Keskikesän kukkijat

Eilen satoi viimein oikein kunnolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon sade sitten huhtikuun ja  tuli kyllä tarpeeseen! Juhannusruusu ja suviruusu ovat kukkineet jo kaksi viikkoa. Viimeiset nuput aukesivat juuri. Maltoin napata pari kukkaa maljakkoonkin, vaikka ne lakastuivat siinä yhdessä yössä.

 Pihalla ruusuja ja muita kukkia on ollut haastava kuvata, kun lähes joka päivä on tuullut niin kovasti. Välillä olenkin rientänyt kuvaamaan niitä iltaisin, kun tuuli on tyyntynyt.

Näiden juhannus- ja suviruusukuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille

OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA! <3

Kesäkuun ensimmäinen

Täällä on viikon loma vietetty ja kesäkuu tehdään taas töitä ennen oikeaa kesälomaa. Eskarilaisen kauan odotettu kesäloma alkoi tänään. Hän on tykännyt eskarista kovasti, mutta aamuherätykset ovat olleet yhtä tuskaa varhaisesta nukkumaanmenosta huolimatta. Nyt hän saa onneksi nukkua koko kesän ihan rauhassa ilman kiirettä herätä.

Olen iloinnut siitä, että saimme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan, joka tuoksuu huumaavalta, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii.

 

Ihastuttavat keltapäivänliljat aukesivat myös eilen.

Nautin niin paljon, kun pihalta löytyy ihania kukkia poimittavaksi sisälle maljakkoon. Lemmikkien lisäksi syreenien juurella kasvaa kauniita tummemman sinisiä nurmitädykkeitä, joista tein pienen kimpun kirpparilta löytämääni kermakkoon. Ojan varretkin alkavat jo täyttyä kesäkukista, joten sieltäkin saa pian poimittua kaunistusta maljakkoon.

 Loppuun vielä hauska kuva, jonka otimme muutama viikko sitten Törnävän kartanon mailla. Tämän kuvan vitsi on siinä, että vähän samanlainen kuva on otettu kolme vuotta sitten pikkuveljen ollessa parin kuukauden ikäinen. Silloin meillä tosin oli oikein kameran jalusta mukana ja olimme vartavasten hienoja potretteja ottamassa, ja nyt taas napattiin nopsasti pari kuvaa ohimennen. Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä, kun muistelimme kolmen vuoden takaista samalla penkillä otettua kuvaa ja pikkuveli kapusi käskemättä samalla tavalla isompien syliin makaamaan. <3

Tässäpä vielä se alkuperäinen kuva. Kolme vuotta on kulunut tosi nopeasti. :)

Toivottavasti lämpöä ja auringonpaistetta riittää vielä kesäkuullekin!

IHANAA KESÄKUUTA SINULLE!

Keskiviikon terveiset

Minulla ja kahdella nuorimmaisella alkoi reilun viikon loma. Olen varannut aika monelle päivällä lasten lääkäreitä, neuvoloita sun muita pakollisia menoja, joita on hankala yhdistää töiden kanssa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tekemään myös monenmoista mukavaa tämän ylimääräisen loman aikana, eikä pelkkiä tylsiä lääkärikäyntejä. 

Tämä on nyt se aika vuodesta, kun postaukset täyttyvät kukkakuvista ja minkäs sille voi! Puutarhassa tapahtuu lähes päivittäin jotakin uutta, vaikka itse ei tekisi sen eteen juuri mitään. Syreeni- ja juhannusruusupensaiden juurella kasvaa suloisia mukana siirtyneitä lemmikkejä ja löytyypä sieltä aika monta ahomansikan lehteäkin. Olisihan se ihana syödä ahomansikoita myös omassa pihassa, eikä vain mummulassa. 

Minä en ole koskaan ollut mikään kova kesäkukkien ostelija, vaikka kukista pidänkin. Nytkin ostin vain muutaman punaisen pelargonian ulko-oven viereen. Minulle riittää aivan hyvin nämä meidän puutarhassa kasvavat kaunokaiset sekä ojan reunoilta poimitut kesäkukkakimput. On suuri onni, että meidän monilla sukulaisilla on upeita puutarhoja, joista saa hakea lähes mielin määrin upeita perennoja sekä pensaiden ja puiden taimia. Tulppaanin ja krookuksen sipuleita minun täytyy kyllä syksyllä käydä ostamassa, sillä niin ihania kuvia olen niistä saanut ihastella muiden blogeista ja instagram-tileiltä.

Viime keväänä siirsimme molemmin puolin taloa yli kymmenen syreeniä, sekä valkoisia että violetteja. Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan! Se on suuri ilon aihe! Myös juhannusruusussa on jo useita lupaavia nuppuja. En voi lakata ihmettelemästä, miten upea on seurata oman puutarhan kukkien, puiden ja pensaiden kasvamista.

