Kotileikkinurkkaus

Pikkuveli on taas vaihteeksi sairastellut oikein kunnolla. Reppana oli ihan kuumeinen ja nuhainen ja halusi itse joka välissä päiväunille. Päivystyksessäkin jouduttiin viikonlopun aikana käymään, kun hengitys kävi niin raskaaksi. Astmalääkkeillä olo helpottui ja päästiin sentään yöksi kotiin. On se niin ikävää, kun pieni joutuu sairastamaan.

 Meidän 3- ja 5-vuotiailla on päivittäin ihanat leikit yhdessä. Välillä ollaan isi ja äiti, välillä palomiehiä ja välillä milloin mitäkin hahmoja. Toisinaan tietenkin menevät sukset ristiin ja tulee erimielisyyksiä leikin kulusta, mutta pääosin sisko ja veli leikkivät aika sopuisasti. Pikkuvelikin yrittää kovasti päästä mukaan, mutta häntä ei kovin usein kelpuuteta leikkiin edes vauvaksi tai koiraksi, koska hän sotkee leikit. Hän on kuulemma tervetullut mukaan vasta sitten, kun hän on täyttänyt kaksi vuotta. :D 3-vuotiaan tytön ja pikkuveljen leikit sen sijaan onnistuvat välillä kivasti. Yhtenä päivänä sain ihanan videon, kun pikkuveli istui nukensängyssä ja tyttö peitteli ja hoiti häntä niin kuin pientä vauvaa.

 Kuvailin eilen aamulla lasten kotileikkejä. Meillä kun ei ole alakerrassa ylimääräistä huonetta lasten leluille, niin kaikki lelut ovat tuvassa. Yksi tuvan nurkka on varattu kotileikeille. Sieltä löytyvät leikkiuuni ja -ruuat, pikkupöytä tuoleineen sekä nukkeleikkitarvikkeet. Tämä nurkkaus ei vain tunnu lapsille riittävän. Se ei kai ole tarpeeksi kodinomainen, kun on liian avara tila. Niinpä he rakentavat aika usein tuoleista, vanhasta paripulpetista, peitoista ja kaikesta muusta mahdollisesta (ja mahdottomasta) kodinirtaimistosta nurkkaukseen jos jonkinlaisia majoja ja kyhäelmiä. Eipä siinä mitään, jos tavarat löytäisivät leikkien jälkeen takaisin omilla paikoilleen. Se vain tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa joka kerta, vaikka ennen leikkiä on luvattu vakaasti hoitaa siivoukset itse. 

Voi että, miten odotankaan sitä, että lapsille saataisiin yläkertaan omat huoneet ja pääsisin niitä laittamaan ja sisustamaan. Ja vähintään yhtä paljon odotan sitä, että tupa ei enää olisi niin täynnä leluja, vaikka toki osa leluista alakertaan kulkeutuisikin. Täällä uudessa kodissa on onneksi kuitenkin paljon enemmän tilaa leluille ja leikeille kuin vanhassa kodissamme, joten enköhän minä jaksa odottaa sitä yläkerran valmistumista vielä tovin jos toisenkin.

Minun on ollut vaikea tai oikeastaan lähes mahdoton löytää meidän sisustukseen sopivia lelukoreja. Kaapissa olevat nyt saavat olla minkälaisia vain, mutta kotileikkinurkassa ei ole kaappeja, joten korit ovat näkyvillä. Pulma ratkesi, kun vanhempani toivat heiltä vanhoja pärekoreja, jotka ovat juuri sopivia ja meidän tyylisiä. Niissä on nyt nukenvaatteita ja muita tarvikkeita. Matalampi pärekori on pappani tekemä. Äitini on ommelut ja kirjaillut tytön päällä olevan sievän tunikan/mekon aikanaan siskolleni.

 

Meidän keittiö alkaa olla siinä kunnossa, että kohta pukkaa postausta. Viikko sitten saimme viimein kaikki astiat banaanilaatikoista kaappeihin (tai meidän tapauksessa laatikoihin) ja myös tuo hirvittävä laatikkomuuri (ja sen yli hyppely), joka eristi keittiön maalausten ajaksi, on muisto vain. Ruokakomeron maalaus on vielä vaiheessa, mutta sen valmistuttua laittelen heti kuvia tänne. :) 

