Talo Ahonlaidalla: helmikuuta 2014

perjantai 28. helmikuuta 2014

Haaste ja päivän piristys

Arpaonni suosi minua ja voitin Allidaalia-blogin arvonnasta 
upean palkinnon. Tuotteiden ihastuttavat kukka- ja perhoskuosit 
piristävät kummasti päivää, ja antavat luvan odottaa kevättä saapuvaksi. :)
Eihän näitä pastelli-ihanuuksia meinaa raaskia edes ottaa käyttöön!
 


Sain haasteen Elinalta ihanasta Italianpunainen paritupa -blogista.
Kiitos siitä Elina! Käykäähän ihmeessä kurkistamassa blogi, jos olette 
yhtään kiinnostuneita vanhan hirsitalon siirtoprojektista! :)

 1. Lempiväri sisustuksessa
Valkoinen on kestosuosikki, mutta yksin se on tylsä väri. Valkoisen kaveriksi
vaaleanpunaista ja muita pastellisävyjä sekä kauniin ruskeaa puuta. 


2. Designesine/-huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Luulen, että lähes kaikki designesineet olisivat meille aikamoinen 
kauhistus. Lokki-valaisin ja se koiraa muistuttava puppy-jakkara! 
Vai osaako joku kuvitella ne meidän tulevaan taloon? :D

3. Hurmaavimmat henkilöt TV:ssä
Meillähän ei TV:tä ole laisinkaan. Virkkaaminen ja kutominen ovat 
kuitenkin kovin tylsiä puuhia, ellei samalla tee jotakin muutakin. Joten 
illalla lasten nukkuessa ja miehen ollessa vielä rakennushommissa, otan 
kutimen tai virkkuun käteeni ja samalla katselen monesti Areenalta 
jotakin sarjaa. Hurmaavinta henkilöä en tähän hätään keksi, mutta 
kaikinpuolin EPÄhurmaavin on takuulla Solsidanin Ove! :D 


  4. Suosikki leivonnassa
Olen oikea herkkusuu, joten aikalailla kaikki leivonnaiset maistuvat, vähän
liiankin hyvin. Omia bravureitani ovat britakakku, porkkanakakku, 
sekä uusimpana varmaan tuo viimeksi postaamani minttusuklaakakku.

5. Viisi blogisuosikkia
Taidan jättää tähän vastaamatta, kun tämä haaste on kiertänyt jo aika 
monessa suosikkiblogissani. Tuolla oikealla sivupalkissa on pitkä lista ihania 
blogeja, joita seurailen. Suosikkejani ovat blogit, joiden aiheet liittyvät käsitöihin
rakentamiseen, sisustamiseen tai vanhoihin esineisiin ja huonekaluihin. 
Nappaa ihmeessä haaste, jos käsittelet näitä aiheita  blogissasi! :)



Nyt viikonlopun viettoon!

 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Rakas 3-vuotias

Tasan kolme vuotta sitten syntyi meidän suloinen poikamme.
Tuo tummatukkainen pieni vauva muutti elämämme
ja teki meistä oikean perheen. Kolmessa vuodessa pojasta
on kasvanut ja kehittynyt upea persoona ja hän on niin
rakas ja arvokas meille kiukkukohtauksineen kaikkineen. <3

"Olen jo nääääiin iso poika!"

Oma pulpetti on tosi tärkeä pojalle. Siinä istuen hän jaksaa keskittyä
pitkiäkin aikoja piirtäen, värittäen ja tärkeitä tarrojaan liimaillen.