Laitettiinhan me muuten viikonloppuna pieni kasvimaakin tuonne pihalle! Viime vuoden kasvimaa tuotti satoa muutaman porkkanan, herneen ja perunan verran. Kesäkurpitsa ei tuottanut minkäänlaista hedelmää, eikä edes salaatti. Silloin kasvimaan pohja oli todella savinen ja kuiva. Nyt teimme kasvimaan vähän multaisempaan paikkaan, ja toivottavasti yhdestä perunanvarresta löytyy tänä vuonna edes vähän enemmän kuin yksi syömäkelpoisen kokoinen peruna. Perunan lisäksi kylvimme porkkanaa, hernettä ja tilliä. Suuremmat kasvimaasuunnitelmat saavat odottaa tuleviin vuosiin.

Tällainen puutarha- ja kasvimaakatsaus tällä kertaa! 

ILOISTA VIIKONJATKOA!

 

Puutarhan kevät

Kylläpä kevätsäät nyt hellivät meitä! Tänään meidän pikkumies täytti kolme vuotta! Sen kummempia juhlia ei vietetty, koska lapsilla oli jo aiemmin yhteiset juhlat, mutta kivalla eväsretkellä kävimme aamulla metsässä.

Ruoho on saanut ihanan vihreän värin ja kasvit kasvavat aivan silmissä. Tuleva kesä on toinen täällä uudessa kodissa ja viime kesänä ehdimme istutella jos jonkinlaisia kasveja pihaan. Lähes kaikki puut, pensaat ja perennat ovat peräisin sukulaisiltamme.

Tillipioni kasvaa kamalaa vauhtia ja samoin päivänlilja ja varjolilja ovat jo hyvässä mitassa. Tillipioni on sen verran matala, että on nyt jo aikalailla maksimipituudessaan, joten se saa jäädä paikalleen, vaikka moni viime kesänä varoitteli meidän seinänvierustalla olevista kasveista. Korkeat liljat siirrämme jossakin vaiheessa muualle, kunhan keksimme niille muun paikan.

Juhannusruusu kukki jo viime kesänä kauniisti, mutta vieressä oleva suviruusu ei vielä montaa kukkaa suostunut antamaan. Näitä ruusupensaitahan jänis oli käynyt talvella jyrsimässä, joten katsotaan, miten ruusut siihen reagoivat.

Syreeneissä on jo lupaavat silmut. Niitä meillä on talon molemmin puolin sekä violettina että valkoisena. Nämä siirrettiin myös meidän pihaan viime keväänä ja hienot lehdet niihin tuli viime kesänä, mutta ei kukkia. Onko kenelläkään antaa hyvää arviota, miten monta kesää mahdollisia kukkia saa odottaa? Välillä Aika usein sitä toivoisi, että pihassa olisi edes muutama korkea puu tai pensas valmiina suojaa antamassa, eikä kaikkea tarvitsisi kasvattaa alusta asti itse, mutta näillä mennään. :)



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Vanhoja tiiliä kukkapenkin reunalle

Aurinkoiset syyspäivät ovat olleet omiaan pihahommiin. Mies sai pari viikkoa sitten pihasaunan kehikon pystyyn ja viikonloppuna hän pesi hirret sekä lattialankut puhtaaksi painepesurilla. Itse innostuin tekemään yhden puutarhahomman, joka on ollut jo pitkään mielessä. Meillä on iso kasa vanhan purkutalon tulisijoista peräisin olevia punaisia tiiliä, ja niitä olin suunnitellut laittavani meidän liljapenkin ympärille. Projektin toteutusta on pitkittänyt se, että pelkän tiilien latomisen lisäksi halusimme kohottaa liljapenkkiä hieman. Liljojen keskellä ja ympärillä kasvoi ruohoa ja sen nyhtäminen kovasta maasta oli aika kova homma. Kukkapenkistä tuli lopulta oikein hieno ja vanhat tiilet sopivat mielestäni hyvin perinnepuutarhan tyyliin ja tunnelmaan. Tiiliä on vielä aika paljon jäljellä ja niitä tulen käyttämään myöhemmin varmasti muihinkin projekteihin.

 

 
Keskellä olevat keltapäivänliljat kukkivat jo aiemmin kesällä, ja ympärillä olevista rusopäivänliljoista osa kukkii parhaillaan. Maa on tuossa kohtaa kuiva ja kova, mutta mukava, että liljat silti kukkivat. Kesällä tuohon penkin ympärille kylvämämme nurmikkokin on alkanut nyt vasta kasvaa vähän paremmin, kun kunnon sateita saatiin kylvön jälkeen odotella monta viikkoa.

