Ripaus joulua sisustukseen

Joulu on meille tärkeä juhla,

mutta en ole aiemmin ollut mikään
mahdoton joulusisustaja.
Ennen olen panostanut jouluisiin leipomuksiin,  
mutta nyt leipominen on jäänyt taka-alalle ja 
on tullut kova innostus laittaa kotiin vähän 
jouluisia sävyjä ja tunnelmaa.

Kirkkaan/tummanpunaista ei meillä muuten näy,
mutta jouluun se kuuluu ehdottomasti! 
Punainen, valkoinen ja hopea
taitavat olla meidän joulun avainsanat.

Ompelin puna-valkoraitaisesta kankaasta 

tyynynpäälliset vaalenpunaisten tilalle. 

 

 Tällä kertaa en ommellut tyynyihin vetoketjuja

vaan tein kankaasta solmimisnauhat.

Sopivat minusta kivasti. 

Punainen mariskooli tuo ihanan jouluisen tunnelman! 

Lähes kymmenen vuotta sitten virkkaamani

enkeli pääsi myös pitkästä aikaa esille. 

Näillä koristuksilla pääsee jo mukavasti alkuun.
Tuikkuja vielä palamaan ja
Rajattoman joululevy soimaan,
niin voisi saada aika hyvän inspiraation toteuttaa 
loputkin jouluiset ideat! :)

Neulepantoja ja arkea

Siskoni oli ostanut ulkomailta kivan neulepannan

 ja halusi samanlaisia eri värisinä.

Netistä löytyi ohje juuri vastaavaan pantaan,

joten kudoin pari kirkkaan väristä yksilöä.

Pinkki panta on Novitan isostaveljestä ja

violetti Novitan kelosta.

Ohje englanniksi täällä. 

Pannassa on takana nappikiinnitys ja 

 koristeena virkattu kukka. 
Toisesta jätin kukan pois siskon toivomuksesta,
jotta toimii paremmin pyöräilykypärän kanssa.  

Meidän arkeen kuuluu tällä hetkellä
perhekerhoa, avointa päiväkotia ja puistoilua.
Poika on aivan innoissaan noista kerhoista;
heti aamulla kyselee, että "keijjoon, keijjoon?".

 
 

Mummu osti pojalle nippeleitä ja nappeleita
(tai niin me noita värikkäitä juttuja kutsuttiin pienenä),
ja niiden kanssa poika jaksaa keskittyä 
yllättävän kauan itsekseen.
Onkohan noilla muuten joku oikea nimikin?

Kukapa olisi osannut arvata, 
että vaipat ja vessapaperit saavat pienen pojan 
unohtamaan kaikki lelunsa yhdeksi illaksi ja aamuksi.
Varmasti olisivat viihdyttäneet pidempäänkin,
mutta äiti halusi jostakin syystä laittaa
nuo kivat uudet lelut kaappiin talteen. ;) 

Jotenkin sitä on ajatellut, että poika on 
vielä ihan pieni, lähempänä yhtä kuin kahta vuotta.
Kuitenkin jo kolmen kuukauden päästä 
poika täyttää 2-vuotta ja
reilun neljän kuukauden päästä hänestä tulee isoveli.
Aika menee niin nopeasti,
että välillä ihan hirvittää!


Mukavaa loppuviikkoa 
ja
 tervetuloa uudet lukijat!

Virkattuja lumihiutaleita

Virkkasin vuosi sitten lumihiutaleita 

joulukuusta koristamaan. 

Muokkailin muistaakseni jotakin netistä löytynyttä 

mallia mieleisekseni.

Kovetin valmiit hiutaleet perinteisellä

vesi-sokeritärkillä.
Aika nättejä niistä mielestäni tulikin. 

 Joulun jälkeen tein lumihiutaleita vielä muutaman lisää,

kun oli ohje vielä muistissa.

