavasti edes osaa lukijoista kiinnostaa seurata näitä talomme ihan pieniäkin edistysaskeleita. :)

Lämmintä loppuviikkoa!

Virkattu laukku ja mekko

Olimme sunnuntaina lasten serkkutyön 3-vuotissyntymäpäivillä. Serkku sai lahjaksi virkkaamani laukun sekä pehmolelun. Vastaavanlaisen laukun virkkasin viime kesänä meidän tytölle. 

Synttäreitä vietettiin lämpöisessä kesäsäässä ja lapset viihtyivätkin suurimman osan ajasta ulkosalla. Välillä käytiin toki herkuttelemassa sisällä. Tytöllä oli juhla-asuna tätini virkkaama kaunis mekko sekä hattu. :)

Nyt suuntaamme talolle miehen seuraksi! :)


Aurinkoa loppuviikkoosi!

Pihatöitä

Meidän talon ympäristö on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen. Villiintynyt, yli puolen metrin pituinen, heinä/apilapelto on tiessään ja piha näyttää nyt paljon siistimmältä. Lauantaina pidimme pihatalkoot ja saimme ensimmäiset nurmikonsiemenet kylvettyä talon ympärille. 

Nämä pihatyöt olisivat tietenkin voineet odottaa ensi kesään, mutta onhan se mukava, että edes osa pihasta on jo siistimmässä kunnossa. Kivempi sitten ensi keväänä ja kesänä leikkiä ja touhuta rapakon sijasta vihreällä nurmella. Suuri osa tontista on kuitenkin vielä aivan luonnontilassa, joten pihatyötkään eivät ihan heti lopu kesken.

Talon katto on myös saanut entistä viimeistellymmän ilmeen, kun perinteiset syöksytorvet on saatu paikoilleen.

 

Joitakin puita ja pensaita olisi tarkoitus istuttaa tontille tänä syksynä, jos vain suinkin ehdimme. Piha näyttää niin autiolta ja paljaalta ilman mitään kasvillisuutta, ja jonkinlaista näkösuojaa olisi hyvä saada. Näissäkin pyrimme noudattamaan hyvin perinteistä linjaa. Ainakin syreeni, pihlaja, tuomi ja koivu kuuluvat ensimmäisten istutettavien joukkoon. :)

Pinkki potkupyörä

Tulin lasten kanssa muutamaksi päiväksi mummulaan näitä tämän kesän harvinaisia lämpöisiä päiviä viettämään. Nyt on saatu uida ja nauttia kauniista säistä! Olimme myös oman mummuni 90-vuotissyntymäpäivillä.

Viime postauksessa mainitsinkin, että meidän kaksivuotiaalla tyttösellä on nyt oma menopeli. Isoveli on kova poika pyöräilemään, ja tyttökin jo keväällä pohti mahdollista omaa pyöräänsä. Kiusoittelin häntä, että hän saa sitten kesällä isoveljensä mustan pyörän. Tyttö ilmaisi heti mielipiteensä mustasta pyörästä ja tokaisi tomerasti, että "vaaleanpunainen". :) 

  Tyttö on hyvin pieni ikäisekseen, joten 12-tuumaisella polkupyörällä hän ei vielä ylettyisi polkimiin. Kolmipyöräistäkään en hänelle halunnut hankkia. Kuulemani ja lukemani perusteella potkupyörä vaikutti kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta. Niinpä tilasin tytölle yhteistyössä Pikkusiili-verkkokaupan (klik) kanssa pinkin Puky LR M -potkupyörän. Tyttö oli onnensa kukkuloilla paketin saapuessa ja nähdessään vaaleanpunaisen pyöränsä. Sillä onkin potkuteltu ahkerasti kodin ja lähipuiston väliä ja pitihän se tänne mummulaankin ottaa mukaan.

Muutamalla ensimmäisellä potkuttelukerralla tyttö vain seisoi ja käveli pyörä jalkojensa välissä ohjaustangosta ohjaten. Hyvin pian hän kuitenkin ymmärsi homman jujun ja alkoi istua satulassa potkien jaloilla vauhtia. Potkupyörällä ajaessa lapsen motoriikka ja tasapaino kehittyvät kuin itsestään ja myöhemmin siirryttäessä tavalliseen pyörään ei apupyöriä tarvita ollenkaan. Tämän voin kyllä hyvin uskoa katsoessani tytön menoa reilun viikon harjoittelun jälkeen.