Esikoiselle nousi kuume perjantai-iltana ja kaunis lauantai-päiväkin meni hänen osaltaan pitkälti sisällä lepäillessä. Jossain vaiheessa päivää hän oli vähän pirteämmällä päällä ja kaipasi jotakin kivaa tekemistä, kun kirjanluku- ja lastenohjelmakiintiö oli jo täynnä. Askartelukaapista ei löytyny valmiita ompelukuvia, joten päätin piirtää hänelle ja tytölle lasten itse valitsemat kuvat. Ompelukuvien parissa vierähtikin aika mukavasti ja lapset olivat niin tyytyväisiä upeisiin aikaansaannoksiinsa. Itsekin olen salaa hieman ylpeä siitä, että sain varsinkin tuon hankalan Ninjan muistuttamaan edes vähän alkuperäistä kuvaa. :D

PIRTEÄÄ SYYSKUUTA!

Arki

Täällä on arki lähtenyt rullaamaan mukavasti. Mies palasi viime viikolla kesälomalta töihin, ja meidän esikoinen aloitti viikko sitten koulutiensä esikoulussa. Pojalle muutos on suuri, kun hän on ollut muutaman tunnin kerhoja lukuunottamatta koko ikänsä kotona äidin helmoissa. Nyt täytyykin nousta viitenä päivänä viikossa aikaisin ja olla useampi tunti touhukkaassa päiväkotiympäristössä. Kovasti hän on tykännyt esikoulusta ja kulkeekin sinne reippaasti koulukyydityksellä kylän muiden lasten tavoin.

Onhan tämä äidillle ja pikkusisaruksillekin uusi tilanne, kun yksi puuttuu aamupäivisin joukosta. Tyttö laskee joka aamu, että nyt meitä on vain kolme kotona, ja pikkuveli ihmettelee ääneen, mihin isoveli hävisi. On haikeaa ajatella, että niin ne lapset kasvavat ja lähtevät vuorotellen koulutielle parin vuoden välein. On ollut niin helppo pitää heitä vain ihan lähellä, oman kodin ja pihan sisäpuolella. Pikku hiljaa täytyy opetella antamaan enemmän vapautta ja luotettava, että lapsi pärjää, vaikkei olekaan koko ajan näkösällä. Tytöllä on oma tuttu kerhonsa pari kertaa viikossa, mutta pikkuveli sentään pysyy vielä visusti siellä, missä äitikin. Seurakuntamme perhekerhossa käymme tuttuun tapaan kerran viikossa. Se on minun välttämätön henkireikäni, jossa saan jutella rauhassa ystävien kanssa lasten leikkiessä.

Pienempien kanssa olemme lähteneet monena aamuna lähimetsään mustikoita poimimaan. Pikkuveli keskittyy lähinnä popsimaan mustikoita suuhunsa, mutta tyttö poimii vähintään joka toisen mustikan pieneen muovisankoon. Kauhean pitkiä meidän marjareissut eivät ole olleet, sillä tuo nuorimmainen huutelee "apua, äiti" aina, kun menen kymmentä metriä kauemmaksi hänestä tai kun hän kompuroi kumppareineen vaikeakulkuisessa metsässä, eikä muka pääse itse ylös. Välillä otan lapsille evästä mukaan ja heidän syödessään saan sopivasti lisäaikaa mustikoiden poimimiseen. Mustikoita on nyt saatu vähän pakkaseen ja piirakoitakin on muutama leivottu sekä laitettu niitä jogurtin ja pirtelön sekaan.

Vadelmia löysin myös yhtenä päivänä lenkillä ollessani ja niitä pitikin lähteä poimimaan heti seuraavana päivänä miehen tullessa töistä. Olen keksinyt lainata kirjastosta äänikirjoja ja kuuntelen niitä kännykällä silloin, kun ole yksin lenkillä tai marjassa. Lenkille lähtö on astetta helpompaa, kun on hyvää kuunneltavaa mukana.

Tytön oma kukkapenkki, josta kerroin omassa postauksessa kesän alussa, on viimein ruvennut kukkimaan. Kauniit kesämalvikit ovat täydessä loistossaan ja yksi punakosmoskukkakin on jo auennut. Kiitokset kukkanpenkin ahkerasta kastelusta kuuluvat tytölle itselleen. Minä olen puolestani auttanut rikkaruohojen kitkemisessä.

Tuoksuherneen taimet jäivät meillä ruukkuihin, kun emme keksineet, mihin ne istuttaisimme. Yksi punainen ja pari violettia kukkaa on nyt näkyvissä.

Mitenkäs siellä on alkusyksy lähtenyt käyntiin? 

