Ripaus joulunpunaista

Hei taas! Täällä on osa porukasta sairastellut. Mies on jo paranemaan päin ja nyt on pikkupoitsu kipeänä. Viime yö oli aikamoinen pohjanoteeraus unien suhteen, kun lähinnä hoivasin ja lääkitsin pikkuista. Siinä oli äidilläkin itkussa pitelemistä, kun pieni oppi viime yönä itkun lomassa uuden sanan ja se oli "auta, auta". <3  Kuukauden välein iskevä hengitystieinfektio aiheuttaa pikkuveljelle joka kerta hengenahdistusta ja päivystyksessä on jouduttu hyppäämään tosi usein. Hän sai pari viikkoa sitten infektioastma-diagnoosin, joten nyt meillä on onneksi hyvät lääkkeet ja ohjeet myös kotihoitoon.

Meidän joulukoti on sisustettu pitkälti samoin kuin vanhakin koti joulun aikaan. Kauhean paljon meillä ei joulukoristeita ja -tekstiileitä ole, mutta muutama pieni punainen piristysruiske kuuluu meidän jouluun. Pari vuotta sitten ompelin puna-valkoraidalliset tyynynpäälliset uutta kotia silmällä pitäen. Ne sopivat mielestäni hyvin meidän tyyliin. Näen jo sieluni silmin nämä samat tyynyt vanhalla sivustavedettävällä puusohvalla, kunhan saamme sen joskus kunnostettua. Nyt on kuitenkin aikaa katsella ja kuulostella aivan rauhassa, millaiseksi meidän joulukoti muodostuu vuosien saatossa. Tämän rakennusprojektin myötä minäkin olen oppinut, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista, vaan keskeneräinenkin voi olla oikein hyvä!

 

Seinät ammottavat tyhjyyttään, mutta eiköhän niillekin vielä joku kaunis päivä tauluja saada. Hiljaa hyvää tulee, tässäkin asiassa. Pohjalaistalon ikkunalle sopivat kuuluvat perinteiset joulukyntteliköt. Niitä laittaisimme mieluusti tupaan vähän joka ikkunalle, mutta ikkunalistojen ja ikkunoiden alle tulevien ikkunalautojen puute rajoittaa vähän asiaa. Tällä hetkellä meillä on yksi kynttelikkö keittiön tasolla ikkunan edessä (kynttelikkö näkyy edellisessä postauksessa (klik)) ja toinen ikkunan edessä olevan työpöydän päällä. Miehen on kyllä tarkoitus alkaa seuraavaksi naputella ikkunalistoja paikoilleen, joten ehkä saamme jouluksi ikkunoille muutaman kynttelikön lisää. Myös verhotangot saamme pian, joten voisin ihan tosissani ruveta niitä verhoja ompelemaan, kunhan vain ehtisin ja viitsisin.

Mukavaa viikonloppua ja toista adventtia!

Joulukuun ensimmäinen

Ollaan jo joulukuussa, kyllä tämä aika menee nopeasti. Viikonloppuna saimme otettua lapsista joulukorttikuvat, ja eilen sain ne jo tilattuakin. Aika vähällä suunnittelulla ja vaivalla onnistui tänä(kin) vuonna. Lapset ovat tehneet kerhossa ja pyhäkoulussa ihania kynttilöitä ja muita jouluaskarteluja. Kotia on muutenkin puettu juhla-asuun. Viime yönä oli taas satanut luntakin niin, että maa juuri peittyi. Voi, kun sitä saataisiin vielä jouluksi lisää!

Eilen koristelimme isompien kanssa Ikean valmiin piparkakkutalon osat. Katsotaan, milloin uskaltaudun talon pystytyspuuhiin. En ole koskaan aiemmin tehnyt piparkakkutaloa, joten päätin aloittaa vähän helpomman kautta. Ehkä ensi vuonna jo syntyy itse leivottu ja suunniteltu talo, tietenkin meidän talon pienoismalli! :D Tai sitten ei. Tällainen pikkutarkka näpertely ei ole oikein minun juttuni.

