Kuulumisia

Niin on taas aika rientänyt, ettei ole muka tänne blogiinkaan ehtinyt mitään päIvitellä. Päivät menevät työntouhussa ruokaa laittaen ja lapsia paimentaen ja illalla olisi vaikka mitä tehtävää. Pitkään haaveissa olleen aktiivisuusrannekkeen saatuani olen innostunut kovasti youtuben jumppavideoista ja niiden mukana tekisi mieli treenailla harva se päivä, kunhan vain ehtisi. Minä en ikinä jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin yleiselle kuntosalille tai jumppaan, sillä automatkojen kanssa koko hommaan menisi niin kauan aikaa. Kotona on kuitenkin hauska ja nopea treenata ja voi kokeilla vähän haastavampiakin tanssikuvioita, kun ei ole yleisöä. Oma perhe tosin välillä naureskelee äidin hassuille liikkeeille, mutta se ilo heille suotakoon. :D 

Paljon muutakin kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä olisi iltaisin, kuten läjä hyviä kirjoja odottamassa lukijaansa. Kotia olisi myös puunattava yhtenään, jos haluaisi sen näyttävän kodikkaalta ja siistiltä. No, voi kai sekin olla omalla tavallaan kodikasta, kun lelut ja tavarat ovat hujan hajan ja vähän siellä sun täällä. Ja sitten on vielä ne rikkaruohot puutarhassa ja kasvimaalla! Työ ei tosiaan tekevältä lopu! Jospa viikonlopun aikana saisin edes osan rikkaruohoista kuriin ja luettua jo hyvässä vauhdissa olevan kirjan loppuun.

Ebba Masalinin Potaatti-opetustaulu pääsi ensimmäistä kertaa seinälle. Tämä on hankittu oman ala-asteeni huutokaupasta.

Kävimme yhtenä sunnuntaina Maijan Wanhassa Navetassa Ylistarossa. Sieltä löytyy jos jonkinmoista pienempää ja isompaa aarretta. Tällä kertaa mukaan lähti pieniä suloisia Arabian kukkalautasia, nättejä aterimia, pieniä leivosvuokia sekä sievä maljakko.

Meidän kaikkien iloksi voin kertoa, että meidän raksa etenee taas hieman! Mies alkoi alkuviikosta maalata tuvan ikkunalistoja. Nyt maalataan toista kerrosta ja toivon, että kolme maalikerrosta riittää, jolloin homma olisi valmis maanantaina. Lopputuloksesta varmasti tulossa kuvia, kunhan saadaan homma valmiiksi! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Vanhoja opetustauluja ja ovia

Olin viime viikonloppuna lasten kanssa mummulassa ja kävin paikallisen kyläkoulun huutokaupassa. Siellä oli myynnissä lähinnä monenlaisia antiikinaikaisia koneita kuten sähkökäyttöinen perunankuorimiskone jne. Yleisöä kiinnosti eniten opetustaulut ja ne myytiin näppärästi viimeisenä. Vietin huutokaupassa yhteensä viisi tuntia, eikä kaikkia tauluja oltu lähtiessäni vielä edes myyty.

Ebba Masalinin kasvitauluja oli myynnissä paljon, mutta niitä meillä on jo niin hyvä määrä, että sivuutin ne täysin. Nyt lähti mukaan kovan kilpailun päätteeksi lammastaulu sekä pojille hauska eläintaulu. Olemme suunnitelleet, että joskus tulevaisuudessa voisimme ottaa meille joko kanoja tai lampaita ja siksi tuo lammastaulu oli niin sopiva. Kana-aiheinen taulukin oli myynnissä, mutta välillä hinnat kipusivat yli seitsemäänkymmeneen euroon saakka (noin suolaista hintaa en tosin omistani joutunut maksamaan), joten ihan kaikkia en voinut omakseni huutaa.

Lammastaulu ei vielä pääse pysyvästi seinälle, mutta kyllä sille jossakin vaiheessa paikka löydetään. Eläintaulu ripustettiin nyt isomman pojan sängyn päätyyn ja ehkä se jonakin kauniina päivänä pääsee jomman kumman pojan huoneeseen. Odotan yläkertaa ja lisätilaa niin kovasti, ja välillä iskee epäusko, että voiko meillä tosiaan olla joskus lähes kaksinkertainen määrä leikki-, oleskelu- ja tavaransäilytystilaa nykyiseen verrattuna. Sitä odotellessa!