Valitsemamme Puky LR M on pienin kaksipyöräinen potkupyörämalli ja soveltuu yli 2-vuotiaalle tai vähintään 85cm pitkälle lapselle. Pukyä on lapsen todella helppo käsitellä. Potkupyörän yksi parhaista puolista on se, että lapsi ei tarvitse ollenkaan aikuisen apua vaan pärjää sen kanssa aivan itse. Meidän tyttö on ainakin pyörästään hyvin tarkka, eikä huoli yhtään apua, jos sattuukin joskus kaatumaan. 

Puky-potkupyörää löytyy monta raikasta väriä ja useita eri kokoja. Ne on esitelty hyvin Pikkusiilin sivuilla. Sieltä löytyy myös ohjeita oikean kokoisen pyörän valintaan. Pukyn satulaa ja ohjaustankoa saa sädettyä, joten lapsi voi käyttää sitä useamman vuoden. Pyörä säilyy varmasti hyväkuntoisena lapselta toiselle. Saa nähdä, mitä pikkuveli sanoo pinkistä pyörästä parin vuoden päästä! :D

Kyllä kannatti potkutella mummulan pihatiellä. Tien vierestä löytyi maukkaita ahomansikoita.

Saimme Pikkusiilistä todella ystävällistä ja nopeaa palvelua ja olemme hyvin tyytyväisiä Puky-potkupyörään. Se oli aivan nappivalinta tytöllemme, ja voin suositella sitä muillekin omaa kulkupeliä kaipaaville pikkuisille! Onneksi nykyisen kotimme ympäristössä on paljon turvallisia autottomia harjoittelumaastoja. Muuten voisi äidille tulla tuskanhiki juuri ilman apupyöriä pyöräilemään oppineen pojan, kovaa vauhtia potkuttelevan tytön ja vauvan rattaiden kanssa ulos lähtiessä. :)

*Postaus tehty yhteistyössä Pikkusiili-verkkokaupan kanssa*

Vauva ja kehto

Täällä on kyläilty mummuloissa, syöty mansikoita ja viety taas läjäpäin vanhoja vaatteita ja ylimääräistä tavaraa kirpparille. Maanantaina saimme vieraaksemme kaksi työkaveriani viiden vuoden takaa. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja päivittää kuulumisia! Ulkoiltu on myös kovasti. Pojan polkupyörästä otettiin apupyörät pois ja hän kiitää omien sanojensa mukaan kuin raketti. Tyttökin sai oman menopelin ja on onnensa kukkuloilla. Siitä lisää myöhemmin. :)

 

  

Pikkuveljestä minun piti nyt kuitenkin tulla kirjoittelemaan. Olen lähes varma, että olemme saaneet maailman helppohoitoisimman vauvan. Olen myös lähes varma, että yhtään vaativammasta vauvasta en olisi tässä haastavassa raksaelämänvaiheessa selvinnytkään. Mies kun on edelleenkin vain yöt ja sunnuntait kotona, ja poika ja tyttö pitävät huolen siitä, että äidillä riittää hommaa, vaikka vauvan kanssa pääseekin helpolla. 

Pikkuveli on nyt noin kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Hän syö kiltisti äidinmaitoa, nukkuu hyvin sekä päivällä että yöllä ja valveilla ollessaan makoilee leikkimatolla hymyillen ja jutellen milloin kaaressa roikkuville leluille, milloin katolle tai muulle yhtä mielenkiintoiselle jutulle. Ulkona vaunuissa vauva yleensä nukkuu, mutta jos sattuukin olemaan hereillä, niin hän ihmettelee taivaalla lipuvia pilviä tai tuulessa heiluvia puita. Vauva ei myöskään itke juuri koskaan, ei edes silloin, kun isosisko päätti nostaa pikkuveljen sohvalta lattialle. En nähnyt tapausta, mutta epäilen, ettei kuusi- ja puolikiloisen vauvan nostaminen tuolta kymmenkiloiselta tytöltä ihan oikeaoppisesti käynyt. Siellä vauva vain makoili rauhassa maassa vähän ihmetellen, että mitenkäs sitä tänne jouduttiin! 

