Kesä maalla

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja miehelläkin alkoi kesäloma. On ihana viettää ensimmäistä kesää uudessa kodissa. Tänä kesänä voi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ottaa vähän rennommin, kun ei ole mikään kiire rakentamisen kanssa. Onhan täällä kaikki niin sisällä kuin ulkonakin enemmän ja vähemmän kesken, mutta näitä keskeneräisyyksiä voi ihan rauhassa rakennella ja puuhailla valmiiksi ilman pahempaa kiirettä ja hoppua. 

Rakennushommiakin varmasti tehdään jonkin verran loman aikana. Päivässä saa aika paljon enemmän aikaiseksi kuin muutamassa tunnissa töiden jälkeen. Sirkkelit ja muut työkoneetkin on kätevämpi kantaa aamulla ulos, kun tietää, että niitä ei tarvitse viedä heti parin tunnin päästä taas suojaan. Edellisen postauksen aittaa aletaan pikku hiljaa rakentaa, kunhan mies saa ensin erään kunnostusprojektin valmiiksi. Hänellä on työn alla vanha kaappi, jota pitäisi paikkailla ja maalata. Kaappiprojektista kirjoittelen tänne varmasti myöhemmin enemmän kuvien kanssa. Lapset ovat myös toivoneet jos jonkinmoista majaa, keinua, liukumäkeä ja trampoliinia pihaan. Eiköhän noistakin joku saada toteutettua.

Muiden touhujen lisäksi kesän aikana aiomme ihan vain olla ja nauttia maaseudun kesästä perheen kanssa. Täällä maalla elämä on jotenkin niin kiireetöntä ja vapaata. Kun katson ympärillä olevaa peltomaisemaa, ojanvarren kukkasia sekä ohi ajavia traktoreita, en voi kuin todeta, että tämä se on kesätunnelmaa parhaimmillaan. Minulla ei ole yhtään ikävä kaupungin palveluita, viihdykkeitä ja ihmisvilinää. Olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia ja välttelen viimeiseen asti kaupungille lähtöä. Maalla asuminen sopii siis minulle paremmin kuin hyvin. Myös mies ja lapset tuntuvat nauttivan maaseudun rauhasta ja tietynlaisesta huolettomuudesta.

Kesälomasuunnitelmiimme kuuluu myös viettää aikaa mummuloissa sekä tehdä joitakin pieniä reissuja lähiseudulla. Viime vuonna taisi jäädä väliin monta meidän perinteisistä kesävierailukohteistamme, joten tänä kesänä täytyy taas pistäytyä ainakin tutussa Vanhassa Markissa ja Stundarsissa. Uimassa ehdimme toivottavasti myös käydä useammin kuin viime kesinä.

 Maalla asuessa oppii nauttimaan hyvin pienistäkin asioista. Sen huomaa ehkä parhaiten puutarhassa ja kasvimaalla. Ajattelimme, että alkukesästä istuttamamme ruusuntaimet eivät vielä tänä kesänä rupea kukkimaan, mutta kuinka väärässä taas olimmekaan. Tänään bongasin ensimmäiset auenneet ruusut ja lisää nuppuja on vaikka kuinka paljon! Tämän ruusun nimestä meillä ei ole varmaa tietoa, vaikka olemme yrittäneet sitä kirjoista ja netistä selvittää.

Jos joku tunnistaa tämän kauniin vaaleanpunaisen ruusun, niin olisin tiedosta hyvin iloinen! :)


Rentouttavaa heinäkuuta!

Aitan suunnittelua

Meidän pihalla riittää hirsikasoja ja niistä olisi kovin kiva päästä eroon. Toisin sanoen ne pitäisi pystyttää meidän tontille, jolloin ne muuttuisivat rumista hirsikasoista kauniiksi pohjalaispihapiirin ulkorakennuksiksi. Pari vuotta sitten mies huomasi työpaikkansa ikkunasta, että vanhan Joupin aitan paikalle ollaan rakentamassa kerrostaloa. Hänpä kysyi, millä hintaa aitan saisi omakseen ja kun muita ostajia ei nopealla aikataululla löytynyt, niin kohta se olikin jo meidän. Aitta olisi voitu kuljettaa kokonaisena meidän tontille, mikä olisi ollut tietenkin kätevin vaihtoehto. Ongelmaksi muodostui matkan varrella oleva junarata, jonka kaapeleiden ali korkea aitta ei olisi mahtunut. Niinpä se oli purettava ja odottaa nyt uudelleenpystytystä.