Nuo hiutaleet saivat vasta tänään tärkin päälleen.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Hyvin ehtivät tämän vuoden kuuseen. :)

Tänään laitoin myös jouluisemman 
kranssin ulko-oveen.
Kranssin olen tehnyt useampi vuosi sitten.

Kauniin lyhdyn ostimme vuosi sitten joulumarkkinoilta.

 

Pikku hiljaa meidänkin kotiin hiipii joulu.
Lisää jouluaiheisia kuvia siis luvassa! :)

Isänpäivä

 Olimme lauantaina Pohjalaisilla suurmarkkinoilla. 
Illalla kävimme pitsalla ystäviemme kanssa,
ja he tulivat meille vielä kyläilemään.
Poika sai mukavaa seuraa muutaman 
kuukauden nuoremmasta pojasta.

  
Isänpäivänä  mies sai porkkanakakkua,

pojan tekemät kortit ja pienen lahjan. 

Kravattikortti tehtiin srk:n perhekerhossa

ja toisen kortin poika taiteili kotona.
Myöhäisen aamupalan jälkeen suuntasimme
mummulaan ja siellä kuluikin loppupäivä.

 
Tänään pääsen kampaajalle!
Sen jälkeen, kun poika syntyi,
ovat nuo kampaamokäynnit olleet erityisiä
hengähdyshetkiä arjesta. 
Saa vain istua lehtiä lukien pari tuntia ja
kampaaja loihtii sillä välin minulle nätit hiukset! :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
 

Meille tulee...

...kevätvauva! 
Vihdoin uskallan paljastaa tämän ihanan uutisen täälläkin. :)
Vauva on niin odotettu ja toivottu! 

Ensimmäinen raskauskolmannes meni väsymyksen 
ja pahoinvoinnin kourissa. 
Pahoinvointi on jo helpottanut, 

mutta väsymys ei ole hävinnyt mihinkään. 
Syykin selvisi viime viikolla neuvolassa.
Hemoglobiini oli pudonnut kuukaudessa huimasti ja
niinpä vain rautaa popsitaan tässäkin raskaudessa.
Silti energiaa ja intoa riittää onneksi erilailla,
kuin alkuraskaudessa.
Kovasti olisi kaikkia käsityöprojekteja vauvaa varten, 
kun vain saisi muut käsityöt ensin alta pois. 

Poika ehtii juuri täyttää 2-vuotta 
ennen uuden tulokkaan syntymää. 
Aika sopiva ikäero minusta. 
Kovasti poika on jo silitellyt mahaani, 
kun olemme kertoneet, 
että siellä asustaa pieni vauva. 
Välillä poika silittelee omaa ja isin mahaa, 
ja päätään pyörittäen sanoo "ei oo, ei oo".
Vaikka eipä pienen ymmärrys taida asiaa vielä ihan käsittää...

 

Lapset eivät todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. 

Sen mekin olemme tulleet huomaamaan.
Meillä on takana kaksi keskenmenoa; 
toinen ennen esikoista ja toinen tänä keväänä. 
On vaikea kuvata sitä tunnetta, 
kun on muutaman viikon tai kuukauden 
ollut onnensa kukkuloilla tulevasta vauvasta ja sitten 
kaikki tuo ilo otetaan pois yhdessä hetkessä. 
Aloin odottaa poikaamme melkein heti 
ensimmäisen keskenmenon jälkeen ja 
kirjoitin hänelle runon keskenmenon tuomat tuskat mielessäni, 
mutta silti luottavaisen toiveikkaana.

Vaik' elämän alku sä olet vasta,

silti rakastan sua jo kuin omaa lasta.

Oot vastaus haaveiden, unelmien,

äidin ja isän rukousten.

Tahtoisin nähdä pienet suloiset kasvosi,

älä kesken jätä sä matkaasi.

Sen surun kokenut oon jo kerran,

se kuului - niin uskon - suunnitelmaan Herran.

Kunpa Jumala näkis sydämen kaipuuni

ja voisin saada sut terveenä syliini.