Pienet sukat pienelle tytölle

Voi tätä syksyä! Se ei todellakaan ole mikään lempivuodenaikani. Toisaalta kesän jälkeen on kiva, kun lasten kerhot ja perhekerho alkavat, niin tulee taas jonkinlaista aikataulua ja rutiinia päiviin ja viikkoihin. Toisaalta taas tämä lisääntyvä pimeys, kylmyys ja märkyys eivät sovi minun luonteenlaadulleni sitten ollenkaan. Vaikka nyt on ollutkin kyllä ihania aurinkoisia syyspäiviä. Syksystä selviydyn lähinnä sillä ajatuksella, että se tietää joulun lähestymistä. Eihän tässä ole enää kuin tämä lokakuu ja marraskuussahan saakin jo alkaa laittaa joulua ihan luvan kanssa, jos siltä tuntuu. Eikö vain? ;)

Käsityöt ovat olleet pitkään tauolla, kun ei ole ollut mitään välttämätöntä ja tarpeellista tehtävää. Nyt tuli taas hyvä syy ottaa puikot käteen, kun naapuriperheeseen syntyi pieni tyttö. Kudoin valkoisesta Nalle-langasta sievät pitsisukat, joiden toivon olevan sopivat jossakin vaiheessa syksyä tai talvea. Sukkien kuvio tulisi vielä kauniimmin esiin hieman venytettynä, mutta minulla ei nyt ollut sukkiin sopivia sovitusjalkoja. :)

Muokkasin Kardemumman talo -blogin pitsisukkaohjetta mieleisekseni. Aloitussilmukoita tein näihin vauvan sukkiin 40. Tässä vielä käyttämäni ohjekaavio.

  
Viikonloppuna piipahdin ystävän kanssa Käsityömessuillakin saamaan vähän inspiraatiota käsityörintamalle. Tuota aikaa on vain niin rajallisesti, ettei uskalla alkaa mihinkään isompiin projekteihin. Mekkotehdas-kirja on esimerkiksi ollut kaapissa jo pari vuotta, mutta yhden yhtäkään mekkoa en ole siitä saanut tytölle ommeltua. Mekon ompelu vaatisi runsaasti keskeyttämätöntä aikaa ja perehtymistä tällaiselle vähemmän ommelleelle. Kutominen ja virkkaus ovat onneksi näppäriä hommia ja niitä on helppo tehdä hetken aikaa joka päivä.

No, seuraava isompi käsityöurakka odottaa jo tekijäänsä. Minun pitäisi ommella verhot meidän ikkunoihin. Jotenkin tämä projekti ei vain saa tuulta alleen. Ikkunalistat puuttuvat vielä lähes kaikista ikkunoista ja eipä niitä verhotankojakaan ole vielä tilattu, vaikka täydelliset (ja vähän turhan hintavat) jo löytyivätkin. Tarkoitus olisi kokeilla ommella verhokapat ja salusiinit vanhoista pitsilakanoista. Katsotaan nyt sitten, miten nuo paksuhkot lakanakankaat asettuvat verhoiksi vai pitääkö laittaa suunnitelmat uusiksi. Jotakin asialle olisi kyllä tehtävä, koska olemme kuin näyteikkunassa, kun ikkunoita on joka suuntaan. Kyläläiset vain nostelevat meille kättä ohi kävellessään, kun näymme niin hyvin tuvasta ulos. :D 


Raikasta lokakuuta!

 

Yövieraita ja syysjuttuja

Oikein paljon tervetuloa kaikki uudet lukijat! Mukava, kun olette löytäneet blogiini. :)

Saimme tänne Ahonlaidalle ensimmäisen yövieraan, kun siskoni tuli meille yökylään. Sehän oli tietenkin hyvä syy leipoa jotakin hyvää, ja niin syntyi mehevä porkkanakakku, joka on yksi lempiherkuistani.

 

Porkkanakakun ohje on ollut blogissani ennenkin, mutta laitanpa sen tähän muistiin uudestaan.

Mehevä porkkanakakku

5 isoa porkkanaa

3 kananmunaa

3dl sokeria

1,5dl öljyä

3,5dl vehnäjauhoja

2tl kanelia

1tl soodaa

1tl leivinjauhetta

1tl vaniliinisokeria

Kuorrutus:

50g voita

180g (1 rs) maustamatonta tuorejuustoa

1,5dl tomusokeria

1tl vaniliinisokeria

Kuori ja raasta porkkanat raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna kakun hieman jäähtyä ja kumoa. Sulata rasva kuorrutusta varten ja sekoita joukkoon muut ainekset. Levitä kuorrute porkkanakakun pinnalle. Koristele halutessasi esimerkiksi mantelirouheella tai -lastuilla, strösseleillä tai nomparelleilla.