Mies on tehnyt myös hyviä ja ehkä vielä vähän tarpeellisempia löytöjä kuin nuo minun opetustauluni. Hän osti Torista viisi vanhaa nelipeilistä ovea. Näistä saamme upeat ovet eteisen ja yläkerran vaatekomeroihin. Ovet eivät olleet hinnalla pilattuja, joten senkin puolesta ne olivat tosi hyvä löytö. Yhdessä hieman leveämmässä ovessa, joka ei nyt näy kuvissa kokonaisuudessaan, oli hieno kamarilukko.

Lapset ovat isin kanssa ulkona ja odottavat jätskiautoa saapuvaksi näillä  minuuteilla. Se pysähtyy aivan meidän talon vieressä. Isompi poika menee tänään eskarikaverinsa synttäreille. Minulla olisi niinkin rattoisa homma kuin vessan pesu edessä tänään, mutta muuta pakollista askaretta ei onneksi ole. Pihalla haluan ainakin päästä kuljeksimaan, sillä viime kesänä istutetut perennat kasvavat hurjaa vauhtia. Ruohokin on parin päivän aikana muuttunut jo kovin vihreäksi. Pihajutuista voisinkin laitella kuvia tänne blogiin pian!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Sisustus- ja neuleinspiraatiota

Vaikka olen aika maltillinen sisustaja, eikä minulla ole juurikaan tarvetta vaihdella hyväksi todettuja huonekalujen paikkoja tai sisustustekstiilejä kovin usein, niin välillä iskee mahdoton tarve sisustaa. Koska sisustettavaa lattiapinta-alaa ei enää alakerrassa ole, niin olen viime aikoina kunnostautunut seinäpintojen sisustamisessa. Aiemmin täällä esittelemäni Kotiliesi-lehdet ovat parasta aikaa kehystettävänä ja saan toivottavasti näyttää valmiit taulut teille piakkoin. Tänään sain myös muutaman kauniin pikkutaulun seinälle.

Löysin maanantaina paikalliselta kirpparilta edullisia vanhoja taulunkehyksiä ja laitoin ne jemmaan odottamaan pääsyä seinille. Ajattelin tehdä niistä ja muutamista muista vanhoista kehyksistä jonkinlaisen lasten kuvista kootun kollaasin aikanaan yläkertaan. Kovin kauaa ne eivät saaneet jemmassa pölyttyä, sillä tänään keksin yhtäkkiä, että miksenpä voisi laittaa niitä saman tien seinään. Muistin aiemmin hankkimani vanhat kasviot, joita ostin kaksin kappalein ihan sen takia, että voisin tarvittaessa leikellä toisesta sivuja irti. Kasvion kauniit kukkakuvat olivatkin juuri sopivan levyisiä vanhoihin kehyksiin. Kukkien nimet jouduin taittamaan pois näkyvistä, jotta kuva mahtuu paikalleen. Nämä taulut naputtelin ihan omin kätösin seinään ja sen kyllä huomaa. On kuitenkin mukava, kun voi tehdä jotakin edes kodin sisustamisen suhteen, kun eivät nuo rakennushommat oikein itseltä luonnistu.

Valitsin tarkoituksella kauneimmat vaaleanpunasävyiset kukkakuvat ja nyt ne pääsivät ilahduttamaan meidän keskeneräisen kodinhoitohuoneen maalaamattomia paneeliseiniä. Piristystä seinät kaipasivatkin, sillä tämän huoneen valmiiksi saattaminen on todella loppupäässä meidän tehtävälistalla. Nyt huoneessa on sentään jotakin kaunista katseltavaa, joka vie huomion pois kaikesta keskeneräisestä. Alla olevassa kuvassa vilahtaa myös meidän kylpyhuone, johon ei vieläkään ole saatu ovea paikalleen. Ovi on olemassa, mutta karmit pitäisi itse tehdä, mikä hidastuttaa tätäkin urakkaa, kun miehellä on niin paljon muita kiirellisempiä hommia.

Olen ihastellut jo pitkään eri blogeissa näkyviä toinen toistaan suloisempia neuleita, jotka on neulottu Klompelompe-kirjojen ohjeilla. Viimein löysin itsellenikin "Klompelompe neuleita koko perheelle" -kirjan hyvästä alennuksesta ja pääsin itsekin kokeilemaan näitä ihania neuleita. Ensimmäiseksi työksi otin sievän Annie-pipon tytölle. Jos lankaa riittää, niin luultavasti teen vielä siihen sopivan kaulurinkin. Käyttämäni lanka on jokin vuoden takainen heräteostos, jota löysin pari kerää lankakoristani. Väri on nätti, mutta langan laadusta en mene takuuseen. Katsotaan, miten toimiva valinta tämä lanka oli. Tyttö on tilannut kirjan kuvia selaillen itselleen vielä ainakin pannan, mekon ja neuletakin, mutta luulen, että pantoja ja pipoja isompiin töihin en ainakaan tänä keväänä enää ryhdy.

MUKAVA, KUN PISTÄYDYIT!

IHANAA LOPPUVIIKKOA!

Ihastuttava uutuus: Sir Kolke

Reilu kuukausi sitten pääsin ystäväni luo kylään kivassa naisporukassa. Ystäväni jo valmiiksi tunnelmalliseen tupaan oli ripoteltu toinen toistaan kauniimpia sisustustuotteita, tekstiilejä ja käyttötavaroita. Esineet ja tekstiilit sopivat vanhaan taloon niin hyvin, että olisi voinut luulla niiden kuuluvan kodin vakituiseen sisustukseen. Kyse oli kuitenkin aivan uudenlaisen suomalaisen yrityksen, Sir Kolken, upeista tuotteista ja sen ensimmäisistä kotikutsuista.

"Sir Kolke on suomalainen lifestylebrändi, joka muodostuu ajattomista, puhtaista sisustustuotteista ja asusteista, jotka on valmistettu huolellisesti Suomessa elämän arvokkaita hetkiä varten."

  
Sir Kolken takana on rohkea nuori perheenäiti, Siiri, joka toteutti unelmansa omasta yrityksestä Suomessa valmistettujen, kestävien ja kauniiden tuotteiden parissa. Hänen innoittajanaan on oma isoisä, joka oli viulunrakentaja. Sir Kolken pärekopat, lelut ja keittiövälineet tehdään suomalaisesta puusta. Samoin upea Rusko-puuhevonen. Villamatoissa ja torkkupeitoissa on suomalaista lampaan villaa. Ajattomat Kapiot-lakanat ja -pyyhkeet on valmistettu Suomessa laadukkaasta pellavasta. Sir Kolken valikoimasta löytyy myös säilöntäaineettomia makeisia, käsitehtyjä saippuoita sekä kynttilöitä. Ihastuttaviin Kätkö-lahjapaketteihin on kerätty valmis lahjakokonaisuus muun muassa vastasyntyneelle ja herrasmiehelle.

Budjettini oli hieman rajallinen, joten kaikkia ihanuuksia en voinut kotiuttaa. Jotakin pientä meille kuitenkin päätyi Sir Kolkelta: Lastu-kauha, Aarre-hyrrä, Aamutuuli-luonnonsaippua ja Hillamarmeladi. Tuotteet oli pakattu kauniisti ja mukana tuli tunnelmallinen kuvaus kaikista tilatuista tuotteista.

 

"Kirpeä syksyinen tuuli on raikas ja puhdas. Aamutuuli tuo lempeän tervehdyksen metsästä, sieltä mistä punaiset aarteet ovat juuri kypsyneet. Samaan aikaan raikas ja makea luonnonsaippua Aamutuuli sisältää karpaloa, vadelmauutetta, luomujugurttia, reilusti voipuun voita ja kotimaista rypsiöljyä."

 Ylläoleva Aamutuuli-saippuan kuvaus on hyvin osuva. Sen tuoksu on todella raikas ja suloinen!

 "Uskon, että esineet voivat olla enemmän kuin tavaroita. Jotkut esineet kertovat tarinoita ja niillä on juuret. Ne ilahduttavat aina uudelleen ja vanhenevat arvokkaasti. Parhaimmillaan ne yhdistävät ihmisiä, luovat muistoja ja syventävät ihmissuhteita."

Käyhän ihmeessä tutustumassa näihin ihaniin tuotteisiin Sir Kolken Internet-sivuilla, Instagramissa tai  Facebookissa. Osaa tuotteista voi tilata verkkokaupasta, ja niitä on mahdollista päästä ihastelemaan kotikutsuilla.

