Talo Ahonlaidalla: elokuuta 2016

maanantai 29. elokuuta 2016

Edistystä keittiössä

Olin lasten kanssa viikonlopun mummulassa, jotta mies saisi tehdä rauhassa keittiötä valmiimmaksi. Enää puuttuu oikeastaan maalaushommia; kaappien rungot sekä laatikoiden etulevyt täytyy maalata, samoin helmipaneelikaapit. Ajattelin ensin, että en enää laita blogiin kuvia keskeneräisestä keittiöstä, mutta enpä minä taida malttaa odottaa. Tässäpä siis toivottavasti viimeiset kuvat ennen kuin keittiö on täysin valmis.



Keittiössä meillä on useampi Ikean Ottava-valaisin. Ne sopivat minusta ihan kivasti tyyliin. Ikkunoiden edessä on sievät lasikuvulliset valaisimet, jotka tilasin Quriosasta.



Keittiön koivutasojen käsittelyssä on ollut kova homma. Mies käsitteli tasot ensin neljä kertaa Osmon puuvahalla (sävy kuusi) ja sen jälkeen vielä kolmesti Osmon TopOil-öljyvahalla (sävy valkotammi). Seitsemän käsittelyä ja niiden välissä kuivuminen ja hionta. Ei siis ihan mitään nopeinta puuhaa! Mutta tasojen pinta on nyt kyllä kauniin sävyinen ja lisäksi vaikuttaa todella käytännölliseltä ja helppohoitoiselta. Pinta on hyvin liukas ja vettä hylkivä, joten veden ja tahrojen pyyhkimisen pitäisi käydä aika kätevästi. Kovin paljon en ole vielä tasoja käyttänyt, mutta aika näyttää, pitävätkö nämä oletukset paikkansa.


Viimeksi voivottelin, kun sopivia verhotankoja ei meinaa löytyä. Heti seuraavana päivänä kävimme paikallisessa liikkeessä ja löysimme kauniit verhotangot alakerran ikkunoihin. Niistä lisää sitten, kun saamme ne tänne kotiin. :)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kaksi kerholaista ja vanha kapioarkku

Huh, minkälaista tämä lapsiperheen arki välillä onkaan! On vasta keskiviikko, ja olen käynyt jo kahden lapsen kanssa tällä viikolla päivystyksessä. Pikkuveljellä oli jo toista kertaa tänä kesänä ongelmia hengityksen kanssa ja maanantaina aamuyöstä kävimme toteamassa, että tulehdusta on taas monessa paikkaa. Astmalääkkeet ja antibioottikuuri auttoivat onneksi nopeasti ja nyt on jäljellä enää vuotava nenu. Eilen tyttö vuorostaan löi nenänvartensa terävään kiveen ja haava vuosi verta sen verran paljon, että heikompaa olisi hirvittänyt. Ei auttanut muuta, kuin pakata koko katras autoon ja käydä liimauttamassa haava kuntoon. Miehen oli tarkoitus tulla avuksi, mutta pääsimmekin niin nopeasti pois, etteivät apukädet ehtineet paikalle. On tuo kyllä onni, että miehen työpaikka on lähellä sairaalaa, sillä on tässä sen verran usein viime kuukausina käyty lääkärissä. Mies on voinut välillä hakea terveet lapset mukaansa (tai olen voinut heittää heidät jo lääkäriin mennessä työpaikalle), jotta olen voinut keskittyä sairaan hoitamiseen.

Mietinpä vain, että jos itse olisin työelämässä, niin eipä minulla olisi montakaan ehjää työviikkoa plakkarissa, kun lapsia saa kuskata jos jonkinlaiseen lääkäriin niin usein. Jos ei ihan joka viikko sairastella, niin sitten ainakin rymytään ja touhutaan niin, että hampaat irtoilevat ja lohkeilevat, tai nenässä on kunnon haava, niin kuin meidän lapsilla tänä kesänä. Lasten vakuutuksienkaan kannattavuutta en enää epäile yhtään.
Jos lasten sairastelun takia töihinpaluu ei oikein houkuttele (tuskin tuo sairastelu ainakaan vähenisi päivähoidossa), niin eipä sinne ole mitään kiirettä senkään takia, että rahapussissa tuo työnteko ei näkyisi millään tavalla tähän nykyiseen verrattuna. Kolmen lapsen hoitoon laittaminen kun ei ole mitään ihan ilmaista hommaa. Jatkan siis edelleen mielihyvin lasten kanssa kotona, ja täällähän sitä työtä riittää aivan yllin kyllin ja välillä vähän liikaakin! :)