Lapset odottivat taas kovasti joulukuun alkua, sillä tarkoittaahan se myös joulukalenterin ensimmäistä luukkua. Meillä on käytössä jo perinteeksi muodostunut, monta vuotta sitten ompelemani, taskukalenteri, johon ilmestyy joka aamu jotakin pientä kivaa. Välillä sieltä paljastuu jotakin tarpeellista, kuten uusia pikkuhousuja pieneksi jääneiden tilalle tai hyvän tuoksuista lasten shampoota edellisen loputtua. Jonakin päivänä piparia, rusinoita, suklaata tai kirpparilta ostettu dvd/kirja. Joka päivälle ei tarvitse olla uutta tavaraa tai herkkua, vaan lapset tykkäävät kovasti myös aineettomista yllätyksistä. Osaan luukuista piilotan lapun, jossa luvataan sille päivälle kivaa yhteistä tekemistä, kuten kirjastossa käyti, askartelu tai pipareiden leivonta.
 
Joka vuosi on menty samalla kaavalla ja aina ovat lapset olleet yhtä innoissaan. Raukat eivät edes tiedä, että kaupoissa myydään suklaa-, lelu- ja legokalentereita! :D Luulen, että tuo kohta 6-vuotias voisi kysyttäessä valita mieluummin legokalenterin kuin tämän äidin (tai itseasiassa tontun) kalenterin, mutta niin kauan, kun hän ei tiedä sellaisen olemassaolosta, niin mennään näin. Itseasiassa en edes kestäisi ajatusta, että lapset saisivat joulukuussa joka päivä uuden legon. Tuntuisivatko jouluaaton lahjat enää miltään sen jälkeen? Vaikka kammoan nykyään tavarapaljoutta ja tätä nykyajan kulutushysteriaa, niin myönnän salaa nauttivani siitä, kun saan keksiä lasten joulukalenteriin pieniä aineellisia ja aineettomia yllätyksiä ja saatan keskellä kesää kirpparilla kierrellessäni löytää jonkin parin euron kirjan ja laittaa sen hymyssä suin jemmaan seuraavan joulun kalenteria varten. Minultahan menisi iso ilo, jos lapset haluaisivatkin kaupan valmiit kalenterit. ;) Toisaalta meidän lapset tykkäävät todella paljon legoista, joten voisin ehkä juuri ja juuri kuvitella ostavani joulun jälkeen hyvästä alesta sekä tyttöjen että poikien legokalenterit ja sujauttaisin kalentereiden legoja sitten seuraavana kahtena tai jopa kolmena vuotena tutun kalenterin taskuihin vuorotellen muiden pienten yllätysten kanssa. 

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä luukusta ilmestyi iki-ihana, Tiina ja Sinikka Nopolan kirjanakin tunnettu, Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä dvd-versiona. Muistan tämän ihanan 24-osaisen ohjelman omasta lapsuudestani ja kirjakin on silloin tullut luettua useaan otteeseen. Sarja on tullut ensimmäisen kerran vuonna 1993 joulukalenterina TV:stä. Suunnitelmani on, että katsomme joka päivä lasten kanssa yhden kymmenen minuuttia kestävän jakson. Tässä on mielestäni tosi hyvä juoni ja eipä näyttelijöissäkään ole valittamista; Miitta Sorvali on ihan huippu perheen hassuna äitinä ja Alibullenin neiditkin juuri sopivat rooliinsa hupsuista poliiseista puhumattakaan.

Tästä sarjassa on iloa myös meille aikuisille. Ensimmäisen jakson perusteella huomasin, että ohjelmassa näkyy useampi kaunis punainen hirsitalo ja epäilen nähneeni myös Pihlgren & Ritolan tapettia muutamalla seinällä. Taidan istuttaa miehenkin joka päivä tätä katsomaan. :) Ostin dvd:n jo yli vuosi sitten Keskiseltä (sitä löytyy myös netistä monesta paikkaa alle kympillä), mutta olen pitänyt sitä piilossa tähän saakka. Halusin, että lapset ovat sen verran isoja, että ymmärtävätkin siitä jotakin. Tämä on niitä juttuja omasta lapsuudestani, jotka haluan ehdottomasti jakaa myös omille lapsilleni (ja toivon heidän innostuvan edes puoliksi yhtä paljon, kuin mitä minä itse. ;))
 

Muistaakohan kukaan teistä lukijoista tätä joulukalenteria tai kirjaversiota?
Entä millaisia ajatuksia siellä on joulukalentereista? :) 

Oikein ihanaa, stressitöntä ja tunnelmallista joulukuuta!