Sunnuntai-iltana laitoimme toista kertaa muuton jälkeen kaakeliuuniin tulen. Niin kaunista ja tunnelmallista! Mies sai myös tehtyä yläkerran porrasaukkoon kunnon käyntiluukun, jottei lämpö karkaa enää yläilmoihin. Tänä aamuna olikin miellyttävä kävellä eteisen poikki, kun huone oli yhtä lämmin kuin muukin talo.

Löysin miehen muutama viikko sitten ottamia ulkokuvia meidän talosta. Pihalla ei ole tapahtunut kesän aikana juuri muita töitä kuin ruohonleikkuuta, mutta laitanpa nämä tutun näköiset, kesäiset, kuvat tänne muistoksi.

Meillä oli kovasti tarkoitus saada tämän kesän ja syksyn aikana pihaan useita puita ja pensaita, mutta niin vain on ollut kaikenlaista muuta hommaa. Edes muutama pihlajan tai syreenin alku olisi kyllä mukava laittaa tuohon takapihalle vielä tänä syksynä. Ensi vuoden puolella voisi sitten panostaa enemmän istutuksiin ja suunnitella, minkälaiseksi meidän piha ja puutarha aikanaan muotoutuu.

Iloisia syyskuun viimeisiä päiviä!

Äidinmaitokoru – yhteistyössä Jasmin Design

Nyt onkin vuorossa vähän erilainen postaus. Jos seurailet blogiani lähinnä rakennusaiheisten postausten toivossa, ja sellaiset aiheet kuten imetys, äidinmaito tai äidimaidosta tehty koru aiheuttavat enemmänkin puistatusta kuin ihastusta, niin voit vaikka jättää tämän postauksen väliin. ;) Tämä on toisaalta aikalailla mielenkiintoinen ja trendikäs juttu, joten ehkä kannattaa kuitenkin lukea tekstiä eteenpäin ja muodostaa oma mielipide vasta sen jälkeen.

Imetän meidän vuoden ja neljän kukauden ikäistä pikkupoitsua edelleen monta kertaa päivässä ja yleensä myös yöllä. Olen jo haikeana miettinyt, että jossakin vaiheessa tämäkin imetys loppuu ja sitten en ehkä pääse enää kokemaan tätä ihmeellistä ja ainutlaatuista asiaa, mitä vauvan ja vähän isommankin lapsen rintaruokinta on. 

Onnekseni törmäsin netissä minulle täysin uuteen ilmiöön – äidinmaitokoruun. Äidinmaitokoru on nimensä mukaisesti äidinmaidosta ja koruhartsista työstetty koru, joka on upea muisto lapsen imetysajasta. Suomessa Jasmin Design on ainut äidinmaitokoruja tekevä yritys. Tilasin yhteistyössä Jasmin Designin kanssa kauniin sydämen muotoisen korun hopeaketjulla. Jälkeenpäin päädyin tilaamaan koruun vielä nätit Swarovskin kristallit – yhden vaaleanpunaisen ja kaksi vaaleansinistä – kuvaamaan omia imetettyjä lapsiani. Sydämen takapuolella on hopeisessa laatassa kaiverrettuna kirjain "E", joka on meidän kaikkien kolmen lapsen etunimen alkukirjain. 

Jasmin Designin nettisivuilta löydät kauniita äidinmaidosta valmistettuja kaula-, käsi- ja korvakoruja sekä sormuksia. On mahdollista suunnitella myös aivan uniikki koru yhdessä Jasmin Designin kultasepän Mirkan kanssa. Koruihin saa lisäosina erivärisiä Swarovskin kristalleja, makean veden helmiä tai laattoja. Oma koruni on nimeltään viistesydän. Jasmin Designin facebook-sivuilta löytyy myös paljon kuvia koruista.

Korun tilaaminen Jasmin Designilta on helppoa ja ohjeet äidinmaidon lähetykseen ovat yksityiskohtaiset. Pari lusikallista äidinmaitoa siis lähetetään hyvin pakattuna kuoressa ja koru tulee valmistuttuaan kauniissa paketissa omaan postilaatikkoon. 

Minulle imetys on ollut esikoisen syntymästä lähtien tosi tärkeä juttu. Niin tärkeä, että kukaan meidän kolmesta lapsesta ei ole saanut koskaan tippaakaan korvikemaitoa. Toiset hurahtavat lapsen synnyttyä kestovaippoihin, luomuruokaan tai erilaisiin kantoliinoihin ja -välineisiin. Minulle imetys kaikkine alkuaikojen haasteineen on ollut se juttu, josta en ole halunnut tinkiä.