Kuvailin tänään ennen kerhoon lähtöä meidän reippaita kerholaisia. Kerhot alkoivat viime viikolla ja tyttökin pääsi nyt samaan kerhoon, jossa poika kävi jo viime lukuvuoden. Tämä onkin ihan ensimmäinen "harrastus", jossa tyttö käy ilman äitiä, ja hyvin on kerhoilu lähtenyt sujumaan, kiitos isoveljen, joka opastaa ja auttaa pikkusiskoaan niin hienosti. <3 


Lapset saivat myös kesällä uudet kerhoreput. Pojalle Ryhmä Hau on kova sana ja tytön lemppari prinsessat ovat Prinsessa Ruusunen ja Lumikki. Ihmettelin aluksi, että miksi juuri nämä kaksi prinsessaa (Ruususen vaaleanpunaisine mekkoineen tajusin kyllä heti :D), mutta sitten keksin, että tytöllähän on Ruusunen ja Lumikki duplolegot, joten sen takia ne ovat varmaan tulleet tutuimmiksi prinsessoiksi. Yhtäkään prinsessaelokuvaa kun meillä ei olla vielä katsottu. Satuinkin löytämään repun, jossa olivat juuri nämä kaksi prinsessaa ja sekös oli tytön mieleen.


Muutama postaus takaperin tuvan nurkassa vilahtikin vanha kapioarkku, jonka hankimme viime keväänä. Perhekerhossa eräs äiti kyseli, kiinnostaisiko meitä vanha arkku, joka on kulkeutunut heidän sukuunsa aikoinaan talokauppojen kautta. Meitähän tietenkin kiinnosti jo vanha arkku sellaisenaankin, mutta vielä kiinnostavamman – ja lähes vastustamattoman – siitä teki nimi, joka arkun kanteen on maalattu. Nimi on meidän oman tyttösen nimi, joten pakkohan se oli meille saada! Arkussa on vuosiluku 1843, joten hyvin vanhasta aarteesta on kyse. Se on nyt tuvassa hyvänä säilytyspaikkana lasten pala- ja lautapeleille. Yläkerran valmistuttua se saa siirtyä tytön huoneeseen.

 

 Yhdet verhotkin meille on jo saatu ikkunaan, vaikka ikkunalistoista tai edes verhotangoista ei ole vielä tietoakaan. Pujotin verhot kaapista löytämääni harjanvarteen ja mies laittoi varren seinään kiinni. Sopivan tyyliset verhotangot ovat siis edelleen etsinnässä. Saa vinkata, jos joku tietää, mistä vanhantyylisiä verhotankoja voisi löytää! Muuten joudumme kohta ostamaan lähes kaksikymmentä harjanvartta lisää! ;)

Moni on laittanut kommenttia, ettei blogini lukijaksi kirjautuminen onnistu. Ongelma johtunee bloggerista (?), yrittäkäähän myöhemmin uudelleen! :)

maanantai 15. elokuuta 2016

Uusi blogi ja katsaus makuuhuoneeseen

Uusi koti ja uusi blogi! Niin se vain on, että vanhan blogin nimi oli aivan sopimaton blogini nykyiseen (ja varmaan aikaisempaankin :D) sisältöön, ja olen jo pidempään suunnitellut, että muuton jälkeen blogin nimi muuttuu. Uusi nimi, Talo Ahonlaidalla, kuulostaa ainakin minun korvaani huomattavasti paremmalta kuin aiempi Vaniljan valkoista. Ahonlaita on meidän tilan nimi, joten siitä sai aika kätevästi uuden nimen blogille.
 
Miehen avustuksella sain siirrettyä kaikki vanhan blogin postaukset uuteen blogiin. Vaikka osa varsinkin vanhemmista postauksista on aivan hölmöjä ja hassuja, niin ne ovat kuitenkin tärkeä muisto tästä blogitaipaleesta ja niihin on mukava myöhemminkin palata.


Tällä kertaa voisin avata teille meidän uuden makuuhuoneen ovia. Tässä lähes yhdeksäntoista neliön makuuhuoneessa nukumme koko perhe siihen saakka, kunnes yläkerta valmistuu. Niin nukuimme myös vanhassa kodissa, mutta vain huomattaasti pienemmässä huoneessa. Makuuhuone ei näytä ollenkaan ahtaalta, vaikka sänkyjä ja huonekaluja on paljon.