Perinteinen liitumaitomaali

Olimme tänään lasten kanssa meidän pienen kotikylän kirkossa lasten adventtihartaudessa. Oli mukava oppia uusi kaunis lasten joululaulu ja kuunnella ja katsella, kun joulun sanoma esitettiin käsinukkejen avulla. Tällaiset pienet, tunnelmalliset, hetket auttavat mukavasti virittäytymään joulun tunnelmaan.

Nyt alkaa tuvassa näyttää entistä enemmän siltä, kuin pitääkin. Mies sai paikattua muutaman rakennuksen tiimellyksessä kolhiintuneen kohdan piipusta ja sen jälkeen hän maalasi piipun ja puuhellan huuvan perinteisellä liitumaitomaalilla. 

Kyllä oli lapsilla ihmettelemistä, kun isi toi kaupasta neljä litraa rasvatonta maitoa ja kertoi, että näillä maalataan meidän piippu. Neljään litraan rasvatonta maitoa sekoitettiin neljä kiloa liitujauhetta. Maalin annettiin tekeytyä pari tuntia ja sitten sai ruveta maalaamaan. Maali kuivui nopeasti, joten kun edellinen kerros oli maalattu, sai jo alkaa maalata toisesta päästä uudelleen. Mies maalasi piipun ja huuvan yhteensä kolme kertaa. Illalla piipun pinta näytti vielä melko harmaalta ja oli aika vaikea uskoa, että se siitä miksikään muuttuisi. Aamulla pinta oli kuitenkin kauniin valkoinen. Kyllä nyt kelpaa!

 Virkkasin jouluisen patalapun puuhellan koukkua koristamaan. Patalappuja täytyy virkata vielä muutama lisää, sillä niille on tosiaan tarvetta puuhellaa ja kaakeliuunia lämmitettäessä, ettei polta näppejään kuumia luukkuja avatessa ja sulkiessa. 

Tuvasta puuttuukin enää ikkunalistat ja verhot, ja sen jälkeen olisi aikalailla valmiin näköistä. Katsotaan, jospa pääsisin verhojen kimppuun vielä ennen joulua. Kynnys vain on niin korkea, kun ompeleminen ei ole lempipuuhaani eivätkä taidotkaan mitään huippuluokkaa. Mutta itse aion verhot kuitenkin ommella, joten ei kai siinä auta muuta kuin ruveta hommiin!

Meidän viikonloppuun kuuluu muun muassa lasten serkkupojan syntymäpäivät sekä joulukonsertti. Johan se jouluaikakin alkaa ihan virallisesti, kun on ensimmäinen adventtisunnuntai. :)

 

Tunnelmallista loppuviikkoa ja tulevaa ensimmäistä adventtia!

Vanhoja opetustauluja

Haluan toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Kiitos myös kaikista sähköposteistanne! Yritän vastata niihin aina mahdollisimman pian, mutta välillä taloa koskevat kysymykset ovat sen verran haastavia, etten osaa niihin itse vastata. Silloin täytyy odottaa, että saan miehen kanssani kysymysten ääreen ja vastaaminen saattaa kestää hieman pidempään. :)

Meillä on ollut erityisen mielenkiintoinen viikonloppu. Kyläkoulu, jossa olen käynyt ensimmäiset kuusi opinvuottani, lakkautettiin (mikä on tietenkin harmi) ja lähes koko koulun irtaimisto huutokaupattiin. Kun kuulin huutokaupasta siskoltani, niin meidän viikonloppusuunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi ja suuntasimme jälleen kerran auton nokan kohti mummulaa. Lapset jäivät mummun ja papan hoiviin ja hyvä niin, sillä olimme huutokaupassa yhteensä kuusi tuntia! Varsinainen huutokauppa kesti viisi tuntia ja sitä ennen oli tunnin ajan aikaa tutustua kaupattaviin tuotteisiin. 

Mies huusi muutaman laatikollisen vanhoja työkaluja. Höyläpenkit kiinnostivat häntä myös, mutta sellainen jäi nyt saamatta. Toinen meitä kiinnostava tuoteryhmä olivat vanhat opetustaulut, jotka myytiin kaikkein viimeisimpänä. Niitä oli tarjolla lähemmäs parisataa ja varsinkin osa naisihmisistä tutkaili niitä aika tarkkaan ennen kuin niitä päästiin huutamaan. Bongasin taulujen joukosta heti muutamia aarteita: Ebba Masalinin ihania mustapohjaisia kasvitauluja sekä pari Martta Wendelinin taulua. Masalinin tauluista vanhimmat olivat vuodelta 1903.

Kun opetustaulujen vuoro tuli, niin luokkahuoneessa kävi kova kuhina. Ebba Masalinin tauluja oli reilu kymmenen ja ne myytiin yksi kerrallaan. Meillä oli miehen kanssa hyvä työnjako; minä sanoin, mitä tauluja huudetaan ja mies hoiti huutamisen. :) Masalinin taulut menivät kuin kuumille kiville, mutta todella halvalla verrattuna siihen, mitä niistä netissä pyydetään. Hyviä kauppoja siis teimme! Lopuille tauluille huutokauppameklari määräsi summan ja tauluja sai valita sillä kappalehinnalla niin monta kuin halusi. Me onnistuimme nopeina nappaamaan molemmat Martta Wendelinin taulut. Lasten huoneisiin olisi myös ollut kivoja eläintauluja kuten karhu, kettu tai joutsen poikasineen, mutta ne jäivät tällä kertaa ostamatta, kun tuo meklarin määräämä kappalehinta oli sen verran korkea. Ja kun ei niitä lasten huoneitakaan vielä ole, niin täytyy malttaa vähän odottaa myös niiden sisustuksen kanssa.

Meidän alakertaan en jotenkin osaisi noita kukkatauluja esille laittaa, koska alakertaa yritämme sisustaa mahdollisimman perinteisellä tyylillä. Ennen vanhaanhan ei opetustauluja olla sisustuksessa käytetty, vaikka ne vanhoja ovatkin. Wendelinin opetustaulut sen sijaan ovat kuin tavallisia tauluja, joten jomman kumman niistä voisimme kehystää tuvan seinälle. Yläkertaakin aiomme sisustaa melko perinteiseti, mutta kuitenkin vähän vapaammin, joten Masalinin tauluista yksi päätyy varmasti tytön huoneeseen ja niittyleinikki luultavasti yläkerran aulaan. Masalinin tauluja tuli huudettua vähän yli omien tarpeiden (kuvissa ei edes ole vielä kaikki :D), ihan tarkoituksella kylläkin, kun lähtivät niin edullisesti. Katsotaan, mihin loput niistä päätyvät.

Mies aikoo seuraavaksi maalata meidän tulisijojen välissä olevan piipun sekä puuhellan huuvan. On jännittävää nähdä, miltä piippu ja huuva tulevat näyttämään valkoisina! :)

Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

 

Pikkukuusi ja soodataikinakoristeita

Me aloitimme jälleen jouluvalmistelut hyvissä ajoin. Joulua on niin mukava tunnelmoida ja laittaa, että nautimme joulusta täysin siemauksin aina marraskuun alkupäivistä lähtien. Ja onhan tämä ihka ensimmäinen joulu uudessa kodissa! On ihanaa rakentaa oman kodin näköinen joulu koristeineen ja perinteineen.

 Viimeksi mummulassa ollessamme haimme metsästä pienen kuusen, jonka toimmekin jo viikonloppuna sisälle. Kuusi siirtyy keittiön nurkasta kuistiin, kunhan saamme sieltä myytyä yhden lipaston  pois tieltä. Tuon lipaston jälkeen meillä ei taidakaan olla paljon muita uutena ostettuja huonekaluja, kuin Ikean pinnasänky ja sohva (no joo, ja pari Ikean juniorituolia, mutta niistä ei ole kiire päästä eroon). Niiden tilallekin on jo vanha sänky ja sohva olemassa, kunhan ne saataisiin kunnostettua ja maalattua. Hyvässä mallissa siis tämä meidän kodin vanhoilla huonekaluilla kalustaminen!

 

 

 Pikkukuuseen tarvittiin tietenkin koristeita, ja koska meillä on hyvin vähän kuusenkoristeita, niin saimme tehdä lasten kanssa joukon uusia. Mikä parasta, kaikki koristeisiin tarvittava materiaali löytyi valmiiksi kotoa! Löysin vähintään kymmenen vuotta sitten ostamiani enkelikiiltokuvia, jotka liimasimme kultaiselle paksulle paperille. Vähän kimalletta vielä enkeleiden mekkoon ja ripustuslenkit, niin valmista tuli!