Esikoispoikaa imetin vuoden ja kaksi kuukautta ja tyttöä puolitoista vuotta. Nämä höpönassut vain olivat niin kovia yösyömäreitä (viisi ja jopa kymmenen kertaa yössä oli ihan normaali reilun vuoden ikäisenä), että minun oli oman jaksamiseni takia pakko lopettaa imetys tuossa vaiheessa. Pikkuveljeä haluaisin imettää ainakin yhtä kauan kuin tyttöä, mutta mielellään pidempäänkin. Hän ei tällä hetkellä syö öisin kuin kerran tai kaksi, joten imetys ei ole niin väsyttävää ja voimia vievää.

Koru on minusta tosi kaunis! Se muistuttaa minua niistä lukuisista tärkeistä hetkistä, joita sain jakaa pienten lasteni kanssa. <3 Jos imetys on sinullekin tärkeä asia, niin kannattaa ihmeessä miettiä, voisiko äidinmaitokoru olla yksi imetysajan muistoistasi. Voin suosistella lämpimästi Jasmin Designin laadukasta ja ystävällistä palvelua. 

*Yhteistyöpostaus, korusta saatu alennusta*

Valoa tupaan

Olemme etsineet pitkään valaisimia tupaan, mutta olemme olleet aivan ymmällämme siitä, millaiset lamput sinne tyylillisesti sopisivat. Viimein törmäsimme netissä kauniiseen vanhan öljylampun näköiseen valaisimeen ja ihastuimme siihen molemmat. Kyseessä on AT-valaisimen malli L9908. Huomasimme, että valaisinta saa tilattua paikallisen liikkeen kautta ja näin saimme ne huomattavasti edullisemmin kuin nettikaupasta. 

 Minua huvittaa niin kovasti, miten oma makuni sisustuksen suhteen on muuttunut tässä kolmen vuoden rakennusprojektin aikana. Esimerkiksi näitä lamppuja en olisi vuosi sitten kelpuuttanut meille. Yksi syy tähän on tuo valaisimien antiikin pronssi väri, josta en ole aiemmin yhtään tykännyt. Nyt en voisi olla tyytyväisempi löytöömme. Nämä sopivat ihan täydellisesti meidän kodin tyyliin ja väritykseen. Nuo valaisimien alaosassa olevat puuosatkin ovat ihan saman sävyiset kuin meidän seinähirret.

Jouduimme vähän tuunaamaan valaisimia, sillä ne olisivat sellaisinaan roikkuneet aivan liian alhaalla. Meidän huonekorkeus on noin 265cm riippuen siitä, miten paljon hirret ovat tähän mennessä painuneet. Lyhensimme ketjuja ja otimme ketjuissa roikkuvat – mielestämme rumahkot – puukapulat pois, jolloin saimme valaisimet sopivalle korkeudelle. Mies niihin on jo lyönyt päänsä, mutta ne näyttäisivät hölmöiltä, jos nostaisimme ne vielä ylemmäs. 

  
Tuvan matotkin olen ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan. Nämäkin matot ovat mummulani vanhat. Vierastin ensin noita mattojen sinisiä raitoja, ja toinen näistä matoista oli aluksi eteisessä. Nämä siniraitaiset matot ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin tuvassa olleet, joten nämä saavat jäädä tupaan. Eikä tuo sininenkään enää häiritse. 

Tuvan vanha, korkea, kaappi toimittaa kirjahyllyn virkaa ja sen alaosa on varattu lasten leluille. Ostaessamme kaapin siitä oli putsattu maalit pois, ja olemme pähkäilleet sille sopivaa väriä. Nyt meillä on jo melko vahva tietämys sen tulevasta värityksestä. Onneksi emme ole ehtineet maalata huonekalujamme ennen muuttoa, sillä täällä asuessa ja eläessä ne väritykset pikku hiljaa muotoutuvat ja selkiytyvät.

 
 Vielä pitäisi löytää valaisimet ainakin makuuhuoneeseen sekä vessaan. Makuuhuone on vähintäänkin yhtä suuri mysteeri, kuin mitä tämä tupa oli vielä hetki sitten, mutta ehkäpä sinnekin valoa vielä saadaan. :)


Mukavaa viikonloppua sinulle!