Aitta on melko massiivinen tapaus, ja miehen kertoessa minulle ostomahdollisuudesta olinkin ehdottomasti sitä mieltä, että en tuollaista jättiaittaa pihaani halua. Minulla kun oli mielikuva parista sievästä pikkuaitasta tontin laidalla. Nyt olen kuitenkin ehtinyt jo tottua ajatukseen komeasta ja korkeasta aitasta, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Asiaan totuttelua auttoi myös se, että meille ei lopulta tullut aitasta muita kustannuksia kuin sen purkaminen sekä tietenkin nyt tuleva pystytys.

Toiveena olisi saada aitta pystyyn syksyn aikana, kunhan luvat saadaan kuntoon. Ongelmaksi voi muodostua huopakaton teko, joka vaatii tarpeeksi lämpöisen ilman. Aitta on niin suuri (6x6m), että sen sisälle mahtuisi suuri osa pihan muista lauta- ja puukasoista ja piha siistiytyisi huimasti. Lisäksi saisimme kipeästi kaivattua säilytystilaa pyörille ja muille ulkovälineille. Siksi toivonkin, että aitta saataisiin kasaan tämän vuoden puolella, vaikka itse talokin on vielä kovin keskeneräinen.

Aitasta ei ole kovin hyviä kuvia kokonaisena, mutta näistä kuvista saa jonkinlaista osviittaa siitä, miltä valmis aitta tulee näyttämään. Koko komeuden kruunaa vellikellotorni sekä parimetrinen rautatanko viireineen. 

Googlemapsista löytyi vielä aika kelpo kuva aitasta. Aitan alkuperäinen ulkoasu tullaan säilyttämään hyvin tarkasti uudelleenpystytyksessä. Aitta pystytetään talon kuistista katsottuna etuoikealle.

Aitan sisällä oli vielä mukava yllätys – kaksiosainen hirrestä veistetty viljalaari, josta saamme sievän pihasaunan tontin perälle. Siitä voisinkin tehdä ihan oman postauksen myöhemmin. 


Iloa kesäpäiviisi!

Kukkia pihalla ja sisällä

Olemme taas saaneet pihahommia hyvin eteenpäin. Pihatien toiselle puolelle saatiin nurmikko kylvettyä ja haimme sinne myös tädeiltäni ja mummulasta joukon perinnepuita- ja kukkia. Niitä voisin kuvailla sitten, kun nurmikko on edes vähän kasvanut. Nyt näyttää siltä, kuin kukat ja puut kasvaisivat jossakin kuivalla arolla.

Ensimmäinen päivänliljan kukka aukesi tänään ja eiköhän niitä kohta nähdä lisääkin. Samoin vieressä olevat varjoliljat näyttävät hyvin lupaavilta. Tillipionin kukinta oli näin ensimmäisenä vuotena kovin lyhyt. Nyt kaikki kukat ovat jo lakastuneet.

Kaipasin sisällekin kukkia ja hain tien varresta kukkakimpun patakaapin päälle. Niittyleinikit sopivat hyvin samannimisen opetustaulun edustalle. Eilen saimme ystäväperheen kylään ja he toivat myös kauniin kukkakimpun.

Näiden kukkakuvien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille

oikein mukavaa juhannusta!

Päivä Pietarsaaressa

Viime lauantaina meidän auton nokka suuntasi kohti Pietarsaarta. Reissun päätarkoitus oli vierailla Lundagårdin uudessa liikkeessä. Edellinen liike oli Purmossa ja sielläkin kävimme kerran. Uudet tilat olivat Pietarsaaren keskustassa kauniissa vanhassa puutalossa.