   

Lapset tykkäävät tosi paljon leipomisesta ja etenkin piparkakkumuoteista, joten halusin keksiä myös koristeita, joissa voisimme käyttää muotteja. Ensin mietin tavallista taikataikinaa, mutta sitten törmäsin netissä soodataikinaan, joka on kauniin puhtaan valkoista. Ihme ja kumma, ruokakomerosta löytyi juuri sopivasti vanhaksi menevä paketti maissitärkkelystä sekä kaksi lähes täyttä pikkupurkkia ruokasoodaa. Niinpä pääsimme heti leivontapuuhiin, eikä tarvinnut odottaa seuraavaa kaupassa käyntiä. Me kun emme täältä peräkyliltä (reilu 15km lähimpään ruokakauppaan, ei nyt sentään sen enempää) lähde kauppaan ihan joka välissä, jos ei muuta kulkua ole kaupunkiin, vaan yleensä mies hoitaa ruokaostokset kerran tai korkeintaan pari kertaa viikossa töistä tullessaan. Tässä tulee säästöä jo bensakuluissa, mutta vielä enemmän siinä, että mies ostaa kaupasta vain ostoslistassa mainitut asiat. Minulle kun tuppaa aina kaupassa tulemaan jos jonkinlaisia mielitekoja ja ostoslista pitenee kummasti siinä kaupassa kierrellessä. ;)

Näillä syntyi hienot koristekuviot taikinaan.

Soodataikinasta oli suht helppo leipoa, joskin viimeiset taikinan rippeet rupesivat murenemaan. Leipoessa voi käyttää maissitärkkelystä apuna. Teimme taikinalevyyn koristeita pienen Mariskoolin reunalla sekä koristereunallisella lasilautasella. Tein koristeisiin reiät pienellä tikulla pyörittelemällä. Koristeet kovettuivat huoneenlämmössä yhdessä vuorokaudessa. Aika kovia niistä tulikin. Tosin huomasin, että pikkuveli oli jo yhden sydämen napannut kuusesta ja saanut sen jollakin konstilla halki.

Valkoinen soodataikina:
 1dl maissitärkkelystä

2dl soodaa

1,25dl vettä 

 Mittaa aineet kattilaan ja sekoita. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes taikina alkaa paksuuntumaan. Kun seos muotoutuu kiinteäksi taikinaksi, siirrä taikina toiseen kulhoon ja peitä kostealla liinalla. Seosta ei saa keittää liian pitkään, koska muuten valmis taikina on murenevaista. Anna jäähtyä hetki viileässä. Vaivaa jäähtynyt taikina tasaiseksi. Jos taikina tarttuu, käytä muovailun apuna maissitärkkelystä.

 Näitä koristeita tulee varmasti tehtyä vielä uudelleen ennen joulua. Voipi olla, että teen näitä joku kerta ihan itsekseni vähän isommilla muoteilla. Lapset kun leipoivat aika kiitettävästi tämän ensimmäisen taikinan. Soodataikinakoristeet ovat mainioita vaikka kortin tai lahjapaketin koristeeksi tai ihan kunnon lahjaksikin. Näitä on helppo lastenkin tehdä ja taikina on täysin myrkytön, tosin ilmeisesti aika pahan makuinen. Meidän lapset olivat tietenkin uteliaita ja halusivat maistaa, mutta pyysivät vettä aika nopeasti päälle. :D


Jokos siellä on aloitettu jouluvalmistelut? :)

Follow my blog with Bloglovin

Isänpäivänä

Täällä on vietetty Isänpäivää rennoissa ja rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. On ulkoiltu, luettu kirjoja ja katsottu dvd:ltä vanhoja Peppi Pitkätossu -jaksoja. Mies sai valita päivän menun, joten söimme herkullista grillikylkeä lisukkeineen.