Tuoko syksy tullessaan uusia tuulia, vai jatkuuko arki vanhaan tuttuun tapaan? :)

Pihasaunan piirustukset

Niin kuin aiemmassa aitta-postauksessa mainitsin, purkamamme aitan sisällä oli hyvän kokoinen hirsinen viljalaari. Kaksiosaisen viljalaarin toisesta puolesta saamme näppärästi pihasaunan ja toisesta varaston/pukuhuoneen. Piirustusten perusteella voisin uskoa, että rakennuksesta tulee oikein sievä ja kaunis. Rakennus on kooltaan noin 3,5x5 metriä. Se on tasakertaan asti hirttä, siitä ylöspäin tulee pystyrimalaudoitus ja päälle kolmiorimahuopakatto. Sauna maalataan tietenkin punamultamaalilla, niin kuin talo ja aittakin.
 

Pihasauna pystytetään tontin perälle takavasemmalle vastapäätä taloa. Ainakin ensi talven rakennus saa toimia vain varastona (jos nyt edes saadaan katto päälle ennen kylmiä kelejä), joten saunomaan ei heti päästä. Joskus tulevaisuudessa voisin kuvitella saunan viereen myös paljun, jossa istuskella ilta-auringossa. Mutta askel kerrallaan.

Ei postausta ilman kukkakuvia. Mummulani pihapiiristä siirretyt varjoliljat kukkivat nyt kauniisti. Tuosta kohtaa en ole ehtinyt jaksanut vielä rikkaruohoja kitkeä, joten varjoliljan seassa kasvaa jos jonkinlaista kukkaa ja heinää. 

Nyt näyttävät sääennusteetkin jo vähän kesäisemmiltä, joten toivottavasti saamme nauttia lämmöstä ja auringosta tulevina päivinä!


Ihanaa viikonloppua!

Aina vain kukkia

Näitä kukkia tulee nyt kuvattua paljon, koska on niin ihanaa ja ihmeellistä, että omassa pihassa kasvaa oikeasti jotakin kaunista. Toivottavasti ette ihan kyllästy ainaisiin kukkakuviin! Lähes kaikki mahdolliset kukat ja pensaat ovatkin jo kukkineet, joten eipä näitä kuvia loputtomiin enää riitä. Syreenit, pihlajat ja tuomet eivät tänä vuonna  vielä kukkineet ja varjoliljat taitavat olla ainoita kukkia, joiden kukinta on vielä tulossa. Osa kuvista on vähän synkkiä, kun otin ne pilvisenä päivänä.

 

Haimme kuusi vuotta sitten huutokaupasta hankkimamme vanhan maitotonkan mummulasta, jossa se oli ollut säilössä. Mies haki siihen ison kimpun eri värisiä lupiineja koristeeksi. Pihatien toisella puolella ruoho alkaa jo monin paikoin vihertää. Eiköhän sielläkin kohta ole kunnon nurmikko.

 Kitkin ruusu- ja syreenipenkeistä rikkaruohot ja levitin mullan päälle sanomalehtikerrokset. Mies on säilönyt rakentamisen aikaisia höylän lastuja jätesäkkeihin, ja niitä levittelin sanomalehtien päälle. Katsotaan, pysyvätkö rikkaruohot tällä konstilla edes vähän paremmin poissa.

 Valamonruusu aloitti myös kukintansa kuistin nurkassa.

Lapset ovat nyt mummulassa yökylässä. Mies on mittaillut aitan paikkaa ja suunnitellut perustusten tekoa. Minä kitkin vähän porkkanamaata ja parsin ison pyykkikopallisen rikkinäisiä vaatteita. Viimeksi mainittu homma on ollut jo pitkään tehtävälistallani ja nyt, kun lapsetkaan eivät ole kotona, niin en enää keksinyt yhtäkään tekosyytä olla tarttumatta neulaan ja lankaan. Valmista tulikin lopulta yllättävän nopeasti.

Illalla menemme miehen kanssa seurakuntamme kesätapahtumaan. Onpa mukava mennä välillä tilaisuuteen, kun tietää, ettei tarvitse kaivella joka välissä käsilaukun pohjalta rusina-askeja, eikä tarvitse miettiä, että juoksenteleeko ja kiljahteleeko oma jälkikasvu nyt vähän liian kovaa jne. Meillä on vähän niin kuin vuosipäiväkin nyt, tai tarkemmin sanottuna eilen tuli yhdeksän vuotta siitä, kun mies kosi minua ja menimme kihloihin. On se kyllä tärkeä saada viettää välillä aikaa ihan kahdestaan, vaikka lapsia meinaakin olla ikävä. :)

Aurinkoista viikonloppua!