Vanha lipasto

Kiitos kaikille ihanille viime postauksen vauvaonnitteluista! <3

Arki kahden lapsen kanssa on lähtenyt sujumaan tosi hyvin. Mitä nyt
esikoinen välillä koettelee äidin hermoja tempauksillaan. Pikkusiskoa on 
kyllä silitelty ja halittu kovasti, mutta samoin on koitettu raapia, lyödä, nostella
ja heittää jollakin lelulla. Hetkeksikään ei voi tätä paria jättää valvomatta
kahdestaan. Niin arvaamaton on 2-vuotias mustasukkainen isoveli.

Ostimme syksyllä puisen vanhan lipaston rikki menneen lastulevylipaston tilalle. 
Lipasto oli ostohetkellä väriltään sinertävä ja alta löytyi useampaa eri maalia. 
Äitini rapsutti lipastosta vanhat maalit pois ja mies maalasi sen kolmeen kertaan 
Allbäck-pellavaöljymaalilla. Maalin tilasimme Rakennusapteekista ja sen 

väri on mantelinvalkoinen. Sävy on hieman harmaaseen vivahtava valkoinen.

  Lipaston messinkivetimistä pari oli rikki, mutta löysimme nettikaupasta 
vastaavat tilalle. Olisin kovasti halunnut tummat vetimet, kun nuo messinkiset 
ovat makuuni turhan kultaisen sävyiset, mutta emme löytäneet sopivia. 

Ilmeisesti messinkiä on mahdollista tummentaa jollakin konstilla. Netistä 
löytyi monenlaista ohjetta, mutta en uskalla noin vain ryhtyä kokeilemaan.
Jos jollakulla on kokemusta tai tietämystä messingin tummentamisesta, 
niin otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Lipaston laatikoissa on nyt vauvan vaatteet ja se toimii myös hoitopöytänä.

Tässä vielä "ennen"-kuva.

Aurinkoista tulevaa viikkoa!

Pieni tyttö

Täällä ollaan hyvin vaaleanpunaisissa tunnelmissa. Suloinen pieni 
prinsessamme syntyi viime perjantaina, pari päivää lasketun ajan jälkeen. 
Tytöllä on paksut tummat hiukset ja hän on kuin pieni nukke. <3 Tähän 
mennessä tyttö on ollut yhtä rauhallinen ja tyytyväinen kuin veljensäkin oli 
vauvana. Nukkuu lähes koko ajan, äidinmaito maistuu, eikä itke juuri ollenkaan.

Synnytyksestä en taida tänne kauheasti sepustella. Voin vain todeta, että se 

oli kaikenkaikkiaan upea kokemus! Spinaalipuudutus vei kaikki kivut ja 
vauva syntyi vauhdikkaasti parin minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. 
Ja osasin soittaa äitini hoitamaan poikaa oikeaan aikaan niin, että mieskin 
ehti synnytykseen. Sehän se ainut pelkoni oli, että joutuisin synnyttämään yksin.

Ylpeä isoveli silittelee ja ihailee vauvaa. Poika on myös lukenut vauvalle 
kirjaa ja esittelee tälle lelujaan. Toki pieniä mustasukkaisuuden 
merkkejäkin on jo havaittavissa, mutta eipä vielä mitään pahempaa. 
Kovasti on pienellä miehellä myös mietittävää ja kysyttävää tässä uudessa 
tilanteessa ja välillä on itku tosi herkässä. "Pieni vauva putkahti äitin 
masusta." "Mistä kolosta vauva tuli?" "Ei tullut iso vauva vielä äitin 
masusta". Mitä lie tuo viimeinen lause sitten tarkoittaakaan. :D

Huomenna alkaakin jo uudenlainen arki, kun miehen on palattava töihin. 
Loput isyyslomaviikot jäävät myöhemmälle. Eiköhän yksi perjantai mene 
ihan mukavasti, kun edessä on taas viikonloppu. Vaikka vauva tyytyväinen 
tapaus onkin, niin ei tämä kahden lapsen arjen pyörittäminen mitään 
ihan helppoa näin aluksi ole. Mutta eiköhän tämä pikku hiljaa ala sujua! :)



Keväistä viikonloppua lukijoilleni!