Vanhoja opetustauluja ja ovia

Olin viime viikonloppuna lasten kanssa mummulassa ja kävin paikallisen kyläkoulun huutokaupassa. Siellä oli myynnissä lähinnä monenlaisia antiikinaikaisia koneita kuten sähkökäyttöinen perunankuorimiskone jne. Yleisöä kiinnosti eniten opetustaulut ja ne myytiin näppärästi viimeisenä. Vietin huutokaupassa yhteensä viisi tuntia, eikä kaikkia tauluja oltu lähtiessäni vielä edes myyty.

Ebba Masalinin kasvitauluja oli myynnissä paljon, mutta niitä meillä on jo niin hyvä määrä, että sivuutin ne täysin. Nyt lähti mukaan kovan kilpailun päätteeksi lammastaulu sekä pojille hauska eläintaulu. Olemme suunnitelleet, että joskus tulevaisuudessa voisimme ottaa meille joko kanoja tai lampaita ja siksi tuo lammastaulu oli niin sopiva. Kana-aiheinen taulukin oli myynnissä, mutta välillä hinnat kipusivat yli seitsemäänkymmeneen euroon saakka (noin suolaista hintaa en tosin omistani joutunut maksamaan), joten ihan kaikkia en voinut omakseni huutaa.

Lammastaulu ei vielä pääse pysyvästi seinälle, mutta kyllä sille jossakin vaiheessa paikka löydetään. Eläintaulu ripustettiin nyt isomman pojan sängyn päätyyn ja ehkä se jonakin kauniina päivänä pääsee jomman kumman pojan huoneeseen. Odotan yläkertaa ja lisätilaa niin kovasti, ja välillä iskee epäusko, että voiko meillä tosiaan olla joskus lähes kaksinkertainen määrä leikki-, oleskelu- ja tavaransäilytystilaa nykyiseen verrattuna. Sitä odotellessa!

Mies on tehnyt myös hyviä ja ehkä vielä vähän tarpeellisempia löytöjä kuin nuo minun opetustauluni. Hän osti Torista viisi vanhaa nelipeilistä ovea. Näistä saamme upeat ovet eteisen ja yläkerran vaatekomeroihin. Ovet eivät olleet hinnalla pilattuja, joten senkin puolesta ne olivat tosi hyvä löytö. Yhdessä hieman leveämmässä ovessa, joka ei nyt näy kuvissa kokonaisuudessaan, oli hieno kamarilukko.

Lapset ovat isin kanssa ulkona ja odottavat jätskiautoa saapuvaksi näillä  minuuteilla. Se pysähtyy aivan meidän talon vieressä. Isompi poika menee tänään eskarikaverinsa synttäreille. Minulla olisi niinkin rattoisa homma kuin vessan pesu edessä tänään, mutta muuta pakollista askaretta ei onneksi ole. Pihalla haluan ainakin päästä kuljeksimaan, sillä viime kesänä istutetut perennat kasvavat hurjaa vauhtia. Ruohokin on parin päivän aikana muuttunut jo kovin vihreäksi. Pihajutuista voisinkin laitella kuvia tänne blogiin pian!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Vanhoja opetustauluja

Haluan toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Kiitos myös kaikista sähköposteistanne! Yritän vastata niihin aina mahdollisimman pian, mutta välillä taloa koskevat kysymykset ovat sen verran haastavia, etten osaa niihin itse vastata. Silloin täytyy odottaa, että saan miehen kanssani kysymysten ääreen ja vastaaminen saattaa kestää hieman pidempään. :)

Meillä on ollut erityisen mielenkiintoinen viikonloppu. Kyläkoulu, jossa olen käynyt ensimmäiset kuusi opinvuottani, lakkautettiin (mikä on tietenkin harmi) ja lähes koko koulun irtaimisto huutokaupattiin. Kun kuulin huutokaupasta siskoltani, niin meidän viikonloppusuunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi ja suuntasimme jälleen kerran auton nokan kohti mummulaa. Lapset jäivät mummun ja papan hoiviin ja hyvä niin, sillä olimme huutokaupassa yhteensä kuusi tuntia! Varsinainen huutokauppa kesti viisi tuntia ja sitä ennen oli tunnin ajan aikaa tutustua kaupattaviin tuotteisiin. 

