Jotakin vanhaa

Lupasin laittaa kuvia löytämistämme vanhoista huonekaluista, joten tässä niitä tulee. Mies löysi netistä ihanan vanhan etelä-pohjalaisen kehdon ja ihastuttiin siihen molemmat heti. Kehdon jalakset ovat jännästi pituussuunnassa, kun ne yleensä ovat poikittain. Luultavasti maalaamme kehdon kesällä jollakin valkoisen sävyllä tai sitten jollakin läpikuultavalla vaalealla vahalla. Katsotaan, mikä olisi hyvä ratkaisu. Onhan se tuollaisenaankin hieno, mutta tykkäämme vaaleasta kuitenkin enemmän. Kehto saa olla nyt aluksi kauniina koristeena makuuhuoneessamme, mutta toivottavasti se tulee joskus vielä käyttöönkin.

Samasta paikasta hankimme myös kaikkiaan 13 jugend-tuolia. Ensin ostimme vain 7 tuolin sarjan, mutta päätimme sitten varata vielä kuusi tuolia lisää, kun olivat lähes täysin samanlaisia, kuin tuo toinen sarja. Onpahan sitten kahdeksan hengen pöytään tarpeeksi tuoleja ja vielä jää muutama ylikin. Nykyiseen asuntoomme kaikki tuolit eivät kyllä todellakaan mahdu. Itse olisin ehkä tykännyt vähän koristeellisemmista tuoleista, mutta tykkään kyllä näistäkin kovasti. Sanoin miehelle, että voimme sitten etsiä jonkun koristeellisemman pöydän, mutta kuulemma ei voi eri tyylejä sekoittaa, jos antiikkia arvostaa. Katsotaan sitten, minkälaiseen pöytään päädymme. :) Näistä tuoleista muutama on sen verran hyvässä kunnossa, että saivat jäädä sisälle ja loput joutuvat varastoon odottamaan kesää. Kesällä kunnostamme tuolit ja maalaamme uudestaan. Osasta on maali rapissut aivan täysin.

Tänään suuntaamme vielä pojan kanssa taaperomuskariin. Haimme muskaripaikkaa jo syksyllä, mutta saimme neljännentoista varasijan. Nyt sitten viimein oli paikka vapautunut, joten loppukevääksi pääsemme lauleskelemaan. Kotona kyllä laulamme myös paljon, mutta pojalle ja äidillekin tekee hyvää päästä välillä ihmisten ilmoille. Muskarin jälkeen alkaakin sitten viikonlopun vietto. Kaikenlaista menoa ja meininkiä luvassa tälle viikonvaihteelle.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Pieniä peittoja

Viikonloppu meni mukavasti mummulassa. Poika halusi koko ajan kiivetä mummulan portaita ylös ja alas ja vieläpä tasa-askelin. Toki joku piti aina käsistä kiinni. Oli siinä vahtimista, kun portaiden päissä ei ole portteja. Muutaman kerran hän ehti jo itsekseen kiivetä pari askelta ylös, ennen kuin joku kerkisi hätiin. 

Poika on aika mahdoton äidin poika nykyään. Mummulassakin hän rupesi itkemään, jos minä hävisin näköpiiristä. Välillä hän saattoi leikkiä ihan kivasti muiden kanssa, mutta jos satuin toisesta huoneesta sanomaan jotakin, niin heti tuli itku, kun muisti, että äitikin on olemassa. Kävimme myös katsomassa minun pappaani eli pojan isopappaa, joka on jo yli 90-vuotias. Hän kyselee aina, milloin poika tulee taas käymään, ja pyrimmekin käymään aina kun vain olemme siellä päin. Pappa tykkäisi istua pojan lähellä ja pitää pienestä kädestä kiinni, kun ei näekään enää kovin hyvin, mutta liikkuvainen poika ei malta kovin kauaa istua paikoillaan. Varmasti se pienikin hetki on kuitenkin papalle tärkeä.