  Vanhan kehdon ostimme ennen tytön syntymää. Tyttö ei tainnut siinä montaa yötä nukkua, kun nukkui lähes aina vieressäni, mutta pikkuveli on nukkunut kehdossa oikeastaan joka yö. Hänet saa iltatankkauksen jälkeen laittaa kehtoon, hän nukahtaa sinne itse ja nukkuu noin seitsemän, kahdeksan tuntia, ennen kuin nälkä taas yllättää. Ennätys taisi olla viime vikkoinen  yhdeksän ja puolen tunnin mittainen "unipätkä". Poika ja tyttö olivat myös vauvoina tosi tyytyväisiä ja helppoja tapauksia, mutta eivät kyllä koskaan nukkuneet noin hyvin öitään. Kauaa ei pikkuveli kyllä enää kehtoon pituutensa puolesta mahdukaan ja sitten kutsuukin Ikean pinnasänky. Täytyy ruveta hänellekin jossakin vaiheessa etsimään vanhaa puusänkyä.

Vuoden 2015 äitiyspakkauksen kaunis pussilakana.

On ihana seurata vauvan kasvua ja kehitystä, mutta on se myös todella haikeaa. Sitä ei voi edes käsittää, kuinka nopeasti tämä pikkuvauva-aika menee, ihan kuin huomaamatta. Kohta meillä on tuon paikoillaan makoilevan pienen tuhisijan sijasta jo liikkuva vauva, joka tonkii ja tutkii kaikki paikat tutkimusretkillään lattianrajassa. Kunpa sitä vain osaisi nauttia tarpeeksi tästä ainutlaatuisesta ajasta ja tallettaa tarkasti muistiin jokaisen kallisarvoisen hetken näiden pienten kanssa!

Yllä olevassa kuvassa vauvalla on Tilda-kankaasta ompelemani tuttinauha. Ompelemiani ja virkkaamiani tuttinauhoja voit ostaa täältä (klik).

Pikkuinen nukahti pitkäveteisen kuvaussession uuvuttamana. <3

Wanahan ajan päivät

Lauantaina olimme jälleen tyylillemme uskollisia ja vierailimme monen aiemman vuoden tavoin Soinin Wanahan ajan päivillä (klik). Isäni nauroikin, että meidän olisi pitänyt elää 150 vuotta sitten, kun ihailemme niin kovasti kaikkea vanhaa. :D

Wanahan ajan päivät on todella ainutlaatuinen kaksipäiväinen tapahtuma. Jo parkkipaikalla pääsee vanhan ajan tunnelmaan, kun Zetor-traktorit kyydittävät ihmisiä kohti tapahtumapaikkaa. Alueella on useita vanhoja hirsirakennuksia. Päivillä voi tutustua vanhan ajan elämään ja tapoihin useiden työnäytöksien avulla. Näimme muun muassa saippuan keittoa, tervanpolttoa, päreiden höyläystä ja tukkien sahausta. Koneiden ystäville riitti ihmeteltävää kymmenissä maamoottoreissa ja vanhoissa traktoreissa. 

Wanahan ajan päivät tehdään talkoovoimin ja talkoolaiset ovat pukeutuneet vanhanajan vaatteisiin. Myös monet vieraat ilahduttavat vanhaan tyyliin sopivalla asulla.

Lapset viihtyivät tuntikaupalla paikallaan olevilla traktoreilla ajellen. Välillä kuskin paikasta piti ihan riidellä. :D Pikkuveli nukkui tapansa mukaan suurimman osan ajasta.

 Maittavat letut syötiin juuri höylättyjen päreiden päältä.

Wanahan ajan päivillä on mukavan leppoisa tunnelma. Näistä kuvista välittyy vain pieni osa päivien tarjonnasta, joten suosittelen suuntaamaan paikan päälle ensi kesänä! :)