Mies huusi muutaman laatikollisen vanhoja työkaluja. Höyläpenkit kiinnostivat häntä myös, mutta sellainen jäi nyt saamatta. Toinen meitä kiinnostava tuoteryhmä olivat vanhat opetustaulut, jotka myytiin kaikkein viimeisimpänä. Niitä oli tarjolla lähemmäs parisataa ja varsinkin osa naisihmisistä tutkaili niitä aika tarkkaan ennen kuin niitä päästiin huutamaan. Bongasin taulujen joukosta heti muutamia aarteita: Ebba Masalinin ihania mustapohjaisia kasvitauluja sekä pari Martta Wendelinin taulua. Masalinin tauluista vanhimmat olivat vuodelta 1903.

Kun opetustaulujen vuoro tuli, niin luokkahuoneessa kävi kova kuhina. Ebba Masalinin tauluja oli reilu kymmenen ja ne myytiin yksi kerrallaan. Meillä oli miehen kanssa hyvä työnjako; minä sanoin, mitä tauluja huudetaan ja mies hoiti huutamisen. :) Masalinin taulut menivät kuin kuumille kiville, mutta todella halvalla verrattuna siihen, mitä niistä netissä pyydetään. Hyviä kauppoja siis teimme! Lopuille tauluille huutokauppameklari määräsi summan ja tauluja sai valita sillä kappalehinnalla niin monta kuin halusi. Me onnistuimme nopeina nappaamaan molemmat Martta Wendelinin taulut. Lasten huoneisiin olisi myös ollut kivoja eläintauluja kuten karhu, kettu tai joutsen poikasineen, mutta ne jäivät tällä kertaa ostamatta, kun tuo meklarin määräämä kappalehinta oli sen verran korkea. Ja kun ei niitä lasten huoneitakaan vielä ole, niin täytyy malttaa vähän odottaa myös niiden sisustuksen kanssa.

Meidän alakertaan en jotenkin osaisi noita kukkatauluja esille laittaa, koska alakertaa yritämme sisustaa mahdollisimman perinteisellä tyylillä. Ennen vanhaanhan ei opetustauluja olla sisustuksessa käytetty, vaikka ne vanhoja ovatkin. Wendelinin opetustaulut sen sijaan ovat kuin tavallisia tauluja, joten jomman kumman niistä voisimme kehystää tuvan seinälle. Yläkertaakin aiomme sisustaa melko perinteiseti, mutta kuitenkin vähän vapaammin, joten Masalinin tauluista yksi päätyy varmasti tytön huoneeseen ja niittyleinikki luultavasti yläkerran aulaan. Masalinin tauluja tuli huudettua vähän yli omien tarpeiden (kuvissa ei edes ole vielä kaikki :D), ihan tarkoituksella kylläkin, kun lähtivät niin edullisesti. Katsotaan, mihin loput niistä päätyvät.

Mies aikoo seuraavaksi maalata meidän tulisijojen välissä olevan piipun sekä puuhellan huuvan. On jännittävää nähdä, miltä piippu ja huuva tulevat näyttämään valkoisina! :)

Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

 

Vanha laatikkopöytä

Pohjalaistalomme alakerta alkaa olla pikkuhiljaa kalustettu, sillä löysimme viimein tärkeän puuttuvan huonekalun. Olemme sinnitelleet tähän asti miehen vanhalla neljän hengen ruokapöydällä. Pöytä oli taattua Ikean laatua ja teki kyllä hyvin tehtävänsä, mutta sitä en olisi missään nimessä huolinut edes väliaikaisesti uuteen taloomme. Laitoin sen nettiin myyntiin ja se haettiin onneksi lähes samantien pois. Eipä tule ikävä. :D

Etsimme pitkää vanhaa laatikkopöytää ja mies löysikin juuri sopivan ja vieläpä sopivan hintaisen netistä. Pöytä on suuri, 220x90cm ja siinä on irrotettava kansi. Kannen alta löytyy vanhanaikainen leivontakansi, jossa on vielä aikamoinen hiivan haju tallessa. Mies tekee luultavasti pöytään uuden kannen, kun ehtii. 

Laatikoiden ansiosta pöydän ääressä istuminen on hieman haastavaa. Mies on suunnitellut, että hän tekisi jalkojen alle viiden sentin korotuspalat ja tosiaan tekisi uuden kannen, joka olisi hieman ohuempi, kuin nykyinen ja noin 100cm leveä. Nämä muokkaukset helpottaisivat todennäköisesti ihan kivasti jalkojen mahtumista pöydän alle. Ennen aikaan näiden laatikkopöytien ääressä on tainnut olla pitkät penkit, jotka ovat olleet jonkinverran matalampia kuin nykyajan tuolit, joten istuminen on onnistunut paremmin.

Hiemanhan pöytä on suuri tämän hetkiseen asumukseemme, mutta mahtuupa kuitenkin. Pöydän värit eivät myöskään oikein silmiäni hivele, vaikka aika hempeitä ovatkin. Katselin netistä kauniita kukallisia GreenGaten vahakankaita, mutta pöydässä on nyt alle 15 euron vahakangas Minimanista. Oli hinnaltaan ja kuosiltaankin aika nappi vaihtoehto! Samanlainen meillä oli myös edellisessä pöydässä. Vaaleaksihan pöytä toki tullaan maalamaan,  ja silloin se ei enää vahakankaita tai muita peittoja tarvitsekaan. Kunnostettavia vanhoja huonekaluja meillä on sen verran paljon, että en uskalla edes arvata, milloin niiden kimppuun ehdimme. Mutta kaikki ajallaan! :)

Vanha keittiötölkki on hankittu joskus huutokaupasta.

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon!

Palmikkoneuletyyny

Vihdoin sain valmiiksi tämän ihanuuden eli palmikkoneuletyynyn.  
Lanka loppui viime senteillä kesken ja kesti useamman päivän, 
ennen kuin sain lisää lankaa käsiini.
 Etsin aikani nättiä ohjetta netistä ja Yhteishyvän sivuilta löytyi sopiva.

 Lankana käytin kaksinkertaista Novitan Hankoa ja puikkoja nro 6.

Ei ihan mitään nopeinta kudottavaa tuo kuvio, 

kun nuo palmikot ovat aika uusi tuttavuus,

mutta voisi jopa toisenkin tehdä nyt, 

kun malli on hallussa. :)

 Jonkun toisen luonnonvalkoisen tyynyn voisi vielä 

tehdä tämän kaveriksi.

 Saa nähdä, miten kauan maltan odottaa, 

että vaihdan noiden hempeän vaaleanpunaisten tyynyjen tilalle

joulunpunaiset päälliset.

Ensin toki täytyisi löytää niitä varten sopiva kangas

ja tehdä taas tuttavuutta tuon melkeinpä

pahimman viholliseni eli ompelukoneen kanssa. ;)

Mies yllätti yksi päivä töistä tullessaan tuomalla

Maalaisunelma-lehden joulunumeron.

Laitoin osan lehdistä huutokaupasta ostamaamme 

vanhaan kappaan. 

Sopii minusta hyvin tuohon tarkoitukseen!

Ostimme myös isomman kapan, johon lehdet mahtuisivat paremmin, 

mutta se on  aika huonossa kunnossa ja 

meinaa hajota liitoksistaan.

 Voi kun nautin tästä lumesta, 

vaikken mikään talvi-ihminen olekaan  koskaan ollut.

Kyllä tämä kuitenkin syksyn pimeyden voittaa!

Saisi pysyä lumi maassa jouluun saakka 

ja sen ylikin!

 

Vihdoin ja viimein...