 3-vuotiaan huimaa kehitystä on upea seurata. Eilen iltapalalla poika 
katseli jääkaapin ovessa olevaa piirustustaan, johon hän on pari viikkoa 
sitten piirtänyt meidän perheen. Hän ihmetteli ääneen, että "miksi äiti 
meillä ei ole tuossa kuvassa mahoja?". Yritin selittää, että 2-vuotiaat 
eivät useinkaan osaa vielä piirtää ihmisille mahaa, vain pään, kädet ja 
jalat, mutta opit kyllä myöhemmin. No, iltapalan jälkeen piti tietenkin 
heti kokeilla, voisiko se mahankin tekeminen onnistua, ja niinpä vain 
ihmisiltä löytyy nyt mahakin. Kädet lähteävät silti vielä päästä. :)

3-vuotiaan omakuva, huomaa napa :)

Pojan paita Pomp de Lux, housut H&M

 Junarata, dublolegot ja pikkuautot ovat edelleen pojan ehdottomia 
lelusuosikkeja. Hän sai mummulta ja papalta lahjaksi toivomansa 
parkkitalon, joka on yhdistettävissä Brion junarataan. Sillä on leikitty 
koko aamu. Poika on myös tosi taitava ja innostunut palapelien 
tekijä, ja kirjat eivät myöskään näytä koskaan menettävän suosiotaan.


Poika puhua pälpättää välillä lakkaamatta, ja miehen kanssa joudumme 
monesti salaa nauramaan hänen jutuilleen. Niin hauskoja juttuja voi 
3-vuotias keksiä. Toisaalta jos joku vieras henkilö erehtyy puhumaan 
hänelle, on aivan turha odottaa minkäänlaista vastausta. Silloin 
ujostuttaa vallan kamalasti. Laulujen sanat poika oppii hurjan 
nopeasti. Välillä laulattaa leikin lomassa, välillä ruokakaupassa. :)


Mielikuvitusta pojalta löytyy myös vaikka muille jakaa. Lohikäärmeitä
hiivitään etsimään pimeästä makuuhuonesta tai ulkona puiden takaa.



 Pikkusisko on pojalle kovin rakas. Ja niinhän se on, että niille kaikista 
rakkaimmille on helpoin näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. 
Ymmärtäähän sen, että tunteet kuumenevat, kun pieni ja pippurinen  
sisko yrittää joka välissä hajottaa ratakiskot ja viedä junat raiteilta. 
Onneksi sisko on veljen kovista kourista huolimatta hyvin anteeksiantavaa 
sorttia ja parasta, mitä hän tietää, on veljen kanssa leikkiminen.


 Lasten syntymäpäivillä on vain kuukauden ero, joten päätimme pitää heille 
yhteiset juhlat joskus maaliskuun puolella. Kunhan saamme päivän päätettyä. 
Tarjottavista minulla on onneksi jo aika selkeä kuva päässäni. :) 

Miehen tultua töistä suuntaamme koko sakki Touhutaloon remuamaan. :)


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Raksalla meneillään

 Tiedän monen lukevan blogiani nimenomaan seuratakseen
taloprojektimme etenemistä, ja mielellänihän minä rakennusaiheisia 
postauksia laittaisin useamminkin. Meillä ei kuitenkaan ole sitä 
rakennusmiesjoukkoa talollamme ahertamassa, vaan yksi äärimmäisen 
huolellinen ja tarkka tietotekniikan diplomi-insinööri, joten 
valmista ei tule ihan käden käänteessä. Mutta hiljaa hyvää tulee. :) 
On onni omistaa taitava mies, joka rakentaa meille huolella ja 
rakkaudella kotia, vaikka ei ole rakennusalaa päivääkään opiskellut. <3

 Viime viikot mies on ollut isyyslomalla ja huhkinut pitkää 
päivää yläkerran lattioiden koolausten ja yläpohjan 
tuulensuojalevyjen parissa. Tässäpä aluksi kuvia yläkerrasta.




 Miehen vanhemmat ovat usein miehen seurana talolla ja auttavat 
minkä pystyvät. Heidän ansiostaan talo on sisältäkin tosi siistissä 
kunnossa. Alla olevassa kuvassa oikealla tuleva keittiö ja vasemmalla 
ruokailutila. Lattialla olevat laudat ovat nurkkakoteloita varten.