Haaveilen  parisängyn valkoisesta, virkatusta sängynpeitosta, itse tehdystä tietenkin. Tällä hetkellä en kuitenkaan sellaiseen hommaan jaksaisi millään ryhtyä. Ehkä sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä. :) Vauvoille ja vähän isommillekin lapsille on niin mukava tehdä peittoja, kun niiden ei tarvi olla kovin isoja. Poikaa odottaessani kudoin ja virkkasin useamman peiton. Mikään niistä ei ole tehty millään valmiilla ohjeella vaan ovat syntyneet ihan omasta päästä ja malleja yhdistelemällä. 

Vaaleansinisen päiväpeiton virkkasin isoäidinneliöistä. Tein sen yksivärisenä, kun en yhtään tykkää lankojen päättelemisestä. Olisihan siihen voinut valkoista ja beigeäkin laittaa, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Peiton reunan viimeistelin nirkkoreunuksella. Peiton koko on aikalailla 60x120cm eli juuri sopiva pojan pinnasänkyyn. Lankana on SandnesGarnin Mandarin petit.

Ihanan pehmeästä vaalean ruskeasta Novitan Miami-langasta kudoin tosi käytännöllisen peiton. Tätä "ainaoikein"-kudottua peittoa käytettiin paljon lattialla makoiluun pojan ollessa pieni ja se on ollut lukuisia kertoja myös kevyenä vaunupeittona ja on edelleen. Tähän virkkasin valkoisesta Miamista koristereunuksen. Peiton koko on 70x100cm.

Kolmas peitto on valkoisesta Miamista ruutukuosilla kudottu ja kooltaan noin 55x80cm. 

Ystäviä ja valkosuklaajuustokakkua

Blogini kävijälaskurin mukaan täällä on käyty jo yli 1000 kertaa. Seuraajia ja kommentoijia on kuitenkin vasta pieni kourallinen, joten luultavasti täällä on käynyt muitakin. Olisi tosi mukava nähdä, ketä kaikkia täällä on vieraillut, joten jättäkäähän ihmeessä viestiä vierailustanne! :)

Meillä kävi eilen ystäväperhe kahden poikansa kanssa kyläilemässä. Vieraat toivat ihania keväisiä tulppaaneita. Oli tosi mukava jutella pitkästä aikaa ja seurata pienten poikien touhuja. Erityisen kiva oli jutella meidän ja heidän rakennushaaveista ja oli aikamoinen yllätys kuulla, että he ovat miettineet tontin ostoa samalta pieneltä kylältä, kuin mekin. Olisi kyllä mahtavaa, kun olisi tuttu perhe lähinaapurustossa. Leivoin valkosuklaakakkua mangopäällysteellä ja hyvin teki kauppansa. Valkosuklaatuorejuustotäytteen voisi hyvin tehdä kaksinkertaisena, koska nyt jäi vähän matalaksi. Onneksi ei makuun vaikuttanut. :)

Valkosuklaajuustokakku

Pohja:
200g Digestive-keksejä
75g voita

Täyte:
150g valkosuklaata
2dl kermaa
0,75dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
250g tuorejuustoa tai mascarponea
3 liivatelehteä
tilkka vettä

Päällys:
3 purkkia mangopilttiä
4 liivatelehteä
tilkka vettä

Sekoita keksinmurut ja voisula sekaisin ja painela irtopohjavuokaan (18-20cm) leivinpaperin päälle. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon sokerit, tuorejuusto/mascarpone ja sulatettu valkosuklaa. Liota liivatelehdet kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Purista liotetut liivatelehdet ja sulata kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää ohuena nauhana seokseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan murupohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Päällystä varten liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuttia, purista ja sulata kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää ohuena nauhana piltin sekaan koko ajan sekoittaen. Kaada kakun päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vielä muutamaksi tunniksi.

Loppukevennykseksi kuva pojan pottaleikeistä. Vielä ei potan varsinainen tarkoitus ole niin kovin hyvin iskostunut, täytyisi jaksaa treenata enemmän. Sitä on kuitenkin hyvä käyttää korokkeena, että ylettyy ottamaan hyllyn päältä äidin tavaroita, joita on sitten mukava tutkia istuen jalat potassa. :)

Huutokauppalöytöjä

Innostuimme viime kesänä kiertelemään huutokauppoja ja olemme jatkaneet tätä harrastusta edelleen. Kesällä mies huuteli muun muassa pari kärrynpyörää ja maitotonkan. Jospa niille olisi vielä jonakin päivänä käyttöä haaveilemamme pohjalaistalon pihapiirissä.

Huusimme myös kasan vanhoja Kotiliesi-lehtiä 1930-luvulta. Niiden kansissa on ihania Martta Wendelinin kuvituksia. Kauneimpiin niistä haluaisin myöhemmin laitattaa jotkut nätit vaaleat kehykset ja ripustaa seinälle. Nykyiseen asuntoomme ne eivät ehkä oikein sovi, mutta tulevan talomme keittiöön ne voisivat esimerkiksi käydä. :) Nuo ylimmän kuvan kannet ovat etenkin niin hempeän sävyisiä. Tuon tyylisiä kun löytyisi pari lisää!

Sunnuntaina kävimme taas pikapikaa yhdessä huutokaupassa. Tai lähinnä kävimme ajoissa katsastamassa, onko siellä mitään huutamisen arvoista ja lähdimme jo ennen varsinaisen huutokaupan alkua pois, kun oli menoa muualle. Olisihan siellä ollu pari varteenotettavaa huonekalua, mutta minä päätin, että lähdetään pois, että rahat säästyy ja että ehditään sinne toiseen menoomme. :) Ehkä olisi ollut parempi, että emme olisi menneet huutokauppaan ollenkaan, sillä varsinkin miestä jäi kaihertamaan yksi ihana sivustavedettävä penkki. Minä taas ihastuin kampauspöytään, joka olisi valkoiseksi maalattuna ollut aika unelma. 

Tuntuisi vaan hassulta ostella hirveästi tavaraa, joka mahtuisi vasta mahdolliseen tulevaan taloomme, jolle ei ole vielä siis tonttiakaan löytynyt. Menee siis useampi vuosi, ennen kuin näille huonekaluille olisi sopiva paikka. Toisaalta ei tuon tyylisiä vanhoja tavaroita ehkä ikuisuuksiin riitä, joten nyt niitä kannattaisi hankkia, kun niitä vielä on tarjolla.  No, eilen kävimme sitten kuitenkin hakemassa muutaman uuden päähänpistoksen, jotka löysimme netistä. Jotakin vanhaa ja aika ihanaa tiedossa. Niistä lisää myöhemmin. :)

Virkattu tyyny

Tällä hetkellä minulla on urakkana tehdä uudelle sohvallemme erilaisia sisustustyynyjä. Yksi on nyt valmiina, toinen tekeillä ja loput vasta haaveissa. En millään raaskisi ostaa tyynynpäällysiä valmiina, kun kerran osaan itse virkata, kutoa ja ommella. Vaikka nettikaupat ja sisustusputiikit ovat kyllä täynnä kauniita tyynyjä. Ne ovat vain yleensä niin hintavia, että yhden valmiin tyynyn hinnalla tekee aika monta itse.

Halusin tehdä jonkun kauniin virkatun pitsityynyn, mutta en meinannut millään löytää kivaa ohjetta. Aikani etsittyäni löysin kuitenkin silmääni miellyttävän mallin Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjasta vuodelta 1979. Ohjeen oli kirjaa varten "luovuttanut jäljennettäväksi neiti Meeri Salmi Helsingistä". :) Virkkasin ohjeen mukaan yhdeksän neliötä, yhdistin ne kiinteillä silmukoilla ja kiinnitin pitsin käsin ommellen tekemääni valkoiseen vetoketjulliseen tyynynliinaan. Jos joku kiinnostuu tästä mallista, niin voin laittaa vaikka sähköpostilla virkkausohjeet.

Toisena sohvana meillä on Ikean valkoinen Klippan, jonka ostin asuessani vielä yksin. Silloin tykkäsin modernista ja pelkistetystä sisustustyylistä. Olen nyt yrittänyt tehdä sohvasta vähän kotoisamman näköistä palmikkoneulepeitolla ja taljalla. Pentikin koristetyynyt ovat tosi nätit, mutta saavat luultavasti poistua pian, kunhan saan uusia hempeämmän värisiä tyynyjä tilalle. Nyt kevään ja kesän lähestyessä taljan ja palmikkopeiton joudun varmaan laittamaan talvisäilöön ja täytyisi keksiä jotakin muuta tuohon sohvan päälle, kun se on pelkästään jotenkin niin kolkko ja moderni. Olen vähän miettinyt jotakin vaaleanpunavalko-sävyistä romanttista peittoa, ehkäpä kukallista, mutta en tiedä, olisiko se sopiva ratkaisu. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kunhan poika herää päiväunilta, niin lähdetään koko perhe ulos nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta! :)

Hääpäivä

Tänään on kulunut tasan kolme vuotta siitä, kun sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon. Hääjuhlamme oli juuri meidän näköisemme, enkä keksi oikein mitään, minkä olisin halunnut menevän toisin. Täydellinen päivä oman kullan ja rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa. <3

Häidemme väreinä olivat vaalea lila, valkoinen ja tummanruskea. Värit toistuivat kukissa sekä muussa koristelussa. Ohjelman ajan istuimme hienossa vanhassa tumman ruskeassa reessä, jonka saimme lainaksi mieheni enolta. Emme halunneet juhlaamme ollenkaan niitä perinteisiä hääleikkejä, vaan  ohjelma koostui ruokailun ja kahvittelun lisäksi muutamasta puheesta sekä ystävistämme muodostetun bändin upeista esityksistä. Muun muassa seuraava koskettava laulu kuultiin:

Tuntuu kun ois eilinen siitä kun tavattiin.

Vuodet ovat sitoneet meidät toisiimme kiinni.

Tunne sydämen vahvistaa sen.

Niin kauan kun aikaa annetaan.

Niin kauan kun kanssas olla saan.

Edelleen yhdessä matkaa taitetaan.

Ikuisesti sua tahdon rakastaa.

Olli Helenius: Ikuisesti 

Tänään emme aio tehdä mitään normaalista poikkeavaa hääpäiväämme juhlistaaksemme. Aiempina vuosina olemme muistaakseni käyneet jossakin syömässä, mutta se taitaa nyt jäädä väliin. Jotakin hyvää voisin sentään leipoa päivän kunniaksi ja ehkäpä kertoa miehelleni muutaman ylimääräisen rakkauden sanan.

 Tässä vielä kuvia hääjuhlastamme.

Viikonlopun viettoa

Olemme viikonlopun vietossa mummulassa. Aamulla kävimme miehen kanssa pitkästä aikaa yhdessä hiihtämässä, ja kyllä olikin ihana hiihdellä keväisessä auringonpaisteessa. Illalla suuntaamme toiseen mummulaan ja käymme miehen kanssa katsomassa Viulunsoittaja katolla -musikaalin. Mukavaa viettää välillä miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun ei tarvitse miettiä, mihin pojan saisi hoitoon. 

Otin tässä yksi päivä pojasta kuvia hänen leikkiessään. Hän innostui työntämään Olavi-oravaansa Brion kärryllä. Kärryn törmätessä johonkin hän ei osaa kääntää sitä, ja syntyy kova huuto, jonka tarkoituksena on kutsua minut kääntöapuun. Siinä hän sitten käveli käytävää ees taas ainakin kymmenen kertaa suu hymyssä ja minä kääntelin kärryä aina tarvittaessa. Olavi on ollut pojalla ihan pienestä asti ja heistä onkin tullut hyvät ystävät. Poika painii välillä oravansa kanssa ja joskus hän silittelee sitä ja antaa sille hellän pusun. <3

Poika tykkää nykyään myös kovasti kylpemisestä. Aiemmin se touhu vähän pelotti. Kauhean montaa kertaa viikossa ei kuitenkaan poikaa viitsi kylvettää, kun rasvauksesta huolimatta iho kuivuu heti ja tulee punaisia ikäviä ihottumaläiskiä. Eilen poika sai sitten pestä legoja ja muita muovileluja vadissa, että pääsi vähän lotraamaan. Ei joutunut iho niin koville, vaikka kyllähän siinä menossa vettä roiskui vähän joka puolelle. Ihanaa katsella, kun poika saa niin iloisen mielen niin pienistä ja arkisista asioista. 

Aurinkoista viikonloppua!