Tytön ja pojan vanhat päästävedettävät sängyt ovat tosi kauniit ja sopivat hyvin tummien hirsiseinien väriin. Pikkuveljeä en raaskinut vielä muuton yhteydessä siirtää kauemmaksi nukkumaan, joten pinnasängyn toinen laita on edelleen pois, ja pikkuinen saa nukkua ihan äidin vieressä. Pinnasängystä ei tainnut tulla edes kuvaa, kun se ei ole mikään niin kuvauksellinen kapistus. 



Meidän molemmat vaatehuoneet kun tulevat yläkertaan, niin säilytyksen kanssa saa olla aluksi hieman kekseliäs. Aiemmin lelukaapin virkaa toimittanut ruskea kaappivanhus pitää nyt sisällään suurimman osan minun, miehen ja pojan vaatteista. Tytön ja pikkuveljen vaatteet mahtuvat valkoisen lipaston laatikoihin. Henkarivaatteet roikkuvat kodinhoitohuoneessa vaatetelineessä.

 Ikean kauniit kukkalakanat ostin jo aiemmin, koska näin sieluni silmin, miten nätisti lakanoiden värit sopivat ruskeisiin hirsiseiniin. Vanhoilla pitsilakanoilla saa pedin tosi kauniiksi. Vielä kun rouva olisi vähän parempaa pataa tuon silitysraudan kanssa, niin johan näyttäisi hyvältä!
 
 
 Näkymä makuhuoneesta tupaan on upea. Vanha kaakeliuuni siellä seisoo niin komeana!



Jos uusi blogini miellyttää, niin tervetuloa seurailemaan! Liitythän myös lukijaksi (onnistuu oikealta sivupalkista), sillä lukijat eivät siirry automaattisesti vanhasta blogista tänne. :)

torstai 11. elokuuta 2016

Naantalissa

Vietimme viime viikonlopun kesäisessä Naantalissa. Meidän oli tarkoitus käydä Muumimaailmassa jo viime kesänä, mutta emme silloin millään ehtineet pitää useampaa päivää vapaata raksalta, joten reissu jäi tälle kesälle. Heti, kun muutosta selvittiin, niin kahden yön reissu oli mahdollinen. Vähän kyllä miehen kanssa nauroimme, kun moni lähtee muuton jälkeen rentoutumaan etelän lämpöön, niin me lähdemme Muumimaailmaan. :D




  Lauantaina vietimme koko päivän Muumimaailmassa ja lapsille se oli kyllä aivan satumainen elämys. Ja onhan se aikuisellekin aika paljon mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi kohde kuin joku huvipuisto, jossa saa vain katsella, kun lapset pyörivät laitteissa. Pikkuveli vähän pelkäsi muumeja, jos ne tulivat liian lähelle (kun yritettiin ottaa yhteiskuvaa hahmojen kanssa), mutta muutaman metrin päästä hän katseli niitä oikein mielellään. Monenmoista ihmeteltävää ja tekemistä riitti ja illalla uni tuli osalle jo autossa ennen hotelliin pääsyä.

 

Sunnuntaiaamuna pistäydyimme Ikeaan ostamaan pari juttua uuteen kotiin sekä syömään. Sen jälkeen kiertelimme vielä kauniissa Naantalissa ja sen vanhassa kaupungissa.





  Lapsista tuli taas otettua kuvia vähän joka oven pielessä ja täytyyhän niitä tänne blogiinkin tallentaa. Tytön ihastuttava perhoskuvioinen virkattu mekko sopi hyvin vanhankaupungin ympäristöön. Se on tätini taidonnäyte kolmenkymmenen vuoden takaa.





Olipa kyllä mukava päästä pitkästä aikaa vähän kauemmaksi reissuun. Viime vuodet kun olemme matkailleet vain päiväseltään tässä lähialueella. Vaikka eipä siinä kotiseutumatkailussa mitään vikaa ole, kun kivoja kohteita on monia. Poika on jo toivonut ensi kesäksi tuttuja kohteita eli Stundarsia, Power Parkia ja Keskisen Tivolia.





Jännitimme kovasti viikonlopun säitä, mutta ihan turhaan; lämmintä oli koko ajan ja vain sunnuntaiaamuna Ikeassa ollessamme satoi vähän. Taisimmekin tehdä reissun aivan oikeaan aikaan, kun nyt näyttää ja tuntuu jo niin syksyiseltä ja sateiselta. Toivottavasti saisimme kuitenkin vielä vähän auringonpaistetta ja lämpöä tähän loppukesään! :)

maanantai 8. elokuuta 2016

Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 


 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.



Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...