Jälkiruuaksi saimme makoisaa lakkakakkua. Leivoin tavallisen kääretorttupohjan, jonka päälle levitin kermavaahtoa, lakkoja ja toffeeksi keitettyä kondensoitua maitoa. Keitin maitotiivistettä hieman liiankin kauan, ja siitä tuli niin tönkköä, ettei se edes levittynyt kunolla. Kakussa on siis siellä täällä kunnon makeita yllätyskönttejä. :D Leikkasin pohjan pituussuunnassa kolmeen yhtä suureen osaan. Tämän jälkeen pyöritin ensimmäisen kakkusoiron kääretortuksi ja toiset soirot tiiviisti sen ympärille. Levitin muhkean kakun päälle vielä runsaasti kermavaahtoa, joka on miehen herkkua. Kakun koristelin lakoilla ja toffeella. Nopea ja helppo kakku, mutta täytyy sanoa, että tuo lakan ja keitetyn kondensoidun maidon sekä kerman yhdistelmä on kyllä todella herkku!

 

Ensi kerralla voisi olla luvassa jo jotakin joulujuttuja!

Oikein mukavaa Isänpäivän iltaa! :)

Pakkasaamuna

Heippa pitkästä aikaa! Vein lapset perjantaina mummulaan yökylään, jotta saisimme miehen kanssa nukuttua vähän univelkoja pois. Pikkuveli on taas ollut vähän kipeänä ja yöt ovat olleet sen mukaisia. Tarkoitus oli käydä miehen kanssa pitkästä aikaa oikein elokuvissa. Elokuvakin oli jo valittu ja itse ainakin odotin sitä innolla, mutta jotakin meidän väsymyksen tilasta kertonee se, että emme sitten millään jaksaneetkaan lähteä mihinkään. Sen sijaan katsoimme netistä illan Vain elämää -jakson sekä edellislauantain katsomatta jääneen Haluatko Miljonääriksi -ohjelman. Irtokarkkien, sipsien ja coca colan (näitä ostoherkkuja meillä ei kovin usein osteta) kanssa illasta tulikin oikein herkullinen ja viihdyttävä. :D Eikä tarvinnut keskeyttää ohjelman katsomista kertaakaan lasten heräämisen takia, niin kuin yleensä.  Lauantaina ajelimme miehen kanssa illalla mummulaan, jossa mummu olikin jo saanut lapset nukkumaan. Sunnuntaina kotimatkalla kävimme katsastamassa Keskisen kyläkaupan jää- ja joulumaailmoineen.

Nyt onkin ollut oikein kunnon pakkasia. Sen huomaa täällä sisälläkin, kun kaikkia tilkerakoventtiileitä ei ole vielä ehditty laittaa paikoilleen. Aikamoinen kylmyys huokuu tuolta ikkunoiden yläpuolelta. Mies lupasi laittaa tänään venttiilit paikoilleen, niin ei tarvitse palella.

Yhtenä päivänä maa oli saanut ohuen lumipeitteen, ja menimme heti aamusta ulkoilemaan kirpsakkaan pakkassäähän. Uudistimme lasten talvihaalarit ja otin samalla lapsista muutaman kuvan kauniissa kuuraisessa maassa. Oikeastaan meidän ulkoilu oli hyvin pikainen, sillä pakkasta oli yli kymmenen astetta ja kova viima teki ilmasta hyytävän kylmän. Sellaista se on, kun talo on peltojen keskellä, eikä pihapiirissä oli vielä mitään puita, pensaita tai ulkorakennuksia antamassa tuulensuojaa.

 Tytöllä ja pojalla on Pomp de Luxin haalarit ja pipot, pojalla viime vuoden ja tytöllä tämän vuoden mallistosta. Pikkuveljen ruskea Reimatec on isoveljen vanha ja tupsupipo löytyi Cubuksesta.

 Meidän kuisti on vielä hyvin keskeneräinen, joten sitä en ole tänne juuri kuvaillut. Osa seinäpaneeleista puuttuu, samoin kaikki listat ja maalisutiakaan kuisti ei ole vielä nähnyt. Laitoimme näin ensihätään muutaman naulan kuistin seinään naulakoiksi. Siinä vaatteet ovat näppärästi käden ulottuvilla uloslähtöä varten. Useimmin käytettävät pipot, hanskat ja villasukat laitoin pappani tekemään pärekoppaan. Kuistin ja kodinhoitohuoneen välinen ovi ei ole vielä käytössä, sillä kodinhoitohuoneessa on tällä hetkellä oven edessä pitkä vaateteline muille ulkovaatteille.

Aurinkoisia pakkaspäiviä!