Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Tupa talviasussa

Nyt on saatu iloita kauniista ja sateettomista syyspäivistä. Pikkupakkaset ja kuivat ilmat ovat kyllä piristäneet mieltä. Yleensä olemme aloittaneet joululaulujen kuuntelun "vasta" marraskuun alussa, mutta nyt otimme pienen varaslähdön. Tyttö halusi yhtenä päivänä kuunnella musiikkia ja toivoi nimenomaan joululauluja, joten en voinut olla suostumatta ehdotukseen. Niinpä täällä ovat soineet lasten joululaulut jo muutamana päivänä. Onneksi tykkään niin paljon joulusta ja sen odotuksen tuomasta tunnelmasta, että en varmasti ehdi kyllästymään lauluihin ennen joulua.

Viime viikolla meidän koti oli yhtenä päivänä niinkin siistissä kunnossa, että sain otettua muutaman kuvan tuvasta. Vaihdoin niittyleinikki-opetustaulun tilalle vähän talvisemman sävyisen orvokki-taulun. Pikkulegot saatiin taas vaihteeksi kerättyä pois patakaapin päältä, ja legoleikit siirtyivätkin pysyvästi muualle, kun toimme mummulasta sitä varten pappani minulle tekemän pöydän.

Lämpöiset taljat ja viltit kuuluvat sohvan varustuksiin näin talvea odotellessa. Virkkaamastani kukkatyynystä olen kertonut enemmän täällä. Valkoisen tyynyn olen myös virkannut useampi vuosi sitten.

Kaakeliuunia olemme lämmittäneet vasta muutaman kerran tänä syksynä, mutta jatkossa varmasti ahkerammin. Viikonloppuna istuskelimme kaakeliuunin  lämmössä ja nappasin  takasta pari kuvaa. Tuota viimeistä kuvaa katsoessa alkaa väkisinkin naurattaa. Kuvassa kaikki näyttää niin rauhalliselta, mutta kunpa tietäisette, miten kova taisto lapsilla oli siitä, kuka istuu kenenkin vieressä ja missä taljan nurkassa kenenkin paikka on! Kaikilla taisi olla jo niin kova väsy ja nälkä siinä makkaroiden paistoa odotellessa, ettei kiukuilta ja riidoilta voitu välttyä.

NÄHDÄÄN TAAS!

Vihreällä viimeistelty keittiö

Nyt olisi sitten luvassa kuvia meidän lähestulkoon valmiista keittiöstä! Muutama lista vielä puuttuu ruokakomeron ja muiden paneelikaappien päältä. Olen kyllä niin innoissani tästä uudesta keittiöstä, sen kauneudesta ja sen käytännön toimivuudesta. Jopa minä, joka melkeinpä vihaan ruuanlaittoa, olen kokkaillut uudessa keittiössä hymyssä suin. Myös keittiön puhtaanapito on nyt paljon mukavampaa ja palkitsevampaa, kun lopputulos siivouksen jälkeen on niin kaunis.

Miehen kanssa puunattiin aamulla keittiö kuvauskuntoon. Mies on meillä se tarkempi siivoaja ja minä taas paljon suurpiirteisempi. Sen takia annan mielelläni imurin- ja mopinvarren hänelle, kun on tulossa jotkut juhlat tai niinkin tärkeät kuvaukset, kuin nyt nämä "keittiön ensi-ilta blogissa" -kuvaukset. ;)

Laatikkokaappien massiivipuiset rungot ja etulevyt ovat ystävämme tekemät. Muuten koko keittiö kaikkine helmipaneelikaappeineen, ruokakomeroineen ja liesikupuineen on mieheni käsialaa. Hän on myös hoitanut kaikki asennukset ja maalaushommat. Liesikuvun tekemisestä kerroin enemmän aiemmassa postauksessa. Laatikoiden kiskot ja laatikkorungot ostimme Ikeasta, samoin kuppivetimet. Laatokoiden kiskoissa on hidastimet, joten ne sulkeutuvat hyvin pehmeästi, eikä tarvitse pelätä astioiden menevän rikki. 