Jokainen huone oli sisustettu kauniisti ja tavaraa riitti lattiasta kattoon. Lapsillekin riitti kovasti katseltavaa ja pieni leikkinurkkauskin kaupasta löytyi. Ostimme muutaman purkin Ottossonin pellavaöljymaalia. Ottossonin maaleja olemme käyttäneet niin huonekalujen, lattian kuin paneeleidenkin maaalauksessa ja olemme olleet tyytyväisiä. Lisäksi löysimme muutamia naulakkokoukkuja, joille on käyttötarkoitukset selvillä. Keittiön ruokakomeron ovi sai myös kaivatun rivan.

Syömisen jälkeen loppupäivä kuluikin aurinkoiseen Pietarsaareen tutustuen. Kiertelimme sekä ydinkeskustaa että vanhaa puutalokaupunginosaa, Skataa, ristiin ja rastiin. Vähän väliä eteen ilmestyi kivoja leikkipuistoja ja niihin jäätiin aina hetkeksi leikkimään. Kesän ensimmäiset irtojäätelöt tuli myös syötyä. 

 Skataa kohti kävellessä eksyimme kuin vahingossa koulupuutarhaan, jossa oli jos jonkinlaisia perinnekasveja nimikyltteineen Pietarsaaren upean lukion ympäristössä. Tuonne pitäisi ehdottomasti päästä joskus lukuisten ruusupensaiden kukkimisaikaan! Lapsia kiinnostivat läheisessä lammessa uivat värikkäät kalat.

Viiden maissa olisimme olleet jo valmiita kotiin lähtöä varten, mutta totesimme miehen kanssa, että jos nyt lähdemme ajelemaan kotiin, niin lapset nukahtavat takuulla touhuntäyteisen päivän jälkeen autoon, ja rytmit menevät aivan sekaisin. Niinpä kävimme ostamassa vielä kaupasta pienet piknik-eväät ja ajoimme meren rannalle eväitä syömään. Seitsemän jälkeen lähdimme viimein kotiin päin ja nukkuvat lapset sai kantaa autosta suoraan sänkyyn. 
  
Päivä kuulostaa pelkkien kuvien ja tekstin puolesta niin ihanalta ja onnistuneelta. Mutta voi, miten suuren osan päivän tapahtumista ja tilanteista olen jättänyt kertomatta. Kuten vaikka sen, kun omat melko uudet kenkäni alkoivat jossakin vaiheessa päivää kovasti hiertää tehden rakot kumpaankin kantapäähän, ja saatoin muutaman kerran asiasta valittaa mainita. Tai kun lapsille tuli useamman kerran pissihätä ja vessaa ei ollut lähimaillakaan. Puskapissailua tuli siis harrastettua luvattoman paljon, mutta ehkä se on lapsille sallittua. Lapset taisivat myös syödä vähän liian monta suola- ja Marie-keksiä menomatkalla ihan vain nälkäänsä, koska aamupalasta oli jo aikaa ja jollakin kotoa helposti mukaan otettavalla eväällä piti varmistaa, että he jaksavat ruokailuun saakka. Kerroinko jo pikkuveljestä, jonka on pakko päästä joka paikkaan ja samalla vauhdilla kuin isompien, jolloin hänen perässään on juostava käsi kädessä ja hiki hatussa tai vaihtoehtoisesti annettava hänen kaatua ja kolhia itseään ihan joka välissä, sillä juuri minkäänlaista holttia tai itsesuojeluvaistoa ei tällä pikkumiehellä vielä ole. 
 

 Jotta suuremmilta konflikteilta vältyttäisiin, niin meillä onkin edelleen tuplarattaat, joissa kuskaamme vielä tämän kesän reissuilla myös 4-vuotiasta tyttöä ihan häpeilemättä. Tytöllä ja pikkuveljellä on alle 10cm pituuseroa (jota ei istuessa juuri edes huomaa), joten usein saamme vain ihastuneita katseita ja kyselyitä suloisista kaksosista. :D