Itku tulee vieläkin, kun tätä runoa lukee.
Saan olla niin kiitollinen ihanasta pojastamme.
Tämän kevään keskenmeno oli vähän helpompi kestää,
kun oli jo yksi ihana lapsi sylissä.

 Uskon ja luotan siihen,
että kaikella on tarkoituksensa.
Ja haluan myös uskoa,
että Jumala ei anna meille sellaista taakkaa,
jota emme jaksaisi kantaa.
  Vaikka tuskan keskellä
taakka saattaakin tuntua ylivoimaiselta.

Ajautuipas tämä iloisen uutisen kertominen synkille urille.
Nyt haluan kuitenkin nauttia täysillä tästä odotusajasta!
Ihana valmistella taas kotia ja elämää
uutta perheenjäsentä ajatellen.
Keväästä tuleekin aikamoinen,
kun heti pian vauvan syntymän jälkeen
ruvetaan tekemään talon perustuksia ja
rakennushommat lähtevät kunnolla käyntiin.
Saa nähdä, millaista hullunmyllyä
elämämme tulee olemaan!
En osaa kuitenkaan sitä vielä stressata.
Eiköhän kaikki suju omalla painollaan! :)

Julkisivukuvat

Tulevan talomme julkisivupiirustukset ovat nyt valmiit!
Meillä oli aika selvä näkemys siitä, 
miltä haluamme talon näyttävän sekä ulkoa että sisältä.
Silti viilauksiin meni useampi kuukausi aikaa.
Tavoitteena oli siis mahdollisimman perinteisen pohjalaistalon 
näköinen koti ja mielestäni siinä on onnistuttu hienosti. 

 Talomme tulee olemaan käsinveistettyä massiivihirttä ylös saakka.
Kun hirret ovat parin vuoden päästä painuneet,
tulee hirsien päälle pystyrimalaudoitus ja
päätykolmioihin sekä poikkiharjan kolmioon vaakapanelointi.

 Kuisti on minusta ihana isoine ikkunoineen. 
Käytännöllisyyden kannalta olisi ollut mukava 
saada toinen ulko-ovi talon päätyyn, 
mutta pohjalaistaloissa ei ole perinteisesti ollut
 talon päädyssä kuisteja tai ovia. 
Talon etupuolella sen sijaan on saattanut olla parikin kuistia. 
Ratkaisimme asian niin, 
että kuistin sisällä on kaksi ovea, 
joista toisesta pääsee eteiseen ja toisesta kodinhoitohuoneeseen, 
johon tulee kuraeteinen. 

Takapuolella on samanlainen poikkiharja kissanpenkkeineen, 
kuin oli ostamassamme vanhassa pohjalaistalossa. 
Siitä tykkään kovasti!
Poikkiharja mahdollistaa myös yläkertaan
nuo kaksi isompaa ikkunaa,
jotka tuovat yläkerran aulaan valoa.

Ikkunat on aseteltu symmetrisesti ja ne asennetaan 
perinteiseen tapaan samaan tasoon ulkoseinän kanssa. 
Ikkunoihin käytämme purkamamme talon 
vanhoja puhallettuja ikkunalaseja,
joiden aaltoilu tuo laseihin hienon elävän pinnan. 
 Talon kivijalkaan tulevat purkutalon komeat porakivet. 
Katto tulee olemaan konesaumapeltikatto jalkarännein. 

Talostamme tulee punainen, maalina punamulta. 

Toinen rakennustapaohjeistuksen sallima väri olisi okran keltainen, 
mutta minusta punainen on kuitenkin parempi. 
Itse jos saisin päättää, niin talosta tulisi vaalea, 
mutta punaiseen on tyydyttävä.

Ikkunankarmien ja vuorilautojen 
väriksi tulee taitettu valkoinen. 

Samoin päätykolmioiden.

Sisälle sentään saan valita mieleiseni värimaailman.  
Tai kai tuo mieskin siihen aikoo vähän puuttua. ;)


Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille!