Paneelia, paneelia....

Kävimme jälleen poikaa kerhosta haettaessa talolla katsastamassa, mitä siellä on viime päivinä tapahtunut. Alakerrassa kaikki seinät, jotka eivät ole hirttä, tehdään helmiponttipaneelista. Paneelia onkin nyt ilmestynyt useaan huoneeseen.

Eteisen ja keittiön välinen seinä on paneloitu. Paneeliseinän eteen tulevat myöhemmin yläkertaan menevät portaat. Seinän toiselle puolelle keittiöön on juuri laitettu integroitava jääkaappi ja pakastin paikoilleen. Jääkaapin ovi on jo valmiina, ja tänä iltana mies sai kuulemma myös pakastimen paneelioven tehtyä. Pakastimen viereen tulee tavallinen kaappi samanlaisella ovella.

Kuistissa on myös vähän paneelia ikkunoiden ylä- ja alapuolella. Ikkunat ovat niin lähekkäin, että niiden väliin tulee vain ikkunalistat.

Lämpimiä päiviä!

Virkattuja kasviksia ja muita herkkuja

Sain lopputalvesta mukavan yhteistyötarjouksen ja sen puitteissa täällä on virkkuukoukku sauhunnut koko kevään. Yhteistyöstä kerron lisää kesemmällä, mutta nyt voin jo paljastaa, mitä koukulla syntyi. 

Omille lapsilleni olen tehnyt jo kaikenmoisia leikkiherkkuja (löydät ne "virkatut herkut" -tunnisteesta oikealta sivupalkista), mutta nyt sain hyvän syyn virkata niitä lisää. Virkkasin jälleen vanhoja tuttuja jäätelötuutteja, donitseja, kuppikakkuja, mansikoita ja porkkanoita. Uusia tuttavuuksia olivat tällä kertaa punajuuret, retiisit, kananmunat, tomaatit ja perunat. 

 Retiisin, perunan ja tomaatin ohje löytyy täältä ja punajuuren täältä. Ohjeista saa kivasti osviittaa, mutta yleensä lanka ja koukku eivät ole aivan ohjeen mukaisia, joten joutuu vähän soveltamaan. Kaikenmoiset kasvikset ovatkin siitä mukavaa virkattavaa, että niiden ei tarvitse olla keskenään aivan samanlaisia, koska hedelmiä, marjoja ja vihanneksia on erikokoisia ja näköisiä. Sopii hyvin tällaiselle suurpiirteisemmällekin henkilölle.

Olisi mukava virkata näitä suloisia kasviksia lisää meille kotiinkin, mutta muutamaa retiisiä ja perunaa lukuunottamatta en jostakin syystä jaksanut enempää. :D Ehkäpä intoa taas riittää pienen tauon jälkeen. Nyt minun ei kyllä pitäisikään aloittaa mitään uutta käsityötä, sillä kaikki lasten- ja kodinhoidolta liikenevä aika pitäisi käyttää muuttosuunnitelmiin ja pakkailuun. :)


Lepppoisaa lauantai-iltaa!
 

Räsymattoja

Mies joutui ahertamaan sunnuntainkin raksalla, joten me päätimme lasten kanssa ajella viikonlopuksi mummulaan. Siellä riitti lapsille reippaita hoitajia, kun mummun ja papan lisäksi siskoni oli myös miehensä kanssa käymässä. Minä sain kaivattua lepoa, kun ei tarvinnut huolehtia lapsista yksin koko aikaa. Lapset nauttivat, kun saivat juosta ja peuhata ulkona vapaasti vähän erilaisessa ympäristössä kuin kotona. 

 

Kerroin aiemmin, että löysin oman mummulani vintiltä läjäpäin vanhoja räsymattoja. Matot ovat mummuni teettämiä ja juuri sellaisia kuin olen etsinytkin. Tai oikeastaan en olisi osannut edes kuvitella meidän mattoihin näin rohkeita värejä ja väriyhdistelmiä, mutta ihastuin niihin oikopäätä, enkä enää osaisi muunlaisia meille ajatellakaan.
 

Osa matoista oli jo tuotu vanhempieni luokse ja kuvailin niitä pihalla. Kaikkia mattoja on kaksi samanlaista. Jokainen raita ja väri ei tosin ole ihan justiinsa kohdillaan, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tykkään matoissa siitä, että vaikka niissä on paljon värejä, niin pohja on kuitenkin melko vaalea. Yhteen mattoon ei ole laitettu kaikkia mahdollisia värejä keltaisesta oranssiin. Ehkä juuri tuo oranssin ja keltaisen puuttuminen on se juttu, minkä takia matot eivät näytä liian riemunkirjavilta vaan melko neutraaleilta. Ne tuovat meidän kodin valko-ruskeaan värimaailmaan juuri toivomaani raikasta tunnelmaa.

Iloa uuteen viikkoon!

Pikku äiti

Meidän kolmevuotias tyttö on kova hoitamaan nukkevauvaa. Hän työntää vauvaa nukenvaunuissa, syöttää ja peittelee nukkumaan. Minun on pitänyt viimeisen puolen vuoden ajan ommella nukelle uusi peitto ja vähän vaatteita, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ottaa ompelukonetta esiin. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma, vaikka tällä kertaa olin jopa leikannut tilkutkin valmiiksi ja laittanut ne nuppineuloilla kiinni toisiinsa. :D Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun peitto ja tyyny olivat valmiit, ja tyttö otti ne samantien leikkeihin mukaan. Kankaat ovat iki-ihanaa Tildaa. Pojan omalle nukelle olen tehnyt joskus vastaavan tilkkupeiton mintunvihreästä kankaasta.

Olen jemmannut kaapin kätköihin tytön pieneksi jääneitä vaatteita, joihin on tullut joko isompi reikä tai pinttynyt tahra. Niitä en ole viitsinut kirpparille viedä ja niistä on näppärä ommella nukeille tai barbeille vaatteita. Barbeja tytöllä ei vielä olekaan (minun vanhat barbini odottavat kyllä jo mummulassa uutta leikkijää), mutta Kukka-vauva sai nyt uudet housut ja topin. Nämä tekeleet eivät kyllä kestä minkäänsorttista lähempää tarkastelua. Sen verran vähän olen ommellut mitään vaatteita ja minkäänlaista kaavaakaan en käyttänyt. Mutta ainakin vaatteet on helppo pukea nuken päälle, mikä oli tavoitteena, ja kankaat ovat nätit. Joku hamonen ja mekko täytyisi vielä ommella Kukan garderoobiin. :)

Vauvan nukkuessa täytyy pikku äidin vähän reuntoutua ja herkutella. Kehen lie tullut! :D Puisen teesetin tyttö sai joululahjaksi. Tuo mintunvihreä on kyllä niin nätti väri!

Postauksen innoittajana toimi tytön lisäksi mummun tuoma "Pikku äiti"-kirja. Nuo vanhemmat Tammen kultaiset kirjat ovat niin tunnelmallisia ja niissä on kauniit kuvitukset.

 

Olipas hauska tehdän pitkästä aikaa tällainen tyttömäisen pastellinen postaus! :)

 

Kuistin pariovet

Jälleen piipahdan tänne parin kuvan kanssa. Jotakuta saattaa ehkä jo kyllästyttää, kun teen oman postauksen jokaisesta pienestä edistysaskeleesta talolla. Jokainen pienikin edistys on minulle itselle kuitenkin hurjan suuri askel kohti muuttoa ja haluan ikuistaa tänne blogiin mahdollisimman paljon kuvia eri työvaiheista. Ja myös osa teistä lukijoista on seurannut meidän rakennusprojektia nämä pitkät kolme vuotta, niin varmasti teitäkin jo ilahduttaa nähdä, että meidän muutto lähenee. :)

Kuistin ja eteisen välillä olevat vanhat pariovet saatiin juuri paikoilleen. Kuistin yksi seinähän on hirrellä ja muut seinät paneloidaan. Kuistissa on niin paljon ikkunoita, että panelia ei lopulta jää kovin paljon näkyviin. Näihin seiniin olemme suunnitelleet jotakin vähän rohkeampaa väriä, kuin se perinteinen valkoinen. Katsotaan, miltä kuisti tulee lopulta näyttämään. :)

Viikonloppukin on taas edessä, vaikka eipä se kauheasti meidän elämään vaikuta. Mies taitaa joutua tästä eteenpäin rakennushommiin myös sunnuntaisin, jotta talo saadaan ajoissa edes jonkinlaiseen muuttokuntoon. Muuttopäivä tai pikemminkin -kuukausi on siis päätetty, joten nyt on tehtävä kiiruusti ne välttämättömimmät hommat ja loput tehdään sitten muuton jälkeen. 


Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

 

Pikkuveli 1 vuotta

Niin se vain on, että pikkuveljen syntymästä on kulunut jo kokonainen vuosi! Meidän pienestä vauvasta on tullut touhukas taapero, joka ottaa välillä jo juoksuaskelia pysyäkseen noiden isompien perässä. <3

Ystäväni Taina otti pikkuveljestä 1-vuotiskuvia meillä kotona niin kuin tytöstäkin pari vuotta sitten. Valkoiset räsymatot vain lattiaan ja meidän vaalea seinä taustana. Ulkona otetut kuvat olisivat myös olleet aivan ihania, mutta kun pojasta ja tytöstäkin on otettu kuvat sisällä, niin halusimme pikkuveljestäkin saman tyyppisiä kuvia. 

Pikkuveli olikin oikein vekkulilla ja ilmeikkäällä päällä ja hymy oli herkässä. Välillä meno oli vähän rajuakin, kun poitsu innostui heittelemään rekvisiittoja ja kiipeilemään tuolille seisomaan. Saimme lukuisia suloisia kuvia, joissa pikkuveli oli niin itsensä näköinen. Lapsosista otettiin myös sisaruskuvia ja nekin onnistuivat yli odotusten. Lapsille tuttu kuvaaja oli kyllä plussaa, kun ei tarvinnut yhtään ujostella.

 Tässäpä muutama hauska maistiainen. Paljon muitakin kuvia tekisi mieli tänne laittaa, mutta pitäydytään nyt tässä periaatteessa, etten laita blogiin meistä aivan suoria kasvokuvia. Nyt on taas edessä se vaikein osuus eli valita kymmenistä upeista kuvista ne parhaat teetettäviksi. :)

Kuvaajana Taina Renkola www.tainarenkola.fi

 

 

Skafferi ja ne tummat seinät

  Mies päätti siirtää lattioiden maalausta vähän tuonnemmaksi ja siirtyi keittiön kimppuun. Lauantaina sukulaismies oli taas miehen apuna talolla, ja keittiön nurkkaan ilmestyi päivän aikana skafferi eli ruokakomero. Skafferi on tehty helmipanelista. Sisärungon panelointi sekä hyllyt (ja hyllypitsit!) vielä puuttuvat. Ovi on vanha peiliovi ja siinä on vielä vanhat maalit päällä. Maalipinta on sen verran siistissä kunnossa, että siihen ei ruveta ainakaan tässä vaiheessa koskemaan.

 

Skafferin oikean puoleiselle sivulle tulee alakaapistot laatikoineen. Vasemmalle puolelle ikkunan eteen mies tekee luultavasti jossakin vaiheessa kiinteän penkin, jonka sisälle jää säilytystilaa. Keskelle keittiötä rakennetaan saareke uuneineen ja helloineen. Tästä pääset kolmen vuoden takaiseen keittiösuunnitelmapostaukseen. Suunnitelmat ovat pysyneet muuten aikalailla samanlaisina, mutta keittiön tekijä vain on vaihtunut puusepästä tai Ikeasta omaan tuttuun ja turvalliseen mieheen. :)

Pikkuvelikin huomasi talolla käydessämme, että keittiön nurkkaan on ilmestynyt jokin uusi ja kiinnostava komero. Sitä piti tietenkin päästä heti tutkimaan.

Laitanpa nyt vielä muutaman kuvan, joissa näkyy oikein kunnolla nuo meidän tummahkot seinät. Niistä kun on pyydetty kuvia, mutta en ole oikein uskaltanut laittaa, ettette aivan järkyty! :D Nämä kuvat ovat ruokailuhuoneesta ja keittiöstä eli tuosta skafferista vasemmalle. Lattia on täynnä helmipaneleita, jotka odottavat asentamista muun muassa kodinhoitohuoneen ja kuistin seiniin.

Odotan kovasti, että pääsen sisustamaan ja saamme kotiin vähän muitakin värejä kuin valkoista ja ruskeaa. Ja vielä kun oppisi tuota kameran käyttöä sen verran, että osaisi ottaa parempia kuvia ikkunaa vasten. Meidän talossa kun niitä ikkunoita riittää. :D