Vielä muutama auringonpaisteessa otettu kuva ulkoa. 
Eipä heti uskoisi, että kuvat on otettu helmikuussa!







Tällaisissa tunnelmissa näin sunnuntaipäivänä :)


perjantai 21. helmikuuta 2014

Pomp de Lux

Niin se on taas viikonloppu edessä. Hurjaa vauhtia nämä viikot vain 
vierivät kohti kevättä! Suoraan sanottuna minua ei haittaisi, vaikka
kunnon talvi ja lumi jäisivät kokonaan tulematta. Poika tosin toivoisi
niin kovasti pääsevänsä taas pulkkamäkeen ja mies hiitämään, että
ehkä sitä lunta voisi kuitenkin vähän tulla. Ja olisihan se mukava itsekin 
taas vähän hiihdellä, kun en viime talvena mahani kanssa uskaltautunut 
suksien päälle kuin kerran tasaiselle pellolle. Eilen pääsin hypistelemään 
kevään Pomp de Lux -uutuuksia kotikutsuilla. Mukava oli lähteä pitkästä 
aikaa ilman lapsia pois kotoa. Näitä tilaisuuksia ei turhan usein tule. :)
 
Tytölle oli tarkoituksena ostaa joku kiva kesäinen yläosa sekä 
kukalliset pussihousut. Pussihousujen kuosi ei sitten miellyttänytkään,
joten jätin ne ostamatta. Ostoskoriin päätyivät lopulta sievä roosa tunika, 
samanväriset shortsit ja harmaat nappikoristeiset legginssit. Jospa 
nuo koon 80 vaatteet olisivat meidän pikkuiselle tyttöselle jossakin 
vaiheessa sopivia. :) Tuon tunikan otin itseasiassa koossa 86 ajatuksena,
että sitä voisi käyttää aluksi tulevana kesänä mekkona ja myöhemmin
sitten tunikana. Saa nähdä, miten suunnitelmani kanssa käy.
 
 
Hannover-legginssit, Badalona-tunika, Bristol-shortsit. Kuvat Pomp de Lux.
 
 Netistä katselin vaatteita ennakkoon, mutta osa vaatteista näyttikin 
sitten livenä ihan eriltä kuin kuvissa. Loppujen lopuksi en löytänyt
 pojalle kesäksi kivaa lyhythihaista paitaa, jota olin lähtenyt hakemaan, 
joten hänelle otin vain raidallisen vaarinpaidan. Pojalla on kaapissa paljon 
valkoista ja tummansinistä, joten nyt valitsin vähän eri värisen paidan.

Nampula-vaarinpaita. Kuva Pomp de Lux.

Monenmoista muutakin kivaa olisi lapsille löytynyt, mutta olen
oppinut aika järkeväksi ostajaksi. En kestä sitä, että vaatteita on 
liikaa ja ne ehtivät olla vain pari kertaa päällä ennen kuin ovat jo 
pieniä. Vähemmälläkin pärjää mainiosti, ja onhan meillä pesukone. :)

 Syksymalliston huimista -70%:n alennuksista meille saapuivat 
viime viikolla molemmille lapsille neuletakit ja pojalle lakki. Tytön 
neuletakki sopii nätisti syksyn mallistosta aiemmin ostamani mekon 
kanssa. Varmaan tulee kevätmallistonkin vaatteita vielä myöhemmin 
alesta tilattua, jos mieleisiä on vielä jäljellä siinä vaiheessa.





Rentouttavaa viikonloppua! 