Naistenpäivän Dumlemuffinssit

Lupailin laittaa reseptin näihin suussa sulaviin Dumlemuffinsseihin, joten tässä tulee näin naistenpäivän kunniaksi. Reseptin olen muokannut Kinuskikissan toffeesuklaamuffinsseista. Suklaan vain olen vaihtanut Dumleen ja margariinin voihin. Tähän kannattaa käyttää nimenomaan levynä olevaa Dumlesuklaata, ei niitä pussissa olevia Dumlesuklaita. Voihan niitäkin kokeilla, mutta ovat koostumukseltaan erilaisia kuin tuo levysuklaa. Makoisaa kuorrutetta olen käyttänyt myös mokkapalojen päälle. Jos tekee pellillisen, niin kannattaa kuorrute tehdä kaksinkertaisena, että riittää. :)

                Dumlemuffinssit 15-20kpl
  

150g voita

1,5dl sokeria

2 kananmunaa

3,5dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2,5rkl kaakaojauhetta

1,5dl maitoa tai kermaa

100g (1 levy) Dumlesuklaata 

Kuorrutus:

150g (1,5 levyä) Dumlesuklaata

0,5dl kermaa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää karkeaksi rouhittu suklaa. Laita taikina muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä. Mittaa kattilaan kerma ja paloiteltu suklaa. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut kerman joukkoon. Levitä kuorrute valmiiden muffinssien päälle. Halutessasi voit vielä koristella muffinssit nomparelleillä tai strösselillä. Sitten vain herkuttelemaan!

Osaisikohan joku muuten auttaa minua yhdessä ongelmassa, kun tämä blogimaailma on vielä niin uutta ja ihmeellistä. Jostain syystä tässä etusivulla näkyy ainakin minulla vain kaksi uusinta postausta ja ennen tätä uusinta näkyi vain tuo eteistä koskeva postaus. Aiemmin kyllä näkyi useampi. Ja jos haluaisin nähdä maaliskuun kirjoitukset ja painan maaliskuuta, niin näkyy vain nämä kaksi, vaikka maaliskuussa on kuitenkin tullut 4 kirjoitusta. Olenkohan muuttanut huomaamattani jotain asetuksia vai mikä on mennyt pieleen? Jos joku osaa auttaa, niin olisin tosi kiitollinen. :)

Kaunista naistenpäivää kaikilla ihanille naisille! 

Eteinen

Vuokrakolmiomme eteinen ei ole mitenkään silmiä hivelevän kaunis näky, mutta muutamalla kivalla sisustusjutulla siitä on tullut ihan siedettävä. Kauniit yksityiskohdat vievät kätevästi huomion pois niistä rumista kohdista. Tuulikaapissa on Ikean nätti naulakko, jossa roikkuu ompelemani sydän. Tässä naulakossa emme yleensä pidä vaatteita. Kenkien säilytystä varten hankimme Ikean Hemnes-kenkäkaapin. Se on ollut tosi kätevä ja mielestäni myös kivan näköinen. Kaapin päällä olevan valkoisen korin virkkasin trikookuteesta ja ompelin sen sisään valkoisen kankaan ja reunoille kääntyvän pitsin. Idean koriin sain SisustusUnelmia-blogin avainkorista. Eteisen valkoreunuksinen peili on sekin Ikeasta. Yllätys yllätys! :)
  

Eniten minua häiritsee (katon ja lattian värin lisäksi) eteisemme hattuhylly-naulakkosysteemi, jollainen on varmasti lähes kaikissa vuokra-asunnoissa. Sen tilalle olisi ihana saada joku valkoinen vaatekaappi, johon saisi mukavasti takit ja lakit piiloon. Mieluusti ottaisin eteiseemme esimerkiksi jonkun näistä:

Hemnes-vaatekaappi. Kuva Ikean sivuilta.

Venla-vaatekaappi. Kuva HoviSet Oy:n sivuilta.

Jaakko-vaatekaappi. Kuva Marearca Oy:n sivuilta.

Mies vain täytyisi saada taas suostuteltua uuteen ostokseen. Hän kyllä ihastuikin tuohon Jaakko-vaatekaappiin, se kun on kokopuuta. Ja tietysti samalla näistä kolmesta kallein. Katsotaan, ilmestyykö eteiseemme jossakin vaiheessa vaatekaappi, vai sinnittelemmekö tämän hetkisellä varustuksellamme. 

Aurinkoista päivää!