 

Pitkän seinän ja saarekkeen laatikkokaapit on maalattu Ottossonin pellavaölymaalilla. Värinä on kermanvalkoinen (vid gräddton).  Nämä jouduttiin maalaamaan neljään kertaan, jotta saatiin haluttu peittävyys. Ruokakomeron sekä integroidun jääkaapin ja pakastimen paneelioviin halusimme vähän rohkeamman värityksen. Olen ihastunut tuollaiseen vanhahtavan vihreään sävyyn ja sitä meillä on tulossa muuallekin. Maali on niin ikään Ottossonin pellavaöljymaalia. Sopiva vihreä sävy saatiin sekoittamalla 75% titaani-sinkkivalkoista (vit titan-zink) ja 25% övedinvihreää (övedsgrön).

 

Meidän keitiössä noita laatikoita onkin ihan kiitettävästi ja hyvä niin. On ihanaa, kun astiat saa väljästi paikoilleen ja laatikon avaamalla näkee koko sen sisällön. Ylimmissä, matalammissa, laatikoissa on aterimet, puukot, kauhat sekä kahvikuppeja, lautasia ja laseja. Niihin sai kätevästi myös lautasliinat, leivinpaperit, muffinssivuuat sun muut tuotteet, joita oli aiemmin kamala etsiä syvistä keittiönalakaapeista, kun ne olivat siellä kaikki päällekkäin ja sikin sokin. Alemmat laatikot pitävät sisällään lautasia, kattiloita, kakkuvuokia ja keittiön kodinkoneita kuten sähkövatkaimen ja vohveliraudan.

 Ruokakomerossa meillä on mikro, leivänpaahdin, kahvin- sekä vedenkeitin. Emme juo itse kahvia emmekä teetä, joten ne saavat olla siellä aika rauhassa. Vieraiden tullessa siirrämme keittimet komeron viereiselle työtasolle kahvittelun ajaksi. Mikro ja leivänpaahdin toimivat hyvin skafferissa. Ruokakomerossa säilytämme myös kaiken kuivamuonan, leivontatarvikkeet, säilyketölkit, hiutaleet jne. Mausteet sen sijaan ovat saarekkeessa hellan viereisessä laatikossa.

  

Jääkaapin ja pakastimen yläpuolella olevissa pienimmässä kaapeissa on hyvä paikka joulukoristeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Kolmas pitkä kaappi on vielä ilman hyllyjä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Sinne tulee luultavasti kaikenlaista rojua ja tärkeitä papereita, joita on vielä muutama banaanilaatikko pullollaan, ja joille ei ole vielä keksitty muuta säilytyspaikkaa. Lasten maalaustarvikkeet ja muovailuvahat sekä ehkä myös askartelutarvikkeet olisivat myös siellä hyvin käden ulottuvilla. Samoin lääkkeet olisi tarkoitus laittaa tähän kaappiin jonnekin tarpeeksi korkealle, ei pienten käsien ulottuville.

 Koivutasojen käsittelystä kerroin aiemmassa postauksessa täällä. Taso on ollut todella helppo puhdistaa ja siihen ei tunnu jäävän tahroja, vaikkei aina heti jaksaisikaan ehtisikään pyyhkiä niitä pois. Käsitiskiaine, rumemmat muoviset tiskiharjat sekä tiskirätit ovat piilossa tiskialtaan ja integroidun tiskikoneen välissä olevassa pienessä ritiläkaapissa. Konetiskitabletitkin olisi kätevä laittaa sinne, mutta tuon nuorimmaisen, hyvin ehtiväisen ja uteliaan, viikarin takia se ei vielä onnistu.

Mummuni on tehnyt kauniita pyyheliinapeitteitä, joita esittelinkin blogissani aiemmin. Niistä yksi, Lumikki-kuvioinen peite, pääsi keittiö seinälle. Siinä on sopivasti vihreää, joten se sopii hyvin keittiön väreihin. Mies on luvannut tehdä peitteelle siihen sopivan hyllyn, kunhan ehtii. Keittiöön löytyi myös toisesta mummulastani tuotujen mattojen joukosta kaksi vihreän sävyistä mattoa, jotka on kuin tehty meidän keittiöön.

Keittiö on muutaman viikon käytön perusteella ollut todella toimiva, enkä kyllä kaipaa yhtään niitä perinteisiä ylä- ja alakaappeja. Ruokakomero on myös ollut kätevä ja oikein onnistunut ratkaisu. Liikuntaakin saa tässä suuremmassa keittiössä touhutessa ihan erilailla, kun joutuu seilaamaan ympäri saareketta astioita ja tavaroita hakemaan ja ees taas ruokakomerolle, jääkaapille ja ruokapöydälle. Ihanhan tässä pitäisi askelmittari hommata. ;) 

Kuvia tuli nyt luvattoman paljon, kun oli niin vaikea karsia. Mutta ainakin näette nyt keittiön ihan joka kulmasta. :)

 

Valoa tupaan

Olemme etsineet pitkään valaisimia tupaan, mutta olemme olleet aivan ymmällämme siitä, millaiset lamput sinne tyylillisesti sopisivat. Viimein törmäsimme netissä kauniiseen vanhan öljylampun näköiseen valaisimeen ja ihastuimme siihen molemmat. Kyseessä on AT-valaisimen malli L9908. Huomasimme, että valaisinta saa tilattua paikallisen liikkeen kautta ja näin saimme ne huomattavasti edullisemmin kuin nettikaupasta. 

 Minua huvittaa niin kovasti, miten oma makuni sisustuksen suhteen on muuttunut tässä kolmen vuoden rakennusprojektin aikana. Esimerkiksi näitä lamppuja en olisi vuosi sitten kelpuuttanut meille. Yksi syy tähän on tuo valaisimien antiikin pronssi väri, josta en ole aiemmin yhtään tykännyt. Nyt en voisi olla tyytyväisempi löytöömme. Nämä sopivat ihan täydellisesti meidän kodin tyyliin ja väritykseen. Nuo valaisimien alaosassa olevat puuosatkin ovat ihan saman sävyiset kuin meidän seinähirret.

Jouduimme vähän tuunaamaan valaisimia, sillä ne olisivat sellaisinaan roikkuneet aivan liian alhaalla. Meidän huonekorkeus on noin 265cm riippuen siitä, miten paljon hirret ovat tähän mennessä painuneet. Lyhensimme ketjuja ja otimme ketjuissa roikkuvat – mielestämme rumahkot – puukapulat pois, jolloin saimme valaisimet sopivalle korkeudelle. Mies niihin on jo lyönyt päänsä, mutta ne näyttäisivät hölmöiltä, jos nostaisimme ne vielä ylemmäs. 

  
Tuvan matotkin olen ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan. Nämäkin matot ovat mummulani vanhat. Vierastin ensin noita mattojen sinisiä raitoja, ja toinen näistä matoista oli aluksi eteisessä. Nämä siniraitaiset matot ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin tuvassa olleet, joten nämä saavat jäädä tupaan. Eikä tuo sininenkään enää häiritse. 

Tuvan vanha, korkea, kaappi toimittaa kirjahyllyn virkaa ja sen alaosa on varattu lasten leluille. Ostaessamme kaapin siitä oli putsattu maalit pois, ja olemme pähkäilleet sille sopivaa väriä. Nyt meillä on jo melko vahva tietämys sen tulevasta värityksestä. Onneksi emme ole ehtineet maalata huonekalujamme ennen muuttoa, sillä täällä asuessa ja eläessä ne väritykset pikku hiljaa muotoutuvat ja selkiytyvät.

 
 Vielä pitäisi löytää valaisimet ainakin makuuhuoneeseen sekä vessaan. Makuuhuone on vähintäänkin yhtä suuri mysteeri, kuin mitä tämä tupa oli vielä hetki sitten, mutta ehkäpä sinnekin valoa vielä saadaan. :)


Mukavaa viikonloppua sinulle!

 
 

Uusi blogi ja katsaus makuuhuoneeseen

Uusi koti ja uusi blogi! Niin se vain on, että vanhan blogin nimi oli aivan sopimaton blogini nykyiseen (ja varmaan aikaisempaankin :D) sisältöön, ja olen jo pidempään suunnitellut, että muuton jälkeen blogin nimi muuttuu. Uusi nimi, Talo Ahonlaidalla, kuulostaa ainakin minun korvaani huomattavasti paremmalta kuin aiempi Vaniljan valkoista. Ahonlaita on meidän tilan nimi, joten siitä sai aika kätevästi uuden nimen blogille.
 

Miehen avustuksella sain siirrettyä kaikki vanhan blogin postaukset uuteen blogiin. Vaikka osa varsinkin vanhemmista postauksista on aivan hölmöjä ja hassuja, niin ne ovat kuitenkin tärkeä muisto tästä blogitaipaleesta ja niihin on mukava myöhemminkin palata.

Tällä kertaa voisin avata teille meidän uuden makuuhuoneen ovia. Tässä lähes yhdeksäntoista neliön makuuhuoneessa nukumme koko perhe siihen saakka, kunnes yläkerta valmistuu. Niin nukuimme myös vanhassa kodissa, mutta vain huomattaasti pienemmässä huoneessa. Makuuhuone ei näytä ollenkaan ahtaalta, vaikka sänkyjä ja huonekaluja on paljon.

Tytön ja pojan vanhat päästävedettävät sängyt ovat tosi kauniit ja sopivat hyvin tummien hirsiseinien väriin. Pikkuveljeä en raaskinut vielä muuton yhteydessä siirtää kauemmaksi nukkumaan, joten pinnasängyn toinen laita on edelleen pois, ja pikkuinen saa nukkua ihan äidin vieressä. Pinnasängystä ei tainnut tulla edes kuvaa, kun se ei ole mikään niin kuvauksellinen kapistus. 

Meidän molemmat vaatehuoneet kun tulevat yläkertaan, niin säilytyksen kanssa saa olla aluksi hieman kekseliäs. Aiemmin lelukaapin virkaa toimittanut ruskea kaappivanhus pitää nyt sisällään suurimman osan minun, miehen ja pojan vaatteista. Tytön ja pikkuveljen vaatteet mahtuvat valkoisen lipaston laatikoihin. Henkarivaatteet roikkuvat kodinhoitohuoneessa vaatetelineessä.

 Ikean kauniit kukkalakanat ostin jo aiemmin, koska näin sieluni silmin, miten nätisti lakanoiden värit sopivat ruskeisiin hirsiseiniin. Vanhoilla pitsilakanoilla saa pedin tosi kauniiksi. Vielä kun rouva olisi vähän parempaa pataa tuon silitysraudan kanssa, niin johan näyttäisi hyvältä!
 

 

 Näkymä makuhuoneesta tupaan on upea. Vanha kaakeliuuni siellä seisoo niin komeana!

Jos uusi blogini miellyttää, niin tervetuloa seurailemaan! Liitythän myös lukijaksi (onnistuu oikealta sivupalkista), sillä lukijat eivät siirry automaattisesti vanhasta blogista tänne. :)

Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 

 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.

Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)

 

Räsymattoja

Mies joutui ahertamaan sunnuntainkin raksalla, joten me päätimme lasten kanssa ajella viikonlopuksi mummulaan. Siellä riitti lapsille reippaita hoitajia, kun mummun ja papan lisäksi siskoni oli myös miehensä kanssa käymässä. Minä sain kaivattua lepoa, kun ei tarvinnut huolehtia lapsista yksin koko aikaa. Lapset nauttivat, kun saivat juosta ja peuhata ulkona vapaasti vähän erilaisessa ympäristössä kuin kotona. 

 

Kerroin aiemmin, että löysin oman mummulani vintiltä läjäpäin vanhoja räsymattoja. Matot ovat mummuni teettämiä ja juuri sellaisia kuin olen etsinytkin. Tai oikeastaan en olisi osannut edes kuvitella meidän mattoihin näin rohkeita värejä ja väriyhdistelmiä, mutta ihastuin niihin oikopäätä, enkä enää osaisi muunlaisia meille ajatellakaan.
 

Osa matoista oli jo tuotu vanhempieni luokse ja kuvailin niitä pihalla. Kaikkia mattoja on kaksi samanlaista. Jokainen raita ja väri ei tosin ole ihan justiinsa kohdillaan, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tykkään matoissa siitä, että vaikka niissä on paljon värejä, niin pohja on kuitenkin melko vaalea. Yhteen mattoon ei ole laitettu kaikkia mahdollisia värejä keltaisesta oranssiin. Ehkä juuri tuo oranssin ja keltaisen puuttuminen on se juttu, minkä takia matot eivät näytä liian riemunkirjavilta vaan melko neutraaleilta. Ne tuovat meidän kodin valko-ruskeaan värimaailmaan juuri toivomaani raikasta tunnelmaa.

Iloa uuteen viikkoon!