 

maanantai 17. helmikuuta 2014

Minttusuklaakakku

Alkuun tervetulotoivotukset uusille lukijoille! Tervetuloa! :)

Meillä oli eilen ilo saada ystäväperhe meille kyläilemään. Olemme 
hävettävän laiskoja kutsumaan vieraita, joten paljon useammin pitäisi kyllä 
pyytää ystäviä kylään. Tämä elämäntilanne nyt vain on tämä, ettei mies 
ole kuin sunnuntaisin kotona raksakiireiden takia ja minä en oikein 
jaksa panostaa tuohon siivoamiseen, joten mahdollisuudet vieraiden 
kutsumiseen ovat vähän huonot. Nyt onneksi mies teki suuren osan 
siivouksesta ja minä hoidin sitten syömispuolen. Näin saimme kodin 
siihen kuntoon, ettei tarvinnut mennä paniikkiin ovikellon soidessa. ;)

 Ystävänpäivä oli juuri ja muistin, etten ole vielä kokeillut Ikeasta 
ostamaani sievää sydänvuokaa, joten päätin tehdä kakun siihen. 
Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla Pipareista pitsikakkuun -kirjan 
herkullisen näköistä kakkureseptiä ja nyt oli siihen sopiva hetki.

Kuorrutus hieman levisi :D
 

Kun on kyse reseptistä, johon tarvitaan suklaata, niin minulle käy aina 
vähän hassusti. Nytkin ostin Maraboun minttukrokanttisuklaalevyn jo yli 
viikko sitten kaappiin. Niinhän siinä sitten kävi, että levy hävisi kummasti 
johonkin (vain käärepaperit jäivät) ja minun piti ostaa vielä toinen ja 
valehtelematta kolmaskin samanlainen kadonneiden tilalle, ennen kuin 
oli aika leipoa tuo kakku. Mies jos lukee tämän, niin pyörtyy takuulla. Hän 
on niitä kummajaisia, jotka syövät yhden palan suklaata ja ovat tyytyväisiä. 
Itse erehdyn toisinaan ostamaan suklaalevyjä juurikin "leivontaa" varten, 
vaikka tiedän jo ostohetkellä aika varmasti, että tulen sen levyn sieltä kaapin 
kätköistä syömään ennen, kuin ehdin siitä mitään leipomaan. Kuulemani 
perusteella en onneksi ole ainut naisihminen, jolle tapaa näin käymään.



Mehevä minttusuklaakakku 

4 kananmunaa
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
3rkl tummaa kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1dl maitoa
150g sulatettua voita
1,5dl Marianne-karkkimurskaa

kostutusliemi:
1dl vettä
1rkl sokeria 
2 tippaa minttuaromia

kuorrutus:
3/4dl kuohukermaa
150g minttusuklaata

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 
Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. 
Lisää maito, sulatettu rasva ja karkkirouhe, sekoita taikina tasaiseksi. 

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa 
uunin alimmalla tasolla noin 40-50 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ennen kumoamista. 
Pyyhi vuoka talouspaperilla ja laita kakku takaisin vuokaan. 

Valmista kostutusliemi kiehauttamalla vesi ja sokeri. Voit halutessasi 
maustaa sen minttuaromilla. Anna lieman jäähtyä. Kostuta lämmin 
kakku liemellä ja peitä vuoka foliolla. Kun kakku on jäähtynyt, 
nosta se vuorokaudeksi kylmään mehevöitymään.

Valmista kuorrutus laittamalla kerma kattilaan, lisää joukkoon 
paloiteltu minttusuklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut, varo suklaan 
palamista. Kaada suklaakuorrutus kakun päälle tasaisesti ja anna sen 
valua myös reunoille. Koristele kakku haluamallasi tavalla.

Resepti Ulla Svenskin leivontakirjasta Pipareista pitsikakkuun. 