Blogien kivat kuvat ja onnistuneen kuuloiset kertomukset päivän kulusta eivät tosiaankaan kerro koko totuutta, ja tuskin kukaan niin olettaakaan. Itselläni onkin tapana välillä kirjoitella myös näitä hassuja kommelluksia ja pieleen menneitä asioita, jottei totuus unohtuisi. Lapsiperheen elämä ei ole pelkkiä söpöjä, kilttejä lapsia ja kasvatustavoitteissaan upeasti onnistuneita vanhempia, vaikka blogeja lukiessa voisi välillä niin luullakin. Meillä ainakin riittää menoa ja meininkiä ja välillä, kun ollaan ihmisten ilmoilla koko sakki, niin mietin vain, että toivottavasti kukaan tuttu ei nyt näe ja kuule meidän höpsöjä juttuja (tai ettei kukaan yhdistä meitä tähän blogiin)! :D Mutta enpä minä silti tätä elämää ja tätä perhettä vaihtaisi mihinkään, näin on juuri hyvä! <3

Lämpöistä viikonloppua!

Jo kukkii

Noin kuukausi sitten mummulasta siirretyt tillipionit ovat viimein kukassa. Välillä on satanut niin kovasti, että kukkien varret ovat olleet aivan kallellaan, mutta sieltä ne ovat aina nousseet taas pystyyn ja kukkivat nyt niin kauniina. Ihanaa nähdä kukkaloistoa omassa uudessa puutarhassa!

Tillipionit siirsimme tosiaan viisi vuotta sitten purkamamme vanhan pohjalaistalon edustalta turvaan ja ne ovat olleet miehen vanhempien pihassa evakossa ennen meidän tontille siirtymistä.

  Tytön ja pojan kerho jää tänään kesätauolle. Tyttö jatkaa samassa kerhossa taas syksyllä, mutta poika siirtyykin syksyllä jo eskariin. Kerhotädeille virkkasin Bambu-langasta tiskiliinat kiitokseksi kerhovuodesta. Lapset piirsivät kortteihin perhosen ja kukan. Oikeastaan minä määräsin heitä piirtämään ne, koska jos olisin antanut heille vapaat kädet, niin tyttö olisi piirtänyt prinsessan (ja ehkä myös kukkia) ja poika auton, lohikäärmeen tai avaruusraketin. :D Tyttö on seurannut pojan piirustuksia ja opetellut sen mukaan piirtämään kukan ja perhosen. Hauskaa, miten nytkin kuvat ovat ihan samanlaiset (perhosen toista tuntosarvea myöten), mutta tytön versioissa on vain enemmän väriä. 

 Seinäjoen seudulla asuville tai täällä lomaa viettäville tiedoksi, että Seinäjoen Ykkösbasaari-kirpputori järjestää tämän viikon lauantaina 17.6. klo 10-18 peräkonttikirppiksen. Itsekin menisin varmasti kimpsuineni ja kampsuineni tuonne, kun taas on kertynyt monta kassillista ylimääräistä tavaraa ja vaatetta, mutta meillä on viikonlopuksi muita suunnitelmia. Tänään on viimeinen ilmoittautusmispäivä, jos haluat mennä autoinesi myymään tarpeetonta tavaraa. Kannattaa ihmeessä poiketa tekemään hyviä löytöjä!

Auringonpaistetta päiviisi!

Hullun hommaa

Viime viikonloppuna ehdittiin kasvimaan lisäksi tehdä pihalla myös jotakin hieman hullua. Siirsimme käsin valtavan sorakasan vähän sivummaksi. Tarkoituksena on istuttaa nurmikko tuohon meidän pihatien toisellekin puolelle ja sorakasa oli pahasti tiellä. Taisi olla minun ehdotukseni, että siirretään se lapion ja kottikärryn voimin johonkin muualle ja otetaan koko homma urheilun kannalta, ettei se tunnu niin hölmältä. Niinpä huhkimme lauantaina neljä tuntia ja vielä parina iltana lyhyemmän pätkän kasan kimpussa. Laskeskelimme, että reilu 200 kottikärrykuormaa tuli kärrättyä.

 

 Vanha kasa oli matala ja leveä, sillä lapset leikkivät usein sen päällä. Uusi kasa on ainakin vielä korkea ja suhteellisen pienellä alalla. 