Lainaukset ovat Sir Kolken sivuilta. 

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpittömän rehellinen mielipiteeni uudesta, upeasta yrityksestä. :)

Arvonnan voittaja ja Arabian voipyttyjä

Meillä oli mukava viikonloppu, sillä pääsimme pitkästä aikaa irtautumaan koko viikonlopuksi kotoa rakennushommien ja arkisten askareiden äärestä pienelle hotellilomalle. Serkkupojan synttärit olivat Tampereen reissun päätarkoitus, mutta ehdimme myös piipahtaa siskoni ja hänen miehensä luona, jossa toinen siskonikin oli juuri sopivasti kyläilemässä. Ikeassa vierähti myös useampi tunti, ja monenmoista pientä, mutta tarpeellista tuli hankittua taas kotiin.

Esittelin syksyllä kirpparilta muutamalla eurolla ostamaamme Arabian pientä voipyttyä. Nyt se on saanut kaverikseen kaksi eri kokoista isompaa pyttyä. Suurin voipytty on alunperin ollut mieheni mummun ja keskikokoinen taas on peräisin minun suvultani. Näihin olisi kiva laittaa pian joku joulukukka, vaikkapa amaryllis tai hyasintti.

 

Kirpparilta löysin jokin aika sitten pienen, sievän, Arabian piippuleimalla varustetun lautasen. Ihastuin sen herkkiin ja talvisiin sävyihin. Olen polttanut paksua kynttilää lautasen päällä.

Lopuksi on aika ilmoittaa Villasukka-arvonnan voittaja. Arvontaan osallistui iso joukko lukijoita. Kiitos kaikille osallistujille! <3

Valkoiset pitsivillasukat voitti omakseen Piipe A!

Paljon onnea voittajalle! Laitathan minulle sähköpostilla (taloahonlaidalla@gmail.com) yhteystietosi, niin saan sukat postiin. :)

Kesäjuttuja

Viime viikonloppu vierähti mukavasti mummulassa serkkulasten kanssa touhuillessa. Kävimme myös kesämarkkinoilla ja ehdimme nähdä ystäviä sekä miehen puolen sukulaisia. Mies ja poika kävivät miehen veljen ja serkkupojan kanssa ongella ja saalistakin tuli.

Säätkin olivat vielä viikonloppuna lämpimät ja aurinkoiset. Nyt saa taas jo palella ja vettäkin sataa. Itse tykkään välillä sadepäivistäkin, kun saa olla hyvällä omallatunnolla sisällä ja tehdä kotitöitä oikein urakalla. Mutta en minäkään kyllä tästä kylmyydestä välitä. Onhan tämä nyt aikamoista, kun heinäkuussa on lämpöasteita hädin tuskin kymmenen,  ja lapsilla ulkona pipot ja välikausipuvut päällä...

Markkinoilta ei lähtenyt mukaan paljon muuta kuin metrilakua, mutta päivän löydön teimme paikallisessa antiikkiliikkeessä. Sieltä bongasimme Arabian pienen voipytyn, jossa oli toisella puolella halkeama. Halkeamaa oli yritetty maalata peittoon jollakin valkoisella maalilla, mutta maali lähti onneksi helposti pois rapsuttamalla. Pytty maksoi neljä euroa, joten se oli todellinen löytö.

 Mukavaa loppuviikkoa!

Puinen harja ja rikkalapio

Vaikka tykkäänkin touhuta kaikenlaista, niin imurointi on yksi ikävimmistä hommista, mitä tiedän. Siksi meillä saattavat muruset varsinkin lasten paikoilla pöydän alla säilyä päivän jos toisenkin. Pelkkien leivänmurusien takia kun en jaksa imuria ottaa esiin. Ongelmana on ollut se, ettei meillä ole minkäännäköistä harjaa ja rikkalapiota. Edellisessä kodissa meillä oli kaamea sininen muoviharja, mutta taisin laittaa sen muuttaessamme anopin autoon, koska en halunnut katsella sitä enää päivääkään. :D 

Niinpä olemme olleet kohta vuoden ilman käden ulottuvilla olevaa siivousvälinettä ja kärsineet kuistin lattian hiekasta ja keittiön ruuan murusista ilman nopeaa apua ongelmaan. No, itseäni ne eivät kyllä juuri edes häiritse, mutta miestä vähän enemmän. Ostoslistalla on yhtä kauan ollut kaunis puinen harja- rikkalapiosetti, mutta sen ostaminen on aina vain jäänyt. Alkuviikosta vanhempani tulivat lapsia hoitamaan käydessäni asioilla ja heillä oli paketti mukanaan. Paketista paljastui ihana puinen harja- ja rikkalapio!