 
 

Uuden uunin ensimmäiset herkut

Keittiön maalaushommat ovat nyt siinä vaiheessa, että olemme viimein saaneet jääkaapin, pakastimen, uunin sekä hellan käyttöön. Tähän asti olemme sinnitelleet lähinnä grillillä, mikrolla sekä pienellä lainajääkaapilla. Kylläpä olikin mukava valmistaa pitkästä aikaa tavallista kotiruokaa ja lapsetkin tykkäsivät, kun ovat kuukauden syöneet pakon edestä kaupan valmisruokia. Voitte uskoa, että ehdimme reilun kuukauden aikana testata niistä aika monta, ja olen kyllä salaa iloinen siitä, että niistä vain harva maistui lapsille. Maistuvatpahan äidin tutut pöperöt taas paremmin ainakin hetken aikaa. ;)

 Pitihän tuon uuden Smegin retrouunin paistotehokin testata, joten viikonloppuna uunissa paistui pannari, ja tänään tein omenakaurapaistosta. Sepäs maistuikin hyvältä vaniljajäätelön kanssa. Jäätelöähän piti tietenkin ostaa heti kaupasta, kun saimme viimein pakastimenkin käyttöömme. Lapset vain ovat niin ronkeleita, että vaikka omena maistuu kaikille raakana, niin paistoksesta ne pitää aina nyppiä pois. Mies syö tunnollisesti omenatkin, vaikka myös hänen mielestään ne ovat  aivan turhia, koska tuo pelkkä kaura-sokeri-voi -seos on vain niin hyvää! Paistoksen reseptin nappasin täältä.

Aurinkoista syyskuuta!

 

Valko-roosa pesuhuone

Hei vaan! Heti alkuun haluaisin muistuttaa teitä liittymään blogini lukijaksi! Jos lukijaksi liittyminen ei ensimmäisellä kerralla onnistu (tätä ongelmaa on kuulemma ilmennyt), niin koittakaahan uudelleen. Uskon, että Vaniljan valkoista -blogin 260:sta lukijasta vähän useampi kuin tuo tämän hetkinen kourallinen on kiinnostunut myös tämän uuden blogin sisällöstä. Vaikka ei sillä – kyllä tämä blogi jatkaa päivitystään, vaikka lukijoita olisi vähemmänkin. :)

Meidän pesuhuonetta olen kuvaillut tänne viimeksi silloin, kun lattioita laatoitettiin. Nyt ovat toki seinätkin valmiina ja suihku paikoillaan. Kattolistat vielä puuttuvat – ja ovi sekä kodinhoitohuoneeseen että saunaan (joka ei siis ole vielä käytössä). :D

 Tykkään kyllä tosi paljon tuosta roosasta kennolaatasta, joka on Pukkilan Natura-sarjaa. Ihan suotta jännitimme, että uskaltaako tuollaista vähän epätavallista väriä laittaa lattiaan. Onneksi päädyimme laatoittamaan koko lattian yhdellä värillä, emmekö sekoittaneet siihen myös valkoista kennolaattaa, niin kuin alunperin suunnittelimme. Seinissä on perus 15x15 kiiltävä valkoinen laatta. Nyt pienen pesuhuoneen yleisilme on yksinkertainen ja raikas. 
 
Olen myös tyytyväinen, että emme laittaneet pesuhuoneeseen kahta suihkua, vaikka moni sitä suosittelikin. Pärjäämme yhdellä suihkulla aivan mainiosti. Suihku on kaunis, perinteisen tyylinen, Mora Classic Family.

Yksi asia, joka meitä harmittaa pesuhuoneessa on tuo varaus wc-istuimelle. Meidän varsinaiseen vessaan ei mahdu "invaympyrää", joten lupainsinöörin mukaan pönttö tai ainakin varaus sille on oltava pesuhuoneessa. Nyt sitten pesuhuoneen nurkasta törröttää ruma putken pätkä. Täytyy rakentaa joku puupenkki tai vastaava sen peitoksi. Nyt putken päällä on emalivati, jossa säilytämme shampoo- ja saippuaputeleita.

Pesuhuone on ihanan helppo pitää puhtaana, kun siellä ei ole mitään ylimääräistä. Yhdelle seinälle mies saattaa jossakin vaiheessa tehdä jonkinlaisen naulakkohyllyn. Ja tosiaan ne ovet olisi kiva saada paikoilleen, kunhan tuo keittiö ensin saataisiin kuntoon. 

 Mukavaa lauantaita!