Itseltä loppui usko ja laitoin kostutusliemestä vain noin puolet. Tuntui, 
että kakusta olisi tullut aivan liian kostea, jos olisi koko desin laittanut. 
Kakku oli näinkin aivan huippu hyvää, mutta luulen, ettei tuo koko määrä 
olisi suinkaan liikaa ollut. Tätä kakkua teen ihan varmasti toistekin ja 
silloin uskaltaudun noudattamaan ohjetta tässäkin kohtaa. :)
 


Mukavaa alkanutta viikkoa! 


lauantai 8. helmikuuta 2014

Vauvan neuleasu

Olin aiemmin kova kutomaan, mutta viime aikoina on tullut tehtyä 
kaikenlaista virkaten, niin kuin joku on saattanut havaita.  Edelleen 
kuitenkin tykkään kutomisesta enemmän. Se on jotenkin joutuisampaa, 
eikä tarvitse koko ajan tuijottaa työtä. Tällä kertaa vaihtelun 
vuoksi esittelyssä reilu kaksi vuotta sitten kutomani neulepuku.


 Kudoin tuolloin vajaan vuoden ikäiselle pojalleni talveksi neuletakin 
ja -housut. Valitsin tarkoituksella tuollaisen neutraalin värin, että 
käy sitten tulevillekin lapsosille sukupuoleen katsomatta. Lanka 
on muistaakseni Nallea ja ohje löytyy  Garnstudion sivuilta täältä.


 Nyt puku on ollut vuorostaan tytön käytössä. Vaatteiden kannalta on 
ollut kätevää, että lapset ovat syntyneet niin samoihin aikoihin vuodesta, 
vain kuukauden erolla. Poika tosin on ollut tyttöä isokokoisempi, mutta 
hyvinpä tämäkin asu tytölle sopii, kun vähän hihoja ja lahkeita kääntää.


Tytön söpö lakki ja siihen sopivat lapaset ovat H&M:ltä. Meinasin
syksyllä ruveta kutomaan lakkia ja lapasia, mutta totesin, että jos alle 
kymmenellä eurolla saan molemmat kaupasta, niin en kyllä jaksa
nähdä aikaa ja vaivaa niiden kutomiseen. Yhden talven kuitenkin vain
mahtuisivat ja johan se lankakeräkin maksaa useamman euron. 
Valkoiset villasukathan tuohon asukokonaisuuteen ehdottomasti 
tarvittaisiin, mutta täytyy nyt pärjätä noilla vaaleanpunaisilla. ;)

Eksyin keskiviikkona vahingossa Pomp de Luxin sivuille ja huomasin,
että se oli viimeinen päivä tilata syksyn malliston loppuja ale-tuotteita.
Vähiinhän nuo vaatteet olivat käyneet, mutta löysin molemmille lapsille
vielä kivat neuletakit huippu halvalla. On niin mukava tehdä edullisia
vaatelöytöjä! Ja kohtahan se kevään mallistokin jo ilmestyy! :) 


Mukavaa lauantaita!

 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Runebergin kakku

Kiitos lukuisista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Lisäsin sinne 
myös linkin kukkaneliöön. Valitettavasti taisi kyllä käydä niin, että pääni 
meni entistä enemmän pyörälle ehdotuksistanne, enkä siis edelleenkään 
ole varma, mitä kukkaneliöistä syntyy. Mutta eiköhän se tässä vielä selkene.



Huomisen Runebergin päivän kunniaksi tein vaihteeksi Runebergin kakun. 
En halunnut pursottaa sokerivesikuorrutusta vain kakun reunoille ympyräksi 
niin kuin tortuissa, joten kehittelin tuollaisen oman kuvion. Ei ehkä olisi 
pitänyt. Katsokaa nyt noita säälittävän näköisiä koukeroita! :D Mutta 
hyväähän tuo oli rumista koukeroista huolimatta ja sokerivesikuorrutusta 
lisäsimme toki miehen kanssa kilpaa kakun päälle syömisvaiheessa. :D 
Runebergin tortut ovat yksi lempileivonnaisistani, joten jossakin muodossa 
niitä on tehtävä joka vuosi. Ensi vuonna sitten taas tavallisia torttuja. :)
 
 
 Tässäpä vielä resepti iloksenne. Itse käytin piparkakkujen sijasta
Digestive-keksejä ja tarkoitus oli lisätä vähän kardemummaa 
taikinaan, mutta sehän kappas vain unohtui siinä tohinassa.