 Lauantaina kun työtä teki taukoamatta reippaaseen tahtiin, niin paikkoja ei vielä kolottanut, mutta sen jälkeen työ on kyllä tuntunut jäsenissä. Naurettavinta hommassa on se, että niin kuin kuvista näkyy, kasa siirtyi vain noin kymmenen metriä sivuun. Tiedämme kuitenkin, että tuossa uudessa paikassa se ei hetkeen ole minkään tiellä, joten kyllä se kannatti siirtää. Nyt täytyisi vain istuttaa nurmikon siemenet ja taas osa pihasta tulisi nätimmäksi vihreän ruohon myötä.

Isompien ollessa viikolla kerhossa ja pikkuisen nukkuessa päiväunia oli ihana rentoutua peiton päällä nurmikolla. Uusin Maalla-lehti löytyi sopivasti postilaatikosta ja muutakin hyvää kesälukemista tuli napattua kirjahyllystä.  

Olen kastellut kaikkia pari viikkoa sitten istuttamiamme puita ja pensaita päivittäin tosi runsaalla kädellä ja on ilo nähdä, miten puiden ja pensaiden lehdet kasvavat ja joitakin kauniita kukkiakin pihassa jo kukkii voikukkien lisäksi.

Odotamme tillipionin kukkien aukeavan piakkoin. Kukkien kaunis tummanpunainen sävy näkyy jo hyvin.

Dorianvillakon mukana meidän pihaan siirtyneet pikkutalviot kukkivat jo kauniina.

 Tuomen juureen nousi yllätyksenä suloisen sininen lemmikki.

Iloista viikonloppua!

Puinen harja ja rikkalapio

Vaikka tykkäänkin touhuta kaikenlaista, niin imurointi on yksi ikävimmistä hommista, mitä tiedän. Siksi meillä saattavat muruset varsinkin lasten paikoilla pöydän alla säilyä päivän jos toisenkin. Pelkkien leivänmurusien takia kun en jaksa imuria ottaa esiin. Ongelmana on ollut se, ettei meillä ole minkäännäköistä harjaa ja rikkalapiota. Edellisessä kodissa meillä oli kaamea sininen muoviharja, mutta taisin laittaa sen muuttaessamme anopin autoon, koska en halunnut katsella sitä enää päivääkään. :D 

Niinpä olemme olleet kohta vuoden ilman käden ulottuvilla olevaa siivousvälinettä ja kärsineet kuistin lattian hiekasta ja keittiön ruuan murusista ilman nopeaa apua ongelmaan. No, itseäni ne eivät kyllä juuri edes häiritse, mutta miestä vähän enemmän. Ostoslistalla on yhtä kauan ollut kaunis puinen harja- rikkalapiosetti, mutta sen ostaminen on aina vain jäänyt. Alkuviikosta vanhempani tulivat lapsia hoitamaan käydessäni asioilla ja heillä oli paketti mukanaan. Paketista paljastui ihana puinen harja- ja rikkalapio!

Siivoussetti mahtuu sievästi keittiön ruokakomeroon, mutta se on niin kaunis, ettei yhtään haittaa, vaikka se välillä jäisi esille jonkun huoneen nurkkaan. Nyt ei ainakaan ole välineistä kiinni, jos muruset ja hiekka edelleen tuntuvat jalkapohjissa. Talon emännän olisi nyt vain otettava itseään niskasta kiinni ja tartuttava uuden harjan varteen viikkosiivousten/imurointien välissä. Tässä vielä linkki harja- rikkalapiosetin tietoihin, jos joku muukin ihastui.

Äitini soittaa monesti ennen heidän vierailuaan ja kysyy, onko minulla mitään kukkia maljakossa. Jos vastaukseni on kielteinen, hän saapuu usein meille mummulan pihasta keräämänsä kukkakimpun kanssa. Viimeksi hän toi valkovuokkoja ja edellisellä kerralla kauniin narsissikimpun. <3 

Me jatkamme täällä lämpimien kesäpäivien viettämistä.

Aurinkoisen ihania kesäpäiviä myös sinulle! :)