Siivoussetti mahtuu sievästi keittiön ruokakomeroon, mutta se on niin kaunis, ettei yhtään haittaa, vaikka se välillä jäisi esille jonkun huoneen nurkkaan. Nyt ei ainakaan ole välineistä kiinni, jos muruset ja hiekka edelleen tuntuvat jalkapohjissa. Talon emännän olisi nyt vain otettava itseään niskasta kiinni ja tartuttava uuden harjan varteen viikkosiivousten/imurointien välissä. Tässä vielä linkki harja- rikkalapiosetin tietoihin, jos joku muukin ihastui.

Äitini soittaa monesti ennen heidän vierailuaan ja kysyy, onko minulla mitään kukkia maljakossa. Jos vastaukseni on kielteinen, hän saapuu usein meille mummulan pihasta keräämänsä kukkakimpun kanssa. Viimeksi hän toi valkovuokkoja ja edellisellä kerralla kauniin narsissikimpun. <3 

Me jatkamme täällä lämpimien kesäpäivien viettämistä.

Aurinkoisen ihania kesäpäiviä myös sinulle! :)

Vanhoja opetustauluja

Haluan toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Kiitos myös kaikista sähköposteistanne! Yritän vastata niihin aina mahdollisimman pian, mutta välillä taloa koskevat kysymykset ovat sen verran haastavia, etten osaa niihin itse vastata. Silloin täytyy odottaa, että saan miehen kanssani kysymysten ääreen ja vastaaminen saattaa kestää hieman pidempään. :)

Meillä on ollut erityisen mielenkiintoinen viikonloppu. Kyläkoulu, jossa olen käynyt ensimmäiset kuusi opinvuottani, lakkautettiin (mikä on tietenkin harmi) ja lähes koko koulun irtaimisto huutokaupattiin. Kun kuulin huutokaupasta siskoltani, niin meidän viikonloppusuunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi ja suuntasimme jälleen kerran auton nokan kohti mummulaa. Lapset jäivät mummun ja papan hoiviin ja hyvä niin, sillä olimme huutokaupassa yhteensä kuusi tuntia! Varsinainen huutokauppa kesti viisi tuntia ja sitä ennen oli tunnin ajan aikaa tutustua kaupattaviin tuotteisiin. 

Mies huusi muutaman laatikollisen vanhoja työkaluja. Höyläpenkit kiinnostivat häntä myös, mutta sellainen jäi nyt saamatta. Toinen meitä kiinnostava tuoteryhmä olivat vanhat opetustaulut, jotka myytiin kaikkein viimeisimpänä. Niitä oli tarjolla lähemmäs parisataa ja varsinkin osa naisihmisistä tutkaili niitä aika tarkkaan ennen kuin niitä päästiin huutamaan. Bongasin taulujen joukosta heti muutamia aarteita: Ebba Masalinin ihania mustapohjaisia kasvitauluja sekä pari Martta Wendelinin taulua. Masalinin tauluista vanhimmat olivat vuodelta 1903.

Kun opetustaulujen vuoro tuli, niin luokkahuoneessa kävi kova kuhina. Ebba Masalinin tauluja oli reilu kymmenen ja ne myytiin yksi kerrallaan. Meillä oli miehen kanssa hyvä työnjako; minä sanoin, mitä tauluja huudetaan ja mies hoiti huutamisen. :) Masalinin taulut menivät kuin kuumille kiville, mutta todella halvalla verrattuna siihen, mitä niistä netissä pyydetään. Hyviä kauppoja siis teimme! Lopuille tauluille huutokauppameklari määräsi summan ja tauluja sai valita sillä kappalehinnalla niin monta kuin halusi. Me onnistuimme nopeina nappaamaan molemmat Martta Wendelinin taulut. Lasten huoneisiin olisi myös ollut kivoja eläintauluja kuten karhu, kettu tai joutsen poikasineen, mutta ne jäivät tällä kertaa ostamatta, kun tuo meklarin määräämä kappalehinta oli sen verran korkea. Ja kun ei niitä lasten huoneitakaan vielä ole, niin täytyy malttaa vähän odottaa myös niiden sisustuksen kanssa.