Runebergin kakku
 250g voita tai margariinia
3dl sokeria
4kpl munia
4dl piparkakkumuruja
60g mantelijauhetta
2dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1dl kermaa tai maitoa 

Voitele ja jauhota kakkuvuoka hyvin. Kuumenna uuni 150 asteeseen.
Murskaa piparkakut. Vaahdota rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen.
Sekoita piparkakkumurut, mantelijauhe, jauhot ja leivinjauhe keskenään.
Lisää seos taikinaan ja lopuksi neste. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä
uunin alaosassa noin tunti. Ota kakku uunista, anna jäähtyä hiukan ja
kumoa lautaselle. Koristele vadelmahillolla ja sokerivesikuorrutteella.  
 


Herkullista Runebergin päivää!


lauantai 1. helmikuuta 2014

Apua kaivataan!

 Auttakaahan minua pulmassani! Löysin netistä kauniin kukkaneliömallin,
joista minun piti virkata tyynynpäällinen sohvalle. Väreiksi valitsin hempeän vaaleanpunaisen ja valkoisen. Olen tosi ihastunut pastelliväreihin ja 
tarkoituksena onkin tuoda enemmän vaaleanpunaista ja muita kauniita 
pastellisävyjä sisustukseen juuri tekstiilien ja piensisustuksen muodossa. 

Linkki englannin kieliseen kukan ohjeeseen löytyy täältä ja täältä löytyy 
niin ikään englannin kielinen ohje, jolla kukasta muodostuu neliö. Ohjeet 
ovat tosi selkeät ja kuvien kanssa, joten englannin kieltä ei kannata pelätä. :)
Lanka on merkiltään Sublime Egyptian Cotton dk. Juuri sopivaa, ei liian
ohutta, lankaa tähän hommaan. Virkkuukoukun numero minulla 2,5.



Näitä ottamiani kuvia katsellessani aloin kuitenkin miettiä, jospa tekisinkin  
näistä tytölle päiväpeiton. Pojalle virkkasin jo odotusaikana tavallisista 
isoäidinneliöistä päiväpeiton pinnasänkyyn, mutta tytölle en ole vielä moista 
ehtinyt tekemään. Näistä kukkaneliöistä tulisi kyllä aika ihana peitto! 

Toisaalta tyttö ei ole vielä nukkunut yhtäkään yötä omassa pinnasängyssään 
ja tällä menolla ei nuku vielä pitkään aikaan. Kovin pitkäikäinen tuo peitto 
ei siis olisi työmääräänsä nähden. Vaikka kukkaneliöitä on aika nopea ja 
helppo virkata, niin luultavasti en kuitenkaan viitsisi myöhemmin virkata 
niitä lisää suurentaakseni peittoa isompaa sänkyä varten. Mutta tokihan 
kaunista pientä peittoa voisi myöhemmin käyttää vaikka sängyn jalkopäätä 
koristamassa, ja olisihan se tytölle mukava muisto säilytettäväksi. :)

Laskeskelin, että neliöitä pitäisi tehdä peitto varten yli 70! On se kyllä aika 
hurja määrä, kun ottaa huomioon tämän hetkisen hyvin rajallisen oman ajan. 
Lankaakin saisi hakea aika monta kerää lisää ja se ei suinkaan ollut mitään ihan 
halpaa. Toisaalta peitto houkuttaa ihan kamalan paljon, mutta tyynytkin olisivat
tosi kiva piristys olohuoneeseen. Harvoin on päätöksen teko ollut näin vaikeaa.


Sanokaahan nyt hyvät ihmiset, mitä teen?
 Tytölle peitto vai sohvatyyny tai pari?

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...