...mekin saimme haettua kukkia ulos. Kauan siitä on puhuttu, mutta nyt vasta pääsimme sanoista tekoihin. Itseasiassa nyt minulla on ensimmäistä kertaa kotoa muuton jälkeen etu- ja takapiha pelkän kerrostaloparvekkeen sijaan, joten on paremmat mahdollisuudet kartuttaa puutarhurintaitoja. En siis ole vielä mikään viherpeukalo, mutta olisi mukava olla. 

Valkoinen ja vaaleanpunaisen eri sävyt ovat lempivärejäni sekä vaatteissa että sisustuksessa, joten arvata saattaa, että samat värit toistuvat myös meidän kukissa. Etupihalle ulko-oven viereen laitoin ihanaa vaaleanpunaista verbenaa koriamppeliin. Tykkään tosi paljon tuosta valkoisesta koukeroisesta seinäkoukusta. Talvella siinä roikkuu lyhty.

Ostimme keväällä suuren vanhan padan huutokaupasta. Pata päätyi nyt takapihalle ja istutin siihen kukkia. Keskellä on pinkkejä pelargonioita ja reunoilla intiaaniminttua ja valkoista riippapetuniaa.

Nyt täytyy kiirehtiä jatkamaan pakkaamista, sillä lähdemme jo tänään juhannuksen viettoon. Voi sitä vaate- ja tavaramäärä, mikä meillä on aina mukana, kun lähdemme reissuun. Puolet vaatteista jää aina käyttämättä, mutta en kestä sitä tilannetta, että jotakin tarpeellista ei olekaan mukana, joten pakkaan aina varmuuden vuoksi ylimääräistä. Tässä olisi oppimisen paikka!

Tervetuloa uudet lukijat!

Oikein aurinkoista ja viihtyisää juhannusta sinulle!

Huutokauppalöytöjä

Innostuimme viime kesänä kiertelemään huutokauppoja ja olemme jatkaneet tätä harrastusta edelleen. Kesällä mies huuteli muun muassa pari kärrynpyörää ja maitotonkan. Jospa niille olisi vielä jonakin päivänä käyttöä haaveilemamme pohjalaistalon pihapiirissä.

Huusimme myös kasan vanhoja Kotiliesi-lehtiä 1930-luvulta. Niiden kansissa on ihania Martta Wendelinin kuvituksia. Kauneimpiin niistä haluaisin myöhemmin laitattaa jotkut nätit vaaleat kehykset ja ripustaa seinälle. Nykyiseen asuntoomme ne eivät ehkä oikein sovi, mutta tulevan talomme keittiöön ne voisivat esimerkiksi käydä. :) Nuo ylimmän kuvan kannet ovat etenkin niin hempeän sävyisiä. Tuon tyylisiä kun löytyisi pari lisää!

Sunnuntaina kävimme taas pikapikaa yhdessä huutokaupassa. Tai lähinnä kävimme ajoissa katsastamassa, onko siellä mitään huutamisen arvoista ja lähdimme jo ennen varsinaisen huutokaupan alkua pois, kun oli menoa muualle. Olisihan siellä ollu pari varteenotettavaa huonekalua, mutta minä päätin, että lähdetään pois, että rahat säästyy ja että ehditään sinne toiseen menoomme. :) Ehkä olisi ollut parempi, että emme olisi menneet huutokauppaan ollenkaan, sillä varsinkin miestä jäi kaihertamaan yksi ihana sivustavedettävä penkki. Minä taas ihastuin kampauspöytään, joka olisi valkoiseksi maalattuna ollut aika unelma. 

Tuntuisi vaan hassulta ostella hirveästi tavaraa, joka mahtuisi vasta mahdolliseen tulevaan taloomme, jolle ei ole vielä siis tonttiakaan löytynyt. Menee siis useampi vuosi, ennen kuin näille huonekaluille olisi sopiva paikka. Toisaalta ei tuon tyylisiä vanhoja tavaroita ehkä ikuisuuksiin riitä, joten nyt niitä kannattaisi hankkia, kun niitä vielä on tarjolla.  No, eilen kävimme sitten kuitenkin hakemassa muutaman uuden päähänpistoksen, jotka löysimme netistä. Jotakin vanhaa ja aika ihanaa tiedossa. Niistä lisää myöhemmin. :)