Meidän alakertaan en jotenkin osaisi noita kukkatauluja esille laittaa, koska alakertaa yritämme sisustaa mahdollisimman perinteisellä tyylillä. Ennen vanhaanhan ei opetustauluja olla sisustuksessa käytetty, vaikka ne vanhoja ovatkin. Wendelinin opetustaulut sen sijaan ovat kuin tavallisia tauluja, joten jomman kumman niistä voisimme kehystää tuvan seinälle. Yläkertaakin aiomme sisustaa melko perinteiseti, mutta kuitenkin vähän vapaammin, joten Masalinin tauluista yksi päätyy varmasti tytön huoneeseen ja niittyleinikki luultavasti yläkerran aulaan. Masalinin tauluja tuli huudettua vähän yli omien tarpeiden (kuvissa ei edes ole vielä kaikki :D), ihan tarkoituksella kylläkin, kun lähtivät niin edullisesti. Katsotaan, mihin loput niistä päätyvät.

Mies aikoo seuraavaksi maalata meidän tulisijojen välissä olevan piipun sekä puuhellan huuvan. On jännittävää nähdä, miltä piippu ja huuva tulevat näyttämään valkoisina! :)

Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

 

Valoa tupaan

Olemme etsineet pitkään valaisimia tupaan, mutta olemme olleet aivan ymmällämme siitä, millaiset lamput sinne tyylillisesti sopisivat. Viimein törmäsimme netissä kauniiseen vanhan öljylampun näköiseen valaisimeen ja ihastuimme siihen molemmat. Kyseessä on AT-valaisimen malli L9908. Huomasimme, että valaisinta saa tilattua paikallisen liikkeen kautta ja näin saimme ne huomattavasti edullisemmin kuin nettikaupasta. 

 Minua huvittaa niin kovasti, miten oma makuni sisustuksen suhteen on muuttunut tässä kolmen vuoden rakennusprojektin aikana. Esimerkiksi näitä lamppuja en olisi vuosi sitten kelpuuttanut meille. Yksi syy tähän on tuo valaisimien antiikin pronssi väri, josta en ole aiemmin yhtään tykännyt. Nyt en voisi olla tyytyväisempi löytöömme. Nämä sopivat ihan täydellisesti meidän kodin tyyliin ja väritykseen. Nuo valaisimien alaosassa olevat puuosatkin ovat ihan saman sävyiset kuin meidän seinähirret.

Jouduimme vähän tuunaamaan valaisimia, sillä ne olisivat sellaisinaan roikkuneet aivan liian alhaalla. Meidän huonekorkeus on noin 265cm riippuen siitä, miten paljon hirret ovat tähän mennessä painuneet. Lyhensimme ketjuja ja otimme ketjuissa roikkuvat – mielestämme rumahkot – puukapulat pois, jolloin saimme valaisimet sopivalle korkeudelle. Mies niihin on jo lyönyt päänsä, mutta ne näyttäisivät hölmöiltä, jos nostaisimme ne vielä ylemmäs. 

  
Tuvan matotkin olen ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan. Nämäkin matot ovat mummulani vanhat. Vierastin ensin noita mattojen sinisiä raitoja, ja toinen näistä matoista oli aluksi eteisessä. Nämä siniraitaiset matot ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin tuvassa olleet, joten nämä saavat jäädä tupaan. Eikä tuo sininenkään enää häiritse. 

Tuvan vanha, korkea, kaappi toimittaa kirjahyllyn virkaa ja sen alaosa on varattu lasten leluille. Ostaessamme kaapin siitä oli putsattu maalit pois, ja olemme pähkäilleet sille sopivaa väriä. Nyt meillä on jo melko vahva tietämys sen tulevasta värityksestä. Onneksi emme ole ehtineet maalata huonekalujamme ennen muuttoa, sillä täällä asuessa ja eläessä ne väritykset pikku hiljaa muotoutuvat ja selkiytyvät.

 
 Vielä pitäisi löytää valaisimet ainakin makuuhuoneeseen sekä vessaan. Makuuhuone on vähintäänkin yhtä suuri mysteeri, kuin mitä tämä tupa oli vielä hetki sitten, mutta ehkäpä sinnekin valoa vielä saadaan. :)


Mukavaa viikonloppua sinulle!